AvainsanaLapset

Viime lauantai aloitettiin siskon kanssa tehokkaasti Jokivarren Elixiassa, jossa sattui sopivasti olemaan Dance Saturday ja “ota kaverisi mukaan” -tunteja. Ensin osallistuttiin kolmen vartin Bogaloo Babeen, joka oli hiphop-tyyppistä tanssia. Mä en rytmitajuttomana tietenkään pysynyt mukana kuin ihan helpoimmissa askelsarjoissa, jotenkin vaan aivot eivät ehdi prosessoida tuollaisia haastavampia settejä. Oli se ihan hauskaa kuitenkin ja 45 minuuttia hujahti nopeasti ohi. Kovinkaan hikistä hommaa ei hiphoppaaminen ollut, joten mentiin sitten vielä toiseksi samanmoiseksi ajaksi salin puolelle ähkimään.

Treenin jälkeen tuli se paras osio: höyrysauna ja tavallinen sauna. Aivan loistava fiilis oli kun Elixiasta astui ulos aurinkoiseen syyspäivään! Suunnaksi kaupunki ja Coffee Housen patonkibuffet – alkoi jo meinaan vähän hiukoa. Treffattiin siellä myös Felinen vanha tanssikaveri S, jonka kanssa pyörittiin myös tovi kaupoissa patonkien jälkeen.

Stockan Herkussa silmiini osui kerrankin nättejä Macaron-leivoksia ja päätin maistaa vihdoinkin tuota paljon hehkutettua herkkua. Jännittyneenä otin ensimmäisen haukun – ja petyin vähäsen, kun ei se ollutkaan yhtään niin makea tai höhhö kuin olin kuvitellut. Oikeastaan se ei maistunut yhtikäs miltään. Tässä tapauksessa siis ulkokuori on selvästi parempi kuin mitä maku todellisuudessa on. Höh.

Kaupungilta lähtiessä Feline tahtoi käydä pesettämässä Kotteron sen kunniaksi, että se oli puhdistettu myös sisältä. Mentiin siis testaamaan ympäristöystävälliseksi pesuksi kehuttu Hesepesu. En kovin usein autopesussa käy (Havu on ollut tarkoitus keväästä asti käydä pesettämässä… Hups!), joten se on aina yhtä hämyä istua siellä jättipuuhkien keskellä. Enpä ole koskaan ennen ottanut kuvia pesussa, mutta nyt on sekin tehty.

Illalla puolisko heitti meidät juhlimaan Sansun synttärikemuihin, viemisiksi meillä oli Gancia Asti -pikkupullo, messuilta ostettu saippua Talventaikaa sekä tietysti Hanson-kortti. Silloin 90-luvun lopussa me Sansun kanssa fanitettiin pitkätukkaveljeksiä ihan kympillä!

Punainen marjaisa booli oli hyvää ja muutkin tarjoilut erinomaisia. Kuvassa synttärisankari on leikkaamassa ekan palan kakkua – oli muuten hyvää täyskäriä. Kiivit ♥

Mitääh, eikö tästä muka erota että se on pupun muotoinen viinahyytelö?! ;)

Feline löysi uuden kaverin.

Tyttöjen kemujen ainoa miespuolinen vieras. Einoa ei tosin tyttöjen jutut paljoa kiinnostaneet, vaan huomio keskittyi lähinnä poliisimoottoripyörään ja siitä lähteviin kivoihin ääniin. Tarjoiluja sentään nuori herra ehti välissä käydä haukkaamassa, kunnes leikit taas jatkuivat.

Puolenyön jälkeen aloin olla sen verran sippi, että bilehileiden jatkaessa kaupunkiin me Felinen kanssa suuntasimme kotiin nukkumaan. Se lauantai oli pitkä, mutta onneksi täynnä kivoja aktiviteetteja ja hyviä tyyppejä. Tietyllä tapaa täydellisen rentouttava vapaapäivä!

