AvainsanaKysymysmerkkejä

Täällä kävellään vaihteeksi kuin puujalkainen, reisilihakset huutaa hoosiannaa ja pakaralihakset laulaa aariaa aina kun vähänkin liikahdan johonkin suuntaan. Syynä tähän loistokuntoon on tietysti tuo ihana asia nimeltä liikunta: eilen oli aika Supertreenien. Olin saanut toivomani kaksi jumppatuntia, joiden lisäksi onnistuin nappaamaan tuntikortit kahdelle extratunnille. Ei siis ehkä ihme, että hippasen tekee kipeetä!

Saavuin paikalle aamuyhdeksän jäljissä, porukkaa oli jo kuin pipoa enkä edes viitsinyt tunkea päälavan edustalle ihmismassan joukkoon. Viimeisen vartin sentään pääsin heilumaan Aamuflow’n mukana, kun jumppaajien keskeltä vapautui sopiva väli juuri siinä kohtaa missä satuin seisomaan. Sen jälkeen olikin aika suunnistaa päivän ensimmäiseen haasteeseen.

Crossfit on laaja-alainen voima- ja kunto-ohjelma, joka perustuu monipuolisiin ja vaihteleviin toiminnallisiin liikkeisiin. Treenit ovat lyhyitä ja intensiivisiä ja liikkeet ovat tuttuja painonnostosta, voimanostosta, telinevoimistelusta, kahvakuulasta ja kestävyyslajeista, kuten juoksu ja sisäsoutu. Crossfitin erikoisuus on sen monipuolisuus ja erikoistumattomuus. Tavoitteena on kehittää tasaisesti urheilijan kaikkia fyysisiä ominaisuuksia.

Mulla ei ollut aamupäivälle yhtään ennalta varattua tuntia, joten olin oikein tyytyväinen saatuani kätöseeni kortin Crossfit-tunnille. Laji oli uusi tuttavuus, jotain sentään olin joskus netistä lukenut. Meillä oli neljä liikettä, joista jokaista tehtiin minuutin verran niin monta toistoa kuin ehti ja pari laski vieressä toistojen määrän. Sitten hetken levähdystauko ja sama homma uusiksi toistamiseen, jokainen siis teki setin kahdesti. Mä olin ensin pisteidenlaskijana ja muiden ähisemisestä osasin päätellä treenin olevan rankka, mutta silti omalla kohdalla rankkuus yllätti. Sykkeet huiteli taivaissa, kylkeen pisti ja henki meinasi loppua… Vaan hengissä selvittiin ja melkeinpä voisin joskus kokeilla uudestaankin.

Turvaa itsesi ja kasvata itsevarmuuttasi. Spartan Sport Center opettaa naiset puolustamaan itseään! Suosittujen Naisten itsepuolustus -kurssien tarkoituksena on taata jokaiselle naiselle kyky säilyttää henkilökohtainen koskemattomuus. Naisten itsepuolustus -kurssien tekniikat on todettu toimiviksi! Ne perustuvat Defendo Alliancen oppeihin, joita soveltavat myös esimerkiksi turvallisuusalan ammattilaiset. Tervetuloa mukaan hankkimaan itsepuolustustaito hyvässä seurassa, kuntoa kohentaen! Kokeneet ohjaajamme ovat suunnitelleet tehokkaan paketin, joka nivoutuu tehokkaan, mutta yksinkertaisen tekniikan ympärille, jossa huomioidaan niin psyykkinen kuin fyysinenkin puoli.

Crossfitin jälkeen vietin hyvän tovin Puman mallikappalerekkien parissa, saaliiksi sain lopulta kaksi jumppatoppia sekä housut yhteensä 42e (eivät todellakaan olleet hinnalla pilattuja!). Evästauon jälkeen suuntasin seuraavalle tunnille, joka kantoi nimeä Naisten itsepuolustus. Tunnilla käytiin läpi liikkeitä, joilla selviäisi yllättävästä hyökkäyksestä, ja niitä sitten harjoiteltiin pareittain. Tämän pikakurssin perusteella veikkaan, että mä jäisin kuristustilanteessa arpomaan mitä pitikään ekaksi tehdä – ja siinä vaiheessa multa olisi jo taju kankaalla. Parempi siis kulkea ulkosalla silmät selässäkin.

