AvainsanaKevät

Kun vähentää koneen ääressä istumisen minimiin pariksi päiväksi, olo pysyy yllättävän levollisena jopa tällaisella nörtillä. En mä mitään sen erikoisempaa ole tehnyt, kunhan ollut ja nukkunut ja pitänyt seuraa flussaiselle kanssa-asujalle. Niin ja eilen illalla olin kummitädin ja serkkujeni kanssa Muskettisoturit rock-musikaalin katsomossa. Mielenkiintoinen näkökulma klassikkoteokseen ja nauraa sai mukavasti lauantai-illalle sopivan määrän. Kotonakin vielä hihitytti jotkut kohtaukset.

Perjantaina päätin poikkeuksellisesti kävellä töihin fillaroinnin sijaan. Matkalla takistani putosi TAAS yksi nappi, tällä kertaa katosi ihan kokonaan. Illalla kotona havaitsin, ettei takin mukana ollut tullut varanappia. Tietenkään, kerrankin kun sellaista tarvitsisi. Nyt pohdin mistä nappaan napin pois, jotta edes takin kiinnitys olisi toimiva. Muualla napit ovat todellä jämäkästi kiinni, mutta nämä kiinnitykseen osallistuvat ovat olleet aivan rimpuloita ja surkeasti kiinnitettyjä.

Onneksi kevät pisti parastaan eikä asia harmittanut kovin kauaa. Aamulla mennessä oli vielä vähän vilpoinen, mutta iltapäivällä aurinko lämmitti mukavasti. Töiden jälkeen suunnistin kaupungille, matkalla ei olisi voinut olla parempaa fiilistä. Kuulokkeissa soi Lykke Lin uusin, joka on ehdottomasti suosikkilevyni tällä hetkellä. Ja punaiset WeSCin kuulokkeet pitivät hyvin tuulenvireen pois korvia vihlomasta.

Oranssi pikkupokkarini kulkee kätevästi mukana missä vain ja milloin vain. Laatua ei tietenkään voi verrata järkkäriin, mutta kelpaahan tuolla ainakin kirkkaalla säällä räpsiä. Ja hei, kalansilmäefekti!

Idag är en bra dag att hjälpa. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi mennä joku päivä luovuttamaan verta. Tai ainakin yrittämään, parilla viimeisellä kerralla ei ole hemoglobiini ollut tarpeeksi korkealla. Siitä tosin on jo aikaa, joten ehkä nyt voisi olla paremmat tsäänssit.

Päivä 16 – Eka suudelmani

Kuudennella luokalla, “hipoissa” kuten ala-asteaikaisia koululla järjestettyjä diskoja silloin kutsuttiin. Poika kysyi mitäs jos pussattais. Ihan sama, vastasin ujona. Pussattiin kuitenkin, sellainen märän limainen pusu. Seuraava taisikin sitten myöhemmin jo olla parempi, mutta se ei jäänyt samalla tavalla mieleen.

Amy Macdonald – A Curious Thing [2010]

Lupaan, tässä tulee viimeiset palat pääsiäisen Tampere-reissulta! Tuo pääsiäisviikonloppu vain oli niin mukavaa vaihtelua perusarkeen, että sitä jaksaa edelleen ajatella hymyssä suin. Ja ne kevätkelit, olivat kyllä niin täydelliset ettei parempia olisi voinut edes toivoa. Ei sillä etteikö sää olisi pysynyt keväisenä viikonlopun jälkeenkin, mutta nuo ensimmäiset lämpimät päivät olivat spesiaaleja. Olin eilen näkevinäni yhdessä puussa silmujen jo kurkkaavan, kohta toivottavasti alkaa vihertää enemmänkin. (Ah, rakastan kevättä!)

Seuraavat kolme kuvaa ovat lauantai-illalta, vietettiin tovi pihalla kun tultiin syömästä. Ilta-aurinko paistoi ihanasti, vatsat oli täynnä, olo oli mukavan laiskanpulskea. Onni sentään jaksoi mennä ja viilettää, hyvä kun pysyttiin perässä. Oli traktoria, hiekkakakkuja, saippuakuplia…

Eilisen päivän haastetehtävä jäi tekemättä, kun huomasin vasta illalla katsoa aiheen, mutta otan tänään vahingon takaisin. Vaikka tämä on ollut lyhyempi työviikko ja viikonloppuna sai kerrankin levättyä kunnolla, olen ollut väsyneempi kuin aikoihin. Ihanaa, että on perjantai! Vapun juhlimiset jätän suosiolla muille ja keskityn mieluummin rentoutumiseen. No ehkä yhden pullon kuohuvaa voisi hakea, tuleehan meille puoliskon kanssa tänä viikonloppuna kaksi ja puoli vuotta yhteistä taivalta täyteen. ♥

Päivä 6 – Minun päiväni

Sunnuntaiaamu oli laiska, miehen kanssa noustiin vasta puoli yhdeltätoista. Siihen mennessä tosin oli Onni koittanut jo varmaan tunnin koko kaksivuotiaan tarmollaan saada meitä heräämään uuteen päivään. Onneksi sentään välillä Feline kelpasi leikkiseuraksi äidin lisäksi, joten saimme torkuttua vielä hetkisen pidempään. Mikä siinä onkin, että lauantaina jaksaa herätä ihan hyvin mutta sunnuntaina ei millään?

