AvainsanaKollaasi

Viileä sadepäivä ei haitannut mua yhtään, pitkästä aikaa oli siedettävä lämpötila kotona – eikä harmittanut istua sisällä töiden parissa. Aika hurjaa tosin, että viime viikon melkein +30°C helteet vaihtuivat alle +10°C sateiseen harmauteen alta aikayksikön. Eilen iltapäivällä pihahommissa kotikotona vielä tarkeni lyhythihaisessa, mutta tänään heitin kauppareissulle neuleen lisäksi takinkin päälle. Voi kunpa ilmat lämpenisivät edes vähäsen viikonlopuksi, häitä olisi niin paljon mukavampi juhlia aurinkoisessa säässä! Turha kuitenkin kantaa huolta etukäteen, joten palataan vielä kuvien muodossa viikonloppuun ja auringonpaisteeseen.

Lähdettiin kullan kanssa matkaan perjantaina iltapäivällä; nahkapuvut niskaan, Cebarin tankki täyteen ja pyörän keula kohti Pirkanmaata. Ensimmäinen pysähdys oli Säkylässä, käytiin fiilistelemässä sotkussa (joka tosin on nykyään remontissa ja väliaikaissotku on aivan jotain muuta) banaanimunkin ääressä. Matka jatkui Huittisten kautta kohti määränpäätä, Säkylä-Huittinen välillä tie oli jotain aivan järkyttävää tietöistä johtuen ja kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun siltä tieltä selvittiin ehjänä pois. Seuraava etappi oli Kiskokabinetti, joka sattui matkan varrelle sopivasti siinä kohtaa kun takapuoli alkoi huutaa hoosiannaa. Hyvin muuten huomasi, että oli ajokauden eka pidempi reissu vasta menossa, kun persaus puutui jo 50 km jälkeen… Mangojätski paitsi oli katkenneesta tikusta huolimatta oikein sopiva välipala, sointui myös kauniisti prätkän ja mun ajoasun väreihin. :)

Seitsemän maissa vihdoin oltiin perillä, siinä melkein heti laitettiinkin sitten grilli tulille. Onni hieman ujosteli meitä alkuun, mutta eipä kestänyt kuin hetki kunnes pikkuherra nauraa käkätti jo mun leikeille. Ilta oli kesäisen lämmin ja syötiinkin ulkosalla, caesarsalaatti grillatulla kanalla ja perunalohkoilla oli jotain aivan taivaallista. Mahat täynnä siirryttiin hiljalleen sisätiloihin ja Onnin nukahdettua käytiin vielä saunassa. Aika tasan yhdeltä oli kaikki jo silmät lurpallaan, joten ei muuta kuin unta palloon. Kyllä nukutti mainiosti, kun oli hyvä patja alla ja lämpötila selvästi meidän kämpän 25 lämpöastetta viileämpi.

Lauantaipäivä meni hyvin pitkälti auringosta nauttiessa, oli niin ihana pysähtyä hetkeksi ja vain olla. Pojat kehittelivät tiskiaineesta ja sokerista jättimäisiä saippuakuplia, jotka eivät menneet saman tien rikki – ja jotka jättivät mukavan tahmean kohdan siihen mihin lopulta poksahtivat. Myös paperilennokkeja lenteli takapihan ilmatilassa vähän väliä, yksi saatiin tuunattua sellaiseksi että se pysyi ilmassa vaikka kuinka pitkään.

Onni oli tietysti päiväuniaikaa lukuun ottamatta menossa mukana, välillä käytiin prätkän päälläkin istuskelemassa ja pöristelemässä. Iltapäivän jälkiruoka oli liekitettyä ananasta kermajäätelöllä ja kinuskikastikkeella, suussa sulavan herkullista! Päivän kääntyessä iltaan pakattiin kultsin kanssa kimpsumme, vilkutettiin heiheit ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Tarkoituksemme oli alun perin viipyä sunnuntaihin saakka, mutta säätiedotuksen uhkailevan sateella heti sunnuntaiaamusta luovutettiin suosiolla ja palattiin jo lauantaina. Turun suunnalla ei tosin ainakaan satanut ennen kuin myöhään iltapäivällä vasta… Oli kuitenkin hieno minireissu ja tottakai aivan ihana nähdä rakkaita ihmisiä. Kiitos vielä Akkikille ja hänen miehilleen (heh :D), toivottavasti nähdään pian taas uudestaan!

