AvainsanaKipeänä

Siitä onkin jo hyvä tovi, kun Soila haastoi pohtimaan hyvän mielen asioita. Kirjoittelin suurimman osan näistä melkein saman tien silloin, mutta sitten tekstintynkä unohtui luonnoksiin, josta sain sen nyt kaivettua. Niin ja viimeisteltyä.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Avopuoliso

Elämäni tärkein tyyppi, jonka kanssa jaetaan arkemme, ilomme ja surumme. Vaikka välillä riidellään ja ottaa päähän ja tuntuu, ettei meillä ole mitään yhteistä, niin olen mahdottoman onnellinen siitä että A on olemassa. Tää rakkaus kestää!

Perhe, lähisuku ja ystävät

Myös rakkaasta perheestäni olen erittäin kiitollinen: iskästä, äitistä ja pikkusiskosta. Parempaa lähipiiriä en voisi edes toivoa! Eikä ole mitään valittamista muissakaan sukulaisissa, mm. lempiserkkuni K ja Mömmeli ovat ihana lisä elämään. Ja entäs ystävät sitten! Niitä mulla ei ole paljon, mutta laatu todellakin korvaa määrän.

Kissat

Olen kissaihminen henkeen ja vereen enkä osaa kuvitella koskaan hankkivani koiraa. Maalla kotikotona asustavat Dharma ja Miska ovat jo yli 10-vuotiaita, mutta muistuttavat edelleen käyttäytymiseltään huomattavasti nuorempia.

Valokuvaus

Nautin valokuvaamisesta suunnattomasti, vaikken ole siinä mitenkään erikoisen hyvä enkä haluaisi tehdä sitä ammatikseni. Vietin lukion jälkeen välivuoden Karjaalla Västra Nylands folkhögskolassa valokuvausta opiskellen, se vuosi opetti mulle paljon paitsi valokuvauksesta myös itsestäni. Kuvaamiseen liittyviä juttuja voi lueskella lisää Valokuvaus-kategoriasta.

Moottoripyörät

Sain motoristigeenit syntyessäni ja A1-kortin samana kesänä kun täytin 16. Nykyisen prätkäni Cebarin (Honda CBR 600 F) sain vanhemmilta 18-vuotislahjaksi, se ostettiin netissä nähtyjen kuvien perusteella Saksasta. Vanha leidi täytti huhtikuussa huikeat 25 vuotta! Naureskelen aina, että ’87 on selvästi vuosimalli mun makuun – puolisko on syntynyt vain viikkoa aiemmin kun Cebari sai ensirekisteröintinsä. :)

Websuunnittelu

Rakas harrastus, josta tuli työ. En edelleenkään tiedä oliko se hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta en osaa kuvitella mitä muutakaan tekisin elääkseni. Ensimmäiset kotisivuni tein yläasteikäisenä vuonna 1998, aloin vain tutkia HTML-oppaita ja testata mikä vaikuttaa mihinkin. Ensimmäisen nettipäiväkirjani aloitin v. 2001, siis vuosia ennen koko blogi-käsitteen syntymistä. Musta on tavallaan aika hassua, että monet blogimaailman “pioneerit” ovat kirjoittaneet blogia jo vuodesta 2007. Sitä aiemmin vain nettiin ajatuksiaan kirjoittivat lähinnä tällaiset nörtit…

Kauniit kengät

Olen enemmän kenkä- kuin laukkuihmisiä. Voin käyttää samaa laukkua vaikka kuukauden putkeen, mutta kengät valitsen aina fiiliksen mukaan. Intin jälkeen jalkani ovat alkaneet oikutella enemmän ja fysioterapeutti totesi mulla laskeutuneen jalkaholvin, joten korkokengät olen joutunut pääasiassa hylkäämään. Kuitenkaan ei sovi jatkuvasti tallustaa lättäpohjaisilla popoilla, koska se taas saa jalkapöydästäni jänteet tulehtumaan… Ratkaisu: useimmiten kävelen korottomilla kengillä, mutta koitan kerran viikossa-parissa heittää jalkaani pienellä korolla varustetut kengät, joilla kuitenkin pystyy olemaan koko päivän.