Hurvittelujen jälkeen uni maistui ja kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamu Tampereella valkeni huomattavasti pirteämpänä. Aamupalan jälkeen me naisväki jätimme miehet viettämään laatuaikaa keskenänsä ja lähdimme kaupungille. Lähtiessä aurinko paistoi lämpimästi, mutta kaupungilla kävellessä tuuli olikin aika viileä ja ilmassa oli vähän syksyn tuntua. Aloitettiin kierros Koskikeskuksesta, joka oli jokseenkin sekava ja sokkeloinen parhaillaan menossa olevan remontin takia.

Satuttiinpa osumaan kaupunkiin koskenpuhdistusaikana, pakko myöntää että mä en edes tiennyt että Tammerkoskesta lasketaan välillä vedet pois puhdistusta varten. Aika hurjalta näytti koski tuollaisena kuivana, ja vielä hassummalta tuntui kun katsoi ihmisten kävelevän kosken pohjassa. Kaikenlaista tavaraa veteen heitelläänkin, aina pulloista polkupyöriin ja terassikalusteisiin. o_O

Pääsin vihdoin käymään paljon hehkutetussa Vohvelikahvilassa! Ylemmässä kuvassa tilaamani Jäätelövohveli ja alemmassa Akkikin Omenavohveli, vaihdettiin lautasia puolivälissä ja voin sanoa että herkkua oli kumpikin annos. Jätskiversio oli taivaallisen hyvää mutta kokonainen lautasellinen olisi saattanut jo aiheuttaa kunnon sokeriöverit, omppuversio ei onneksi ollut aivan niin makeaa. Täytyy joskus itsekin testata tuota, että leipaisee omenanpaloja vohvelin (tai lätyn) sisälle! Taustalla näkyy pöytämme ainoa suolainen pala, Felinen Kinkkuvohveli.

Viereisen pöydän tyhjennyttyä paikalle suhahti tsirppajoukkio tutkimaan jäikö mitään jäljelle…

Yllättävän kauan jaksettiin poukkoilla pitkin kaupunkia, kello lähenteli jo kuutta kun saavuttiin takaisin Akkikille. Miehet siellä olivat leikanneet nurmikkoa ja tehneet superhyvää lasagnea ja ties mitä vielä. Kummasti nälkä vähän yrittikin siinä vaiheessa kurnia vatsassa, kun iltapäivän vohveleista oli useampi tunti aikaa.

Meillä oli alun perin ajatuksena lähteä lauantai-illalla ajamaan takaisin Turkuun, mutta isäntäväki houkutteli meidät jäämään vielä toiseksikin illaksi. Kukaan meistä kolmesta ei pistänyt pahakseen, vaan lauantain loppuilta lötköteltiin letkeästi pelaten ja syöden ja pälisten.

Sunnuntaiaamu oli harmaampi ja lämpötilakin oli pudonnut edellispäivästä. Onnin kanssa kuitenkin pyörittiin pihalla hyvä tovi, kunnes tuli nuoren herran aika mennä päiväunille ja meidän lähteä kohti kotia. Napattiin tosin vielä Akkiki mukaan ja käytiin American Dinerissa pikkupurtavalla, ts. kotimatka meni aika lailla mahat ähkyn partaalla. Päätin kokeilla jotain uutta ja valitsin listalta Hawaii Chicken Burgerin ristikkoperunoilla. Onnistunut valinta, hyvää oli!

Sellainen Tampereen reissu tällä kertaa. Mahtavaa oli, kiitosta vaan Akkikille miehineen! Pitäisi kyllä käydä useammin moikkaamassa rakkaita ystäviä, kun ei Tampereelle kuitenkaan ole kuin se 150 kilometriä… Pohjoisessa jos oltaisiin niin meidäthän laskettaisiin melkein naapureiksi!