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Ei oikeesti, vuorokauden tunnit ei meinaa millään riittää! Koko ajan hullu hässäkkä päällä ja kymmenen rautaa yhtä aikaa tulessa. Jonkun verran sentään olen ehtinyt nukkua öisin, mutta syöminen on jäänyt vähemmälle – tajusin tänään ettei me olla käyty koko viikkona kunnolla kaupassa ja nyt on jo torstai. Jääkaapissa ei kyllä paljon muuta olekaan kuin valo, leipää onneksi on pakastimessa ja jotain pussipastojakin pari kaapissa. Jos vaikka tänään saisi aikaiseksi kokata jotain pientä iltapurtavaa?

Palataanpa viikonloppuun, jolloin tuli syötyä vaikka mitä. Lauantaina ajeltiin siis alkuillasta Saloon siskon luokse, jossa illan ohjelmassa oli tupaantuliaiset eli toisin sanoen vaihtelevan kokoinen lössi ahtautuneena runsaan 30 neliön yksiöön. :) Pöytä notkui naposteltavaa, olipa sisko väsännyt kylmäsavulohirulliakin. Mulla on aina ollut epäilys kylmää kalaa kohtaan, mutta noita rullia popsin pari – vaikka en kyllä osaa sanoa tykkäänkö vai inhoanko. Hyvin tekivät rullat vieraiden kesken kauppansa joka tapauksessa. Snapsiakin otettiin hieman, kuvan violetin liköörin sisko sai lahjaksi ja sitä piti heti testata. Aika makeaa eikä mulla kyllä mennyt koko snapsilasillinen alas, mutta kolan kanssa miksattuna toimi paremmin kuin hyvin.

Ohjelma koostui boolin ja napostelun lisäksi iloisesta puheensorinasta (Nokia-jutuista förstås) ja muutamista Guitar Hero -matseista. Kuviakin räpsittiin innokkaasti, mm. mun kamera oli yhdessä vaiheessa varmaan tunnin erään pojan käsissä kun tämä ihastuneena testaili eri toimintoja. Kaupungilla muistin nakittaa kultsin kameran taakse nappaamaan kuvan mun asusta, nimeltään päälläni nähty kokonaisuus oli blogioksennus. Arvaako joku mistä tällainen nimi?

Iltaa jatkettiin “Pulpukassa” (en muista mikä sen mestan nimi oikeasti on), jossa heti alkuun törmäsin yläasteajoilta tuttuun poikaan. Ei olla varmaan viimeiseen viiteen vuoteen osuttu missään kohdakkain, ihan hullua miten pieni maailma taas onkaan. Baarissa oli porukkaa ihan mukavasti, saatiin onneksi vallattua porukallemme loosi ettei tarvinnut koko iltaa seisoskella. Musiikki oli just niin huonoa, että se oli hyvää – ja erittäin tanssittavaa siis. Tyttöjen kanssa kulutettiin tanssilattiaa ahkerasti, paljon ihania 90-luvun hittejä ja vähän jotain uudempiakin. Niin ja pääsinpä kerrankin tanssimaan hitaan biisin kullan kanssa! Hitaat tuovat mulle aina mieleen ala-asteen hipat, joissa viidennellä ja kuudennella luokalla kohokohta oli se jos pääsee tanssimaan hitaita jonkun kivan pojan kanssa. Pikkuisena kolmas- ja neljäsluokkalaisenahan hippojen päätarkoitus oli tietysti buffetin tarjonta. ;)

Nukkumaan selvittiin mutkien kautta joskus viiden jälkeen aamuyöstä, onneksi yö oli lämmin eikä tullut kylmä uinuvassa kaupungissa pyörien. Puoliltapäivin oltiin jo hereillä, ja yhden maissa pöydälle illan jäljiltä jääneet kalja- ym. pullot olivat vaihtuneet herkulliseen brunssiin. Ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin mättää heti herättyään naamaansa jotain rasvaista hesepullaa! Nyt kyllä alkaa maha kurnia, kun katsoo tuota kuvaa… Univelkaa viikonlopulta jäi aika reippaasti, sunnuntai-illalla olikin sitten parin tunnin päiväunien jälkeen ihan katujyrän alle jäänyt olo. Seuraavana yönä uni tuli nopeasti enkä edes heräillyt yöllä, kuten mulla usein on tapana.

Kiitokset siskolle hauskoista kekkereistä!

(Baarikuvan taisi nappaista K, muut ovat itse ottamiani.)

Aamulla paistoi aurinko, lenkillä ollessani paistoi aurinko ja satoi rakeita, iltapäivällä satoi vettä. Melkein jo angstasin, etten tänäänkään pääse ulos testailemaan uutta kameraa, mutta onneksi sadepilvi väistyi ja alkuillasta aurinkokin taas tuli esiin. Käveltiin kullan kanssa Cittariin hakemaan parit kaljat ja siiderit, mä valitsin huomiseksi saunajuomaksi kaksi uutuussiideriä. Maistuukohan mangomelonisiideri yhtä hyvältä kuin mangomelonijäätelö?

