AvainsanaKollaasi

En onneksi ole myöhässä tai mitään, eh heh – ihan kevyesti vain. Suunnitelmissani oli toteuttaa tällainen pienimuotoinen kertaus vuoden 2011 tapahtumista jo heti vuoden vaihduttua, mutta kas kummaa tammikuu katosi johonkin luotijunan vauhdilla. Taisi olla about ensimmäinen kerta mun elämässä, kun vuoden eka ja pisimmältä tuntuva kuukausi olikin hujauksessa ohi… Sellaista se työläisen oravanpyörässä juokseminen on. Mutta kai se on kuten klisee kehtaa väittää: parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tammikuussa…

töitä oli vähän ja vapaa-aikaa luonnollisesti sitäkin enemmän. Kuun puolivälissä piipahdin K-serkun kanssa päiväksi Tukholmaan, jossa kävin ensimmäistä kertaa ikinä Hard Rock Cafessa. Ostin kunnon toppapuvun aleista ja rakastin talven kestäviä mutta kauniita nahkasaappaitani. Kullan kanssa oltiin paljon kotosalla ja intouduin jopa välillä leipomaan. Myös kotikotona tuli käytyä niin hiihtämässä kuin kissoja palluttamassa, jälkimmäistä enimmäkseen.

Helmikuussa…

työrintamalla vähän vilkastui, mutta ehdin silti tehdä paljon kaikenlaista kivaa. Alkukuusta remusin opiskelijoiden keskellä GOOMilla, päällä aivan itse tuunattu haalarimekko. Pari viikkoa myöhemmin hurautettiin päiväksi Jyväskylään juhlistamaan Viikatteen 10-vuotistaivalta ja paleltiin kolmenkymmenen asteen pakkasissa. Aloitin kansalaisopiston verhoilukurssilla operaatio nojatuolin, mikä osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi projektiksi.

Maaliskuussa…

oli tapahtumia vähän jokaisesta kategoriasta: sisustusiltaa, hautajaisia, muotinäytöstä, messuja. Liikuntakärpänen puraisi oikein kunnolla kun Turun toinen Elixia avattiin Länsikeskukseen, lisäksi heiluin yhden sunnuntain hiki otsalla Supertreeneissä. Suurin muutos elämässä oli varmastikin työpaikan vaihtuminen, kun siirryin osa-aikatöistä oman alan kokopäiväiseen (ja mikä parasta, kuukausipalkkaiseen!) työhön.

Huhtikuussa…

oli viimeinen kerta verhoilukurssia ja sain kuin sainkin ensimmäisen nojatuolin valmiiksi (toinen jäi vielä odottamaan vuoroaan). Löysin vihdoin täydellisen nahkalaukun, Mhannin toffeenruskean Tomin. Juhlittiin Salossa tuplasynttäreitä mustavalkoteemalla. Pääsiäinen vietettiin mahtavassa seurassa Tampereella, oli ihan hurjan lämmin ja ulkona tarkeni t-paidalla.

Toukokuussa…

kevät toi silmut puihin ja kukat omena- ja kirsikkapuihin. Lämpimästä alkukeväästä huolimatta sää ei ollut aina suosiollinen, esim. Turku Design Festival -viikonloppua vietettiin vesisateessa eikä MM-kultajuhlissakaan mitenkään liian lämmin ollut (pipo päässä!). Helsingissä sentään oli loppukuusta taas vähän keväisempää, kun vietettiin siellä viikonloppu serkusten kesken.

Kesäkuussa…

vietin kesälomattomana suurin piirtein kaikki hellepäivät hyvin ilmastoidussa toimistossa. Sain kuitenkin ilouutisia sillä osastolla, nimittäin alunperin määräaikainen työsuhteeni vakinaistettiin! Eräänä kuumana viikonloppuna juhlimme jälleen tuplasynttäreitä, tällä kertaa itse toisena synttärisankarina. Tein kesän ainoan festarireissuni siskon kanssa Provinssiin, pääinnoittajana ekan Suomen keikkansa heittänyt System of a Down. Juhannus sujui rennosti maalla kera oman kotiväen ja parhaiden tamperelaisten.

