AvainsanaLapset

Viileä sadepäivä ei haitannut mua yhtään, pitkästä aikaa oli siedettävä lämpötila kotona – eikä harmittanut istua sisällä töiden parissa. Aika hurjaa tosin, että viime viikon melkein +30°C helteet vaihtuivat alle +10°C sateiseen harmauteen alta aikayksikön. Eilen iltapäivällä pihahommissa kotikotona vielä tarkeni lyhythihaisessa, mutta tänään heitin kauppareissulle neuleen lisäksi takinkin päälle. Voi kunpa ilmat lämpenisivät edes vähäsen viikonlopuksi, häitä olisi niin paljon mukavampi juhlia aurinkoisessa säässä! Turha kuitenkin kantaa huolta etukäteen, joten palataan vielä kuvien muodossa viikonloppuun ja auringonpaisteeseen.

Lähdettiin kullan kanssa matkaan perjantaina iltapäivällä; nahkapuvut niskaan, Cebarin tankki täyteen ja pyörän keula kohti Pirkanmaata. Ensimmäinen pysähdys oli Säkylässä, käytiin fiilistelemässä sotkussa (joka tosin on nykyään remontissa ja väliaikaissotku on aivan jotain muuta) banaanimunkin ääressä. Matka jatkui Huittisten kautta kohti määränpäätä, Säkylä-Huittinen välillä tie oli jotain aivan järkyttävää tietöistä johtuen ja kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun siltä tieltä selvittiin ehjänä pois. Seuraava etappi oli Kiskokabinetti, joka sattui matkan varrelle sopivasti siinä kohtaa kun takapuoli alkoi huutaa hoosiannaa. Hyvin muuten huomasi, että oli ajokauden eka pidempi reissu vasta menossa, kun persaus puutui jo 50 km jälkeen… Mangojätski paitsi oli katkenneesta tikusta huolimatta oikein sopiva välipala, sointui myös kauniisti prätkän ja mun ajoasun väreihin. :)

Seitsemän maissa vihdoin oltiin perillä, siinä melkein heti laitettiinkin sitten grilli tulille. Onni hieman ujosteli meitä alkuun, mutta eipä kestänyt kuin hetki kunnes pikkuherra nauraa käkätti jo mun leikeille. Ilta oli kesäisen lämmin ja syötiinkin ulkosalla, caesarsalaatti grillatulla kanalla ja perunalohkoilla oli jotain aivan taivaallista. Mahat täynnä siirryttiin hiljalleen sisätiloihin ja Onnin nukahdettua käytiin vielä saunassa. Aika tasan yhdeltä oli kaikki jo silmät lurpallaan, joten ei muuta kuin unta palloon. Kyllä nukutti mainiosti, kun oli hyvä patja alla ja lämpötila selvästi meidän kämpän 25 lämpöastetta viileämpi.

Lauantaipäivä meni hyvin pitkälti auringosta nauttiessa, oli niin ihana pysähtyä hetkeksi ja vain olla. Pojat kehittelivät tiskiaineesta ja sokerista jättimäisiä saippuakuplia, jotka eivät menneet saman tien rikki – ja jotka jättivät mukavan tahmean kohdan siihen mihin lopulta poksahtivat. Myös paperilennokkeja lenteli takapihan ilmatilassa vähän väliä, yksi saatiin tuunattua sellaiseksi että se pysyi ilmassa vaikka kuinka pitkään.

Onni oli tietysti päiväuniaikaa lukuun ottamatta menossa mukana, välillä käytiin prätkän päälläkin istuskelemassa ja pöristelemässä. Iltapäivän jälkiruoka oli liekitettyä ananasta kermajäätelöllä ja kinuskikastikkeella, suussa sulavan herkullista! Päivän kääntyessä iltaan pakattiin kultsin kanssa kimpsumme, vilkutettiin heiheit ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Tarkoituksemme oli alun perin viipyä sunnuntaihin saakka, mutta säätiedotuksen uhkailevan sateella heti sunnuntaiaamusta luovutettiin suosiolla ja palattiin jo lauantaina. Turun suunnalla ei tosin ainakaan satanut ennen kuin myöhään iltapäivällä vasta… Oli kuitenkin hieno minireissu ja tottakai aivan ihana nähdä rakkaita ihmisiä. Kiitos vielä Akkikille ja hänen miehilleen (heh :D), toivottavasti nähdään pian taas uudestaan!