Oma koti

Viime syksynä menimme pankin kanssa naimisiin ja on kieltämättä ollut kiva seurata miten lainamäärä vähenee, pienin askelin mutta kuitenkin. Aloitettiin saman tien “pieni pintaremontti“, joka on siis käynnissä edelleen. Tykkään tästä kämpästä mutta kodiksi tätä ei voi hyvällä tahdollakaan vielä kutsua, kun kamat on sikin sokin missä sattuu (ja osa häviksissäkin). Sitä hetkeä kun remontti on ohi odotan kuin kuuta nousevaa!

Neljä vuodenaikaa

Täällä pohjolassa asumisessa on parasta se, että meillä on neljä vuodenaikaa. En oikeastaan osaa määritellä suosikkiani, jokaisessa on parhaat puolensa. Eniten rakastan vuodenajan vaihtumista, se on aina yhtä ihanaa kun huomaa vuodenajan vaihtuneen.

Musiikki

Musiikki ei sinänsä näyttele isoa roolia elämässäni enkä esimerkiksi kaipaa musiikkia taustalle kävellessä tai koneella istuessa, mutta hyvä musiikki inspiroi ja saa hyvälle tuulelle. Tykkään käydä keikoilla, joskin niille tuppautuvat kännikalat ärsyttävät ja laskevat keikkatunnelmaa. En ylipäänsä ymmärrä miksi keikalla pitäisi olla ihan pellit seis?! Oikeastaan miellän koko perussuomalaisen ryyppäämiskulttuurin täysin älyttömäksi ja mielipiteeni kiteytyy: hiprakka hauskaa, örvellys typerää. (Niin ja vihaan sanaa ryypätä yhtä paljon kuin rööki.)

Viinit

Viini on juuri se, millä edellisessä kohdassa mainittu hauska hiprakka saadaan aikaiseksi. En nykyään enää juo humaltumistarkoituksessa, vaan siksi että jokin juoma on hyvää – ja hyvin usein se on viiniä. Kelpuutan lasiini niin puna-, valko- kuin kuohuviinin, väkevistä en niinkään pidä. Valkoisissa ja kuohuvissa suosin yleensä puolikuivaa tai makeaa viiniä, punaisissa suosikkirypäleeni on shiraz, malbec sekä pinot noir.

Kukat

Olen vasta hiljakkoin tajunnut, miten iso vaikutus kukilla on kotiin. Aiemmin en raaskinut ostaa leikkokukkia, kun “ne kuitenkin kuihtuvat pian pois”. Ja nyt kun olen useamman kerran ostanut tulppaanikimpun kotia koristamaan, huomaan hymyileväni aina kun maljakko osuu näköpiiriini. Tykkään myös ruukkukasveista ja esim. äitiltä kotoa muuttaessani saatu “onnenapila” (valkokäenkaali) ilahduttaa joka kevät alkaessaan kukkia. Uusin tulokas taloudessamme on miehen ostama perhosorkidea (Phalaenopsis amabilis), jonka kaikki nuput ovat nyt puhjenneet ja kukka on niin upea ettei voi kuin huokailla ihastuneesti.

Tänään hyvä mieli on valitettavasti loistanut poissaolollaan: kevätflunssa on tainnut saada mut kiinni. Suunnittelin ehtiväni vaikka mitä tänään, mutta todellisuudessa olen roikkunut koneella koko päivän kun on ollut niin karsea olo. Kurkussa on kaktus ja joka paikkaa särkee, ei kiva. Vaikka eipä sairastuminen kai mikään ihme ole, kun elämäntavat on ihan rempallaan eikä vastustuskyvystä tietoakaan… Miten monta ikävuotta pitää olla mittarissa, jotta oppii pakottamaan itsensä syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti sen sijaan, että kuluttaa takapuoltaan työtuolissa toinen käsi hiirellä ja toinen karkkipussissa??!

Viime viikon saikkupäivinä en tukkoisena oikein muuta jaksanut tehdä kuin istua koneella (ja siinä sivussa niistää noin viiden minuutin välein sekä juoda litroittain teetä). Ah ihana flunssa, joka onnistui iskemään jo toistamiseen tänä syksynä! Keuhkoputken- ja korvatulehduskombon lisäksi, luonnollisesti. Jostain syystä mun vastutuskyky on ollut viime aikoina aivan olematon, vitamiineista huolimatta. Pitäisi ilmeisesti lisätä jokapäiväiseen elämään vähän monipuolisempi ruokavalio ja tarpeeksi ulkoilmaa… Nyt tietysti on liikkuminenkin jäänyt aika vähälle, kun koko ajan on pientä kröhää ja fillarikin nököttää kellarissa.