Heinäkuussa…

toimistossa oli hiljaista muiden ollessa lomalla (ensi kesää odotellessa). Alennusmyynnit toivat luokseni pitkäaikaisen ihastuksen kohteen, superpäheät Pop Art Converset. Kävin äidin kanssa kesäteatterissa, helle veti kissat lötköiksi pitkin pihaa ja olin kerrankin VIP – ensin Heineken Style Nuggetsin ja sitten Superupeen avajaisissa. Kuun lopulla vierailin Raumalla ja taisin rakastua siihen ihanaan kaupunkiin. ♥

Elokuussa…

alkoi tuntua jo syksyltä. Alkukuusta osallistuttiin porukalla SlutWalkiin. Lisäksi ehdin hyppiä trampoliinilla läksiäisissä, nauttia kesämarkkinoista maalla sekä käydä Taiteiden yössä ja Turun Messuilla. Pidin elämäni ensimmäiset palkalliset lomapäivät, hurjat kaksi päivää, jolloin teimme tavaksi tulleen viikonloppuretken Tampereelle mm. hurvittelun merkeissä. Viimeisenä viikonloppuna ihmettelin purjelaivoja jokirannassa, se taisikin olla kesän viimeinen hellepäivä.

Syyskuussa…

fiilistelin syksyä minkä töiltäni ehdin (en paljoa). Tutustuin Nanna-kissaan, jolle tulee silmäpussit aina kun sitä alkaa väsyttää. Olin monen monen vuoden jälkeen Tattoossa, joka oli upea tapahtuma. Matkustin Helsinkiin viikonlopuksi ja kävimme K-serkun kanssa Habitaressa. Irtisanoimme ensimmäisenä yhteisenä kotinamme toimineen vuokra-asunnon, sillä teimme tarjouksen kerrostalokolmiosta! Hetken mielijohteesta lähdin taas kerran merelle leikkimään opiskelijaa ja osallistuin insinööriristeilylle.

Lokakuussa…

tein siskon kanssa nopean lauantaikeikan lentokentältä viiksibileisiin. Kävin feministimessuilla ja inspiroiduin vähän kaikesta. Otin kuvia tätini mahasta vain muutamia päiviä ennen kuin sen asukas päätti putkahtaa maailmaan. Sairastin keuhkoputken- JA korvatulehduksen yhtä aikaa. Olin samana iltana ensimmäistä kertaa tiimi-illassa, hohtominigolfaamassa ja syömässä Foijassa. Viimeisenä viikonloppuna roudasimme (mun miljoonat) tavarat uuteen kotiin sekä hyvästelimme vuokrakaksiomme.

Marraskuussa…

aloitimme uuden kodin “pienen” pintaremontin (edelleen kesken). Tapasin ensimmäistä kertaa pienen peikkotytön eli serkkuni Mömmelin. Tutustuin uusiin maisemiimme, surin ihanan kahvilan lopettamista ja innostuin ekasta pakkaspäivästä. Juhlimaan pääsin sekä firman pikkujouluissa että 50-vuotiskekkereillä. Sain myös viimeinkin raahattua arseni Logomon näyttelyiden pariin.

Joulukuussa…

otin palkattoman vapaan ja remontoin koko päivän. Ostin haaveilemani puukahvalaukun sekä loin haikeita katseita turkulaisiin sisustusjuttuihin. Vietin viikonlopun Tampereella hyvässä seurassa. Kävin Logomossa uudestaan ja ihastelin mustavalkoista kahvilaa. Viikate heitti keikan Kaarinassa, päästiin kerrankin eturiviin. Joulu tuli vähän yllättäen eikä tuntunut yhtään joululta. Aattona kävimme hautuumaalla, saunoimme ja söimme hyvin kera kreikkalaisvahvistuksen. Uusi vuosi otettiin vastaan niin ikään maalla, seurana rakkaat ihmiset ja suloiset kissat.

Pakko myöntää, että 2011 oli kaiken kaikkiaan aika hitsin mahtava vuosi!

YleX Iltapäivä

Kun vuosi vaihtui edellisen kerran, päätin heti uuden vuoden alkumetreillä tehdä katsauksen edellisen vuoden tyyliini. Ja samanmoinen pläjäys olisi nytkin tulossa! Mikä hienointa, pohdin silloin vuosi takaperin miltä vuoden 2011 tyylini saattaisi tulla näyttämään:

1) Laadukkaiden perusvaatteiden (ja parempien materiaalien) lisääntymistä pukeutumisessa.
2) Jalassa maihareita ja tennareita, harvemmin mitään tyttömäisiä kenkiä.
3) Shortsit jatkavat voittokulkuaan helppoutensa ansiosta.
4) Enemmän kikkailua hiusten suhteen, kun niissä alkaa vihdoin olla pituutta.

