AvainsanaKevät

Ei ole mitenkään liian aikaista ajatella tulevaa kevättä, eihän? Ei se nyt ihan nurkan takana vielä kurkista, mutta äkkiäkös viikot menevät ja kohta ollaan jo maaliskuussa. Hei tammikuuta jo inan vajaa puolet takana, näin pian! Justiinsahan vuosi vaihtui. Päivän pitenemisen huomaa konkreettisesti, kun töistä lähtiessä vasta hämärtää eikä olekaan enää ihan pilkkopimeää. Ja täällä Turussa kun ei tuota luntakaan kovin kummoisesti ole (= Tuomiokirkon kupeessa näkyi tänään vihreää ruohoa), niin orastava kevätfiilis alkaa väkisinkin kutitella sisintä. (Tosin katsotaan vaan, huomenna tulee kuitenkin lunta taivaan täydeltä…)

Enihuu, takaisin aiheeseen. Siis kevääseen ja kevätpukeutumiseen. Tai oikeastaan nämä kuvat ovat vasta ennakkokevättä, sillä bongasin ne Objectin Fb-sivulta kansiosta Pre-Spring 2013. Niin skeptinen kuin nykyään olenkin about kaikkien Bestsellerin merkkien laadun suhteen, on pakko myöntää että nämä Objectin kuvat iskevät meikäläiseen jälleen kerran. Ensimmäinen on ehkä suosikkini: harmaata ja mustaa, rento mekko, nahkatakki (vaikka ei tuo kyllä mikään nahkatakki ole mutta sellaiseen se herätti inspiraation), ylipolvensukat sekä maiharit. Tykkään!

Ja koska pukeudun hyvin harvoin samanlaiseen (tai välttämättä edes samantapaiseen) asuun kahtena peräkkäisenä päivänä, edellisen asun täydellinen vastakohta voisi olla vaikkapa tällainen: vaaleaa, kirkkaan väriset housut, hattu ja rennot buutsit. Punaiset housut mulla on jo, mutta ehkä tänä vuonna olisi vihdoin hankkia niiden rinnalle esimerkiksi pari vuotta takaperin himoitsemani minttupökät?

Rennon letkeää fiilistä tässä kolmannessakin kokonaisuudessa: haalean harmaata, vaaleahkoa denimiä ja kauniit konjakkiset asusteet. Alkukevään työunivormuni voisi näyttää juurikin tältä, oman garderobini sisältöön suhteutettuna tietysti. Tuollaisia helposti jalkaan vetäistävät buutsit multa tosin puuttuu kokonaan, mutta ehkä sellaisetkin joskus vielä tulevat vastaan. Niiden kanssa ei ainakaan tarvitsisi käyttää aikaa nauhojen sitomiseen, pointsit siitä.

Viimeisen kuvan asussa tykkään jakun, hauskojen housujen ja maihareiden yhdistelmästä. Itse en ole vielä onnistunut löytämään jakkua, jossa olo ei olisi tätimäinen tai liian virallinen – siksi ihailenkin aina tyylejä, joissa kyseinen vaatekappale istuu luontevasti perusasun jatkeena. Onnistuneen toteutuksen voi tsekata esim. Tuijalta tai Marialta. Varmasti mäkin joskus kohtaan just sen täydellisen jakun; sitä odotellessa tyydyn toisen käden collegejakkuun, joka toki sekin on erinomainen vaihtoehto.

(Kuvat: Object Collectors Item)

Amy Macdonald – A Curious Thing [2010]

Kun kirsikankukat alkoivat olla muisto vain, puhkesi omena kukkimaan. Valkoista, häivähdys vaaleanpunaista. Isot kauniit kukat, osa vielä nupullaan. Kevään paras hetki menee aina ihan liian nopeasti ohi! Kuvista voi onneksi nauttia myöhemmin ja aina uudestaan, muistella missä kohtaa kevättä sinä vuonna puut peittyivät kukilla. Blogin arkistoissa taitaa olla vähintään yksi kirsikan- tai omenankukkakuva jokaiselta vuodelta – siis keväästä 2008 lähtien. Viisi vuotta jo, huh! Niin se aika vaan vierii, ei oikein huomaakaan.

Tässä vielä kevään 2012 omenankukat. Kiitos ja anteeksi.

Kevät oli siinä, nyt on virallisesti jo kesä. Vielä kun sääherrakin saisi vaihdettua kelit takaisin kesämoodiin, niin voisi vähän tuntuakin kesältä. Paistaa siellä tosin nytkin aurinko, vaikka piti sataa about koko viikko. Lämpötila kuitenkin keikkuu max. viidessätoista asteessa, helteistä ei siis tietoakaan. Saisi kyllä viikonlopuksi vähän edes lämmentä, ettei tarvitse ihan missään toppavarusteissa lähteä korkkaamaan festarikesä… Ei muuta kuin peukut pystyyn!