Pää oli täynnä räkää, mutta uuden ulkomuodon blogille sain sieltä sentään pakerrettua ulos! Pientä fiksaamista on edelleen, mutta pääasiassa kaiken pitäisi näkyä kuten on tarkoitus – jopa IE:llä. Vähän erilaista leiskaa tällä kertaa, lumen kaipuussani halusin jotain edes etäisesti talvista kuvaa kehiin siltä about ainoalta pakkaspäivältä tänä talvena.

Muistoksi vielä screenshotti edellisestä ulkoasusta, kuten mulla on ollut tapana laittaa. Tuo simppeliäkin simppelimpi kokonaisuus taisi aiheuttaa sen, että olin aika kyllästynyt leiskaan jo parin kuukauden jälkeen. Harmi, kun ei ole enempää aikaa että voisi väkerrellä uusia kuoria useamminkin kuin pari kertaa vuodessa.

Kiireet senkun jatkuvat ja nyt vielä kaiken kukkuraksi pamahti flunssa päälle, ensimmäinen kunnon sellainen sitten armeija-ajan. Nytkään ei tosin kuumetta ole, kunhan on ääni miehekkään käheä ja räkää tulee niin että vähän väliä saa olla nenäliina kourassa. Ilmeisesti viikonloppuinen Helsingin merituuli oli yllättävän navakka, vaikken varsinaisesti missään vaiheessa ollut jääkalikkana.

Helsingin reissuun palailen myöhemmin, tämä postaus käsittelee sen sijaan edellisviikonloppua Tampereella. Ajeltiin siis perjantai-illalla Pirkanmaalle, Feline meni kaverinsa luokse ja me kullan kanssa suunnattiin Akkikin perheen vieraaksi. Perjantaina ei paljon muuta tehty kuin hengailtu ja syöty, mutta lauantaina päivällä lähdin kera kultsin käymään kaupungilla.

Treffattiin tytöt Hämeenkadulla ja päädyttiin Coffee Housen herkkujen ääreen. Leipäbaaria ei tästä kahvilasta löytynyt, mutta onneksi olikin enemmän makeannälkä: suklaakakku oli suussasulavaa ja kermavaahdon kanssa aivan täydellinen kombo! Yksin en olisi tuollaista palaa pystynyt syömään, miehen kanssa jaettuna määrä oli oikein passeli. Juomaksi valitsin valkosuklaakaakaon, joka myös oli kermavaahtoinen ja kinuskikastikkeineen kerrassaan ihanaa.

Iltapäivällä palattiin takaisin majapaikkaamme, nyt siskokin oli mukana. Iltaa vietettiin hyvässä seurassa rentoutuen ja herkutellen, P kokkaili kunnon rasvaiset setit tulisia kanansiipiä, perunoita, mozzarellatikkuja ja muuta – oi että oli hyvää!

Seurana oli tietysti myös Onni, joka harmiksi oli hieman kuumeinen ja siksi aika väsynyt erityisesti iltaisin. Leikkejä jaksoi silti leikkiä, välillä katsottiin sitten telkkarista mm. Chuggingtonia. Oli muuten sellainen tunnari tuossa sarjassa, että maanantain yövuorossakin vielä soi päässä…

Lauantai-illalla Onnin mentyä nukkumaan kävin poikien kanssa pihalla kuvaamassa tulileikkejä. P oli hankkinut sellaiset ihmeen ketjut, joiden päät sytytetään tuleen ja sitten pyöritellään koko systeemiä sinne tänne. Niiden nimeä en tiedä, mutta ehkä kuvista saa jotain selkoa? Upealta joka tapauksessa näytti niin livenä kuin kameran muistikortillakin.

(Klikkaa suuremmaksi!)

Sunnuntaina pakattiin tavarat ja sanottiin heipat perhe H:lle, kotimatkalla poikettiin vielä pikaisesti Ideaparkissa. Sieltä ei löytynyt mitään mutta lauantaiselta keskustavisiitiltä mukaani lähti pari ihanaa juttua, palataan niihin tuonnempana. Turussa oltiin joskus kuuden pintaan, pari tuntia ehdin olla kotona ja sitten jo lähdinkin Felinen kyydissä Saloon ja yöksi töihin. Se oli mukava viikonloppu se, kiitoksia vaan vielä Akkikille miehineen seurasta ja majoituksesta!