Osuiko fiilikseni oikeaan? Katsotaanpa.

Tärkeimmäksi tyyliksi nousi uuden työpaikan myötä tietystikin toimistoon sopiva pukeutuminen. Mitään pukukoodia meillä ei ole, joten arkiasuksi valikoituu usein jokin helppo kokonaisuus, jonka kanssa pystyy istumaan päivän työpöydän ääressä (minihame esimerkiksi ei ole hyvä koska tuolin karhea pinta kutittaa). Haastetta tuo myös se, että toimistossa on kesähelteilläkin aika viileä eli vähintäänkin pitää neuletakki tms. olla aina mukana – talvella tietysti enemmän. Viime kesänä käytin paljon vuonna 2008 hankittuja H&M:n punaisia housuja, materiaali on farkkua ohkaisempaa ja väri miellytti silmää. Parhaiten toimii ehdottomasti pop art -Consien kanssa lahkeet käärittynä!
» Tarkemmat tiedot asuista: 21/3, 5/7 ja 15/6.

Omalla kohdallani voisin julistaa vuoden 2011 denimin vuodeksi! Innostuin farkuista jälleen monen vuoden tauon jälkeen ja kuljinkin suurimman osan vuodesta jalat denimiin verhoiltuna. Vakityö mahdollisti myös kunnon farkkuhankinnat, garderobini täydentyi mm. Nudie Tight Long Johneilla, yhdellä Levi’s Curve ID -parilla sekä aivan mahtavilla tummanharmailla Leviksillä. Alet ja alennuskupongit olivat kova sana, edellä mainituista en esimerkiksi maksanut yksistäkään täyttä hintaa! Ainoa normihintainen farkkupari taisi olla kuvassa keskellä oleva Onlyn pari, ne istuivat niin superhyvin että se oli vähän niinkuin pakko-ostos (ja on niitä kyllä käytettykin).
» Tarkemmat tiedot asuista: 28/7, 19/6 ja 11/7.

En näin äkkiseltään muista tehneeni yhtään täysin hutiostosta, vaan lähes jokainen uusi hankinta on noussut tärkeäksi osaksi pukeutumistani. Yksi ehdottomasti parhaista ostoksista oli nahkaiset Ten Pointsin tyttömaiharit, jotka näköjään sattuvat olemaan tämän kollaasin jokaisessa kuvassa. Muita loistolöytöjä oli mm. Promodin tummansininen viitta, Mhannin Tomi-laukku, musta “räsyneule” Carlingsista (siitäkin huolimatta että jään sen kanssa aina kiinni johonkin), Cheap Mondayn harmaa collegepaita kesän Rauman visiitiltä sekä c04 Luomuksen nilkkaimet suklaanruskeina sekä harmaina.
» Tarkemmat tiedot asuista: 20/10, 9/11 ja 8/12.

Juhlapukeutumista ei päälläni montaa kertaa nähty, edes mitään bileitä ei sen kummemmin ollut. Siskon synttäreillä sentään sai pukeutua mustaan ja valkoiseen, kevään yo- ja valmistujaisjuhliin valitsin joko Hell Bunnyn ihanaisen perhospääkallomekon tai Undergroundin loppuunmyynnistä hankitun H&R-merkkisen mustavioletin mekon.
» Tarkemmat tiedot asuista: 16/4, 4/6 ja 28/5.

Värien sekamelska on tyylissäni vihdoin jäämässä unholaan ja olen oppinut käyttämään mustaa! Kokomustissa mua ei edelleenkään näe kuin hautajaisissa, mutta tummahko asu väriläiskällä tai parilla on useimmiten erittäin toimiva kokonaisuus. Suosikkejani tehosteväreistä näyttäisi kuvien perusteella vuonna 2011 olleen sähkönsininen, poltettu oranssi sekä kirkkaanpunainen. Ehkä seuraavaksi otan keltaisen haltuun? Kuoseista raidallinen oli edelleen ihana, mutta kesällä ja sen jälkeen olen innostuin enemmän erilaisista kuvioista: graafisesta mustavalkoisuudesta, heppaprintistä, vähän tähdistäkin.
» Tarkemmat tiedot asuista: 1/10, 10/10 ja 13/8.

