AvainsanaKollaasi

Viime viikonloppu oli aikamoista hulinaa, jospa sitä vähän saisi tännekin avattua. Perjantai hujahti firman kesäjuhlissa, joten lauantaiaamu oli pyhitetty nukkumiselle. Ei muuten ollut kovin helppoa, kun koko kämppä muistutti lähinnä saunaa… Yhdentoista jälkeen lopulta heräiltiin, mittarin lukema oli kivunnut jo lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Varjossa. Itse arvostaisin sellaista +20…25°C lämpötilaa, ehkä hieman puolipilvistä – ei olis kylmä muttei myöskään sulamispisteessä.

Parvekkeen kuumuudessa meille oli tupsahtanut ruusuvauvoja! Saatiin tuo puska äiskältä loppukeväästä ja silloin olleet kukat varisivat aika nopeasti pois. Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä, että keskellä kämmentä olevasta viherpeukalostani huolimatta ruusu on edelleen hengissä ja jopa puskee kukkaa. Ihana. ♥

Iltapäivällä hurautettiin kullan kanssa maalle, kotikotona käväistiin sen verran että viilentäydyin 24-asteisessa uima-altaassa. Tuntui hyvinkin viileältä, kun ilma oli niin järjettömän lämmintä! Siitä sitten suunnattiin kimpsuinemme ja kampsuinemme ja Feline kyydissä kaveripariskunnan luokse aloittelemaan synttärikekkereiden viettoa. Ei me oikeasti S:n kanssa ajateltu nimenomaan synttäreitä viettää, kunhan niistä sai hyvän syyn koota porukkaa kasaan istumaan iltaa. :)

Vieraita oli kehotettu unohtamaan lahjat ja vain ilmestymään paikalle, mutta pojat yllättivät. S sai paketin pyykinpesuainetta ja mulle herrat olivat hankkineet hiirimaton, jossa lukee Shit happens. Aika hyvin, sillä olin jo monta viikkoa ajatellut että pitäisi hommata uusi hiirimatto. Toisenkin osuvan lahjan sain, Sansu muisti mun huokailleen kulahtanutta possueväsrasiaani joten nyt sain entistä ehomman tilalle! Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi paketissa oli juomapullo possu kyljessään – jotain sopivaa vesipulloa (työpöydän ääreen sopivaa) olin myös kaivannut.

Ilta oli oikein onnistunut, melkein kaikki kutsutut saapuivat paikalle ja hauskaa oli. Ohjelmassa oli mölkkyä, sulkapalloa sekä jousiammuntaa, lisäksi grillattiin, saunottiin jne. Auringon painuessa horisonttiin oli pakko siirtyä sisätiloihin hikoilemaan, koska ulkona oli hyttyset jatkuvasti kimpussa. Mulla on varmaan 30 kutiavaa paukamaa joka puolella kroppaa, erityisesti iskivät tällä kertaa polvitaipeisiin. Auts!

Juomapuolen osalta keskityin itse kuohuviin juomiin. Maistoin toki boolia lasillisen, mutta muuten siemailin kylmää kuoharia, milloin milläkin pienellä lisukkeella. Kumpikin kuohujuoma oli testissä ensimmäistä kertaa, punainen rosee oli nimeltään Muscador Muscat Rosé ja tuon toisen Reymos Moscatelin otin myyjän suosituksesta, kun vappuna kokeiltu ja hyväksi todettu perhoskuohuva oli loppu. Olivat ihan ok, mutta ei Reymos Moscatelista ollut Tosti Butterflyn voittanutta. Muscador Muscat taas oli ensiaskel roseeviinien suuntaan sitten teini-iän traumojen, siihen se sopi kyllä hyvin kun kuitenkin olen yleensä makeiden viinien ystävä enemmän kuin kuivien. Aikuistuminen jatkukoon.