Kurkku on edelleen hullun kipeä, muita flunssaoireita ei oikeastaan edes ole. Ärsyttävää kyllä, kun muuten olo on ihan jees, mutta kaktukselta tuntuva kurkku estää tekemästä mitään vähänkään raskaampaa. Töihinkin pääsisin maanantaiksi, tällaisena semikipeänä vaan ei oikein viitsisi mennä usemmaksi tunniksi pölyiseen varastoon – ettei ainakaan tulisi enää kipeämmäksi.

Tulin eilen kotikotiin lepäilemään, kulta tuli tänään perässä ja vietetään nyt lauantai-iltaa mun vanhempien sekä niiden tuttavapariskunnan seurassa. Ei kovin villiä, mutta ruoka (lasagnea & kreikkalaista salaattia) oli hyvää ja viinikin maistuu. Seuraavaksi tosin taidan ottaa kupillisen jotain lämmintä, jospa kurkkukipu edes vähän hellittäisi.

Kissat olivat jopa hetkisen pihalla, tulivat kyllä seuraavalla ovenavauksella takaisin sisälle. Dharma katosi jo johonkin yläkertaan vetämään sikeitä, ja Miska löysi paikkansa kultsin sylistä. Ensin se tosin yritti lösäyttää karvaisen olomuotonsa suoraan mun läppärin päälle, mutta sain onneksi karvatassun houkuteltua vieressä istuvan kullan hoiviin. Kivasti muuten tarttuu karvoja läppärin näyttöön tuollaisesta hieman pitempikarvaisemmasta kaverista.

Nyt iltateelle, jospa huomenna saisin aikaiseksi kirjoitella jotain järkevämpää tänne. Suunnitelmia olisi mielessä vaikka mitä, mutta toteuttaminen vielä hieman ontuu… Vi ska se.

Taisin sitten saada sen flunssan, kurkku alkoi eilen illalla tuntua karhealta ja tänään on vähän joka paikkaa särkenyt. Lämmönkin voisi ehkä mitata, vaikka kuumeiselta olo ei tunnu lainkaan. Töitä olen tällä viikolla tehnyt ainoastaan kaksi vuoroa, siinä mielessä ihan hyvä sauma sairastella kun ei hommiakaan ole pahemmin tarjolla. Joitain vireillä olevia nettisivujuttuja voin onneksi tehdä kipeänäkin, kun en niihin tarvitse muuta kuin tietokoneen ja nettiyhteyden.

Päivällä kävin Askelklinikalla alaraajatutkimuksessa, mullahan oli jaloissa ties mitä vaivaa silloin armeijasyksynä ja ne palaavat aina silloin tällöin, kun esimerkiksi enemmän teen varastohommia ja seison/kävelen paljon. Olin iloinen kuullessani, että askellusvirheeni on hyvin pieni, mutta vastapainoksi fysioterapeutti pudotti pommin toteamalla kengistäni niiden olevan vähän liian korkeakorkoiset pidempiaikaseen käyttöön. Eikä Muscateissa edes ole korkoa kuin muutama hassu sentti! Korkeita korkoja mun ei jatkossa kannata käyttää kuin joitakin lyhyitä aikoja silloin tällöin. Yhyy, kaikki mun lempikengät ovat korollisia! Ei taida auttaa muuta kuin ottaa maiharit tehokäyttöön.

Tutkimuksen jälkeen saatoin eksyä Felinen kanssa kaupungille ja siinä sivussa saatoin myös hurahtaa muutamaan alehankintaan… Tyllihameita löytyy kaapista nyt viidessä eri värissä, joista kaksi olen hankkinut tämän talven aleista. Vanhat olenkin kyllä käyttänyt lähes puhki, joten eiköhän uusillekin tulokkaille löydy käyttöä aivan tarpeeksi. Voisin joku päivä esitellä viime aikoina tehtyjä hankintoja täällä blogissa, kunhan vain saisin siedettävät kuvat napattua vaatteista. Turussa ei ole taas hetkeen näkynyt vilaustakaan auringosta, koko ajan vain on pimeää tai muuten vain hämärää.

Illalla oltiin koko perhe Linnateatterissa katsomassa Mieletön Turun lähihistoria. Hulvaton kolmen miehen esitys, jossa ei pystynyt olemaan nauramatta – ihan parasta! Jostain syystä mä aina menen tavallaan vähän vastahakoisena teatteriin, vaikka kuitenkin aina totean myöhemmin että onneksi menin. Kummallista.

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]