Bongasin hauskan tarran erään (sähkö?)pömpelin kyljestä, näin meillä Turussa. Ei kyllä ollut tällaista muissa samanlaisissa pömpeleissä, niissä luki asia pelkästään tylsästi kirjakielellä. Kotimatkalle napattiin Hesestä mukaan uutuushampurilainen nimeltä Kuuma Kalle, ihan mukavan tulinen setti oli juu. En ehkä kokonaista pystyisi syömään, mutta tuollainen muutama haukku oli ok kultsin mussuttaessa loput onnellisena suuhunsa.

(Klik klik isommaksi!)

Päivitin tänään Facebook-statukseeni “Ei tuota uutta kameraa voi kuin rakastaa palavasti!!! ♥”, mikä kuvaa hyvin alkutunnelmia uuden kameran kanssa. D90 tuntuu samalta kuin D70s, mutta on niin paljon enemmän. Tänään kuvatessa oli paketissa tullut 18-105mm putki, joka vaikuttaa oikein hyvältä. Valovoima nyt ei tietystikään ole 35mm tasoa, mutta riittänee moniin tilanteisiin. Yllättävän hieno bokeh uudessa zoomissa kyllä, ei vanhassa D70s:n 18-70mm kittilinssissä sellaisesta ollut tietoakaan. Olen jopa ehtinyt tutkailla hieman D90:n manuaalia – joka muuten on tuplasti D70s:n ohjekirjaa isompi – ja testailin mm. videoleikkeen kuvaamista sekä tuplavalotusta. Jälkimmäistä olen kaivannut useaan otteeseen, mahtavaa että nyt digikamerani kykenee siihen!

Eilen oli ehkä erikoisin päivä pitkään aikaan, harvinaislaatuinenkin: osallistuin muotinäytökseen mallin enkä valokuvaajan roolissa! Desthea kysyi mua ja Felineä jo kuukausia sitten malliksi näytökseen, jota oli järjestämässä kevääksi. Jotenkin sitä ajatteli päivän koittavan joskus hamassa tulevaisuudessa, kunnes yhtäkkiä viime viikolla tajusi sen olevan ihan kohta. En kamalasti muistanut asiasta stressata etukäteen – kaipa mä jotenkin kuvittelin, että olemalla ajattelematta koko juttua opin alitajuisesti kävelemään kuin oikea malli. :) Karu totuus iski näytöspäivän aamuna, kun olin edelleen yhtä tönkkö kuin aiemminkin. Mutta mitäpä siitä, enhän mä mikään ammattimalli olekaan.

Hiukset ja meikin meille laittoi Hiushuone Kerho, kaikille tuli tummahko silmämeikki ja hiukset ylös krepatuilla yksityiskohdilla. Hihittelin siinä tuolissa istuessani, ettei mun hiuksissa ole kreppiä nähty sitten 90-luvun, ja pikkasen ehkä pelotti mitä sieltä tulisi. Pääosalla tytöistä oli kampaus tyyliin hiukset kiinni “möykyssä” korkealla takana, mutta mä sain onneksi vähän jotain erilaista. Oikealle puolelle päätä tuli letti, jonka pää hävitettiin vasemman puolen kreppi-/tupeeraushässäkkään – toispuoleinen tukka oli ihana! Pinnejä mun päässä ei ollut kuin kolme, mutta lakkaa varmaan pullollinen. Yllä kuvat sekä sivulta että takaa, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi.

Päivä oli pitkä, Klubille mentiin siskon kanssa puoliltapäivin ja kotona olin joskus kymmenen maissa illalla. Välissä sentään käväistiin hakemassa patongit ja muutenkin hyörittiin siellä täällä. Isoin osa ajasta meni hiustenlaittoon ja meikkiin jonottamiseen, laitettavia kun kuitenkin oli parisenkymmentä. Kyseessähän oli siis tapahtuma nimeltä Fashion 2010 by 10, jossa oli mukana kymmenen turkulaisen suunnitelijan tuotoksia. Malleilun lisäksi tein tapahtuman julisteen Desthean ideoinnin pohjalta, periaatteessa ensimmäinen koskaan tekemäni mainosjuliste.

Näytökset olivat kello 19 ja 21, niiden välissä ehti mm. napata hieman purtavaa sekä ottaa peilikuvia Klubin vessassa. Harjoituksissa lavalle meno jännitti aika tavalla, mutta ei se lopulta ollutkaan yhtään niin kamalaa. Kommenttia sain niska kyyryssä kävelemisestä, minkä korjaamiseen pyrinkin varsinaisissa näytöksissä erityisesti keskittymään – hymy tuli automaattisesti, kun yleisön edessä keikistely nauratti niin paljon. Mun piti alun perin olla pelkästään Desthean mallina, mutta jotenkin päädyin parin muunkin suunnittelijan malliksi ja loppujen lopuksi olin yhteensä neljässä eri vaatekerrassa lavalla.