Ulkona oli käsittämättömän lämmin! En muista milloin viimeksi olisin ihan oikeasti ollut ulkona pelkkä lyhythihainen päällä huhtikuussa. Vietettiin pihalla seuraavat pari tuntia: istuskeltiin, juteltiin, puhallettiin saippuakuplia, tehtiin hiekkakakkuja, haravoitiin… Söin aamupalaa ulkosalla, raikas greippi oli siihen tarkoitukseen täydellinen. Olen tällä hetkellä hurahtanut greippeihin ja verigreippeihin, voisin syödä niitä varmaan useamman päivässä. Slurps.

Nappasin lauantain kaupunkipyrähdyksellä mukaani superpäheät housut, viidellätoista eurolla Backstreetin loppuunmyynnistä. Punamustaraidallisesta ei onneksi ollut omaa kokoani jäljellä, muuten olisi voinut tulla vaikea valinta niiden kahden välillä. Ohuehko matsku on taatusti just passeli viileämpiä kesäpäiviä ajatellen – toivottavasti sellaisiakin vaan tulee! Auringonpaisteelta voi suojautua kätevästi kietaisemalla neuletakki turbaaniksi päähän, hyvin pysyy eikä ainakaan tule auringonpistosta. ;)

Hassua kun on niin hurjan lämmin, mutta luonto on vasta heräämässä talven jäljiltä. Leskenlehtiä sentään on näkynyt ja kovasti alkavat puutkin työntää silmuja esiin. Vappuna tilanne on ehkä jo aivan toisenlainen? Sitten alkaakin jo toukokuu, yksi ihanimmista kuukausista. Kaksi sanaa: omenapuun kukat! ♥

Kello taisi olla jotain päälle kaksi, kun lähdimme ajelemaan kohti kotikotia. Matkalukemisena mulla oli uusin Trendi sekä mussutettavana tervalakuja, joita maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Sopivasti tervaisia, ei liikaa mutta kuitenkin se terva vähän sieltä maistui lakritsin seasta.

Pysähdyttiin vessassa ja ostettiin samalla kevään ekat irtojäätelöt, omalla kohdallani ainakin. Pohdin hetken ihan vakavissani tervajäätelön maistamista, mutta lakuja syötyäni päädyin kuitenkin herkku-nougatiin. Olisin ottanut kaveriksi toisen pikkupallon mangomelonia, mutta se oli kioskista ihan finaalissa. Felinen tuutti oli vanhan ajan salmiakkia, ihan hyvää sekin kun sain maistaa.

Kotikotona mies kaivoi prätkäkamppeet esille, hyppäsi Cebarin selkään ja lähti kohti Turkua. Kevään ensimmäinen ajo ja nahkapuku oli ihan riittävä, hassua! Aika ihanaa kyllä, kun on tuo äijelikin innoissaan moottoripyöräilystä. :) Me tytöt jäätiin kotikotiin yöksi, illalla saunottiin ja grillattiin. Saunasta pihan poikki tallustellessa oli ihan sellainen fiilis kelin puolesta kuin olisi toukokuun loppu eikä vasta huhtikuu.

Dharma on edelleen hyvin kevätlevoton, Miska sen sijaan jaksaa välillä pysähtyäkin paikoilleen. Kuten eilen illalla tyynyn päälle sohvalle. Yritti kyllä ensin siskon syliin, mutta kun siinä oli jo läppäri niin kissamassu joutui tyytymään tyynypaikkaan. Onnelliselta vaikutti kyllä tuossakin nukkumapaikassa.

Että sellainen pääsiäissunnuntai.

(Kuvat otti minä, Feline taikka mieheke.)

The Knife – Deep Cuts [2003]

Kävin viime viikolla kokemassa Hullut Päivät, itse asiassa jopa kahtena eri päivänä. Pääasiassa tein kyseisistä kreisibailuista hankintoja, joita tiesin tarvitsevani: ripsiväri, kännykälle suojapussukka ja Methodin kylppärisuihke. Lisäksi nappasin mukaani sekä mustan perustopin (hyvä, vanha on monta vuotta sitten hankittu ja alkaa olla hieman kulahtanut) että raidallisen trikoopipon (täydellinen pyöräilykypärän alle nyt kun normipipo on jo liikaa), kummankin huimaan viiden euron hintaan. Sitten tuli vastaan mallikappalerekki, koko rekillinen täynnä Objectia.

Toim. huom. Karvareunainen huppu ei kuulu takkiin vaan alla olevaan huppariin.

