AvainsanaKollaasi

Käytiin tänään kullan kanssa tsekkaamassa Turun tämän hetken ehdottomasti kuumin puheenaihe eli Myllysilta. Ihmettelijöitä riitti maanantaiaamupäivänäkin, joskaan se ei ollut mitään verrattuna eiliseen. Ajettiin meinaan eilen kotikotoa tullessa Martinsillan yli pariin asuntonäyttöön ja todettiin, että kaunis kevätpäivä oli saanut hurjasti ihmisiä suuntaamaan sunnuntaikävelynsä Aurajoen rannalle. Vähän harmittaa ettei itsekin tullut eilen mentyä, tänään kun oli harmaata ja tuulista.

Kuvia piti tietysti räpsiä, olipa oikein kunnon zoomikin kamerassa kiinni. Kauempaa silta ei mun mielestä näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, mutta läheltä näki selvästi miten keskiosa on notkahtanut. Surullista sinänsä. Olen kyllä niin onnellinen, ettei mulla ole mitään tarvetta ajaa autolla missään niillä main aamu- tai iltapäivänkään ruuhkissa!

Viima oli tosiaan kylmä, mutta onneksi olin turvautunut lopputalven luottolämmittäjiini. Musta tupsupipo löytyi Myllyn Top Sportista, hintaa alennuksen jälkeen muistaakseni seitsemisen euroa. Samalla kertaa ostettiin kultsillekin pari pipoa sekä yksi kevätlakki, kun maksoivat ihan naurettavan vähän alennusten jälkeen. Kevyempää lätsää ajattelin itsekin joskus lainata… Talven yksi parhaimmista ostoksista oli ehdottomasti Selected Femmen jättimäinen villakaulaliina, jonka ostin 12 eurolla Skanssin liikkeen alesta. Alkuperäinen hinta oli 49,90e eli todella edullisesti lähti.

Tupsupipo, rakkautta. Muhkea villahuivi, rakkautta potenssiin kymmenen! Tuntuu muuten tosi höntiltä liikkua ulkosalla aurinkolasit silmillä, kun aurinko on piilossa jossain kaukana pilvien takana. Parempi kuitenkin noudattaa lääkärin ohjeita silmien suojaamisen suhteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Huomenna muuten onkin viimeinen kontrollikäynti silmäoperaation jälkeen, saa nähdä millaista palautetta tulee. Pääasiassa silmät ovat kyllä tuntuneet hyvältä, kuivilta nyt tietysti mutta se oli odotettavissa. Himpun verran huonompi näkö vaikuttaisi vasemmassa silmässä olevan, huomenna selviää onko silmä kuitenkin ihan normaalisti parantunut.

Perjantaina ehdin reissun jälkeen hengähtää muutaman tunnin, kunnes Feline pölähti paikalle ja lähdettiin taas liikenteeseen. Suuntana oli S-Osis, jossa keikan heitti illan aikana yhteensä kolme bändiä. Ensimmäisenä lauteille nousi Deathrical, joka oli syy meidän paikallaoloon – siskon kavereita osa bändin jäsenistä meinaan.

Kamera räpsyi ahkerasti keikan ajan, ensimmäistä kertaa leikittelin suurilla ISO-luvuilla ja jälki yllätti mut täysin. Olin jotenkin ajatellut, että kuvat olisivat luvattoman rakeisia, mutta ainakin keikkakuvissa pieni rakeisuus toi pelkästään mukavan lisän kuviin. Alla näkyy ISO1600:n jälkeä, pystykuvat muutin mustavalkoiseksi kuvankäsittelyssä. Runkona siis vanha tuttu D70s 35mm f/1.8 -objektiivilla varustettuna, aukko kuvissa juurikin tuo suurin f/1.8 ja suljinaika suunnilleen 1/20 sekuntia.

Deathricalin keikan jälkeen siirryttiin istuskelemaan vielä joksikin aikaa, hetken päästä aloittikin sitten jo seuraava bändi. Puolenyön maissa mä aloin olla ihan sippi ja kun siskollakin oli vielä ajomatka Saloon edessä, alettiin tehdä lähtöä jo hyvissä ajoin. Viimeinen keikka jäi siis kuulematta, mutta eipä siinä mitään – ihan hauskaa oli joka tapauksessa. Mä en ole vieläkään uskaltanut meikata silmiä laserleikkauksen jälkeen, joten perjantai-illan lookin täydensin punaisilla huulilla ja toimi omasta mielestä ihan hyvin. Hyvin muuten tuo puna pysyi huulilla eikä edes sotkeentunut millään tavalla muutaman tunnin aikana, toimiva tapaus siis.