Parhaat ja tehokkaimmat pakaroiden aktivointi– ja treeniliikkeet.

Itsepuolustuksesta siirryin hanurin pariin, vuorossa oli Booty Boost – pakarat piukoiksi kuntosalin puolella. Kyllä vaan saivat perslihakset kyytiä! Tehtiin liikkeet aina tahdilla 20 sek työtä ja 10 lepoa, kahdeksan kertaa per liike ja liikkeiden välissä 70 sek taukoa. Kolmen vartin jälkeen tärisytti niin ettei meinannut kävelemään päästä…

Käsipainoja löytyy jokaiselta kuntosalilta ja niitä on helppo hankkia kotiin. Tunnilla opit hyödyntämään käsipainoja tehokkaasti ja peruspunttitreenistä poikkeavasti hyödyntäen koko kehoa treenissä. Tunnista saat rankan kun otat kunnolla rautaa! Tunnilla käydään läpi myös suoritustekniikat. Vauhtisammakon personal trainerit opastavat sinulle uusia tapoja hyödyntää käsipainoja tehokkaassa koko kehon treenissä.

…silti olin niin hullu, että kävin vielä hakemassa kortin toiselle kuntosalitunnille. Ajattelin jotenkin että Tehosetti käsipainoilla keskittyy käsillä treenaamiseen, mutta niin vaan sielläkin kyykättiin. Onneksi tunti (tai oikeastaan järjestelyt) oli sen verran sekava, ettei tarvinnut ihan täysillä painaa. Olivat tainneet ottaa muutaman jumppaajan ylimääräistä tunnille, kun oli kovin ahdasta eikä painojakaan tahtonut riittää kaikille. No, ehkä sieltä jotain jäi mieleen että voisi joskus tehdä perussalitreenin piristykseksi.

Viimeisen jumppatunnin jälkeen treffasin äipän ja liityin seuraksi Ilkka Koppelomäen luennolle Saa mitä haluat. Sinänsä ihan mielenkiintoista juttua, mutta aloin tuossa kohtaa olla jo aikamoisen väsynyt. Luennon päätyttyä aloimmekin sitten tehdä lähtöä kotiin, kroppa (vielä) suht vetreänä ja kantamukset triplaantuneena hipsimme autolle.

Nyssäköiden suuri määrä ei johtunut pelkästään Puma-ostoksistani, vaan eväs- ja tuotepaketti oli tänä vuonna ihan kiitettävän kokoinen – kuvassa nököttää pelkkä tuotekassin sisältö, eväitä oli ehkä tuotakin enemmän. Ei tee hyvää projektilleni tämä, ei sitten alkuunkaan. Näytekokoiset tuotteet vielä menee, ne ovat käteviä kantaa treenikassissa mukana. Mutta nuo täysikokoiset putelit, mitä ihmettä mä niiden kanssa teen?! Taidan kysellä töistä huolisiko joku ainakin Head & Shouldersit, Nivea-paketin sekä huulituotteet käyttöönsä…

(Tuntikuvaukset kursiivilla: supertreenit.fi)

To/Die/For – Epilogue [2001]

Tein tuossa taannoin päätöksen, että 15 vuotta Nokian seurassa riittää. Pääjehun vaihdoksen jälkeen suunta on ollut alaspäin ja vauhdilla eikä tässä enää oikein kotimaisuuteenkaan voi vedota, kun tuotanto kaikkoaa hiljalleen Suomesta kokonaan. Ja kun nyt sitten about kaikki luurit väkerretään aasialaisissa hikipajoissa, niin periaatteessa taitaa olla se ja sama minkä valmistajan nimi päällä lukee. o_O

Sainpa sitten kaverilta testattavaksi Samsungin lippulaivan mallia Galaxy S II, joskin vähän sen jälkeen ehdittiin julkistaa jo tuon seuraaja Galaxy S III. Alkutaival Galaxyn kanssa ei ollut kovin ruusuinen, kun moni asia on niin eri tavalla toteutettu tällaisen Symbianiin tottuneen silmin. Nyt kun puhelinta on käyttänyt muutaman viikon, homma alkaa sujua eikä enää tee mieli heittää kapistusta ulos ikkunasta. Ainakaan kovin usein.