Mitä listasta siis toteutui? Vaatteiden laatuun (1.) kiinnitän nykyään paljon enemmän huomiota ja huonot materiaalit jätän suosiolla kauppaan, vaikka olisi miten kiva vaatekappale kyseessä. Perusvaatteita on kaappiin tullut toki lisää, mutta paljon vielä uupuu jotta garderobi olisi täysin toimiva. Maiharit ja tennarit (2.) olivat erittäin pop, korkojenkäyttökertani ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Shortsit (3.) taisivat vähän unohtua, varsinkin kun sain sen puuttuneen hieman korkeavyötäröisen parin kaappiini vasta myöhään syksyllä. Hiukset (4.) ovat kyllä kasvaneet ja jonkun verran niiden kanssa olen jaksanut väkertää, mutta on myönnettävä että useimmiten se on suolasuihke + hiuslakka + pörrötys ja det var det.

Tyyliajatuksia vuodelle 2012:

• Jatkan oman tyylini etsimistä ja se toivottavasti selkeytyy vielä tarkemmin.
• Kenkäpuolella maiharit jatkavat voittokulkuaan rinnallaan nahkanilkkurit sekä tennarit.
• Pohdin hankintoja entistä enemmän ja keskityn toimivan vaatekaapin rakentamiseen.
• Hiusväri menee lähemmäs omaa väriä, ehkä jopa lopullisesti pois värjäyskierteestä.
• Kehityn lisää väreillä ja kuoseilla leikittelemisessä.

(Kaikki päivän asuni vuodelta 2011 on nähtävissä Flickrissä.)

Tampere on niin okei, että Taiteiden yön jälkeisenä perjantaina pakkauduimme avopuoliskon ja Felinen kanssa autoon ja käänsimme nokan kohti Pirkanmaata. Reissun pointtina oli, melkein voitaisiin jo sanoa perinteiseen tapaan, päivä hurvittelua Särkänniemessä. Säätiedotus oli uhkaillut sadepilvillä koko viikon, mutta kuin ihmeen kaupalla perjantai oli aurinkoa täynnä eikä vettä tullut niskaan muuta kuin Tukkijoessa ja Koskiseikkailussa. Jo kolmas vuosi ja joka kerta yhtä täydellinen elokuun sää auringonpaisteen kera!

Päästiin lähtemään matkaan vasta yhdentoista pintaan, joten saavuttuamme Tampereelle kello näytti jo yhtä. Rannekkeet oli hankittu aiemmin viikolla meidän lähi-Siwasta, joten perillä vain iskettiin ne ranteisiin ja käveltiin lippujonon ohi portille. Ah miten kätevää! Ja pari euroa sai hinnastakin pois, kun osti ennakkoon.

Feline olisi halunnut aloittaa heti Half Pipe -kieputtelulla, mutta sain sentään puhuttua kevyemmän aloituksen Tornadossa. Huh, miten tuntuikaan taas kamalalta alkuun istua laitteissa – Tyrskyssä kiljuin ensimmäisellä kierroksella joka kerta kun jouduin sinne ylimpään kohtaan. Vaan siitä se sitten lähti, toinen kerta Tyrskyä heti perään tuntui jo huomattavasti iisimmältä ja sen jälkeen ainoa kauhistuksen hetki tuli juurikin Half Pipessä. Siinä istuessani vannoin, että siihen laitteeseen en mene toiste, mutta kas kummaa ei se niin paha ollutkaan ja jäin heti perään toisenkin kerran kiljahtelemaan.

Kummitusjuna jouduttiin jättämään väliin sen ollessa korjauksessa (ei kovin suuri menetys), linnan ulkopuolella nököttänyt yksinäinen vaunu kylläkin bongattiin. Tornado ja Tyrsky olivat mielestäni parhaita laitteita ja niissä taidettiin ahkerimmin käydäkin. Trombissa taas olin jotenkin niin väärän mittainen, että koko vemputuksen ajan vain lähinnä teki kipeää johonkin kohtaan kroppaa, ja TakeOffin pyörityksessä mahan sisältö tuntui kääntyvän ympäri. Joka vuosi silti on käytävä suunnilleen kaikki laitteet läpi…

Iltapäivällä seuraamme liittyi Akkikin miehet ja töistä päästyään myös Akkiki itse. Tankattiin makkaraperunoilla (muuta ei oikein ollut tarjolla kun about kaikki kioskit olivat kiinni), käytiin Lasten Eläintarhassa ja kieputeltiin vielä suosikkilaitteissa. Jaksettiin sulkemisaikaan asti hurvietella eli seitsemältä vasta astuttiin porteista ulos. Siinä kohtaa päivää olo oli kieltämättä jo aika väsähtänyt ja pää tietysti aivan pyörällä.