Tällaista tämä mun bloggaaminen näköjään on jatkuvasti, jutut tulee viikonkin viiveellä kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi naputella postauksia saman tien. Tai no ehdi ja ehdi, kysehän on loppujen lopuksi asioiden priorisoimisesta. Muuten varmaan lätkäisisin pelkästään kuvat kehiin ja antaisin sepustusten olla, mutta se söisi hieman tämän blogin ajatusta, päiväkirjamaisuutta. Ei näitä vanhoja postauksia kukaan muu varmaan edes selaile paitsi mä itse – paperisen päiväkirjan pitäminen tai valokuvien kerääminen albumiin kun on viime vuosina ollut kovin heikkoa.

Mutta siis, juhannus. Miten nyt tuntuukin, että tuosta keskikesän juhlasta olisi jo kovin pitkä aika? Viime viikonloppuna se joka tapauksessa oli, ja kolmen päivän vapaa teki kyllä gutaa.

Juhannusaattoa vietettiin meillä kotikotona, jonne saatiin vieraita Tampereelta: Akkiki miehineen saapui perjantaina iltapäivällä nauttimaan kanssamme maaseudun rauhasta. Onni oli kasvanut hurjasti viime visiitistä, nyt mentiin vauhdilla paikasta toiseen ja polkutraktorissakin jalat melkein ylettyivät polkimille.

Iltapäivällä otettiin vähän jotain murkinaa ja ennen saunomista vielä kahviteltiin. Kahvin kaverina oli siskon tekemää limekakkua sekä vieraiden mukanaan tuomia kotitekoisia suklaakeksejä, todella herkullisia kumpikin. Olisin niitä keksejä voinut vetää varmaan sata, mulla taisi olla joku käsittämätön suklaanhimo just silloin… Yleensä en ekaksi ala suklaata havitella, ennemminkin jotain esanssista hedelmäkarkkia tms.

Illan varsinainen menyy oli peruskesäinen – siis kaikkea mahdollista grillattua (lihaa, maissia, halloumia, kasvisvartaita) kera salaatin, uusien perunoiden jne. Olisi taas tarvinnut lisämahan taikka kaksi, kun ei kaikki meinannut mahtua omaan massuun. Santsikierros oli pakko jättää väliin, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut. Maljat nostettiin perhoskuohuvalla, joka ansaitsee kyllä jo vuoden 2011 kuohuviinitittelin omalla kohdallani. On se vaan niin hyvää!

Onnin simahdettua unten maille me muut istuskeltiin vielä hyvä tovi tuvassa mm. Suomi Tietopelin merkeissä. Lisäksi P tekaisi meille illan päätteeksi vielä makuhermoja hellivän jälkiruuan, liekitettyä ananasta. Syötiin sitä omenakanelijäätelön kanssa, oi että kun oli namia!

Juhannuspäivänä keli oli pilvinen ja aattoa viileämpi, joten ulkona ei pahemmin istuskeltu. Oli jotenkin tosi laiska fiilis, kunhan hengailtiin ja jutskailtiin ja leikittiin Onnin kanssa. Tuntui vähän siltä kuin maailma olisi pysähtynyt, mikä ei tosin ole ollenkaan huonompi homma tuollaisten yleisten vapaapäivien keskellä. :)

Jossain vaiheessa laitettiin jälleen grilli tulille ja grillimestarina toimiva iskä hoiteli pöydälle kystä kyllä. Ruokalajien suhteen jatkettiin samoilla linjoilla, mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Halloumi on tänäkin kesänä se mun suosikki numero yksi, ja periaatteessa mikä tahansa ruokailu on onnistunut, kun vaan halloumia löytyy lautaselta. Äippä taikoi jänskän salaatin pihan antimista, en edes tiedä mitä kaikkia “rehuja” siinä oli mutta hyvältä se maistui.

Kahvien jälkeen vieraamme pakkasivat itsensä ja tavaransa autoon ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Tamperetta. Mekin kultsin kanssa päätettiin mennä illaksi kotiin, joten loppuilta meni sitten suht hiljaisessa kaupungissa (muistaakseni mä torkuin suurimman osan illasta… vähän väsytti). Rentouttava juhannus oli joka tapauksessa, ja oli aivan ihanaa saada tuollaisia huippuvieraita seuraamme maalle. Kiitos vielä Akkikin poppoolle käynnistä ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan!