Ehdoton lempparini Androidissa on tietysti kuvasovellus Instagram, joka on siis tavallaan Twitterin kuvaversio. Nokialaisiin kyseistä sovellusta ei saa, joten mm. siksi ehdokkaina seuraavaksi puhelimekseni ovat jokin Android-luuri tai sitten iPhone. Jälkimmäiseen en usko kallistuvani vaikka tietokoneessani omppulogo onkin, jotenkin iLuuri-hypetys vaan ärsyttää suunnattomasti. Olen jonkun verran miehen iPhonea käyttänyt ja tullut siihen tulokseen, että se on ihan kelpo laite mikäli ei tarvitse PUHELIMEN perusominaisuuksia kuten soittamista. Ja onhan siinä nyt ihan oikeasti hinnassa älyttömästi ilmaa vain ja ainoastaan siksi, että kyseessä on Applen tuote. (Niin no on maceissakin joo, mutta OS X:ssa sentään on paljon loistavia ominaisuuksia mitä esim. Windowsista puuttuu; iPhone on musta hyvin samanlainen kuin kaikki muutkin älypuhelimet.)

Yksi varteenotettava valmistaja on HTC, joka käyttää Android-malleissaan kehittämäänsä HTC Sense -käyttistä. Olen kokeillut pikaisesti sekä Android 2.3 että uusimman 4.0 version Senseä ja se vaikuttaa ehkä hivenen loogisemmalta kuin Samsungin käyttis. Pitäisikin joku päivä tässä mennä testailemaan vielä vähän lisää, One S on jo ollut hipelöintini kohteena mutta haluan tutustua myös edullisempaan One V -malliin ennen kuin teen mitään päätöksiä. En kuitenkaan ehkä viitsi ostaa mitään 500e maksavaa luuria, kun tykkään kyllästyä kännyköihin vähän turhan nopeasti… Tai ehkä nyt en kyllästyisi, kun olisi Instagram?

Pari juttua kaikissa nykyisissä älypuhelimissa ärsyttää. Missä on ääniprofiilit? Ei se nykymalli “äänet päällä/äänet poissa” ole mikään vaihtoehto! Kaipaan sitä, että voin määrittää useampia erilaisia profiileita kuten “yleinen”, “piippaus”, “hirveä mölinä”, “uni” jne. ILMAN että joka kerta pitää korvata edelliset äänivalinnat. Ja miten vaikeaa voi olla pystyä valitsemaan oma soittoääni ja oma tekstiviestiääni? Ei siihen pitäisi mitään lisäappseja tms. tarvita, ihan peruskauraa kuten aina ennenkin. Entäs sitten torkun rajoittaminen? Joku (= minä) ehkä haluaa torkuttaa pitempään kuin vaivaisen tunnin, enkä todellakaan halua puhelimen määräävän sitä kuinka pitkään painan torkkua.

(Tämän postauksen kuvat otettu kombolla Galaxy S II + Instagram, klikkaamalla saa isomman version ja kuvatekstin. Mut löytää Instagramista niinkin yllättävällä nimimerkillä kuin ajastaika.)

Kävin viikko sitten perjantaina töiden jälkeen äipän kanssa tutkailemassa Fashion Stock Sales -häppeningin tarjontaa Hansassa. Myyjiä oli ihan kiitettävästi ja pöydillä ja rekeillä kaikenlaista ihanaa ja inspiroivaa! Ihastuin kovasti mm. Jenni Alavan valkoiseen pellavamekkoon mustilla kauluksilla, sellaista on ihan pakko päästä joskus vielä sovittamaan.

