AvainsanaLife’s beautiful

Koska mun pitäisi todellakin jo olla sängyssä ja täydessä unessa, jätän kerrankin turhat löpinät sikseen ja isken tähän läjän kuvia erään illan pieneltä sateenjälkeiseltä virkistyskävelyltä. Enjoy.

Rakastan sitä miltä keväinen luonto tuoksuu sateen jälkeen. Rakastan kirsikkapuun kukkia. Rakastan auringonlaskua ja sitä, miten se värjää maiseman valollaan. Ja ennen kaikkea, rakastan tuota ihanaakin ihanampaa Nikonin 35 mm pikkulinssiä. Siinä yksi hankinta, joka ei ole kertaakaan kaduttanut.

Hyvää yötä!

Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

Avopuolisko, perhe, läheiset sekä ystävät – niin rakkaita ja tärkeitä kaikki. Kissat. Oma koti. Keltainen valtamerilaivani. Valokuvaus. Nauru. Liikunta. Kauniit sanat ja asiat. Websuunnittelu, HTML-tagit, CSS ja PHP-koodaus. Kevään ensiaskeleet, kesän valoisuus, syksyn kirpeät aamut, talven ensilumi. Kuohuviini. Auringonnousu kuin myös -lasku. Hyvin istuvat farkut. Syventyminen kiinnostavaan kirjaan, kun antaa mielikuvituksen laukata ja viipyy hetken tarinakuplassa. Nukkuminen oman kullan vieressä. Siivoaminen ja muut kotityöt. Hyvä musiikki. Kupponen höyryävää teetä. Viivi & Wagner -sarjakuvat.

Se, että jokaisena aamuna saa herätä tähän maailmaan.

Päivä 8 – Se hetki

Se on se hetki, kun kaikki on just niin kuin pitääkin. Kun on täydellisen onnellinen, että on sinä hetkenä juuri sen ihmisen / niiden ihmisten kanssa siinä. Kun toivoo, ettei hetki menisi ohi ja katoaisi.

Sinä hetkenä voi olla missä vain ja hetki voi tulla milloin vain, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sohvalla kullan kainaloon käpertyneenä tuijottamassa leffaa. Rautatiesillalla katsomassa lähteviä ja saapuvia junia matkustajineen. Maalla saunan terassilla lämpimänä kesäiltana auringon värjätessä taivaan kauneimmilla väreillä. Keskellä peltoaukeaa kirkkaana talvipäivänä sukset jalassa pakkasen nipistellessä poskia. Työmatkalla kun huomaa vastaantulijoissa jotain mikä saa hyvälle mielelle – iloisia hymyjä, hassuja polvisukkia, inspiroivia tyylinosasia.

Tai se hetki voi olla Tampereella leppoisana pääsiäislauantain iltapäivänä. Herkullista ruokaa American Dinerissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. On Spicy Cheeseburgeria, montaa erilaista dippiä, Ben & Jerry’sia, pahvista jenkkiautoa täynnä ranskalaisia perunoita. Nälän talttuttamista, naurua, jäätelöä silmässä, pikkupoika kertomassa tomerasti mikä pöydän ääressä on hänen paikkansa.

Onneksi oli tuttua henkilökuntaa, muuten olisivat ehkä saattaneet katsoa meitä ja naurunremahduksiamme vähemmän hymyillen. Ja onneksi lauantain alkuilta oli suhteellisen hiljainen ainakin tuolla kyseisessä ruokapaikassa. ;) Naurattaa vieläkin, kun palaan päivissä taaksepäin ja muistelen tuota hetkeä.

Vaan nyt on pysyttävä tässä hetkessä ja ajateltava huomista. On aika kasata tavarat aamua ja työpäivää varten, ja sitten kaivautua peiton alle näkemään kauniita unia.

Maroon 5 – Hands All Over [2010]

Heinäkuussa…

…oli ihan järjettömän helteisiä päiviä yksi toisensa jälkeen.

