AvainsanaLapset

Oho, melkein viikko edellisestä sepustuksesta. Vaikka eipä tässä kyllä mitään sen kummempia ole tapahtunutkaan, töitä ja kämpän remontointia noin pääasiassa. Viikonloppuna sai nukuttua univelkoja pois eikä maanantaiaamu yllättäen tuntunut pahalta, mutta auta armias kun oli pari tuntia kököttänyt töissä! Koko ajan haukotutti eikä ajatus kulkenut lainkaan – ja tietysti eräs pitkistä puheluista pitävä asiakas soitti just tänään. Kotiin tullessa olikin sitten aivan puhti pois.

Mutta voi että, kevät ja se valon määrä! Niin väsynyt kuin olenkin viime aikoina ollut, valon lisääntyminen helpottaa huomattavasti. Eilen aurinko paistoi ja mittari kipusi +16 asteeseen, ei siinä voinut kuin tanssahdella ilosta. Elämä tuntui valoisalta ja kaikki oli mahdollista. Tänään oli sateista ja harmaata ja sumuista. Ja masentavaa. Vaadin lisää aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!

Viime viikolla kävin puoliskon kanssa näyttämässä sormuksia tädille ja Mömmelille. Huomenna puolivuotias menninkäinen on kasvanut taas hurjasti! Yritys on kova sekä liikkua (toistaiseksi vain taaksepäin) että jutella, hampaita löytyy jo pari ja tutustuminen makujen maailmaan alkanut. Hymy on herkässä ja vähän väliä kikatetaan jollekin. ♥

Kuisma lekottelee.

Mömmelillä oli kylpypäivä. Siinä se loiski ja läiski ja kikatti.

Tällä viikolla pitäisi taas ehtiä vaikka mitä, toivottavasti tämä väsymys tästä vähän hellittäisi. Perjantaina (no kohta se taas on!) onkin sitten kiinnostavaa ohjelmaa illalla Vimmassa, kun lavalle marssitetaan turkulaisia kevätmallistoja it’s a SPRING THING -muotinäytöksen muodossa. En kuitenkaan muista mainostaa lähempänä joten: näytökset klo 18 ja 20, Vimma 3. krs, ei ikärajaa, VAPAA PÄÄSY. Tulkaa sinne!

Happoradio – Jälkiä 2001-2011

Lähdin perjantaina kerrankin ajoissa töistä, kolmen jäljissä jo, kun puolisko tuli hakemaan ja otettiin suunnaksi Pirkanmaa. Matka tuntui menevän hujauksessa miehen ajaessa ja mun uppoutuessa lukemaan lehteä: havahduin vasta siinä kohtaa kun vierestä kuului että 41 km Tampereelle. Deko on juu mielenkiintoinen, koukuttava sekä inspiroiva lehti!

Perillä meitä odotti rakas ystäväni Akkiki sekä Onni-poika, P oli valitettavasti iltavuorossa. Onnia hieman ujostutti alkuun (edellisestä visiitistä oli selkeästi liian monta kuukautta!), mutta muisti ilmeisesti sitten keitä me oltiin – ja kotvan kuluttua puolisko jo kiskottiinkin mukaan leikkeihin.

P oli leiponut meitä varten herkullisen kakun, pohjana oli mutakakku ja päällä jonkun sortin rahkasysteemiä. Korjaa Akkiki jos olen täysin hakoteillä, mulla taas vaihteeksi aivot lyö täysin tyhjää… :O Hyvää oli joka tapauksessa, ja teekupillisen kera vieläkin parempaa!

Lauantaina jätettin miesväki pariksi tunniksi keskenään ja suunnattiin Akkikin kanssa Tampereen keskustaan vähän kaupoille. Lähinnä kiinnosti tutustua muutamaan sisustusliikkeeseen, kun aihe sattuu omalla kohdalla olemaan parhaillaan hyvinkin ajankohtainen. Ensimmäinen etappi oli Seinäruusu, jonka laajaa tapettivalikoimaa kävimme tutkailemassa (olen alkanut salaa haaveilla yhdestä seinästä, jossa olisi jotain tosi ärtsyä tapettia). Monta inspiroivaa kuosia löytyikin, saa nähdä päätyykö meillä lopulta jokin seinä tapetin alle.

Seuraavaksi vuorossa oli Design Boulevard, aivan ihana pikkuliike Aleksanterinkadulla. Ihastelin mm. Norm 69 -valaisimia, HAY:n tuoleja sekä Ferm Livingin lintujuttuja – oih ja voih, niitä kun saisi kodin täyteen! Mukaani lähti setti mustia kissamagneetteja ja lisäksi nappasin lukemiseksi REVS magazinen kakkosnumeron, kun sitä oli vielä tarjolla.

