AvainsanaLapset

Päivä 6 – Minun päiväni

Sunnuntaiaamu oli laiska, miehen kanssa noustiin vasta puoli yhdeltätoista. Siihen mennessä tosin oli Onni koittanut jo varmaan tunnin koko kaksivuotiaan tarmollaan saada meitä heräämään uuteen päivään. Onneksi sentään välillä Feline kelpasi leikkiseuraksi äidin lisäksi, joten saimme torkuttua vielä hetkisen pidempään. Mikä siinä onkin, että lauantaina jaksaa herätä ihan hyvin mutta sunnuntaina ei millään?

Ulkona oli käsittämättömän lämmin! En muista milloin viimeksi olisin ihan oikeasti ollut ulkona pelkkä lyhythihainen päällä huhtikuussa. Vietettiin pihalla seuraavat pari tuntia: istuskeltiin, juteltiin, puhallettiin saippuakuplia, tehtiin hiekkakakkuja, haravoitiin… Söin aamupalaa ulkosalla, raikas greippi oli siihen tarkoitukseen täydellinen. Olen tällä hetkellä hurahtanut greippeihin ja verigreippeihin, voisin syödä niitä varmaan useamman päivässä. Slurps.

Nappasin lauantain kaupunkipyrähdyksellä mukaani superpäheät housut, viidellätoista eurolla Backstreetin loppuunmyynnistä. Punamustaraidallisesta ei onneksi ollut omaa kokoani jäljellä, muuten olisi voinut tulla vaikea valinta niiden kahden välillä. Ohuehko matsku on taatusti just passeli viileämpiä kesäpäiviä ajatellen – toivottavasti sellaisiakin vaan tulee! Auringonpaisteelta voi suojautua kätevästi kietaisemalla neuletakki turbaaniksi päähän, hyvin pysyy eikä ainakaan tule auringonpistosta. ;)

Hassua kun on niin hurjan lämmin, mutta luonto on vasta heräämässä talven jäljiltä. Leskenlehtiä sentään on näkynyt ja kovasti alkavat puutkin työntää silmuja esiin. Vappuna tilanne on ehkä jo aivan toisenlainen? Sitten alkaakin jo toukokuu, yksi ihanimmista kuukausista. Kaksi sanaa: omenapuun kukat! ♥

Kello taisi olla jotain päälle kaksi, kun lähdimme ajelemaan kohti kotikotia. Matkalukemisena mulla oli uusin Trendi sekä mussutettavana tervalakuja, joita maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Sopivasti tervaisia, ei liikaa mutta kuitenkin se terva vähän sieltä maistui lakritsin seasta.

Pysähdyttiin vessassa ja ostettiin samalla kevään ekat irtojäätelöt, omalla kohdallani ainakin. Pohdin hetken ihan vakavissani tervajäätelön maistamista, mutta lakuja syötyäni päädyin kuitenkin herkku-nougatiin. Olisin ottanut kaveriksi toisen pikkupallon mangomelonia, mutta se oli kioskista ihan finaalissa. Felinen tuutti oli vanhan ajan salmiakkia, ihan hyvää sekin kun sain maistaa.

Kotikotona mies kaivoi prätkäkamppeet esille, hyppäsi Cebarin selkään ja lähti kohti Turkua. Kevään ensimmäinen ajo ja nahkapuku oli ihan riittävä, hassua! Aika ihanaa kyllä, kun on tuo äijelikin innoissaan moottoripyöräilystä. :) Me tytöt jäätiin kotikotiin yöksi, illalla saunottiin ja grillattiin. Saunasta pihan poikki tallustellessa oli ihan sellainen fiilis kelin puolesta kuin olisi toukokuun loppu eikä vasta huhtikuu.

Dharma on edelleen hyvin kevätlevoton, Miska sen sijaan jaksaa välillä pysähtyäkin paikoilleen. Kuten eilen illalla tyynyn päälle sohvalle. Yritti kyllä ensin siskon syliin, mutta kun siinä oli jo läppäri niin kissamassu joutui tyytymään tyynypaikkaan. Onnelliselta vaikutti kyllä tuossakin nukkumapaikassa.

