AvainsanaKipeänä

Voiton puolella ollaan tämän kinkun suhteen, viikon päästä lepäilen jo kotosalla. Hain lomaa ensi viikon loppupuolelle, mutta anotun kahden sijaan mulle myönnettiin vain yksi eli lähden lomille päivää muita aiemmin. Parempi kuitenkin edes yksi ylimääräinen lomapäivä kuin ei yhtään, kiitos sen saan lomailla neljä päivää, sillä maanantaina on koko komppanian HL-päivä. En malta odottaa!

Kiinni oleminen on kieltämättä ollut aika hajottavaa, ei niinkään fyysisesti mutta henkisesti sitäkin enemmän. Tänään oli pitkästä aikaa parempi päivä ja erityisesti illan jutustelutuokio sotkussa parin tupakaverin kanssa sai hyvän mielen (vaikkei ehkä maailman piristävimmistä asioista juteltukaan). Viime aikoina ollaan meidän tyttöjen kesken poltettu päreitä turhan paljon, joten tämän illan fiilis on mukavaa vaihtelua.

Huomenna on muutaman tunnin marssi kenttävarustuksessa, johon mä en tosin osallistu, koska mulle on laitettu muken päivystysvuoro. Todennäköisesti ei mikään järkyttävän rankka, mutta parempi ehkä ettei tarvitse mennä. Mulle iski nimittäin kolmas flunssa tämän vuoden puolella ja lisäksi vasen jalka on vähän oikutellut viime aikoina, pitäisi varmaan käydä näyttämässä veksissä. Ei siinä varmaankaan mitään pientä tulehdusta kummempaa ole, mutta välillä mielessä häivähtää huoli mahdollisesta marssimurtumasta…

Tänään on muuten jäljellä 111 aamua, kohta paukkuu jo sataset!

Kulta teki kivat soittaessaan aamulla: “juu, lomat palo, lepo”. Mä kiroan unenpöpperöisenä koko laitoksen hevonkuuseen, kunnes toisesta päästä kuuluu naurua ja “no ei kai!!”. Eihän tuossa muuten mitään, mutta pojan eilisen soiton jälkeen tiesin gineksen mahdollisuuden tosiaan olevan olemassa ja mä olin valvonut puoli yötä murehtien ehkä menetettyä yhteistä viikonloppua (eipäs kun kolmea päivää kun maanantaina on komppanian HL). Paljon helpommalla pääsisin, jos en pähkäilisi tulevia tapahtumia ennen kuin mitään on lyöty lukkoon…

Pari edellistä postausta ovat olleet aika kuvapainotteisia, joten tällä kertaa luvassa enemmän tekstiä. Kuvia ei itse asiassa tule lainkaan, sillä olen kotikotona eikä mulla täällä ole mitään sopivaa kuvamateriaalia. Seuraavaan kyselyyn olen törmännyt yhdessä jos toisessakin blogissa, Puukkohupparitytöillä nyt ainakin.

1. Missä on kännykkäsi?
– Taitaa olla äipän silityslaudan päällä.

2. Missä on puolisosi?
– Säkylässä alokkaiden mukana valassa.

3. Hiustenvärisi?
– Vaaleanruskea.

4. Äitisi?
– Katsoo viereisessä huoneessa jumppaa telkkarista ja jumppailee siinä mukana.

5. Isäsi?
– Jakamassa postipaketteja.

6. Suosikkiesineesi?
– Varmaankin tietokone tai digijärkkäri.

7. Viimeöinen unesi?
– Yleensä muistan uniani, mutta viime yöstä en kyllä muista mitään.

8. Unelmasi/päämääräsi?
– Onnellinen elämä.

9. Missä huoneessa olet?
– Vanhassa huoneessani kotikotona, nykyään tämä on tietokonehuone.

10. Pelkosi?
– Rakkaiden ihmisten menettäminen.

12. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä?
– Elää onnellisesti kultani kanssa ja olla jossain kivassa paikassa töissä.

13. Missä olit eilen illalla?
– Saunassa.

14. Mitä et ole?
– Hyvä kertomaan vitsejä.

15. Tavara, joka on toivelistallasi?
– 50 mm objektiivi ja kaukolaukaisin kameraan.

16. Missä kasvoit?
– Maalla. ♥

17. Mitä teit viimeksi?
– Join teetä.

18. Mitä on ylläsi?
– Kirkkaanvihreät farkut, oversize teeppari ja pallokuvioinen trikooneuletakki. Päällimmäisenä lämmittämässä vanha miesten mallia oleva collegetakki.

