AvainsanaKysymysmerkkejä

Lady GaGa – The Fame [2008]

Jälleen yksi aurinkoinen kevätpäivä takana, pitkästä aikaa suhteellisen suunnitelmatonkin jopa (yleensä lomilla tulee juostua koko ajan jossain). Päivällä piipahdin Nikonin kanssa paikallisessa kameraliikkeessä, sillä olen jotenkin onnistunut saamaan kennon ihan täyteen pölyä. Sattuipa olemaan tuttu naama töissä, ja hetken tuumailun jälkeen kapistus sai komennuksen kunnolliseen kennon puhdistukseen. Oli varmasti jo aikakin, onhan siitä jo kohta kolme vuotta aikaa kun Nikon kotiutui luokseni.

Käytiin myös kullan kanssa heittämässä subit nassuun, Kana Teriyaki oli edelleen yhtä hyvä kuin muistin. Ennen armeijaa kävin säännöllisen epäsäännöllisesti Subwayssa hakemassa pientä haukkapalaa, tänään tajusin etten inttiaikana ole tainnut vierailla kyseisessä paikassa kertaakaan. En mä kyllä pahemmin ole lomilla muutenkaan käynyt syömässä muualla kuin pizza-/kebabmestoissa, eheh… Lomilla vaan tekee aina mieli jotain sen tapaista ruokaa.

Suunnittelin siivoavani kämpän tänään, mutta päädyinkin lopulta käymään vaatevarastoani läpi – kera kriittisen silmän. Mä olen aina ollut huono luopumaan vanhoista tavaroista ja sama koskee myös vaatteita sekä kenkiä. Kävin garderoobini perusteellisesti läpi viime keväänä muuttaessani nykyiseen kotiini ja laitoin vaatteita kiertoon, mutta siitä huolimatta sain tänään karsittua kaapistani näin paljon hyvin vähäisellä käytöllä olevaa tavaraa:

Eikä tuossa itse asiassa ole aivan kaikki, jonkun verran kasa tuosta vielä kasvoi, kun kolusin läpi yhden tsekkaamatta jääneen hyllyn. Kaappeihin tuli juu lisää tilaa (joka täytetään tulevaisuudessa kullan omaisuudella), mutta mulla ei ole hajuakaan mitä tuolla kasalla tekisin. Tunnukset Huuto.netiin on, mutta vaihtoehto tuntuu huonolta, kun kuitenkin olen viikot aina pois koneen äärestä. Kirpparilla läjän voisi myydä, mutten oikein tiedä mihin tavaraa kannattaisi viedä myyntiin. Turkulaiset lukijat huomio, mitkä on parhaimpia kirppareita Turussa ja/tai Turun seudulla? Itse olen viime aikoina ollut huono kirppistelijä, aiemmin tuli käytyä lähinnä Manhattanin Kirppis-Centerissä ja toisinaan myös Länsikeskuksessa. Tietysti voisi roudata romppeet kotipaikkakunnan pikkukirppikselle, mutta vähän epäilyttää menisikö ne siellä kaupaksi. Tai ehkä me tänä kesänä saataisiin aikaiseksi pitää pihakirppis, jota äippä on suunnitellut jo monta vuotta?!

Eilen kotikotona sain vihdoin kaivettua kesäkengät esiin varastosta ja vastaavasti heitin talvipopot laatikkoon kesäversioiden tilalle. Jostain laatikosta silmiin osui mustat Adidaksen tennarit, joista mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa. Äiti ja sisko valaisivat, että tossut taisivat olla mulla käytössä joskus yläasteen alkupuolella – miten mä en muista lainkaan?! Kengät ovat kokoa 40, joten siltä osin passelit edelleen. Kyllähän niistä näkee, että niitä on käytetty, mutta yllättävän hyvässä kunnossa ne mun mielestä ovat ottaen huomioon about 10 vuoden iän.

Ihan täysin aiemmalla lookilla en kuitenkaan kenkiä kelpuuttanut käyttööni. Tänään kaupunkireissulla poikkesin siis Cybershopissa ja ostin uudet kengännauhat (á 1,50e). Halusin erilaiset mutta samantyyppiset nauhat ja lopulta mukaan lähti seepraraidalliset kiiltoversiot, toinen turkoosina ja toinen harmaana. Onnistunut päivitys Adidaksille, tycker jag. Seuraavalla kerralla ehkä jotain hieman erilaista.