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Tampereen reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt reissussa olisi voinut viipyä pari päivää kauemminkin. Ajettiin ensin Tampereen keskustaan, jossa käytiin parissa kaupassa sekä syömässä Koskikeskuksessa. Osuttiin paikalle just siihen aikaan, että nähtiin Tampereen lukioiden penkkarirekat huristelemassa Hämeenkadulla. Oli ihan järkyttävän kylmä eikä kyllä käynyt kateeksi rekkojen lavalla pomppivia abeja! Aika samanlainen keli silloin vuosia sitten oli, kun itse vietin aikaa penkkarirekan lavalla tiikeriksi pukeutuneena.

Keskustassa sain tehtyä pari hankintaa, jotka ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta niistä mahdollisesti joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna tuli muutenkin vingutettua korttia, kun eilen tuli myyntiin Sonia Rykiel pour H&M -neulemallisto, josta löytyi pari helmeä… Mutta niistä tosiaan joskus toiste. Tampereen keskustasta ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin loppupäivä. Yksivuotias Onni joutui taas kerran kameranlinssin eteen useaan otteeseen, ja muistikortille tallentui mm. tällaista:

Alkuun vieraat kasvot vähän epäilyttivät poikaa, mutta hetken päästä olikin käynnissä jo kunnon show. :) Ilta meni äkkiä jutustellessa ja Onnin puuhailuja seuratessa, Onnin nukahdettua syötiin Akkikin miehen tekemää herkkuruokaa. Opiskeluaikoina kävin usein kyläilemässä Akkikin ja P:n luona heidän vanhassa kämpässään ja hyvin usein mussutettiin iltapalaksi rasvakeittimessä tehtyä ruokaa: kanaa, mozzarellatikkuja, ranskiksia, jalapenoja jne. Rasvaista mutta ah niin hyvää!

Tällä kertaa illan menu koostui kanasta tulisessa kastikkeessa, ranskalaisista, mozzarellatikuista, porkkanatikuista sekä majoneesista ja aurajuustodipistä, jälkiruuaksi oli mutakakkua jäätelön ja mansikoiden kera. Aivan järjettömän hyvää! Aterian jälkeen maha oli niin pullollaan, että hyvä kun pystyi olemaan. Silloin tuntui ettei tarvitse syödä moneen päivään, mutta yllättäen seuraavana päivänä oli taas nälkä – myöhään illalla tosin vasta.

Perjantaiaamulla lähdettiin ajoissa ajelemaan kohti Alastaron moottorirataa, jossa pidettiin Porin Prikaatin saapumiserän I/10 valatilaisuus. Tuuli puhalsi kylmästi ja teki kelistä todella kirpsakan, mekään ei viitsitty koko valaa seisoa ulkona kuuntelemassa vaan käytiin välillä lämmittelemässä ratakahviossa. Vala oli siitä erikoinen, että alokkailla oli yllään lumipuvut eikä valaa vannoessa otettu lakkia pois päästä vaan huppu pysyi päässä koko ajan. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä Huovinrinteellekin, käytiin moikkaamassa kullan palveluksensa tammikuussa aloittanutta kaveria ja lisäksi vietettiin pari tuntia rakkaassa Viestikomppaniassa. Paikalla oli enemmänkin meitä II/08 reserviläisiä, oli hauska nähdä sakkia pitkästä aikaa! Väliaikaisessa sotkussa ei käyty lainkaan, mutta pihalla olevasta sotkuautosta käytiin hakemassa kahvia ja munkkia. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä saada järkättyä jotain häppeningiä, että saisi koottua inttiporukkaa kasaan ja tehtyä yhdessä jotain.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Neljän päivän vapaat tuli käytettyä tehokkaasti – rentoutuen. Tai no kyllähän sitä pikkasen tuli viiletettyä paikasta toiseen, mutta mukavasti sai levättyäkin. Lauantaina kyläilin kaverini M:n luona Laitilassa, kamera oli jälleen mukana ja kissat saivat toimia malleina tälläkin kertaa. Kuvamateriaalia mahdollisesti joskus myöhemmin, ei muistikortilta kyllä mitään todella hyvää otosta löytynyt.