Ruokaa tuli vedettyä lauantaina varmaan tuplasti enemmän mitä vatsa olisi tarvinnut, mutta kun oli niin hyvää! Lautaselta löytyi jos jonkinmoista herkkua, pariakin eri lihaa (possua + hirveä) sekä kunnon läjä herkullisia salaatteja. Jostain kumman syystä ekalla kierroksella mun lautasella tuntui käyvän kova vilske… Yllä olevassa kuvassa mikään käsistä ei siis ole omani. ;)

Ennen saunomista täytettiin mahaa vielä vähän lisää Felinen tekemällä limejuustokakulla. Ihanan raikasta verrattuna viime kuukausien kakkukokemuksiin! Ei sillä etteikö perjantaina nautittu, firman logolla varustettu vadelmakakku olisi ollut herkullista sekin, mutta tämä siskon bravuuri painii vain hieman eri sarjassa muiden kakkujen kanssa.

Puolenyön jälkeen oli vuorossa toinen kierros sapuskaa, grilli jälleen kuumaksi ja lautaset täyteen. Tällä iltapalalla mukana oli myös grillattua halloumia ja maissia, lohimedaljongit olivat samoin grillissä kypsentyneet. Hetken mielijohteesta heitin grillimestarille myös kaksi sipulinpuolikasta folioon kääräistynä, jossain olen joskus sellaista syönyt mutten koskaan aiemmin itse kokeillut. Hyvin onnistui, sipulia tulee siis näkymään grillissä jatkossakin.

* * * * * * * * * * * * *

Huomenna sitten olisi se päivä, jolloin ihan oikeasti ikä pyörähtää jälleen yhdellä numerolla eteenpäin. Säätiedotus taitaa ennustaa sadetta, noh päivä menee tietysti töissä. Kanssa-asujalla on iltavuoroviikko joten ei tehdä mitään huomenna yhdessä, sen sijaan ajattelin painella Elixiaan pumppaamaan rautaa – kyseisestä tunnista on selkeästi muodostumassa mulle viikottainen rutiini. Muut tunnit vaihtelevat, mutta keskiviikkoillan Power pysyy. Siellä on niin huippu ohjaaja, ettei muiden Poweriin viitsisi edes mennä! Puolisko sanoo natsiksi, mutta ehkä juuri siksi se on mun mielestä loistava. :D

Valvomo – Toivo [2008]

Eilen oli ihanan lötkeä päivä. Ei tarkkoja suunnitelmia, ei aikatauluja. Iltapäivällä äippä tuli Turkuun ja liityin naisseurueen (= äitin lisäksi mummi ja täti) mukaan kävelylle hautausmaalla. Sieltä suuntasin suoraan salille, ei muuten ollut tietoakaan normaalista ryysiksestä Elixiassa sunnuntaina alkuillasta. Täytyy muistaa jatkossa, että sunnuntai on hyvä päivä treenata.

Jaksan aina hämmästellä miten valtava Turun hautausmaa on, kartan sinne tarvitsisi. Tai oppaan. Niin ja ne oravat, jaiks! Vaikuttavat useimmiten siltä, että juoksevat päälle kun sattuu ohi kävelemään. Tällä kertaa tosin uskaltauduin jopa kuvaamaan paria vipeltäjää, kun eivät vaikuttaneet uhkaavilta.

Muuten napsin jotain aivan randomeja räpsyjä sieltä täältä, ilman mitään sen kummempaa ajatusta kuin kevät ja auringonpaiste. Ihan niin lämmin ei ollut kuin ajattelin, mutta hyvin t-paidalla pärjäsi vaikka varjossa tuntui selvästi viileämmältä. Kollaasit näkee klikkaamalla hippasen suurempana, vink vink.

Tänään on vielä eilistäkin lämpimämpää, aletaan huidella kohta hellelukemissa jo. Ehkä tällainen vilukissakin kohta taas tottuu ulkoilemaan lyhythihaisessa, nimimerkillä pyöräilin töistä kotiin nahkatakki päällä ja huivi kaulassa kun muut tulivat teepaitasillaan vastaan. Aamulla sentään lähdin ekaa kertaa töihin ilman trikoopipoa kypärän alla, jotain edistystä edes. Jokohan kohta pitäisi harkita sandaalien kaivamista varastosta? Siellä olisi yksi uutukainenkin pari odottamassa käyttöönottoa.