Että sellainen pääsiäissunnuntai.

(Kuvat otti minä, Feline taikka mieheke.)

The Knife – Deep Cuts [2003]

Tänään juhlittiin Miron 4-vuotissyntymäpäivää. Oikeasti nuori herra on syntynyt 24. joulukuuta, mutta silloin on aina toisenlaista aktiviteettia – heh heh – joten synttäreitä on aina juhlistettu vasta uuden vuoden puolella. Lahjaksi veimme puoliskon kanssa Uppo-Nallen kootut runot, joka oli omassa lapsuudessani yksi ehdottomia suosikkejani. Sain kirjan 2-vuotislahjaksi ja sitä luettiin monen monta vuotta! Sen on kyllä näköinenkin, kirjan kulmat ovat ihan kärsineet ja pikku-Jose on nerokkaasti piirrellyt kuulakärkikynällä vähän lisätaidetta sivuille…

Synttärisankari oli selvästi odottanut kekkereitään. Heti ovesta astuessamme ensimmäiseksi tuli toiveikas utelu oliko meillä jotain lahjaa mukana, ja hetken kuluttua pohdiskeltiin jo milloin oikein saa leikata kakkua. :) Neljä kynttilää sammuivat helposti puhalluksella, kakun aloittaminenkin sujui mallikkaasti äidin avustuksella. Ja oli muuten herkullista täyskäriä!

Lastenkekkerit kun olivat, paikalla oli toki myös näitä nuoremman sukupolven vieraita. Välillä leikittiin paketeista paljastuneilla uutuusleluilla, välillä taas eteinen sai pikkutuoleista kasattuine laitureineen(?) toimia uimapaikkana. Tavallaan aika käsittämätöntä mistä kaikesta lapset ideoita leikkeihinsä oikein keksii! Sellainen mielikuvitus kun jäisi myöhemmällekin iälle käytettäväksi.

Kuvailin ensimmäistä kertaa myös tällaista suloista (eikä tarvitse kenenkään tutun turhaan pyörtyä tässä kohtaa, että mä käytin jostain lapsesta adjektiivia suloinen… :P) poikaa:

Miron serkku Eino (viittä vaille 9 kk) vähän hämmästeli Nikonin tarkennuksen apuvaloa ja tykkäsi kääntää katseensa pois aina juuri sillä hetkellä kun suljin räpsähti. Yleisesti ottaen Eino vaikuttaa niin rauhalliselta, että sellaisen kanssa ehkä jopa minä voisin tulla toimeen. Harmi kun lapsia hankkiessa ei voi tehdä tilausta minkälaisen yksilön sieltä ottaa vastaan. ;) Lisäksi mitä tuohon asiaan ylipäänsä tulee, voisin itse tahtoa skipata myös raskaanaolon, synnyttämisen, imettämisen, vaipanvaihdon… Ja niin edelleen ja niin edelleen. (Juu ei ole vauva-/lapsijutut mua varten ei.)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
Elina Karjalainen: Uppo-Nallen kootut runot

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Kiireet senkun jatkuvat ja nyt vielä kaiken kukkuraksi pamahti flunssa päälle, ensimmäinen kunnon sellainen sitten armeija-ajan. Nytkään ei tosin kuumetta ole, kunhan on ääni miehekkään käheä ja räkää tulee niin että vähän väliä saa olla nenäliina kourassa. Ilmeisesti viikonloppuinen Helsingin merituuli oli yllättävän navakka, vaikken varsinaisesti missään vaiheessa ollut jääkalikkana.

Helsingin reissuun palailen myöhemmin, tämä postaus käsittelee sen sijaan edellisviikonloppua Tampereella. Ajeltiin siis perjantai-illalla Pirkanmaalle, Feline meni kaverinsa luokse ja me kullan kanssa suunnattiin Akkikin perheen vieraaksi. Perjantaina ei paljon muuta tehty kuin hengailtu ja syöty, mutta lauantaina päivällä lähdin kera kultsin käymään kaupungilla.