…vietin yhden kesän hauskimmista illoista, joka päättyi vasta auringon jo noustessa.

…sain vihdoinkin Vagabondin upeat Ramona-solkinilkkurit.

…uiminen (mm. Taivassalon louhoksilla) teki gutaa hellekeleillä.

…näin Choralen livenä Salossa.

…myin vanhoja vaatteita kirpparilla.

…kävin kesäteatterissa.

…Akkiki perheineen kävi vihdoinkin kylässä meillä maalla.

…olin Alastarolla kuvaamassa prätkiä.

…pyörin kolme päivää laiturilla ja näin vaikka mitä artisteja.

Elokuussa…

…pärräiltiin kullan kanssa viikonlopuksi Kouvolan maisemiin.

…kävin kesämarkkinoilla ja ostin loimulohta.

…hikoilin mm. Feline seuranani Ankkarockissa ja näin monta loistavaa keikkaa.

…vietin täydellisesti ajoitetun kesäpäivän Särkänniemessä.

…tein railtripin (= juna + roadtrip?) Tku-Tre-Tku Sansun ja Miron kanssa.

Syyskuussa…

…olin onnellinen syksyn saapumisesta.

…poimin parvekkeelta maailman makeimpia tomaatteja.

…kävin ihmettelemässä sotalaivoja Aurajokirannassa.

…oltiin jälleen siskon kanssa malleilemassa kaverille, tällä kertaa lintuina.

…todistin Cascadan ensiesiintymisen Suomessa.

Lokakuussa…

…nautin syksystä juomalla kuppikaupalla teetä.

…olin yksin Pariisin Kevään keikalla, mutta ei haitannut: keikka oli aivan mieletön!

…pelasin ensimmäistä kertaa Wii Fit -tasapainolaudalla.

…ihailin syksyn valoa.

…olin ysäribileissä ja tanssin jalkani kipeiksi.

…jätettiin jäähyväiset isotädille.

…kävin Helsingissä ja ostin kunnon maiharit.

Marraskuussa…

…juhlin Halloweenia salolaisten keskellä.

…kävin Tavastialla hihkumassa Viikatteen herroille.

…osallistuin Dressing Mimia -tapahtumaan uudessa ihanassa perhospääkallomekossani.

…lumi peitti maan valkoiseen vaippaan.

…kotikotoa löytyi pinkka talvisodan aikaisia kirjeitä rintamalta.

Joulukuussa…

…vietettiin inttiporukan pikkujouluja meillä.

…reissasin viikonlopuksi Tampereelle (ja ostin suloisimman takin ever!).

…perheen uuden metsänvihreän tulokkaan nimeksi muotoutui lopulta Havu(nen).

…lunta riitti ja pakkaspäivät olivat toisinaan hyvinkin raikkaita.

…juhlittiin Moderndayhippien syntymäpäivää Salossa.

…oltiin loistoporukalla Kaapelitehtaalla tanssahtelemassa Pendulumin tahtiin.

…rauhoituttiin aatoksi joulunviettoon maalle.

…vastaanotettiin uusi vuosi vastaan pienellä porukalla, maaseudun rauhassa jälleen.

(Kuvat © pääosin minä ja loput H, A, J tai Feline.)

Regina – Puutarhatrilogia [2009]

Osallistuin eilen illalla lukion luokkakokoukseen.

Kävin lukion naapurikunnassa enkä oikein tuntenut kuuluvani joukkoon missään vaiheessa, ehkä siksi että seurustelin toisaalla ja vapaa-ajan vietin mieluummin silloisen poikaystävän kanssa kuin lukioihmisten seurassa. Vanhojen tansseihin en osallistunut, penkkareiden jälkeen sentään lähdin abiristeilylle. Laivalla kaikki olivat ympäripäissään, minä kiertelin laivaa ja kuuntelin bändiä yksikseni ja join illan aikana alkoholia jopa yhden kuoharilasillisen verran. Ja olin onnellinen, kun laiva vihdoin oli takaisin Turun satamassa.