(Kuvat © Jose & Feline.)

Tampereen reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt reissussa olisi voinut viipyä pari päivää kauemminkin. Ajettiin ensin Tampereen keskustaan, jossa käytiin parissa kaupassa sekä syömässä Koskikeskuksessa. Osuttiin paikalle just siihen aikaan, että nähtiin Tampereen lukioiden penkkarirekat huristelemassa Hämeenkadulla. Oli ihan järkyttävän kylmä eikä kyllä käynyt kateeksi rekkojen lavalla pomppivia abeja! Aika samanlainen keli silloin vuosia sitten oli, kun itse vietin aikaa penkkarirekan lavalla tiikeriksi pukeutuneena.

Keskustassa sain tehtyä pari hankintaa, jotka ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta niistä mahdollisesti joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna tuli muutenkin vingutettua korttia, kun eilen tuli myyntiin Sonia Rykiel pour H&M -neulemallisto, josta löytyi pari helmeä… Mutta niistä tosiaan joskus toiste. Tampereen keskustasta ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin loppupäivä. Yksivuotias Onni joutui taas kerran kameranlinssin eteen useaan otteeseen, ja muistikortille tallentui mm. tällaista:

Alkuun vieraat kasvot vähän epäilyttivät poikaa, mutta hetken päästä olikin käynnissä jo kunnon show. :) Ilta meni äkkiä jutustellessa ja Onnin puuhailuja seuratessa, Onnin nukahdettua syötiin Akkikin miehen tekemää herkkuruokaa. Opiskeluaikoina kävin usein kyläilemässä Akkikin ja P:n luona heidän vanhassa kämpässään ja hyvin usein mussutettiin iltapalaksi rasvakeittimessä tehtyä ruokaa: kanaa, mozzarellatikkuja, ranskiksia, jalapenoja jne. Rasvaista mutta ah niin hyvää!

Tällä kertaa illan menu koostui kanasta tulisessa kastikkeessa, ranskalaisista, mozzarellatikuista, porkkanatikuista sekä majoneesista ja aurajuustodipistä, jälkiruuaksi oli mutakakkua jäätelön ja mansikoiden kera. Aivan järjettömän hyvää! Aterian jälkeen maha oli niin pullollaan, että hyvä kun pystyi olemaan. Silloin tuntui ettei tarvitse syödä moneen päivään, mutta yllättäen seuraavana päivänä oli taas nälkä – myöhään illalla tosin vasta.

Perjantaiaamulla lähdettiin ajoissa ajelemaan kohti Alastaron moottorirataa, jossa pidettiin Porin Prikaatin saapumiserän I/10 valatilaisuus. Tuuli puhalsi kylmästi ja teki kelistä todella kirpsakan, mekään ei viitsitty koko valaa seisoa ulkona kuuntelemassa vaan käytiin välillä lämmittelemässä ratakahviossa. Vala oli siitä erikoinen, että alokkailla oli yllään lumipuvut eikä valaa vannoessa otettu lakkia pois päästä vaan huppu pysyi päässä koko ajan. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä Huovinrinteellekin, käytiin moikkaamassa kullan palveluksensa tammikuussa aloittanutta kaveria ja lisäksi vietettiin pari tuntia rakkaassa Viestikomppaniassa. Paikalla oli enemmänkin meitä II/08 reserviläisiä, oli hauska nähdä sakkia pitkästä aikaa! Väliaikaisessa sotkussa ei käyty lainkaan, mutta pihalla olevasta sotkuautosta käytiin hakemassa kahvia ja munkkia. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä saada järkättyä jotain häppeningiä, että saisi koottua inttiporukkaa kasaan ja tehtyä yhdessä jotain.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Jälleen yksi viikonloppu alkaa olla lopuillaan, kellotkin on siirretty talviaikaan. Huomenna alkaa jo lokakuun viimeinen viikko, hurjaa! Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat katoavan johonkin salamannopeasti nykyään. Työrintamalla kulunut viikko oli hiljainen enkä lopulta tehnyt ainoatakaan vuoroa. Ensi viikko on onneksi iltavuoroviikko ja luulisi hommia riittävän, huomisillaksi ainakin pitäisi mennä. Hassua miten viikossa alkaa jo kaivat töihin.