Seuraavaksi taidan heittää teepannun porisemaan, etten nukahda tähän paikkaan. Univelkaa tuntuu kertyvän, vaikka miten koittaisi nukkua kunnon yöunet. Ehkä mulla on joku alitajuinen stressi päällä enkä sen takia nuku kunnolla ja sitten koko ajan väsyttää. Kesäloma, tule jo!

Stalingrad Cowgirls – Somewhere High [2007]

Huh, jälleen on yksi työviikko onnellisesti takana päin. Enää seitsemän viikkoa kesälomaan..! Voin rehellisesti sanoa, että olen todellakin loman tarpeessa. Pääsiäisenä pitämäni viikon vapaa teki gutaa, joskin se meni lähinnä toipumiseen edeltävien viikkojen ylitöistä. Ja kun duunia on nyt painanut 14 kuukautta ilman kunnon lomaa, se viikko ei valitettavasti riittänyt mihinkään ja väsymys alkaa painaa jo vähän liikaakin. Perjantai-illat on kaikista pahimpia, työpäivän jälkeen on ihan rikkipoikki ja loppuillan aivot lyö ihan tyhjää.

Murulle löytyi Desthean kirppisvalikoimasta hieno Haisuli-rasia.

Sunnuntait sen sijaan on nykyään aika kivoja – jopa siitä huolimatta, että tietää työpäivän odottavan jälleen seuraavana aamuna. Viime sunnuntai esimerkiksi oli suorastaan erinomainen! Päivä lähti käyntiin mukavasti brunssilla, joka oli nyt viimeistä kertaa. Menin paikalle puoliskon, Mian ja Aleksin kanssa eikä oltu ehditty vasta kuin kasata lautaset täyteen sapuskaa, kun yläkerran Retrotorilla myymässä ollut Desthea liittyi myös seuraan. Ruokapuoli oli tälläkin kertaa erinomaista ja mahat tuli kaikilla täyteen.

Iltapäivällä pyörähdettiin äijelin kanssa mun isovanhemmilla, mummilla oli vaihteeksi ongelmia tulostimen kanssa joten piipahdettiin vetämässä masiinan puhdistusohjelma läpi. Illalla huijasin murun vielä pienelle kävelylle, jonka kohteena oli aiemmin bongattu kukkiva kirsikkapuu. Ilta oli lämmin, aurinko värjäsi jo maiseman hieman erilaiseksi ja hetken olo oli huoleton.

Kevät ♥!

On jälleen se aika vuodesta. Kirsikankukkien aika. Se on ihan parasta se hetki, kun ensimmäisen kerran näkee kukkivan kirsikkapuun. Se hetki, kun tajuaa että kevät on ihan oikeasti täällä. Ja kesä tulee kohta perässä. On valoa, on lämpöä, on elämäniloisia ajatuksia ja hymy suupielissä.

Haaveilen astuvani avioliiton onnelliseen satamaan kirsikkapuiden katveessa, valkoisten kukkien värittäessä sinisen taivaan yläpuolella. Ympärillä rakkaat ihmiset, lämpimiä halauksia, raikuvaa naurua, onnen kyyneleitä. Kevään tuoksu ja ne kirsikankukat. Eikä kukaan tahtoisi sinä hetkenä olla missään muualla mieluummin.

Ps. Jokirannan vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut ovat jääneet multa näkemättä, mutta onneksi Eevan blogista voi käydä katsomassa kauniit kuvat (ja lukemassa kauniit sanat).

Jepjep, täällä sitä sairastellaan edelleen. Viikonloppuna sentään vielä pysyin jotenkin tolpillani, mutta alkuviikko on mennyt pääosin sohvalla maaten kun sen kummoisempaan aktiviteettiin ei ole kyennyt. Eikä tauti tunnu hellittävän, pahemmaksi vaan menee. Alkuun pahinta oli järjetön kurkkukipu, nyt korvien vihlonta sekä armoton lihassärky. Edes viime syksynä sairastamani keuhkoputkentulehdus + korvatulehdus -kombo ei ollut näin inhottavaa! Eniten ärsyttää tietysti se, että kaikki kivat jutut tällä viikolla menee täysin ohi tämän typerän sairastamisen takia.

Sunnuntaina olin sen verran kuosissa, että hurautettiin kullan kanssa viemään iskälle Yamaha ja tottakai onnittelemaan äiskää valkovuokkokimpun kera. Piipahdettiin koko sakki viemässä hautausmaalle kukkia, syötiin myöhäinen lounas ja sitten me jo lähdettiinkin takaisin Turkuun. Dharma kiehnäsi jaloissa minkä ehti, Miskan iskä oli nähnyt jossain puun juuressa vetämässä sikeitä auringonpaisteessa. Pitäisikin muistaa hankkia kissoille punkkipannat, jos niillä edes muutama verenimijä jäisi tarttumatta turkkiin.

Tjaah, kaipa se on taas aika painua pehkuihin. Uni paras lääke on, vai miten se nyt oli… Paljon ainakin olen nukkunut viime päivien aikana. Huomenna taas lääkäriin, ei tässä kunnossa parane töihinkään mennä muita tartuttamaan. Menisi jo pois, mokomakin ärsyttävä tauti!