Sunnuntaina oltiin kullan kanssa 3-vuotissyntymäpäivillä, joissa oli mahtava Puuha Pete -kakku. Synttärisankarista en valitettavasti saanut napattua mitään julkaisukelpoista kuvaa, lapset viilettivät minkä ehtivät huoneesta toiseen. Lapsikuvaus ei kuulu mun bravuureihin, pitäisi sitäkin joskus ehkä vähän opiskella… Kotiin lähtiessä oli pakko pysähtyä matkalla parkkipaikalle, kun jollain oli ihanasti pusikossa jouluvalot:

Ihan järjettömän paljon lunta jopa täällä Turussa, en edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä paljon. Ja aivan käsittämättömän kaunista kaikkialla! On se talvi vaan nätti vuodenaika pimeydestään huolimatta. Hyvä syy polttaa iltaisin kynttilöitä ja valaista pimeää talvi-iltaa jouluvaloin. Huomattavasti parempi näin kuin epämääräistä loskakeliä viikosta toiseen.

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

Kännykkä herätti tänään jo ennen kuutta, ihme kyllä ei edes pahemmin väsyttänyt. Puoli yhdeltätoista olin jo Tampereella, ja kävin tutkailemassa hieman kauppojen aletarjontaa. En ostanut muuta kuin valkoisen bodyn Gina Tricotista, -50 % eli hinnaksi jäi n. 6,5e. Kokeilin myös sähkönsinistä muhkuhametta (10e), mutta päädyin jättämään sen kauppaan.

Puoliltapäivin hyppäsin kaupunkibussiin ja matkasin ystäväni Akkikin luokse. Ei oltu nähty sitten joulun, jolloin kävin “esittelemässä” kullan Tampereella – juteltavaa siis riitti. Pääosin keskustelu pyöri eräässä nuoressa herrassa, jonka tapasin tänään ensimmäistä kertaa:

Alkuun siniset silmät katselivat mua kummastuneesti, mutta pian sain jo osakseni nättiäkin nätempejä hymyjä. Iltapäivä hujahti Onnia seuraillen ja lähdön koittaessa tajusin, ettei mua ollut vaivannut minkäänlainen vauvapaniikki (kuten yleensä, mä olen aina vähän “pelännyt” reippaasti mua nuorempia…) koko aikana. Onkohan musta ihan oikeasti tulossa aikuinen?

CSS – Cansei de Ser Sexy [2006]

Puolentoista vuorokauden lomalla tällä kertaa. Muuten olisin päässyt jo perjantaina, mutta viikon takaisen VMTL-päivän takia mun täytyi jäädä lauantaiksi rästimään sairauspäivänä ollut taisteluharjoitus. Tavallaan oli ihan hauskakin jäädä ylimääräiseksi yöksi, meininki oli rennompaa kun meitä ei ollut yksikössä kuin about 25 alokasta + muutama alikki. Iltavahvuuslaskenta oli älyttömin ikinä eikä kellään pysynyt pokka, vaikka olisi kuinka kovasti yrittänyt. :) Mukavaa oli myös tutustua paremmin kahteen tupakaveriin, joiden kanssa höpistiin vielä melkein tunti hiljaisuuden alettua.