Treffattiin tytöt Hämeenkadulla ja päädyttiin Coffee Housen herkkujen ääreen. Leipäbaaria ei tästä kahvilasta löytynyt, mutta onneksi olikin enemmän makeannälkä: suklaakakku oli suussasulavaa ja kermavaahdon kanssa aivan täydellinen kombo! Yksin en olisi tuollaista palaa pystynyt syömään, miehen kanssa jaettuna määrä oli oikein passeli. Juomaksi valitsin valkosuklaakaakaon, joka myös oli kermavaahtoinen ja kinuskikastikkeineen kerrassaan ihanaa.

Iltapäivällä palattiin takaisin majapaikkaamme, nyt siskokin oli mukana. Iltaa vietettiin hyvässä seurassa rentoutuen ja herkutellen, P kokkaili kunnon rasvaiset setit tulisia kanansiipiä, perunoita, mozzarellatikkuja ja muuta – oi että oli hyvää!

Seurana oli tietysti myös Onni, joka harmiksi oli hieman kuumeinen ja siksi aika väsynyt erityisesti iltaisin. Leikkejä jaksoi silti leikkiä, välillä katsottiin sitten telkkarista mm. Chuggingtonia. Oli muuten sellainen tunnari tuossa sarjassa, että maanantain yövuorossakin vielä soi päässä…

Lauantai-illalla Onnin mentyä nukkumaan kävin poikien kanssa pihalla kuvaamassa tulileikkejä. P oli hankkinut sellaiset ihmeen ketjut, joiden päät sytytetään tuleen ja sitten pyöritellään koko systeemiä sinne tänne. Niiden nimeä en tiedä, mutta ehkä kuvista saa jotain selkoa? Upealta joka tapauksessa näytti niin livenä kuin kameran muistikortillakin.

(Klikkaa suuremmaksi!)

Sunnuntaina pakattiin tavarat ja sanottiin heipat perhe H:lle, kotimatkalla poikettiin vielä pikaisesti Ideaparkissa. Sieltä ei löytynyt mitään mutta lauantaiselta keskustavisiitiltä mukaani lähti pari ihanaa juttua, palataan niihin tuonnempana. Turussa oltiin joskus kuuden pintaan, pari tuntia ehdin olla kotona ja sitten jo lähdinkin Felinen kyydissä Saloon ja yöksi töihin. Se oli mukava viikonloppu se, kiitoksia vaan vielä Akkikille miehineen seurasta ja majoituksesta!

Pienimuotoinen selostus ja läjä kuvia sunnuntaista, kuten eilen lupailin. Kamera kulki matkassa koko iltapäivän ja otokset osoittautuivat yllättävän kivoiksi, joten kuvia riittää jälleen tänne blogiinkin laitettavaksi normaalia enemmän. (Jokohan kohta voisin sallia itseni unohtamaan puolustelun aiheesta paljon kuvia yhdessä postauksessa?)

Kulta heitti mut siis päivällä rautatieasemalle, jossa treffasin matkaseurani Sansun ja Miron. Hyppäsimme yhden jälkeen Pieksämäen suuntaan lähtevään junaan, jossa Sansun isä oli töissä konduktöörinä.

Business-luokka ammotti sunnuntaista tyhjyyttään, joten meidät ohjattiin sinne istuskelemaan. Mirosta oli tietysti hauskaa, kun ei ollut muita ihmisiä ja sai spurttailla eestaas pitkin käytävää. Myös penkin selkänojan laittaminen taaksepäin ja takaisin perusasentoon kiinnosti kovasti, ainakin pienen hetken.

Käytiin toki tsekkaamassa lasten leikkipaikka viereisessä vaunussa. Miro kyllästyi juuri kun mä vasta aloin innostua (sellaisesta palikkahässäkästä). Vaikka eipä sillä, pappa ja konduktöörin koppi oli varmasti mukavaa ja mielenkiintoista.

