AvainsanaLife’s beautiful

Se on syksy nyt, virallisesti ja todellisesti. Ihanaa! ♥ Kunpa vaan saisin muutettua päivärytmini sellaiseksi, ettei koko aikaa tarvitsisi olla niin väsynyt… Toisin sanoen siis saisi kaikki loput rästihommat alta pois ja ehtisi nukkua öisin enemmän. Nytkin pitäisi jo olla hampaita pesemässä valmiina sukeltamaan unien maailmaan. Enpä siis löpise mitään sen enempää, vaan pläjäytän tähän kuvasatsin elokuiselta lauantailta muutaman viikon takaa.

Oli aurinkoa, oli lämmintä, oli perinteiset kesämarkkinat maalla.

Pääkallolapaset mulle kiitos!

Jos koskaan muutan omakotitaloon, tahdon ehdottomasti risupöllön pihalle vahtimaan.

Markkinoilla oli yhtä jos toista mielenkiintoista – ja tietysti vähintään kymmenen metrilakukojua sekä pari kamalaa trikoorättiä myyvää paikkaa, ne samat jotka kiertää suunnilleen kaikki maakunnan kesätapahtumat. Lakua ostettiin mutta trikoot ja muu krääsä jätettiin väliin. Yhdessä kojussa oli edelleen myynnissä sitä samaa laukkua, jonka ostin viime vuonna, myyntipaikka oli jopa täsmälleen samassa kohtaa. Tarjous oli niin ikään sama: kuudella eurolla olisi siitä saanut loistoveskan! Ehkä mun olisi pitänyt ostaa varalle toinen?

Livemusiikkia ja innokas fani.

Yksi pieni ostos tuli sentään lakujen lisäksi tehtyä ettei tarvinnut tyhjin käsin kotiin lähteä, mutta en sitten olekaan muistanut siitä ottaa kuvaa. Palataan aiheeseen tuonnempana, se mun on ehdottomasti näytettävä eikä vain kerrottava. Nyt hilpaisen nukkumaan, tämän päivän siivouksen jäljiltä sängyssä odottaa puhtaat lakanat. ♥ Ja oi onnea, että huomenna on perjantai!

Se oli siinä se heinäkuu, huomenna ollaan jo elokuun puolella. Voisi kysyä mihin päivät oikein katoavat, mutta töihinhän ne pääasiassa kuluvat. Sellaista se on kesälomattoman elämä. Ensi vuonna sitten minäkin voin kesällä neljä viikkoa vain olla ja tehdä mitä lystään!

Tämä viikko oli paljon toiminnantäyteisempi mitä kuvittelin, treenaaminen jäi vähemmälle mutta sen sijaan nautin aurinkoisista päivistä, hyvästä seurasta, pienestä matkastakin. Ehtiihän sitä talvella sitten ravata Elixiassa, kun ei enää voi viettää vapaapäiviään mukulakivetyksellä tallustaen, auringonsäteiden hyppiessä nenällä. Parempi elää hetkessä, tässä ja nyt.

Tällaista tämä mun bloggaaminen näköjään on jatkuvasti, jutut tulee viikonkin viiveellä kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi naputella postauksia saman tien. Tai no ehdi ja ehdi, kysehän on loppujen lopuksi asioiden priorisoimisesta. Muuten varmaan lätkäisisin pelkästään kuvat kehiin ja antaisin sepustusten olla, mutta se söisi hieman tämän blogin ajatusta, päiväkirjamaisuutta. Ei näitä vanhoja postauksia kukaan muu varmaan edes selaile paitsi mä itse – paperisen päiväkirjan pitäminen tai valokuvien kerääminen albumiin kun on viime vuosina ollut kovin heikkoa.

Mutta siis, juhannus. Miten nyt tuntuukin, että tuosta keskikesän juhlasta olisi jo kovin pitkä aika? Viime viikonloppuna se joka tapauksessa oli, ja kolmen päivän vapaa teki kyllä gutaa.

Juhannusaattoa vietettiin meillä kotikotona, jonne saatiin vieraita Tampereelta: Akkiki miehineen saapui perjantaina iltapäivällä nauttimaan kanssamme maaseudun rauhasta. Onni oli kasvanut hurjasti viime visiitistä, nyt mentiin vauhdilla paikasta toiseen ja polkutraktorissakin jalat melkein ylettyivät polkimille.