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Ensimmäiseksi mieleen nousee lokakuun viimeinen päivä syksyllä 2008. Eräs kaksilahkeinen oli piirittänyt mua jonkun aikaa ja viikonloppulomat oltiin hengailtu aika tiiviisti yhdessä. Tutustuttu, hihitelty, vaihdettu katseita. Siinä perjantai-illalla sohvalla makoillessa päätin rohkaistua ja kysyä, mikä tämä juttu välillämme oikein oli – hengaillaanko me vaan vai seurustellaan vaiko mitä. No eiks tää sun mielestä muka ole seurustelua?, kuului vastaus. Ja siitä se sitten lähti, todellisesti ja virallisesti. Enkä edelleenkään voisi olla onnellisempi, että näin tapahtui. ♥

Vielä yksi katsaus taaksejääneeseen vuoteen, tällä kertaa liittyen pukeutumiseen. Asukuviahan en täällä blogissa julkaise kuin silloin tällöin, mutta tuolla Flickrin puolella postailen niitä useamminkin wardrobe_remix-yhteisöön. Kaikkia päivän asuja en kuvaa, lähinnä ne onnistuneet yhdistelmät tai muuten jotenkin mielenkiintoiset. Toisinaan tietysti tulee hutejakin, mutta hey that’s life.

Viime vuonna kehitin syvän ihastuksen raitoja kohtaan, erityisesti tykästyin mustavalkoiseen raidallisuuteen. Keskimmäisen kuvan raitatunikan ostin keväällä Lindexiltä ja sen olen melkein jo rakastanut puhki. Raitajakku taas on muutaman vuoden takainen hankinta, jonka käyttämistä odotan ehkä eniten keväässä. Talvella olen valitettavasti sen verta vilukissa, ettei tuollainen 3/4-hihainen vuoriton jakku tule kysymykseenkään.
» Tarkemmat tiedot asuista (vasemmalta oikealle): 15/6, 30/7 ja 25/9.

Olen selvästi oppimassa yksinkertaisemman pukeutumisen ideaa ja ymmärrän kummallisen viiden värin sotkun sijasta yhdistää kuoseihin vain simppeleitä, toisiinsa sointuvia värejä. Sydänsukkikset ovat ihan loistava lisä kaappiin, harmi vain kun eivät ole paksummat ja kestävämmät (ja etten ostanut toista paria varastoon). ASOS-pääkallomekon tilasin asuessani vielä Jyväskylässä vuosia sitten, kuosi on takuuvarma hyvänmielentuoja. Siksak-hame on syksyn hankintoja H&M:n nettikaupasta, ohut se on kuin mikä mutta onneksi perustyllihameella saa taiottua muhkeutta lisää.
» Tarkemmat tiedot asuista: 9/5, 3/1 ja 30/10.

Mustaa olen yrittänyt tuoda pukeutumiseeni lisää, jotenkin aiempien vuosien yltiövärikkyys ei vain enää tunnu omalta. Kokomustaa päälläni tuskin nähdä jatkossakaan, mutta pienillä värikkäillä yksityiskohdilla maustettuna sitäkin enemmän. Näihin kuviin liittyen on pakko mainita myös liivit, joista olen oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana innostunut. Vielä kun luovuus riittäisi kokoamaan monipuolisempia asuja liivin kera, kun kaapista nyt kuitenkin löytyy niitä ihan ok valikoima (mm. valkoista karvaa, mustaa tekonahkaa, revitty farkkuliivi niiteillä).
» Tarkemmat tiedot asuista: 16/4, 21/10 ja 3/4.