Torstain kauppareissulla ostin kimpun ihania vaaleanpunaisia Reilun kaupan ruusuja, kun olivat tarjouksessa. Pikkasen ovat jo ehtineet nuupahtaa, mutta muutama onneksi näyttää ihan nätiltä vielä. En perjantaina muistanut pukeutua pinkkiin, joten nuo ruusut olkoot mun pinkkiyteni tässä kohtaa.

Ollaan viimeiset kolme yötä vietetty kullan kanssa mun kotikotona, ihana päästä tänään taas omaan sänkyyn nukkumaan. Miskakin on nyt pysytellyt kotomaisemissa, ja mm. viime yönä karvapallo nukkui mun vieressä. Oli muuten hassua eilen illalla: olin juuri vaipumassa uneen, kun pelästyin sitä, että Miska säpsähti yhtäkkiä. Puoliunessa oleva kulta mutisi kissan pelästyneen mua, enkä mä lopulta enää tiennyt kumpi oli säpsähtänyt kumpaa, minä vai kissa.

Uutta objektiivia oli tietysti pakko päästä testaamaan kissakuvauksessa, kyllä niitä ruutuja tulikin räpsittyä. Miska on sinänsä paljon kuvauksellisempi eikä myöskään yhtä hankala kameralle kuin Dharma, tumma kohde kun valottaa kuvan yleensä aika metsään. Mikäli jollakulla on jakaa hyviä vinkkejä mustan kissan kuvaamiseen liittyen, niitä otetaan mieluusti vastaan kommenttiosiossa. Ylin kuva on kultsin ottama, Miska siinä makoilee allekirjoittaneen sylissä. Samaisesta kuvasta on bongattavissa myös eräs asia, joka on mulle epätyypillinen ja jonka tulos on hyvin vaiheessa vielä. Arvaako joku?

Tänään satoi. Lähdettiin aamupäivällä jo ajamaan takaisin Turkuun, äitikin tuli mukana. Iltapäivä vietettiin äipän ja siskon kanssa Osaava Nainen -messuilla, josta mukaan tarttui pellavasiemenrouhetta, älyöljyksi tituleerattuja kapseleita sekä aimo annos tietoa silmien laserleikkauksista. Vähän houkuttaisi korjata näkö niin ettei tarvitsisi enää silmälaseja tai piilareita käyttää, kun on silmät jotenkin herkistyneet viime vuosina. Asia jää mietintään toistaiseksi.

Muse – The Resistance [2009]

Kuluneen viikon ehdottomasti paras uutinen tuli torstai-illalla tekstiviestin muodossa: “Poika on kotona.” Viimeksi kesäkuun lopussa kotinurkissa näkynyt Miska-kissa oli palannut kolmen ja puolen kuukauden reissultaan, kaulapanta kadonneena ja hieman nälkäisenä mutta muuten kaikin puolin ehjänä.

Kyllä kelpasi karvapallolle rapsutukset ja palluttaminen! Illalla Miska nukkui sylissä/vieressä sohvalla, kun katsottiin telkkarista aina yhtä huippu Mies ja alaston ase 2½. Leslie Nielsen on muuten yksi suosikkinäyttelijöistäni, sen leffatoilailuille kun saa aina nauraa maha kippurassa.

Jäätiin kullan kanssa kotikotiin yöksi, Miska tunki yöksikin viereen nukkumaan. Joskus aikaisin aamulla mä havahduin ekaksi siihen, kun Miska käveli mun hiusten päällä, ja heti perään kulta hätkähti, kun kissa meni ja nuolaisi kultaa nenästä. Kultsi ei tietystikään unenpöpperössä alkuun tajunnut mitä oli tapahtunut ja katsoi mua ihmeissään, kunnes sitten hiffasi nuolaisun olleen kissalta. :) Miska siitä sitten aika pian kipittikin alakertaan eikä kulunut kuin maksimissaan tunti, kun karvatassu vaihtui toiseen ja Dharma hyppäsi viereen nukkumaan. Oli mielenkiintoista yrittää päästä pois mun kokoisesta välistä, kun toisella puolella uinuu mies ja toisella kissa.

Dharmaakin piti vähän kuvailla tänään, kissaneiti ei tosin ollut kovin innoissaan mallina olemisesta. Tuossakin kuvassa ilme kertoo lähinnä, että painu nyt muualle sen kameras kanssa… Jotain muutakin tallentui kameran muistikortille, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin. Nyt nostan Miskan pois sylistä nukkumasta – vaikka se lämmittääkin mukavasti jalkoja – ja menen ulos auttelemaan äippää. Illalla suunnataan kullan kanssa takaisin kotiin, kunhan vain saataisiin autoon talvirenkaat alle.