Lupaan, tässä tulee viimeiset palat pääsiäisen Tampere-reissulta! Tuo pääsiäisviikonloppu vain oli niin mukavaa vaihtelua perusarkeen, että sitä jaksaa edelleen ajatella hymyssä suin. Ja ne kevätkelit, olivat kyllä niin täydelliset ettei parempia olisi voinut edes toivoa. Ei sillä etteikö sää olisi pysynyt keväisenä viikonlopun jälkeenkin, mutta nuo ensimmäiset lämpimät päivät olivat spesiaaleja. Olin eilen näkevinäni yhdessä puussa silmujen jo kurkkaavan, kohta toivottavasti alkaa vihertää enemmänkin. (Ah, rakastan kevättä!)

Seuraavat kolme kuvaa ovat lauantai-illalta, vietettiin tovi pihalla kun tultiin syömästä. Ilta-aurinko paistoi ihanasti, vatsat oli täynnä, olo oli mukavan laiskanpulskea. Onni sentään jaksoi mennä ja viilettää, hyvä kun pysyttiin perässä. Oli traktoria, hiekkakakkuja, saippuakuplia…

Eilisen päivän haastetehtävä jäi tekemättä, kun huomasin vasta illalla katsoa aiheen, mutta otan tänään vahingon takaisin. Vaikka tämä on ollut lyhyempi työviikko ja viikonloppuna sai kerrankin levättyä kunnolla, olen ollut väsyneempi kuin aikoihin. Ihanaa, että on perjantai! Vapun juhlimiset jätän suosiolla muille ja keskityn mieluummin rentoutumiseen. No ehkä yhden pullon kuohuvaa voisi hakea, tuleehan meille puoliskon kanssa tänä viikonloppuna kaksi ja puoli vuotta yhteistä taivalta täyteen. ♥

Päivä 8 – Se hetki

Se on se hetki, kun kaikki on just niin kuin pitääkin. Kun on täydellisen onnellinen, että on sinä hetkenä juuri sen ihmisen / niiden ihmisten kanssa siinä. Kun toivoo, ettei hetki menisi ohi ja katoaisi.

Sinä hetkenä voi olla missä vain ja hetki voi tulla milloin vain, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sohvalla kullan kainaloon käpertyneenä tuijottamassa leffaa. Rautatiesillalla katsomassa lähteviä ja saapuvia junia matkustajineen. Maalla saunan terassilla lämpimänä kesäiltana auringon värjätessä taivaan kauneimmilla väreillä. Keskellä peltoaukeaa kirkkaana talvipäivänä sukset jalassa pakkasen nipistellessä poskia. Työmatkalla kun huomaa vastaantulijoissa jotain mikä saa hyvälle mielelle – iloisia hymyjä, hassuja polvisukkia, inspiroivia tyylinosasia.

Tai se hetki voi olla Tampereella leppoisana pääsiäislauantain iltapäivänä. Herkullista ruokaa American Dinerissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. On Spicy Cheeseburgeria, montaa erilaista dippiä, Ben & Jerry’sia, pahvista jenkkiautoa täynnä ranskalaisia perunoita. Nälän talttuttamista, naurua, jäätelöä silmässä, pikkupoika kertomassa tomerasti mikä pöydän ääressä on hänen paikkansa.

Onneksi oli tuttua henkilökuntaa, muuten olisivat ehkä saattaneet katsoa meitä ja naurunremahduksiamme vähemmän hymyillen. Ja onneksi lauantain alkuilta oli suhteellisen hiljainen ainakin tuolla kyseisessä ruokapaikassa. ;) Naurattaa vieläkin, kun palaan päivissä taaksepäin ja muistelen tuota hetkeä.

Vaan nyt on pysyttävä tässä hetkessä ja ajateltava huomista. On aika kasata tavarat aamua ja työpäivää varten, ja sitten kaivautua peiton alle näkemään kauniita unia.

Maroon 5 – Hands All Over [2010]