Alla olevassa kollaasissa on mm. kuvat jokaisesta mun neljästä sisääntulosta, kaikki otti ensimmäistä näytöstä seuraamassa ollut kulta. Samassa näytöksessä olivat myös porukat, mun kummitäti sekä mummi + kuvaajaksi houkuteltu Felinen (ja mun) vakistalkkeri ;) Envia. Toivottavasti jossain vaiheessa saan Enviankin kamerasta kuvia, ovat varmasti erilaisia kuin kultsin hätäpäissään nappaamat (no ei kai, olihan siellä monta tarkkaakin otosta).

Mahtava kokemus oli, vaikka en mä malleilua jaksaisi työkseni tehdä. Tuskin sittenkään, vaikka olisin pitkä ja hoikka ja luonnonkaunis ja niin edelleen. Lisäesiintyminen ei kyllä olisi pahaksi mulle, kun en pahemmin ole missään esiintynyt suuremman yleisön edessä. Kiitokset Desthealle tapahtuman järjestämisestä ja meidän mukaan ottamisesta, hauskaa oli!

Vihdoinkin pientä selontekoa lauantai-illasta! Sisko saapui siis alkuillasta Turkuun, oltiin siinä muutama tunti meillä illan keikkaan valmistautuen ja valkoviiniä maistellen. Lemmenlautalta ostin pullon tätä saksalaista Erben Spätlese Rieslingia, jota kaveri alkureissusta suositteli – aivan mahtava valkoviini! Suhteellisen makea kuten rieslingit usein, mutta mä olenkin enemmän makean kuin kuivan valkkarin suuntaan.

Kymmenen jälkeen kulta heitti meidät Klubille, jossa ehdittiin sopivasti hakea juotavaa ja liittyä siskon kaverin porukan jatkoksi lavan eteen. Keikka alkoi perinteisesti Haaskalinnut saalistaa -kappaleen pärähtäessä ilmoille, minkä jälkeen jatkettiin tasaisesti eri levyjen tuotannolla. Yhtyeen poistuessa lavalta olin ihan ihmeissäni, kun oli pari odotettavissa olevaa rallia jäänyt soittamatta, mutta tulivathan ne sieltä sitten encorena. Keikan päätti viimesyksyisen albumin nimikkobiisi Kuu Kaakon Yllä, joka on myös oma suosikkini kyseiseltä levyltä ja erinomainen lopetuskappale.

Uusimman lätyn rauhallisempaa sävellystä edustavaa Avoimen maan äärellä -kappaletta ei kuultu tälläkään kertaa livenä, samoin kuulematta jäi Kaakko (jonka olen kuullut tasan kerran livenä) sekä Ah, ahtaita aikoja. Illan settiin kuitenkin kuului aiemmin mainittujen laulujen lisäksi mm. Viina, terva & hauta uusimmalta levyltä sekä muutamat ikisuosikit kuten Tie ja Pohjoista viljaa. Yhteenvetona: keikka oli kerrassaan loistava, kyllä Viikate osaa!

Viimeksi oltiin siskon kanssa Viikatetta kuuntelemassa viime lokakuussa, jolloin keikkatunnelmaa latisti käytöstavat unohtaneet nelikymppiset känniääliöt. Taidettiin tällä kertaa löytää ratkaisu ongelmaan: ei kannata jäädä hieman kauemmas lavasta vaan mennä rohkeasti lähemmäs. Lattiatasossa lavan edessä oli ainakin tällä kertaa pääasiassa nuorehkoa porukkaa, jotka osasivat käyttäytyä eikä tarvinnut koko ajan väistellä huitovia käsiä tai mitään. Toisaalta tämä ei taas toimi sellaisten bändien (esim. Apulanta) keikoilla, joissa suurin osa yleisöstä on juuri täysi-ikäistynyttä superinnokasta fanittajaa…

Keikan jälkeen ajateltiin lähteä vielä jossain baarissa käymään, mutta loppujen lopuksi päädyttiinkin siskon kanssa hakemaan kebab ranskalaisilla puoliksi. Kulta oli ihana ja tarjoutui hakemaan meidät kaupungista, kebabit tuli syötyä katoksen alla ulkona sateen ropistessa ympärillä. Tunnelmallista kerrassaan, onneksi kebabbikin oli hyvää!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]