Poets of the Fall – Roses [Last.fm radio]

Vaikka olo oli eilen aamupäivällä ihan siedettävä, iltaa kohden se paheni – ei vissiin olisi kannattanut käydä kaupoissa pyörimässä iltapäivällä. En edes ollut kauaa liikenteessä, mutta silti kotiin tullessa oli ihan kuollut olo ja hengittäminen sattui. Kotiin en kuitenkaan voinut jäädä makoilemaan, sillä olin luvannut mennä käymään isovanhempieni luona, onneksi sentään vaari sattui olemaan kaupungin suunnalla ja pääsin sen kyydissä kaupungin laitamille. Yritin selvitellä mummin tietokoneen ongelmaa, USB-portit kun eivät suostu toimimaan lainkaan. Toistaiseksi en ole keksinyt ratkaisua, ilmeisesti sieltä jotkut ajurit puuttuvat – asian selvittäminen jatkuu…

Yllä muutama random kuva mummin ja vaarin huushollista. Keskimmäisessä kuvassa oleva hauska kissa on mummin tekemä, materiaalina savi ja jollain ihmeen polttosysteemillä siitä on saatu tuollainen sinisävyinen. Kyseinen savikisu oli suhteellisen isokokoinen, keittiöön mummi oli tehnyt huomattavasti pienemmän version. Sain isovanhemmilta auton lainaan täksi viikonlopuksi, kun sisko on koko viikonlopun Salossa eikä porukoiden autokaan ole käytettävissä. Ennen lähtöäni mummi keitti vielä kahvit ja teet, ensin näytti siltä että siemailen lämmintä juotavaa normaalia karvaisemmassa seurassa:

Tätini kissa Kuisma on mummin ja vaarin hoivissa tädin ollessa miehekkeensä kanssa reissussa, ja seurallisena karvatassuna Kuisma yritti tietysti päästä osingolle meidän iltapäiväkahveista. Oli muuten kolmen viikon aikana ehtinyt tulla aikamoinen kissaikävä, Kuismaakin mun piti palluttaa tullessani ennen kuin olin ehtinyt saada edes ulkotakkia pois päältäni. Ja tänään sain palluttaa omaa kissaani, kun tultiin kullan kanssa mun kotikotiin viikonloppua viettämään – Dharma olikin sopivasti hellyydenkipeällä päällä. Nyt jätän koneen hetkeksi rauhaan ja painun pihalle, ulkona on ihanaakin ihanampi kevätpäivä.

EDIT 16.37: Lauantaipäivän piristykseksi olisi arvontaa No Fashion Victims -blogissa.

No jumitetaan vielä jokunen tovi sotkun koneella, kun täällä on jopa koneita vapaana (olen ollut tässä ehkä tunnin verran nyt). Jatketaan viime maanantaina kesken jäänyttä esittelyä viime aikoina tekemistäni hankinnoista vaatekaappiini, pääosin H&M-tavaraa jälleen. Miten sieltä nykyään löytyykin niin paljon kaikkea kivaa? Muiden kauppojen valikoima taas ei miellytä silmääni oikeastaan yhtään.

Ensimmäisenä nettiputiikin paketissa tullut t-paita, joka on H&M:n alkuvuodesta julkaistusta Fashion Against AIDS -mallistosta (suunnittelija Scissor Sisters). Tilasin tämän kultaa ajatellen, mutta tykkään tuosta printistä sen verran paljon että paita päätyy hyvin todennäköisesti välillä myös mun päälle. Ihanat kirkkaanvihreät farkut taas bongasin juuri ennen joulua aletangolta, kympin hinta ei kirpaissut kun olin pökiä himoinnut jo ties miten pitkään.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; farkut 9,95e / H&M Divided.)