Juhla-asuissa luotin vuonna 2010 mekkoihin. Vilan pinkki satiinimekko on viime talven alesta ja oli täydellinen mekko kevään hääjuhlaan. Milloinkohan voisin käyttää tuota mekkoa seuraavaksi..? Pinkillä jatketaan myös arkisempaan käyttöön soveltuvalla Hell Bunnyn mekossa, jonka hankin marraskuussa juuri ennen Dressing Mimiaa. Tuollainen malli passaa erinomaisesti mun ruipeloon yläosaan ja leveään takamukseen, eBaysta voisi koittaa metsästää samaa mekkoa jossain toisessa kuosissa. Musta mekko paljettiyksityiskohdilla mulla oli päällä Sex and the City 2 -leffan ensi-illassa, hyvin pysyy vielä kasassa vaikka 15e laatu on vähän niin ja näin. Tuosta kädessä roikkuvasta puhviolkapäisestä bleiseristä ei ole kuin positiivista sanottavaa, aivan loistohankinta.
» Tarkemmat tiedot asuista: 2/6, 17/11 ja 29/5.

Keikkapukeutumisessa sopii vähän revitellä, ainakin tietynlaisilla keikoilla. Kesällä luotin siskolta lainattuihin paljettishortseihin, jotka sittemmin muuttivat Moderndayhippien omistukseen – ja joille löytyy aina rakastava koti täältä mikäli neiti tahtoo niistä eroon. ;) Mun koivet ei todellakaan ole kauneimmasta päästä selluliitteineen ja suonikohjuineen (juu-u, niistä voi kärsiä jo 15-vuotiaasta eteenpäin…), mutta viime kesän helteissä sukkisten kanssa olisi saanut taatusti lämpöhalvauksen. Varsinkin kuumissa keikkapaikoissa, joissa hiki valuisi noroina vaikkei olisi vaatteita lainkaan (en testannut mutta uskoisin näin). Talvella alaosa vaihtui tekonahkashortseihin, ja karvasäärystimet pitivät mukavasti sääret lämpimänä ulkona pakkasessakin.
» Tarkemmat tiedot asuista: 17/7, 29/7 ja 18/12.

Yhteenveto vuoden 2010 tyylistäni:

• Enemmän neutraaleja värejä, vähemmän monen värin sekasotkuja.
• Korolliset kengät väistymässä (sattuneesta syystä).
• Mustavalkoista raitaa, erilaisia kuvioita ja kuoseja sopivissa määrin.

Odotettavissa vuonna 2011:

• Laadukkaiden perusvaatteiden (ja parempien materiaalien) lisääntymistä pukeutumisessa.
• Jalassa maihareita ja tennareita, harvemmin mitään tyttömäisiä kenkiä.
• Shortsit jatkavat voittokulkuaan helppoutensa ansiosta.
• Enemmän kikkailua hiusten suhteen, kun niissä alkaa vihdoin olla pituutta.

Anouk – Together Alone [1997]

Perjantai-illalla oli tosiaan sitten viimeisten Luonnon helmassa -näytösten aika, tällä kertaa Turussa ja paikkahan oli Kauppatorin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Vimma. Aamupäivä meni Salossa kampauksessa ja meikissä, paikkana AmiStyle ja tekijöinä siis ammattikoulun opiskelijoita. Ihan niin taidokkaita lookeja ei tullut kuin viimeksi, mutta hyvähän se on tulevien hiusalan toivojen saada harjoitusta.

Kolmen paikkeilla selviydyttiin vihdoin Felinen kanssa Turkuun asti, kun mun näytöskuntoon laittamisessa pikkasen kesti… Lähinnä siksi, että istuin suunnilleen tunnin lämpörullat päässäni kun kukaan ei huomannut aloittaa mun kampausta enkä tiennyt kenelle oikein olisin asiasta vinkannut. Onneksi selvisin lopulta ulos kampaamosta, meikkiä tosin piti kotona vähän korjailla.