Suklaapuodin (oho hups!) kautta löysimme itsemme Surprise Me -nimisestä liikkeestä, jossa oli vaikka mitä hauskaa sisustus- ja lahjatavaraa. Aloin vakavasti pohtia, voisinko hankkia eteiseen pari sikanaulakkoa (kuvassa) vai olisiko ehkä poro tai joku muu eläin parempi. Hang-It-All kun jäänee haaveeksi, ei vaan pysty laittamaan vajaa 300e naulakkoon…

Onni sai tuliaisia lelukaupasta.

Kotona pojat olivat laittaneet pöydän koreaksi: lounaaksi oli valkosipulisia perunanpuolikkaita, caesar-salaattia sekä nautaa ja pihville aivan järjettömän hyvää kastiketta. Oli pakko ottaa vähän lisääkin, vaikkei mahaan ehkä olisi mahtunutkaan. Nam nam!

Ruokalevon jälkeen käväistiin kaupassa ja loppuilta lööbailtiin, P tosin joutui taas illaksi töihin. Koottiin ensin legolentokone ja sitten muutettiin se veneeksi. Onni kävi kylvyssä ja läiskytti vettä mun räpsiessä kuvia. P:n tullessa töistä poksautettiin kuoharipullo auki ja skoolattiin kihloille ja keväälle. Sieltä se kesä tulee, räntäsateista huolimatta – kohta on jo vappu!

Kiitos vielä Akkikin poppoolle kivasta viikonlopusta! Ei mee kauaa niin nähdään taas. ♥

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Huh, viimein on kaikki jouluhommat valmiina! Onnistuin jopa leipaisemaan joulupiparit ja -tortut niin, ettei mikään kärähtänyt uunissa. Ja piparit jopa koristelin – viime jouluna ei hermot (ja taidot) riittäneet kuin muutaman ruman piparin koristuksiin, nyt olin viisaampi ja homma onnistui yllättävänkin helposti. Aina oppii jotain uutta. ;)

Heitetään tähän väliin kuvapläjäys viime lauantailta. Silloin tosiaan tehtiin Sansun kanssa Logomo-visiitti vol. 2 ja tällä kertaa seuranamme oli Miro 5v. sekä Jyväskylästä joulunviettoon saapunut siskosein. Kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisviikonlopun kunniaksi näyttelyihin oli kumpanakin päivänä vapaa pääsy, joten käveltiin näyttelytkin läpi vaikka alunperin oli vain tarkoitus kahvitella.

Kokemus oli tietysti aivan erilainen, kun oli lapsi mukana. Tuli on irti! kärsi alkuun teknisistä ongelmista ja ensimmäiset pääsivät sisään vasta kahdeltatoista, kun paikka oli tuntia aiemmin avannut ovensa. Otettiin siis ensin suunnaksi hauska Naphouse, jossa oli säkkituolimeri sekä sen alapuolella vähän niinkuin iso maja. Sellainen lastenhuone olisi varmaan kenen tahansa ipanan unelma!

Valokuvanäyttely Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa käveltiin pikaiseen läpi, ja Sansun & Miron katsastaessa toista osaa me Felinen kanssa pyörähdettiin kurkkaamassa Tom of Finlandin hyväkuntoiset miehet. :P Tulinäyttely saatiin vihdoin auki, mutta siinä oli niin kamalasti porukkaa jonottamassa että päätimme ensin käydä tankkaamassa SIS. Delissä. Lautaselle valitsin Turku 2011 -viinerin, joka oli vähän överi kermansa JA aprikoosi- tms. hillonsa kera, sekä teekuppiin omena-rooibosta.

Kaffelta tulessa jouduimme tovin odottelemaan pääsyä tulimaailmaan, mutta lopulta ovet vihdoin aukenivat meillekin. Kierrettiin näyttely aika samassa järjestyksessä kuin ensimmäisellä kerralla oltiin hyväksi havaittu. Tällä kertaa tosin päästiin myös pelaamaan sellaista hauskaa peliä, jossa piti yhteistyöllä pelastaa palavasta talosta hyppääviä ihmisiä. Lisäksi pumpattiin sammutusvettä liekeissä olevaan taloon, ihmeteltiin vanhoja tulentekotapoja sekä käveltiin Turun palossa kartalta kadonneella Tiirikkalankadulla ennen ja jälkeen tulipalon.

Paimion VPK:n vanha paloauto.

Jätettyämme tulet taaksemme tsekattiin vielä aulassa viime kerralla kokonaan välistä jäänyt jalkapalloaiheinen Only a game? -näyttely. Katosta roikkuvista pelipaidoista löytyi infoa aina paidan parina roikkuvasta juomapullosta, aika kivasti toteutettu kokonaisuus. Lisäksi alueella oli infolaatikoita, pari iPadia, hauskoja tuoleja sekä säkkituolimeri, jonka yhteydessä pyöri jalkapalloa varmaan kahdessakymmenessä televisioruudussa.

Vähän erilainen olohuone televisioineen.