Vuosi sitten tapahtumasta matkaani lähti komea Tomi Mhannin mallistosta, tänä vuonna tein jälleen ainoan ostokseni Lumin pisteellä. Kauniin violetti nahkalompakko löytyi kolmellakympillä alekorista ja viimeinen laatuaan blingbling-hopeiden kavereidensa keskellä. Vuori on kirkkaanpinkkiä satiinia, sopii tosi kivasti violetin pariksi.

Lompakko on kutakuinkin täydellinen: miellyttävän väriparin lisäksi nahka on ihanan pehmeää ja korttipaikkoja sekä lokeroita on kerrankin tarpeeksi. Ainut probleema tulee eteen, kun ne korttipaikat oikeasti täyttyy! Ihan nätisti laitoin kortti per paikka, mutta silti lompakko näyttää siltä että se pingahtaa auki hetkenä minä hyvänsä. Onko mun viimein pakko uskoa, että lompakossani yksinkertaisesti on liian monta plussaetukantisleimakorttia?!

Perjantaina hilpaisin töistä tuntia aiemmin ja otin päiväunet junassa matkalla Helsinkiin. Ehdin olla perillä noin vartin verran, kun pankkikortti oli vingahtanut runsaan satasen edestä – hups. puolustuksekseni on tosin sanottava, että sillä rahalla sain the villakangastakin, jollaista olen kaivannut suunnilleen siitä asti kun täytin kaksikymmentä.

Uusi takki onnellisesti paperikassissa heiluen suunnistin Baker’siin, jossa olin sopinut tapaavani viikonloppuseurani eli K-serkun. Parituntinen hujahtikin mukavasti puolentoista euron skumpat käsissä jutustellen, ei edes ollut mitenkään huonoa kuohujuomaa. Olisikohan Turussakin jossain tällaista halpojen skumppien parituntista..?

K:lla oli söpö minipullo Givenchyn Ange ou Demon Le Secretia – aivan ihana tuoksu!

Kampin JC:ssä oli hassu naulakko.

Skumpilta käveltiin kaupan kautta K:n luokse kokkailemaan, muuta ei sitten jaksettu perjantaina tehdäkään. Työviikko vaati veronsa, mutta kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. Puoliltapäivin lähdettiin kaupungille pyörimään, kokeilin mm. läjän farkkuja ja opin, että Weekdayn Tuesday on mulle ihan jees malli mutta Cheap Mondayn pöksyihin mun ahteri ei tahdo mahtua. Farkut jäivät kuitenkin kauppaan, kun ei löytynyt sopivaa pesua, mutta sen sijaan otin jälleen askeleen kohti toimivampaa pyyhevarastoa parilla H&M Homen pyyhkeellä.

Mahat täytettiin Memphiksessä (hmm vaiko Memphisissä?), mun vaan oli saatava Holy Halloumi -leipäannos kuten viime kerrallakin. Ihan mielettömän hyvvää oli jälleen! Mempparista köpsöteltiinkin pikaisesti kotiin, korkattiin viinipullo ja ehostauduttiin hieman. Sitten suunnaksi Kaapelitehdas, joka oli mukavasti vartin kävelymatkan päässä.

Aikataulu meni sen verran jämptiksi, ettei ehditty kuin sisälle ja vessajonoon kun The Sounds jo kajautti ensimmäisen biisin ilmoille. Nopeasti rakko tyhjäksi ja väkijoukkoon – meillä ei ollut alunperinkään aikomus tunkea mihinkään lavan edustalle, joten passeli paikka löytyi äkkiä.

Maja Ivarsson oli oma kaunis itsensä, siltä kun näyttäisi itsekin! Asuvalinta ei yllättäen ollut niin raflaava kuin yleensä, toppi ja nahkashortsit olivat vaihtuneet simppeliin mustaan mekkoon. Tupakka kyllä kärysi kädessä useampaan otteeseen keikan aikana ja kaljapullokin tuli jossain vaiheessa mukaan kuvioihin, siltä osin tuttua Ivarssonia siis.