Vimmassa vedettiin pari harjoituskierrosta, ensin ihan vain koreografiat ja myöhemmin pukujen kanssa. Tällä lavalla oli helpompi olla ison helman kanssa, varsinkin kun seuraava lavalle menijä odotti aina sermin takana lavalla – pystyin asettelemaan “peräni” hyvin kun olin jo noussut lavan tasolle. Lavan reunoille ripoteltujen ruusujen kanssa tosin oli pientä probleemaa, meinasin kääntyessäni pyyhkäistä kukkasia mukanani.

Kuudelta oli ensimmäinen näytös ja kahdeksalta toinen. Nämä kuvat on jälkimmäisestä ja kuvaajaksi nakitin kullan, joka otti itselleen hyvän sijainnin ja saikin yllättävän hyviä otoksia aikaiseksi. Herra kun ei pahemmin osaa kameraa säädellä, joten mun aiemmin laittamilla asetuksilla mentiin koko setti läpi.

Siinä vielä hieman lisäkuvaa suunnittelijamme tuotoksista, väritkin ovat aika lailla oikeanlaiset. Oikealla alhaalla näkyy hyvin miten jättimäinen – ja upea! – mun joutsenen peräni oikein oli.

Oikean yläkulman seepra-asu oli ihan mahtava! Tuollaisen topin kun saisin omaan kaappiini, pystyisin sanomaan saman tien useamman vaihtoehdon miten sitä voisi yhdistellä kivasti mun jo olemassa oleviin vaatekappaleisiin. Eikä tuon asun hamekaan ole hullumpi, vaikken itse nilkkapituisia helmoja suosikaan.

Yllä myös ainoa miesmallimme, jolla ainakin Plazan näytöksissä oli urheasti meikkiäkin silmissä. Tuollaiset haaremihousut voisin huolia itselleni, paitsi ehkä jossain hieman simppelimmässä kuosissa. Tai no, olisihan tuollainen oranssikirjavakin aika ihanan kreisi. Mä tosin saattaisin näyttää hieman leveämmältä alakropastani.

Tässä vielä yksi makeimmista mekoista, Sinin tekemä sekä esittelemä musta perhosmekko. Älyttömän upea tuo perhosselkäosa ja muutenkin erittäin onnistunut look! Voi kunpa mäkin pystyisin tepastelemaan tuollaisilla tappajakoroilla… Typerät jalkaongelmat.

Näytöksen lopuksi tultiin vielä kaikki lavalle ja jokainen sai ruusun ryhmän opettajalta. Ihana yllätys, tykkään saada randomisti jostain kukkia (tai kukan). Oli kyllä hieno kokemus olla tällaisessa mukana, mutta pakko myöntää ettei musta olisi oikeaksi malliksi (ulkomuotoni lisäksi, siis). Hatunnosto niille, jotka sellaista jaksavat tehdä.

Viimeisen vedon jälkeen puvut pakattiin ja kiikutettiin kuljetettavaksi takaisin Saloon. Yhdeksän jälkeen päästiin lähtemään Vimmasta ja suunnattiin pienellä porukalla Red Hot Chilisiin syömään. Nyt oli pakko valita listalta aurajuustohampurilainen, joka vei kielen mennessään. Nälkä lähti myös ja tilalle tuli jumalaton ähky, joka helpotti vasta joskus seuraavana päivänä. Selvisinpähän ilman aamupalaa töissä sen pari tuntia ennen ekaa taukoa.

Tässä vielä lähikuvaa päivän kampauksesta (ja ripaus silmämeikistäkin):

Päähärpäke oli amiksen opettajan idea, ilmeisesti siksi kun oppilaiden vääntämässä suht pikaisessa (niillä oli koulupäivä loppumassa) nutturassa pinnit olivat turhan paljon näkyvillä. Kieltämättä tuo päässä mun runaway bride -fiilis kasvoi entisestään… Korviksia mulla ei siis näytöksessä ollut, ne laitoin vasta jälkeenpäin korviin. Olivat muuten ihkauudet tuolloin, sillä ne lähtivät mun mukaan Glitteristä kun tunnin tauon aikana pikaisesti pyörähdettiin tyttöjen kanssa kaupoissa. Olen kovin tykästynyt noihin ja harkitsen vakavasti vastavien hankkimista myös jossain muussa värissä.