En tiedä miksi olin niin epäsosiaalinen lukiossa, ei se kaikki voinut silloisesta parisuhteesta johtua. Ehkä viihdyin niin hyvin itsekseni, etten kokenut tarpeelliseksi olla väkisin sosiaalinen opiskelutovereiden kanssa. (Onneksi em. suhde lopulta päättyi ja Jyväskylän vuosina sain sosialisoitua juuri sen verran kuin huvitti.) Lukioaikaisista ihmisistä olen pitänyt yhteyttä kahden kanssa, heistä kumpikaan ei ollut eilen paikalla.

Istuttuani ensimmäisen 45 minuuttia hiljaa ympärillä sorisevia keskusteluja kuunnellen tajusin typeryyteni. Ei mulla ollut niiden ihmisten kanssa mitään yhteistä silloin lukioaikanakaan, miksi olisi siis nyt ollut. Ne ihmiset, joiden kuulumiset mua kiinnostaa, ovat vähintäänkin naamakirjakavereita. Kuvastaa varmaan hyvin eilistä se, etten muistanut edes kaikkien nimiä… Ei sillä etteikö ollut mukava kuulla mihin ihmiset ovat lukion jälkeen päätyneet, mutta olisin pystynyt elämään ilmankin.

Jatkossa aion keskittyä niiden ihmisten tapaamiseen, joita todella tahdon tavata ja jotka ovat mulle tärkeitä. Jotenkin kummasti rakkaitakin ystäviä tulee nähtyä aivan liian harvoin, vaikka asuisivat miten lähellä. Viikko sitten lauantaina esimerkiksi oli aivan mahtava ilta maalla, kun kaveripariskunta oli kutsunut porukkaa luokseen istumaan iltaa. Menossa mukana aiemminkin blogissa esiintynyt Pate:

…ja unileluhiiri. Hiiriä oli toinenkin, mutta sitä Pate hautoi allaan nukkuessaan. Aika kauan jaksoi karvatassu uinua nojatuolissa, taisi lähteä sitten vasta kun ruvettiin ihan todenteolla pelaamaan Wiitä ja äänentaso nousi ihan huomaamatta.

Illan ohjelmaan kuului siis tasokkaiden juttujen, herkullisen naposteltavan sekä saunomisen lisäksi olennaisena osana Wii Sports-, Sports Resort- ja Fit-pelit. Eikä muuten ole naurattanut hetkeen niin järjettömästi!

Naposteltavana porkkana- ja kurkkudipattavien ohella oli kaikenlaista ihanaa, oli paria erilaista salaattia ja coctailtikkuja ja tuoreita hedelmiä. Saunan jälkeen talon emäntä kaivoi vielä jostain esiin itseleivotun omenapiirakan ja vaniljakastiketta, naminaiskis! Kerrassaan täydellinen menyy, kun ei ollut mitään sipsiä tai muuta epäterveellistä – ei siis tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa (ainakaan kovin paljon) kaikesta siitä mussuttamisesta. ;)

Pate tarkkailee silmä kovana menoa.

Wiin seurassa ajantaju katosi täysin ja jossain vaiheessa huomattiin kellon lähestyvän jo aamuneljää. Fillaroitiin lopulta joskus puoli viiden maissa kullan kanssa kotikotiin, jossa kömmittiin yöpuulle iloisin mielin onnistuneen lauantai-illan jälkeen. Lisää tällaisia iltoja, kiitos!

Nyt ymmärrän miksi nuoret ihmiset päätyvät ostamaan omakotitalon. Siksi, että voi kutsua kaverit kylään ja pelata Wiitä aamuyöhön asti ja nauraa räkättää vailla huolta naapureiden kauneusunien keskeytymisestä.

Olisikohan missään lähiseudulla tarjolla mitään meidän budjettiin sopivaa taloa..? Wiitä olen jo katsellut sillä silmällä niin huuto.netissä kuin kaupoissakin.

Milow – Milow [2009]