19. Televisiosi?
– Vanha ja iso möhkäle, käytetään pleikkarilla pelaamiseen.

20. Lemmikkisi?
– Täällä kotikotona kaksi suloista kissaa, joista toinen (leikattu kolli) tykkää nykyään pissailla vähän mihin sattuu. :/

21. Tietokoneesi?
– Vanha pöytäkoneeni on nimeltään Einari, uusi läppäri (jota en muuten vieläkään ole esitellyt) taas Murmeli. Juu-u, tietokoneet pitää aina nimetä! ;)

22. Mielialasi?
– Iloinen (enää 6 tuntia että näen kullan!).

23. Ikävöitkö jotain?
– No just sitä yhtä poikaa.

24. Autosi?
– Ei ole, onneksi saan lainata porukoiden auto(j)a tarvittaessa.

25. Mitä sinulla ei ole ylläsi?
– Hametta.

26. Suosikkikauppasi?
– Vagabondin liike Hansakorttelissa on aika ihana. Myös kirjakaupoista tykkään kovasti.

27. Kesäsi?
– Alku menee vielä intissä, mutta heinäkuun alussa pääsee taas vapauteen.

28. Rakastatko ketään?
– Toki. ♥

29. Suosikkivärisi?
– Riippuu mielialasta, kirkkaat värit toimivat aina.

30. Milloin nauroit viimeksi?
– Aamulla.

31. Milloin itkit viimeksi?
– Eilen nyyhkin muutaman kyyneleen verran.

Tehköön ken tahtoo, näitä on aina kiva lukea muiden blogeista. :) Olen nyt kaksi päivää ollut taas flunssainen, nenä on vähän väliä tukossa ja räkää riittää. Pimeintä tässä on se, etten kunnolla ehtinyt parantua edellisestä pari viikkoa sitten iskeneestä flunssasta, kun uusi jo iskee. Vastustuskyky nolla?

Mitä parhainta uutta vuotta 2009 kaikille! Vuoden vaihtuminen oli omalla kohdallani ainutlaatuinen, vaikkakin hyvin rauhallinen. Parikymmentä minuuttia ennen puoltayötä tultiin tv-luokasta pois ja pyörittiin käytävillä, kunnes kellon lyödessä kaksitoista käytävällä kaikui huuto “Vastataan niin kuin on opetettu: hyvää uutta vuotta, komppania!” ja siihen vastaus “Hyvää uutta vuotta, herra alikersantti!” aplodien kera. Käytävän ikkunasta näkyi rakettejakin jopa, tosin aika heikosti kun niitä ammuttiin jossain kauempana.

Myös alkuviikko oli mulla odotettua erilainen. Sunnuntai-iltapäivällä ruuan jälkeen maha alkoi yhtäkkiä sattua, yritin saada nukuttua mutta sitten heräsin todella pahaan oloon – ja oksensin sängyn vieressä olevaan roskikseen. Loppuillan vietin tiukasti peiton alla, välillä oli parempi ja välillä huonompi olo, mutta en sentään oksentanut uudestaan. Illalla nousi lisäksi kuume ja kaikki lihakset särkivät, Burana onneksi helpotti vähän. Maanantaiaamulla lämpöä oli jo yli 38°C enkä kyennyt lähtemään edes aamupalalle, joten veksiin oli mentävä. Sieltä mua ei sitten enää päästetykään pois, vaan paineltuaan mahaani (mun huutaessa vedet silmissä kivusta) lääkäri passitti mut saman tien osastolle lepäämään. Nappia naamaan ja unta palloon eikä seuraavana päivänä kuumeesta ollut tietoakaan, joskin jouduin vielä toisenkin yön osastolla viettämään. Ehdin jo pelätä, että ottaisin uuden vuoden vastaan sairaalan pediltä, mutta onneksi olo oli eilen aamupäivällä kohentunut sen verran että pääsin takaisin yksikköön. Parempi niin.