Viimeinen puolituntinen istuskeltiin “omilla” paikoillamme, Mirolla riitti energiaa erilaisiin lapsen mielen kehittelemiin aktiviteetteihin. Yksi näistä liittyi viime viikolla ostamiini aurinkolaseihin, jotka otin laukusta näyttääkseni muutaman euron alelöytöni Sansulle. Poika tuli, vei lasit ja hyppeli ne päässään seuraavat hetket:

Sitten saavuttiin Tampereelle ja noustiin junasta. Asemamiehet alkoivat saman tien vaihtaa veturia toiseen päähän junaa, mitä piti tietysti jäädä katselemaan. Veturin hurina oli aikamoinen, pikkumiehen kädet pysyivät korvilla kunnes meteli varmasti oli hiljentynyt.

En ole pariin vuoteen käynyt Tampereen rautatieasemalla ja yllätyin, miten paljon se oli muuttunut. Tyylikkäämmäksi, modernimmaksi, vihreämmäksi. Turun asema alkoi tuntua kovin tylsältä, värittömältä ja vanhanaikaiselta.

Tampere oli sateinen ja harmaa. Meillä oli runsas tunti aikaa ennen kuin juna takaisin Turkuun lähti, joten menimme syömään. Kosken äärellä sijaitseva Rosso sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti, kumpikaan meistä “aikuisista” ei ollut pitkään aikaan käynyt siellä ja ekstrana paikasta sai vielä S-bonustakin.

Mirolle lohta ranskalaisilla, Sansulle pannupitsaa ja itse valitsin broilerisalaatin. Savujuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä broileria, Rosson Caponataa, mangopestokastiketta ja pinjansiemeniä muodostivat niin herkullisen yhdistelmän, että oksat pois!

Vähän tiukille meni paluu rautatieasemalle, mutta ehdittiin kuitenkin junaan. Vanha kunnon pikajuna oli aika täynnä, mutta vierekkäiset istumapaikat onneksi löytyivät. Lapsen aktiviteetit valitettavasti olivat rajalliset, onneksi pappa pelasti totaaliselta tylsistymiseltä. Samalla pääsi äidin ystäväkin osalliseksi – matkustin nimittäin Humppila-Loimaa välin (n. 10 minuuttia) Miro sylissä veturissa!

Turussa perillä vähän ennen kuutta, Sansu ja Miro lähtivät omaan suuntaansa ja mä omaani. Kävelin ylikulkusillan kautta Köydenpunojan kadulle, matkan varrella oli pakko napata kuva pikajunien täyteisestä ratapihasta. Voi kunpa vielä joskus pääsisin veturiin kuljettajan paikalle…

Tampereelta emme suinkaan lähteneet perjantaina saman tien kotiin, vaan jäimme yökylään Akkikin ja P:n luokse. Felinen oli alun perin tarkoitus jatkaa illalla vielä kohti Savoa, mutta jäikin sitten vielä seuraksemme Tampereelle ja jatkoi reissaamistaan vasta lauantaina.

Seitsemältä illalla alkoi olla jo hieman nälkä, joten Särkänniemestä suuntasimme American Dineriin syömään. Kulta otti jälleen Original Giant Burgerin, me Felinen kanssa päädyimme syömään puoliksi Turkey & Chipotle Ranch Sandwichin ristikkoperunoilla. Lisäksi pöytään tuli aurajuusto- ja curry-dipit, joista ensin mainittu oli ihan mielettömän hyvää.

Mahat täynnä siirryimme yöpaikkaamme, jossa Akkiki jo odotteli pikkupotilaan kanssa. Onnilla oli flunssaisuudestaan huolimatta täysi meno päällä, taisi vähän innostua kun tuli vieraita kylään. Poika kävi vuorotellen kiskomassa mut tai siskon viereiseen huoneeseen leikkimään junaradalla – yleensä juuri kun oli ehtinyt istahtaa takaisin sohvalle.