Yllä olevan paidan kaverina postipaketissa oli saman malliston toinenkin t-paita, Jade Jaggerin suunnittelema hauska huulipaita. Myös tämä ihana turkoosi vaatekappale on miesten mallistosta, mutta S-koko toimii hyvin mulla semilöysänä yläosana. Housut eivät ole farkut, vaikka saattavat siltä näyttää – tai no eivät nuo ns. farkkuleggingsit mun mielestä kamalan paljoa tiukoista, takataskuttomista farkuista eroa. Kiinnostuin ylipäätään kokeilemaan farkkuleggingsejä siksi, kun ne tuntuivat aiheuttavan pienimuotoista hysteriaa blogimaailmassa syksyllä. Niin paljon luki kehuja housujen mukavuudesta ja monikäyttöisyydestä, että pakkohan se oli omin silmin todeta. :) Eikä tosiaan ole farkkuleggingsejä turhaan ylistetty, joustavuus tekee niistä älyttömän hyvät jalassa ja tiukkuuskin säilyy erinomaisesti käyttökerroista huolimatta. Tahdoin ehdottomasti jotkut vähän erikoisemman väriset ja tuo snow wash vei sydämeni ensisilmäyksellä.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; tekonahkatakki 49,90e / H&M Divided;
farkkuleggingsit 34,95e / Vila.)

Taisi jäädä jokin mainitsemassa tuossa jälkimmäisessä kuvassa, eikö? Jouluostoksilla pyöriessäni mukaani tarttui muutaman aleostoksen lisäksi pitkään himoitsemani nahkatakki, aidosta nahasta tosin ei ole tietoakaan. En kuitenkaan vielä irroittanut tuosta lappuja, koska en ole täysin varma pidänkö takin. Se on kyllä hyvin paljon sellainen mitä olen halunnut, mutta tekonahan ohella takin käytettävyys epäilyttää. Lämmin tuo tuskin on ja aika lyhytkin, kyljistä taas vähän väljä. Aargh, hjälp! Kaipaisin nyt mielipiteitä teiltä rakkaat lukijani (ainakin Blogilistan mukaan täällä joku käy): pidänkö kuvassa olevan takin vai palautanko ja jatkan nahkaisen vastaavan etsimistä?

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä takaisin yksikköön, loppuun kuitenkin vielä kuva juuri ennen joululomia saamani paketin sisältöön. Uudet silmälasit! En viitsi palveluksessa käyttää viime keväänä ostamiani rakkauslasejani ja niitä edeltävillä silmälaseilla en näe kunnolla, joten ei auttanut muuta kuin hankkia uudet prillit. Puolustusvoimat kustansivat näöntarkastuksen sekä 79e lasien hinnasta, maksettavaa itselleni jäi lopulta 70e (kehykset linsseillä 99e ja kovapintaiset linssit 50e). Ei paha ottaen huomioon, että nyt näen kunnolla myös intin puuhissa. Mustavalkoisesta kuvasta ei kehysten väriä pahemmin erota, mutta lasit näkyy päässä myös tuossa nahkatakkikuvassa ja ovat siis tummanvioletit väriltään.

(Sininen t-paita eläinkuvioilla 4,95e / H&M Divided.)

Apulanta – Hiekka [2002]

Olen nyt kotikotona flunssaisena, istun kissa sylissä koneella huopaan kääriytyneenä. Varmaan miljoonas kerta kun olen intin aikana flunssassa, ärsyttää! Kaiken lisäksi räkätauti iski just sopivasti laivareissua edeltävänä yönä, bilefiilis oli välillä vähän kadoksissa kun oli niin kipeä olo. Muuten AUK-risteily meni mukavasti, aikamoista säpinää oli meidän lähes 60 hengen porukan kesken. Yksi roskis hajosi ja yhden alikersantin lompakko pöllittiin eikä hyttikäytävä ollut kamalan siistissä kunnossa, mutta noin suunnilleen selvittiin hengissä. Sakki vaikutti olevan tyytyväisiä reissuun ja joku ehti jo kysellä, että miten olisi vielä pikkujouluristeily perään. :)

Mun juhlaintoa hillitsi osittain myös torstaina käymäni keskustelu AUKin linjanjohtajan kanssa. Mulla on vapautuspäiviä kurssin aikana sen verran paljon, että mun jatko alkaa olla jo vaakalaudalla. Ensi viikolla on AUK-marssin rästi, jolla todennäköisesti on ratkaiseva vaikutus. Jos polvi ei kestä sitä, se on bye bye AUKille. Sitä en tiedä, mikä mua sitten odottaa, mikäli kurssi mun osalta päättyy. Polvi on nyt ollut parempi ja toiveet on kovat, ettei se mene enää pahemmaksi, mutta pelottaa silti kamalasti jollei se kestäkään. Ei auta muuta kuin pitää peukkua ja toivoa parasta.