Lauantaiaamulla herätys oli tuttuun tapaan kello 6.15, joskin aamupalan jälkeen pystyi ottamaan pienet torkut, sillä ensimmäiseksi rästittiin uimataitotesti ja cooper, jotka mulla oli kumpikin jo suoritettuna. Yhdeksän jälkeen heitettiin taisteluvarustus päälle ja seuraavat pari-kolme tuntia meni metsässä harjoitellen sekä ryhmän että yksittäisen taistelijan etenemismuotoja. Lämpötila oli varmasti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä plus-astetta ja hiki valui pitkin selkää jo siinä vaiheessa, kun siirryttiin parinsadan metrin matka yksikön pihalta metsänreunaan. Oli niin parasta päästä suihkuun harjoituksen päätyttyä! Pyöreät 20 kg (taisteluvyö ~18 kg ja ase ~4 kg) niskassa ryömiminen, syöksyminen jne. sai todellakin hien pintaan: mulla ei ole ikinä ennen ollut vaatetus yhtä märkä hiestä. Naminam.

Huolimatta extrapäivästä viikko tuntui menevän nopeasti. Tiistaina oli uimataitotesti, joka omalla kohdallani meni ihan ok, vaikka olinkin vielä vähän flunssainen. Alkuviikosta saatiin myös polkupyörät, joilla torstaiaamulla polkaistiin ampumaradalle. Siellä menikin lähes koko päivä, oltiin vasta myöhään iltapäivällä takaisin kasarmilla. Vielä ei ampuminen multa suju kovin hyvin, sillä säpsähtelen liikaa aina kun vieressä olevien aseet pamahtelevat. Välillä pystyin keskittymään paremmin ja sain pari kymppiäkin tauluun. Viimeiseksi ammuttiin kymmenen sarja, josta laskettiin pisteet – mun tulos taisi olla 80/100.

Perjantaina oli ensiapupäivä, jonka aikana harjoiteltiin mm. elvyttämistä, evakuointia sekä erilaisten palojen sammuttamista. Evakuointirasti oli kaikista rankin, kun piti tst-varustuksessa (ilman asetta) raahata toisia niin ikään tst-varustus päällä olevia taistelijoita oksien ja käpyjen raapiessa käsiä ja jalkoja. Sen jälkeen viimeiselle rastille juostessa mulle iski yhtäkkiä joku hengenahdistus enkä meinannut saada lainkaan henkeä, hetkeksi lyyhistyin siihen tielle kun ei kerta kaikkiaan henki kulkenut. Sama toistui vielä uudestaankin, mutta onneksi ensiapukoulutus oli lopuillaan ja loppupäivä oli iisimpää menoa.

Jos armeijasta jotain saa irti niin mustelmia ainakin. Evakuointirastin seurauksena mulla oli toinen jalka hullun kipeä lauantaiaamulla ja päivän mittaan kipeään kohtaan muodostuikin “nätti” 5×2 cm kokoinen mustelma. Lisäksi eilen kotiin tullessani huomasin peilistä, että toisesta kädestä löytyy “muutama” pikku mustelma:

Eilisen iltapäivän lojuin lähinnä kotosalla huonoa saunaa muistuttavassa kämpässäni, jumitin hetken koneella sekä käväisin Anttilassa pohdiskelemassa seuraavaa hiusväriäni samalla kun hain alakerran marketista sapuskaa. Illalla hyppäsin pyörän selkään ja poljin moikkaamaan ystävääni Sansua. Sansun puolitoistavuotias poika selvisi alku-ujoudestaan ja yritti kovasti jutella mulle sekä kiskoi mut kädestä pitäen sohvalle istumaan. Mäkin jopa unohdin lapsikammoni/-pelkoni ja “lueskelin” pojan kanssa kuvakirjaa ym. – tietyllä tapaa iso askel mulle. :) Ennen Miron syntymää mulla oli aika paha kammo lapsia kohtaan, mutta pikku hiljaa se on helpottanut, kun aina välillä on tekemisissä lapsen kanssa.

Tänään pitäisi lähteä kotikotona käymään, tekee niin kovasti mieli pulahtaa uima-altaaseen ja ehkä vähän maata auringossakin. Taidankin kohta pirauttaa siskolle, josko se olisi jo hereillä ja voisin mennä hakemaan siltä auton lainaksi.