Jännää kyllä seurata lapsen kasvua ja kehitystä, kun ei niin kauhean usein näe. Jotenkin näin parin-kolmen kuukauden välein poika tuntuu aina kasvaneen älyttömästi! Ei nyt ehkä niinkään kooltaan mutta olemukseltaan; nytkin esimerkiksi puhetta tuli niin paljon enemmän ja myös vähän selkeämmin kuin viimeksi nähdessä.

Onnin mentyä nukkumaan loppuillan nauruista piti huolen pojat featuring Barbaba Barbapapa. Tuosta vaaleanpunaisesta lötköstä voi saada aikaiseksi todella hulvattomia mielleyhtymiä, kun on tarpeeksi väsynyt… Saunan jälkeen Barbaba (kahdesti sama virhe, ei jösses!) Barbapapa onneksi unohtui, kun keskityttiin pelaamaan pleikkarilla sellaista hauskaa tietovisaa.

(Klik klik isommaksi.)

Aamulla heräiltiin joskus yhdeksän jälkeen, syötiin aamupalaa jne. Felinen piti ehtiä kahdeltatoista lähtevään junaan, joten heitettiin ajoissa hyvästit Akkikille, P:lle ja Onnille – kiitos vielä tätäkin kautta yösijasta ja seurasta! Voi kunpa välimatkaa olisi vähemmän, niin voisi useamminkin nähdä. ♥

Sisko saatiin rautatieasemalle ja autollekin löydettiin sopiva kiekollinen parkkipaikka, sitten vaan suunnaksi Yo-talo ja Ofelia Market. En ole vastaavassa tapahtumassa koskaan käynyt, joten ihan mielenkiinnosta piti käydä tsekkaamassa, kun kerrankin satuin olemaan oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan.

Jonotettiin ehkä kymmenisen minuuttia sisälle, onneksi päivä oli lämmin eikä sateinen kuten säätiedotus oli vielä perjantaina lupaillut. Sisälle päästyämme kierreltiin pöydät, mies piti huolen etten liian pitkäksi aikaa jäänyt tarjontaa tutkailemaan. ;) Ja ei, en väkisin raahannut herraa mukaani, mutta hän kun ei tahtonut yksinkään lähteä mihinkään seikkailemaan vaan päätti tulla mun kanssa Yo-talolle. Vastineeksi vein hänet sitten kahville Ofelia Marketin jälkeen.

Perimmäisestä nurkasta löydettiin Mielikuvituskirahvi, siellä tytöt istuskelivat pöydän takana superhienolla tapetilla päällystetty seinä taustanaan. Vähän olisi taas tehnyt mieli ostaa koru taikka pari, mutta hillitsin tällä kertaa itseni. Olen edelleen hyvin rakastunut Mielikuvituskirahvilta pari viikkoa sitten ostamiini pääkallo/ankkurikorviksiin eikä korvissani ole pahemmin muita korviksia näkynyt.

Kovin pitkään en halunnut kullan kärsivällisyyttä koetella, joten lähdettiin ajoissa Yo-talolta eikä valitettavasti ehditty nähdä yhtäkään ohjelmanumeroa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä minkälainen tapahtuma oli kyseessä, tietää vähän mitä odottaa jos joskus toiste tulee tilaisuus osallistua vastaavaan häppeningiin.

Yo-talolta suunnattiin Hämeenkadulle, matkalla tosin pyörähdettiin nopsaan Studio25:ssa kun satuin huomaamaan kyltin kadulla. Aletangolta nappasin sovituskoppiin mukaani muutaman paidan ja sen seurauksena matkamme jatkui Firetrapin täydellisen pehmoisen puuvillatopin kanssa. L-koko oli juuri sopivan löysä päällä ja lintuprintti kruunasi topin ihanuuden. Ah, ihastusta!

Kahden pintaan oltiin takaisin autolla ja kotimatka pääsi alkamaan. Mua väsytti hulluna ja torkuinkin jonkun aikaa niin autossa kuin perillä kotonakin. Olin illalla ajatellut mennä vielä Klubilla käymään, mutta väsymys vei voiton enkä jaksanut mitenkään yökyöpelöidä. No, ehkä joskus toiste.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]