Kuvasta voi bongata lisäksi uuden hiusvärin, ei ole mitään vihertävää enää! Halusin vähän tummentaa kesän haalistamaa väriä ja päädyin lopulta vaaleanruskeaan punamahonkiin. Kestoväriä tuo ei ole (en harrasta niitä enää), joten saa nähdä miten pitkään kuontalo pysyy punertavana. Kovasti ainakin pidän hiuksistani nyt.

Palataanpa ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin. Köröttelin aamupäivällä bussilla Saloon, ensimmäiset tunnit paikan päällä vierähtivät kampaamossa näytösmeikkiä ja -hiuksia odotellen. Meitä malleja oli kaiken kaikkiaan parisenkymmentä, joten ihan hujauksessa ei sen kokoisen porukan päitä saatu laitettua näytöskuntoon.

Tästä lähdettiin liikkeelle…

…ja tällainen oli tulos. Koska olin näytöksessä joutsen, kampaus pidettiin simppelinä mutta uljaana. Päälaelle koottu isohko nuttura sopi siis erinomaisesti suunnitelmaan! Ja oli muuten sen verran iso, että esimerkiksi autoon asettuessa tukka osui koko ajan johonkin. (Sain muuten kommenttia eräältä vanhemmalta kampaajalta, että kuontaloni näyttää vihertävältä. Perhana, taas. Hiusten vihertymisestä on näköjään tulossa jokakesäinen ongelma.)

Entäs meikki sitten: oranssia tottakai joutsenen nokan mukaan. Ajatuksena oli saada oranssin kaveriksi vähän enemmän vielä mustaa, mutta tällä kuitenkin mentiin:

Kollaasissa mukana myös Felinen ja Moderndayhippien meikit, hurjat irtoripset neideillä kyllä oli. Harkitsin ensin oransseja sulkaripsiä, mutta päädyin sitten selkeästi pienempiin strasseilla koristelluihin ripsiin. Nekin olivat ihan tarpeeksi raskaat tällaiselle ehkä kahdesti irtoripsiä käyttäneelle. Voisi ehkä opetella käyttämään lisäripsiä useamminkin. Niin ja tuollainen kirkkaiden luomivärien paletti on kyllä saatava!

Torstain näytökset olivat siis iltapäivällä Plazassa, lava oli pienempi kuin keväällä Klubilla mutta onneksi myös vähemmän kiikkerä. Alun perin meidän kolmen piti olla kaikkien yhtä aikaa lavalla, mikä kuitenkin osottautui mahdottomuudeksi joutsenasun helman koon puolesta. Hyvä kun yksinäni mahduin pyörähtämään lavalla, sen verran oli tuota perää mukana. :)

Ensimmäisessä näytöksessä kuului pahaa enteilevä kräts heti lavalle päästyäni, kun helma jäi kiinni lavan reunaan. Onneksi mitään sen suurempaa vahinkoa ei syntynyt, ja toisella kerralla koitin sitten parhaani mukaan varoa noustessani lavalle. Pikkasen sitä taas jännitti ihmisten edessä keekoilu, mutta ihan ok se tuntui menevän ja saatoin ehkä jopa muistaa hymyillä.

Näytösten jälkeen sentään saatiin otettua kuva, jossa näkyy kaikki Moderndayhippien tekemät asut. Vasemmalta siis riikinkukko, joutsen sekä korppi.

Tällä viikolla on edessä vielä kolme näytöstä, joista kaksi viimeistä on perjantaina illalla (klo 18 ja 20) Turussa. Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle katsomaan upeita asuja! Tarkemmat tiedot tapahtumasta voi tsekata Facebookista.

(Kameran takana joko minä, Feline taikka H.)