Alpakkavauva oli tasan kuukauden ikäinen. Voi söpöliiniä!

Särkänniemestä otimme koko porukka suunnan Akkikin luokse, jossa loppuilta kului löhöillen, syöden ja Onnin kanssa leikkiessä. Puoliltaöin väsymys oli jo sitä luokkaa, ettei auttanut muuta kuin painua pehkuihin kun muuten olisi taatusti nukahtanut pystyyn. Kaiken kaikkiaan aivan loistava elämäni ensimmäinen palkallinen lomapäivä!

P.S. Kollaasit saa klikkaamalla hippasen suuremmaksi.

Humane – Welcome to this Wonderland [2005]

Vihdoin ja viimein ehdin selata läpi kuvia, joita on ollut tarkoitus postata tänne! Läiskäistään siis saman tien pari kollaasia elokuun alkupuolelta, kun oli vielä lämmin ja tuntui kesältä. Nyt kelit ovat jo selkeästi viilentyneet, öisinkin pystyy taas nukkumaan kun ilma on viileä ja raikas. Iltaisin voi melkein haistaa syksyn.

Täällä pohjolassa parasta on se, että meillä on neljä selkeää vuodenaikaa. En edes osaa sanoa mikä niistä on suosikkini, sillä rakastan jokaista vuodenaikaa aina kun sen aika koittaa. Kulunut kesä meni niin tiiviisti töissä, etten ehtinyt siitä oikeastaan edes nauttia – mutta onneksi vuoden päästä koittaa taas uusi kesä (tai eihän siihen niin paljoa ole aikaa, runsaat yhdeksän kuukautta ainoastaan). Eikä tämä kesäkään nyt täysin ole vielä ohi, elokuuta on vielä melkein puolet jäljellä.

Ensimmäiset kaksi kuvasarjaa ovat tädin ja hänen miehensä luota, jossa kävimme eräänä lämpimänä elokuisena iltana. Loppuillasta ei tosin enää ollut ihan niin lämmin, mutta istuimme kuitenkin aika pitkään ulkosalla. Ehkä ne olivat ensimmäiset merkit kesän hiipumisesta, siitä huolimatta että grilli tarjoili ruokaa, jälkkäriksi oli mustikkapiirakkaa tuoreista marjoista ja ruohikolla tarkeni kävellä paljain jaloin.

Päivä 31 – Viimeinen hetki

Keväällä aloitettu 31 päivää -meemi on hyvä päättää kesän viimeiseen hetkeen. Otsikkoon viitaten: aina on paras aika vuodesta. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa uusia ovia joiden takana voi olla ihan mitä vain. Unohtumattomia kokemuksia, kauniita hetkiä, ilon ja surun aiheita – elämää kaikki tyynni. Muistahan sisko-rakas tämä fakta siellä Keski-Suomessa ja kurkkaa rohkeasti mitä kaikkea uuden oven takaa löytyykään! ♥

Loppuun vielä blogivinkki: Suomen ainoa oikea muotiblogi Lainahöyhenissä on herännyt uniltaan! Paluun kunniaksi Piret on järkännyt superkivan Stylestalker-giveawayn, johon mäkin tällä linkkauksellani osallistun. Ei muuta kuin arpaonnea siis!

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus kivasti yhdessä osassa, mutta eipä onnistunut ei. Mä en osaa olla vähäsanainen, vaikka miten sitä toisinaan toivoisin. Ikä ja terveyshän tässä menee kun aina tarinoi niin pitkästi, mutta menkööt. Onneksi on perjantai ja edessä kaksi päivää vapaata, saatan siis jopa saada naputeltua kakkososan suhteellisen pian.

Lauantai 18.6.

Lähdettiin liikkeelle melkein kukonlaulun aikaan, kun ajettavana oli yli kolmesataa kilometriä (en vieläkään tajua miten Seinäjoki muka on niin kaukana). Matkalla bongattiin superhiano keikkabussi, joka myöhemmin paljastui Apulannan kulkupeliksi. Huoltiksen vessasta tullessa vastaan käveli tutulta näyttävä häiskä ja aivoilla kesti hetki prosessoida, että Tonihan se siinä.