Oltiin keskivaiheilla “miksauskopin” lähistöllä ja loppupuolella keikkaa kävin nappaamassa kuvan biisilistasta, kun sellainen sattui osumaan silmään. Ensimmäisen keikanhan poppoo oli vetänyt jo perjantaina ja ennakkoilmoituksen mukaan kumpanakin iltana kuultiin hieman erilaiset setit. Lauantain kattaus kuulosti tältä:

1. It’s So Easy
2. Dance With The Devil
3. Queen Of Apology
4. No One Sleeps When I’m Awake
5. The No No Song
6. Diana
7. Hurt You
8. Something To Die For
9. Song With A Mission
10. Better Off Dead
11. Night After Night
12. Wish You Were Here
13. Midnight Sun
14. Painted By Numbers
15. Living In America
16. Yeah Yeah Yeah
17. Rock ‘n’ Roll
18. 4 Songs & A Fight
19. Dorchester Hotel
20. Tony The Beat
21. Hope You’re Happy Now

Viimeisen biisin aikana Maja alkoi kiskoa yleisöä lavalle ja lopulta siellä olikin varmaan pari-kolmekymmentä tyyppiä mukana laulamassa viimeisiä säkeitä. Tytöt halailivat Majaa ja antoivat poskisuukkoja, joku siellä näytti hilluvan pelkissä rintsikoissakin. Aika mielenkiintoinen lopetus melkein parituntiselle keikalle!

Kymmenen minuuttia myöhemmin halli oli jo tyhjentynyt.

Keikkaseurani slow-salaman näkökulmasta.

Mahtava keikka oli, toivottavasti ruotsalaiset tulevat ilahduttamaan itänaapuriaan pian uudestaan! Tämä oli neljäs The Sounds -keikkani ja aiemmat kerrat ovat aina olleet festareilla, ensimmäisen kerran näin bändin Ruisrockissa ’06. Klubikeikka oli siis uusi kokemus eikä tosiaankaan mikään huono sellainen, varsinkin kun soittivat ihkaekan suosikkibiisini Rock ‘n’ Roll sieltä 2000-luvun alkupuolelta. ♥

+ tietysti kiitokset K-serkulle keikkaseurasta!

iTunesin soittolistalla The Sounds ja Pariisin Kevät shufflella

Lauantaina vietettiin rentoa iltaa maalla tuttuun tapaan kaveripariskunnan luona: ohjelmassa oli saunomista, ruuanlaittoa, telkkarin katsomista sekä Wii-pelejä. Tarkoitus oli katsoa leffaakin, mutta se vaan jäi kun jäätiin tuijottamaan Putousta. En ollut kyseistä showta koskaan katsonut, ihan vaan koska mä en yleisesti ottaen katso telkkaria, mutta kuullut sentään puhuttavan. Olihan sitä ihan hauska seurata, varsinkin kun jo taisteltiin finaalipaikoista.

Vietiin tuliaisiksi tulppaanikimppu. Olikohan se edes tämä puska? Samaa sävyä ainakin.

Ruokapuolta varten S oli leiponut sämpylöitä ja alkuillasta uunissa paistui hirvenlihapihvit.

Nannalla ja Patella oli myös nälkä.

Saunan jälkeen kokosimme pöytään oikein kunnon hampurilaisbuffetin. Sämpylän ja pihvin lisäksi väliin saattoi sujauttaa mm. pekonia, halloumia ja fetaa, avokadoa, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Sitten vielä “kostukkeeksi” dippi- tai omatekoista cheddarkastiketta sekä lisukkeeksi rapsakoita ranskalaisia. Jokainen sai koota burgeristaan juuri sellaisen (ja niin ison) kuin tahtoi. Ja voin kertoa, että hyvää todellakin oli!

Tällainen oli mun lopputulos. Slurps!

Oi muuten jotenkin tosi hankala keksiä ruokaa, joka olisi paitsi hyvää myös kätevä kokkailla porukalla. Viime kerrallahan teimme pizzaa, yksi vaihtoehto olisi tortillat – ja siihen loppui oma mielikuvitukseni. S onneksi keksi burgerit, helppoa mutta sitäkin herkullisempaa. Mitäköhän seuraavaksi kehittelisi..? Ehdotuksia sopii toki heitellä kommenttilootan puolella. :)