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

Neljän päivän viikko oli ihanan lyhyt ja parin raskaamman viikon jälkeen ihanan kevyt. Tiistaina meillä oli suojelukoulutusta, käytiin mm. kyynelkaasukopissa testaamassa suojanaamareiden tiiveys. Heitettiin myös muutaman kilometrin lenkki tst-varustuksella, jalassa maihareiden sijasta kumisaappaat. Mun jalat eivät ainakaan tykänneet, takaisin yksikköön tultaessa jalat olivat paljon kipeämmät kuin esim. 22 km marssin jälkeen.

Tiistaina mun pari viikkoa oikutellut jalka kipeytyi sen verran, että keskiviikkoaamulla painelin veksiin. Elämää vaikeutti myös edelliseltä viikolta mukaan tarttunut yskä, joka piti mua tehokkaasti öisin hereillä ja lisäksi juostessa läjäytti limaa kurkkuun niin ettei henki meinannut kulkea. Kolmen tunnin odottelun jälkeen lähdin takaisin yksikköön parin lääkepussukan kera, loppuviikoksi hoitsu löi mulle VMTL:ää (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) ja käski tulla ensi viikolla uudestaan jos ei helpota. Jalka on ollut parempi, yskää on edelleen mutta pystyn sentään jo nukkumaan öisin. Mä en kyllä voi käsittää miten jotkut vemppaavat vapaaehtoisesti, on se sen verran turhauttavaa! Olin kolme päivää vemppana ja viimeisenä päivänä lojuminen oli niin tylsää, että seurasin pari tuntia loppujoukkueen jalkapallopeliä sekä siivosin tupaa vaikkei olisi tarvinnut. Ainoa positiivinen asia vapautuksessa olemisessa on se, että aamulla saa rauhassa laittaa varustuksen ja punkan kuntoon.

Päästiin torstaina pitkästä aikaa sotkuun (viestissä ei vapaa-aikaa ole tainnut kolmannen viikon jälkeen pahemmin näkyä), kun Porilaisaukiolla oli VMTK:n (= Varusmiestoimikunta) järjestämä viihdeilta. Kyseessä oli Kristiina Braskin keikka, aika erilaiselta tyttö kuulosti livenä kuin levyllä. Kameraa mulla ei ollut mukana, mutta kännykällä yritin ikuistaa keikan loppupuolen tunnelmaa:

Kävin eilen kotikotona saunomassa ja särmäämässä barettia, ensi viikolla on vala ja baretti saisi olla mahdollisimman nätti silloin. Ensi viikonloppuna onkin pidempi loma, kun perus VLV:n (= viikonloppuvapaa) perään on vielä HL. Sen jälkeen sanotaan heiheit p-kaudelle ja aloitetaan jatkokoulutus kukin omalla tahollaan, mä siis AUKissa. P2-kokeen mukaan olisin sopimaton johtajaksi, mutta pääsin kuitenkin AUKiin, koska sinne halusin. Kaikkien muiden arvostelukohtien mukaan tosin olisin oikein sopiva johtajaksi, tiedä sitten mitä mä oikein P2:ssa olin vastaillut. RUK-haaveet taisi kaatua tähän, mutta en anna sen haitata – pääasia, että saan jonkun johtajakoulutuksen.

Kohta voisin piipahtaa vähän kaupoissa tutkailemassa digikameratarjontaa. Mulla on jo pitempään ollut tarkoituksena hankkia joku kiva pikkupokkari, jota voisi kantaa taskussa tilanteessa kuin tilanteessa. Vedenkestävä kamera voisi olla kätevä, sellaisia on ainakin Pentaxin ja Olympuksen mallistoissa. Täytyypä hieman tutkailla netistä kokemuksia ja vinkkejä ennen kuin mitään oikeasti menen ostamaan.