Kuvissa esiintyy em. keikkabussin vertailukohtana oma ajoneuvomme eli festaripaku, iskältä lainattu vanha Transit. Mukavuudet ehkä ovat hieman puutteelliset (ts. niitä ei ole), mutta hyvin tuolla takaossa yön nukkui! Vähän oli aamuyöstä vilpoista, mutta joskus teininä lahjaksi saamani makuupussi oli edelleen pop ja hanskat kädessä sekä pipo päässä viimeistään pelasti yöunet.

Tovi meni etsiessä autolle paikkaa, onneksi lopulta löytyi hyvinkin passeli paikka Kauppiksen viereiseltä ruohokentältä/pellolta – eikä edes maksanut mitään! Ei muuta kuin mummofillarit auton takaa pois ja kohti festarialuetta. Liput vaihdettiin portilla rannekkeisiin, laukkutarkastuksessa oli muutama muukin jonossa meidän lisäksemme. Onneksi sentään aurinko oli sade-ennustuksista huolimatta tullut esiin ja lämmittikin ihan mukavasti. Eikä lopulta satanut koko lauantaina. In your face, säätieteilijät!

Porteista päästiin vihdoin sisäpuolelle, Pariisin Kevät oli ehtinyt jo aloittaa keikkansa teltassa. Mä menin heilumaan pimeään telttaan ihmismassan sekaan, vähän yritin jotain kuviakin räpsiä. Olen kyllä sitä mieltä, että bändi toimii paremmin pienemmillä klubikeikoilla – jotenkin PK on sellainen artisti että tilanne saisi olla aika intiimi. Tai ehkä olen vain katkera, kun suosikkikappaleeni Meteoriitti soitettiin jo siinä vaiheessa kun me vasta jonotettiin porteista sisälle…

Teltasta tullessani törmäsin vahingossa Sansun festariporukkaan, ja teltalta siirryttiinkin sitten porukalla päälavan suuntaan. Jenni Vartiainen oli yhtä ihana ja energinen kuin aina ennenkin (olenkohan kerran aiemmin nähnyt sen livenä, köh) ja Felinen kanssa fiilisteltiin väkijoukossa lavan edessä (= miksauskopin ja lavan välisellä alueella). Jennin asu oli vähän erikoinen, mutta mun mielestä ihanan aurinkoinen – toisaalta, ei taida olla vaatekertaa jossa Jenni EI näyttäisi hyvältä.

Jennin jälkeen kuunneltiin muutaman biisin verran Samuli Putroa ja tarkasteltiin vähän myyntikojujen tarjontaa. Käytiin Felinen kanssa kuuntelemassa Viikatteen haastattelu, joka kuultiin ilmeisesti suorana YleX:llä, ja sen jälkeen testasin festarisapuskaa (hampurilainen + ranskiksia, turhan iso annos ja liikaa majoneesia mut maku oli ihan jees) Apulannan soittaessa päälavalla. Ei kuitenkaan kuunneltu Apista loppuun saakka, vaan parkkeerattiin itsemme Saarilavan eteen Viikatetta odottamaan. Se oli hieno keikka se, kuten tuli jo aiemmin todettua!

Viikatteen lopetettua settinsä kuunneltiin hetki päälavalla ollutta Social Distortionia, kunnes lähdettiin käymään autolla mm. kuohujuoman merkeissä. Ennen reissua Alkossa käydessäni ei tällä kertaa ollut hylly Tosti Butterflyn kohdalta tyhjä, joten se oli varma valinta festarikuohariksi. Viinilaseja ei ollut mutta hyvältä kuohuva maistui Jaloviina-mukistakin. :)

Puoli yhdentoista jälkeen illalla palattiin alueelle ja kuunneltiin muutaman biisin verran Kotiteollisuutta, sitten mentiin päälavan edustalle odottamaan Pendulumia. Ja se todella yllätti, setti toimi festarilavalla aivan loistavasti! Fiilis väkijoukossa oli illan pimetessä mieletön, kaikki ympärillä jammaili ja hytkyi musiikin mukana. Ainoa mikä mua häiritsi oli se, kun Pendulumin mielestä yleisö oli koko ajan fucking jotain – en tykkää suomen vastaavasta sanasta eikä se englanniksi kuulosta paljonkaan paremmalta. Kaiken kaikkiaan fiilis oli kuitenkin hyvä ja festari-Pendulum positiivinen kokemus.

Illan päätteeksi kuunneltiin jonkun aikaa vielä Mokomaa, kunnes uni alkoi painaa silmiä sen verran paljon että hurautettiin fillareilla autoon nukkumaan. To be continued…

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]