Yllättäen Objectin mallikappaleet olivat kokoa M (olen kuvitellut että mallikappaleet ovat aina jotain tyyliin XS-kokoisia), joka useimmiten on mulle himpun verran liian väljä. Farkuistakin koot taisivat olla kaikki 29″, just vähän liian isoja siis (enkä valitettavasti tällä kertaa kaivannut löysiä farkkuja). Musta lyhyt takki siirtyi käteeni saman tien kun sen huomasin, päätin kokeilla joka tapauksessa. On se ihan vähäsen iso, mutta eikös tuollainen ulkotakki saa ollakin? Ainakin mahtuu hupparia tms. sinne alle tarvittaessa. Ja kerrankin oli hihat tarpeeksi pitkät jopa tällaisille apinan käsille! Pohdiskelin takkihankinnan järkevyyttä ja tajusin että mulla on “villakangastakkia lämpimämmille muttei vielä takittomille keleille” sopivia takkeja tasan kaksi: nahkatakki ja farkkutakki. Siihen joukkoon sopi todellakin ohutvuorinen musta takki jatkoksi.

Ah, erityisesti rakastan noita hihansuita! Ihanan leveät käänteet ja superkivat nappirivistöt. Takissa muuten kun on tuossa keskellä vetoketju niin alaosan saa ihan oikeasti irroitettua. Palttoosta saa siis tarvittaessa muokattua nopeasti supertrendikkään lyhyen takin! Nauroin ehkä pikkasen, kun kokeilin huvikseni miltä takki näyttää lyhyenä versiona. :D Jollekin keskivartalostaan sorjalle neidolle se saattaisi sopiakin, mutta mun kropalle ei kyllä missään tilanteessa.

Kokeilin mä silloin One Wayssa toistakin Objectin mallikappaletakkia. Idea vaikutti kivalta, mutta todellisuus oli toinen ja tunsin itseni väärille kulmille eksyneeksi kalastajaksi. No, eipähän ollut vaikea päättää kumpi takki oli mulle parempi. Hinnat noissa takeissa ei ollut mitenkään über-edulliset vaikka Hullareista oli kyse, musta takki köyhdytti pankkitiliäni runsaan viidenkympin verran. Omalla mittapuullani ihan kelpo hinta kevättakille, joten parempi sen ollakin niin ihana ja täydellinen kuin se on. ♥

(Viimeisen kuvan otti Feline, ylemmät avopuolisko.)

Tämä viikko on ollut niin työntäyteinen etten ole oikein muuta ehtinyt edes tehdä, joten jatketaan vielä yhden postauksen verran kevätjuttuja. Bongasin Vagabondin fb-sivulta mainoskuvia tämän vuoden kevät/kesä-malliston kengistä ja huokailin ihastuksesta. Kuvissa on jotenkin niin ihanan huoleton tunnelma! Nyt kun talvi alkaa selkeästi olla jäänyt taakse (aamuista lumisadetta ei oteta huomioon) niin tässähän melkein jo alkaa odottaa kesää. Ei sillä etteikö kevätkin olisi kaunista aikaa, mutta kyllä mulle teepaitakelitkin kelpais vaikka heti.

Selaillessani sitten Vagabondin nettikauppaa huomioni ei kuitenkaan kiinnittynyt mihinkään varpaat paljastaviin kesäpopoihin, vaan alkukeväisempiin Dee-nilkkureihin. Ensimmäinen mielikuva on Pistolit, mikä ei sinänsä liene mikään ihme – sen verran tehokkaasti ovat edullisemmat kenkävalmistajat inspiroituneet tuosta Acnen hypetetystä mallista. Itse en raaski laittaa melkein neljää sataa euroa kenkiin, olivat ne kuinka parhaat tahansa. Nykyään sentään voin jo pulittaa jalkineista satasen tai joskus vähän ylikin, sillä hinnallakin tosin olen jo pohtinut hankintaa jokaiselta mahdolliselta kantilta katsottuna.

The perfect pair with denim! Detailing on back adds stylish flair to these mid-boots with chunky heels.

Oi että, voin hyvin kuvitella Deet yhdistettynä sinisiin farkkuihin! ♥ Olen muutenkin nyt innostunut farkuista (ja ylipäätään housuista), osittain varmasti siksi että männävuosien leggingsien ja hame/sukkahousut-kombon suosiminen on havahduttanut mut siihen, että kiloja on hiipinyt lisää ympäri kroppaa. Toki vaaka kertoo samaa tarinaa, mutta kun en ole vaa’alle niin usein astunut niin en ole sisäistänyt muutosta ajoissa. Elintapojen remontointi toivottavasti auttaa paitsi olon paranemiseen, myös siihen että vielä jonain päivänä mahdun taas vanhoihin lempifarkkuihini.

Kävin tänään kaupungilla ja Nilsonilla sattui jopa olemaan näitä popoja, tietysti koossa 38 ja 40 eikä just sitä mun kaipaamaa kolmeysiä. Deet tuntuivat vähän samanlaisilta kuin Muscatit, mutta näyttivät tietysti jalassa täysin erilaiselta. Laitoin tänään tarkoituksella Muscatit kun lähdin kaupunkiin ja yllättäen mun jalat eivät vaikuttaneet yhtään rasittuneilta koroilla kävelystä. Ehkä voisinkin hankkia myös korolliset matalavartiset nilkkurit, noin matalaa korkoa kun selvästikin pystyn silloin tällöin käyttämään.

(Kuvat: Vagabond)