Oltiin tosiaan tultu paikalle aika pian yhdentoista jälkeen ja jo silloin porukkaa tuntui olevan liikenteessä ihan pipona. Lähtiessämme sisätiloissa oli yllättävänkin rauhallista ja ihmisiä suht vähän, mutta syy selvisi kun astuimme ovista ulos. Sisään oli useamman kymmenen metrin jono! Siinä vaiheessa kiiteltiin, että oltiin sovittu treffit heti aamusta – ei meinaan olisi hotsittanut jonotella tihkusateessa lapsen kanssa.

Joululaulut shufflella

Viikko sitten vietettiin miehen kanssa viikonloppu ystävien hoteissa Tampereella. Perjantai-illalla kohti Pirkanmaata ajaessa oli todella kurja ajokeli: räntää, kovaa tuulta, pimeääkin tietysti. Onneksi ei ollut kiire niin sai rauhassa körötellä olosuhteisiin sopivaa vauhtia, lähempänä yhdeksää oltiinkin sitten vasta perillä.

Oli ihana nähdä Akkikia taas pitkästä aikaa! Onni oli flunssaisuudestaan huolimatta täydessä vauhdissa, milloin houkutteli mua leikkeihinsä mukaan ja milloin puoliskoa. Katsottiin Muumeja, piirrettiin ja maalattiin vesiväreillä. Hurjaa, että poika täyttää alkuvuodesta jo kolme! Nopeasti ne tuntuvatkin kasvavan, vaikka toki itse vanhenee samaa tahtia.

Lauantaina jätettiin miehet viihtymään keskenänsä ja pistäydyttiin naisvoimin Ikeassa ja Pirkkalan Veskassa – todettiin, että kiva kerrankin kierrellä kun ei ollut miestä/lasta kyselemässä milloin lähdetään kotiin. ;) Taisin vihdoinkin keksiä millainen taso meille Bestå-sarjan osasista rakentuu! Seinäpintojen uusiminen ei ollutkaan ihan niin nopea ja helppo projekti kuin ajateltiin, joten jonkun aikaa täytyy sisustusasioiden kanssa vielä odottaa. No, onpahan ainakin aikaa ideoida, arpoa ja haaveilla.

Illalla lähdettiin vielä Dineriin vähän iltapalalle. Joulukoristeet olivat vallanneet ravintolan, paras koristelu oli ehdottomasti vessan ovissa olevat pipariukot. ;) Oma koti kun on kaikkea muuta kuin jouluinen laatikkopinojen ja remonttivermeiden takia, niin kerrankin sitä nauttii täysin sydämin muiden joulukoristeluista. Kuusen ajattelin kyllä saada johonkin mahdutettua, vaikka sitten keskelle olohuoneen lattiaa. Se tuoksu, oijoi!

Lautaselleni päätyi tällä kertaa hampurilaislistalta S-kokoa oleva Bleus B.B.Q Bacon burgeri (sinihomejuustoa, bbq-kastiketta sekä pekonisiivuja) extra-avokadolla. Hyvää oli kuten aina, mutta on vaan tuo pieninkin purilainen mulle liian iso. Olo oli vielä seuraavana aamunakin suhteellisen ähky, hyvähän se toki on ettei ainakaan tarvitse nälkää nähdä.

Ja jälkiruualle vatsassa on aina ihan erillinen kolo! Pari palloa Ben & Jerry’siä kimppaan oli juuri sopiva määrä, että jaksoi vielä vyöryä autoon ja takaisin majapaikkaan. Loppuilta menikin aika lailla vain ollessa, mikäpä sen parempaa toimintaa lauantai-iltana kuin hengailu hyvässä seurassa. Punaviini olisi ollut piste iin päälle, voi kun ei muistettu käydä alkomahoolikaupassa vaikka se jossain vaiheessa mielessäni olikin.

Kiitos Akkiki (ja hänen miehensä) piristävästä viikonlopusta! Ehkä seuraavalla kerralla tavataan sitten meillä, kun ollaan saatu kämppä remppapölyn keskeltä esiin..? :)

Käytiin tänään porukalla moikkaamassa suvun tuoreinta jäsentä, peikkotyttö on nyt päivää vaille kuusiviikkoinen. Me ollaan neidin kanssa siis serkuksia. Mullahan on keskivaikea lapsikammo, joka ystävien lasten myötä on helpottanut aika lailla ja taaperoista eteenpäin kommunikointi sujuu jo lähestulkoon mallikkaasti. Pienet vauvat taas, ne vähän pelottavat – kun ne on niin pieniä. Mutta tänään, ensimmäistä kertaa, pidin hetken vauvaa sylissä! (Sitä ei sentään lasketa, kun ollessani neljä pikkusisko parkui naama punaisena ylpeän isosiskon sylissä.)

Se on jännä, miten monet ottavat vauvan syliinsä aina kun siihen on mahdollisuus ja itselle koko asian ajatteleminen aiheuttaa suunnilleen unettomia öitä. Niin me ollaan kaikki erilaisia. Ehkä mäkin tästä vielä kasvan ja totun noin pieneen lapseen, kun sellainen nyt on ihan lähipiirissä.

Sanokaa hei Mömmelille! ♥