Tämän kirjoituksen kuvat ovat joulupäivältä, kun siskon kanssa leikittiin tähtisadetikuilla ja pitkillä valotusajoilla. Ylempi kuva on sarjan loppupuolelta, kun suunnilleen oikeat asetukset olivat löytyneet – kuvioita tehtiin paljon muitakin. Alempi kuva taas on ensimmäisten joukosta, kun asetukset olivat vasta etsinnässä (tässä liian pitkä valotusaika). Tähtisadetikku ei niinkään ole kuvassa edukseen, mutta sisko tallentui ruutuun hauskasti tuplana. Kunpa ehtisi leikkiä kameralla useamminkin!

Apulanta – Hiekka [2002]

Olen nyt kotikotona flunssaisena, istun kissa sylissä koneella huopaan kääriytyneenä. Varmaan miljoonas kerta kun olen intin aikana flunssassa, ärsyttää! Kaiken lisäksi räkätauti iski just sopivasti laivareissua edeltävänä yönä, bilefiilis oli välillä vähän kadoksissa kun oli niin kipeä olo. Muuten AUK-risteily meni mukavasti, aikamoista säpinää oli meidän lähes 60 hengen porukan kesken. Yksi roskis hajosi ja yhden alikersantin lompakko pöllittiin eikä hyttikäytävä ollut kamalan siistissä kunnossa, mutta noin suunnilleen selvittiin hengissä. Sakki vaikutti olevan tyytyväisiä reissuun ja joku ehti jo kysellä, että miten olisi vielä pikkujouluristeily perään. :)

Mun juhlaintoa hillitsi osittain myös torstaina käymäni keskustelu AUKin linjanjohtajan kanssa. Mulla on vapautuspäiviä kurssin aikana sen verran paljon, että mun jatko alkaa olla jo vaakalaudalla. Ensi viikolla on AUK-marssin rästi, jolla todennäköisesti on ratkaiseva vaikutus. Jos polvi ei kestä sitä, se on bye bye AUKille. Sitä en tiedä, mikä mua sitten odottaa, mikäli kurssi mun osalta päättyy. Polvi on nyt ollut parempi ja toiveet on kovat, ettei se mene enää pahemmaksi, mutta pelottaa silti kamalasti jollei se kestäkään. Ei auta muuta kuin pitää peukkua ja toivoa parasta.

Viikonloppu Tampereella sujui mukavasti, aika vain kulki aivan liian nopeasti kuten sillä on tapana. Akkikin ja miehensä uusi koti oli ihanan kodikas, ja lauantai-illan tupareissa laulettiin (mä tosin skippasin tällä kertaa, vaikka SingStar tarjosikin sekä Stellaa että Apulantaa), herkuteltiin mm. mutakakulla ja taltutettiin jano vadelmaisella boolilla. Osa porukasta jatkoi iltaa vielä kaupunkiin, mua kuitenkin väsytti sen verran paljon, että seurasin Akkikin esimerkkiä ja kiskoin enemmän unta palloon.

Sunnuntaipäivällä hyppäsin junaan ja matkasin Turkuun, jossa mua kerrankin oli joku vastassa. <3 Päivä oli harmaa ja sateinen, joten hengailtiin vaan mun luona ja tehtiin ruokaa jne. Illalla sitten takaisin Säkylään ja paluu arkeen. Mun polvi alkoi runsas viikko sitten oikutella ja viime viikolla se oli niin kipeä, että pelkkä rappusten nouseminen sai kyyneleet silmiin kivusta. Tänään kävin uudestaan veksissä, vähän siellä kuulemma on nestettä ja pientä rusahteluakin kuuluu, mutta kaiken kaikkiaan on kuulemma yllättävän hyvin parantunut. Huomisiltana alkava marssi (kestää yön yli) multa jää väliin, torstaina pääsen kokeilemaan josko polvi kestää normaalin palveluksen. Toivotaan parasta.

Tänään tuli kapteenilta mielenkiintoinen linjaus: tästä eteenpäin tytöillä ei ole mitään asiaa poikien tupiin ja päinvastoin. Tyttöjä on pelkästään yhdessä tuvassa eli toisin sanoen me nökötetään siellä keskenämme, kun taas pojat voivat hengata ja puhua paskaa myös muissa tuvissa. Tylsää.

(Edellislomilla otettu kuva, kameran takana sisko.)