Iltapäivällä otettiin vähän jotain murkinaa ja ennen saunomista vielä kahviteltiin. Kahvin kaverina oli siskon tekemää limekakkua sekä vieraiden mukanaan tuomia kotitekoisia suklaakeksejä, todella herkullisia kumpikin. Olisin niitä keksejä voinut vetää varmaan sata, mulla taisi olla joku käsittämätön suklaanhimo just silloin… Yleensä en ekaksi ala suklaata havitella, ennemminkin jotain esanssista hedelmäkarkkia tms.

Illan varsinainen menyy oli peruskesäinen – siis kaikkea mahdollista grillattua (lihaa, maissia, halloumia, kasvisvartaita) kera salaatin, uusien perunoiden jne. Olisi taas tarvinnut lisämahan taikka kaksi, kun ei kaikki meinannut mahtua omaan massuun. Santsikierros oli pakko jättää väliin, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut. Maljat nostettiin perhoskuohuvalla, joka ansaitsee kyllä jo vuoden 2011 kuohuviinitittelin omalla kohdallani. On se vaan niin hyvää!

Onnin simahdettua unten maille me muut istuskeltiin vielä hyvä tovi tuvassa mm. Suomi Tietopelin merkeissä. Lisäksi P tekaisi meille illan päätteeksi vielä makuhermoja hellivän jälkiruuan, liekitettyä ananasta. Syötiin sitä omenakanelijäätelön kanssa, oi että kun oli namia!

Juhannuspäivänä keli oli pilvinen ja aattoa viileämpi, joten ulkona ei pahemmin istuskeltu. Oli jotenkin tosi laiska fiilis, kunhan hengailtiin ja jutskailtiin ja leikittiin Onnin kanssa. Tuntui vähän siltä kuin maailma olisi pysähtynyt, mikä ei tosin ole ollenkaan huonompi homma tuollaisten yleisten vapaapäivien keskellä. :)

Jossain vaiheessa laitettiin jälleen grilli tulille ja grillimestarina toimiva iskä hoiteli pöydälle kystä kyllä. Ruokalajien suhteen jatkettiin samoilla linjoilla, mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Halloumi on tänäkin kesänä se mun suosikki numero yksi, ja periaatteessa mikä tahansa ruokailu on onnistunut, kun vaan halloumia löytyy lautaselta. Äippä taikoi jänskän salaatin pihan antimista, en edes tiedä mitä kaikkia “rehuja” siinä oli mutta hyvältä se maistui.

Kahvien jälkeen vieraamme pakkasivat itsensä ja tavaransa autoon ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Tamperetta. Mekin kultsin kanssa päätettiin mennä illaksi kotiin, joten loppuilta meni sitten suht hiljaisessa kaupungissa (muistaakseni mä torkuin suurimman osan illasta… vähän väsytti). Rentouttava juhannus oli joka tapauksessa, ja oli aivan ihanaa saada tuollaisia huippuvieraita seuraamme maalle. Kiitos vielä Akkikin poppoolle käynnistä ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan!

Olen taas aivan liian väsynyt saadakseni mitään järkevää ulos päästäni, edeltävät yöt ovat menneet turhan pienillä unimäärillä kun olen liian innoissani kaikesta. Nyt sen on huomannut hyvin, miten työ häiritsee vapaa-aikaa! Tänään ilmeisesti on seinä vastassa, koska olen ollut jo pari tuntia suunnilleen puoliksi unimaailmassa. Lätkäisenpä siis vielä muutaman kuvan viikonlopulta, nämä otokset ovat sunnuntailta.

Minniä ja Patea kuumuus uuvutti. Minni myös huijasi itselleen pitkän rapsutustuokion.

Sunnuntain kevyt aamiainen, vai oliskohan tämä ennemminkin brunssi?

Pakastimessa kylmennyt vesimeloni todettiin oivalliseksi kesäherkuksi.

Kesävarpaat!

Tuona sunnuntaina uhmattiin aurinkoa oleskelemalla pihalla mm. mölkyn parissa. Päät suojaten ja aurinkorasvakerros iholla, tietystikin. En aiemmin tiennyt edes mikä mölkyn periaate on, mutta nyt kun pääsin kokeilemaan niin oli aika kivaa. Olen selkeästi vähän myöhäisherännäinen tämän(kin) asian suhteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, as they say.

Nyt siirryn iltapalalle ja katson siinä samalla jakson Gossip Girlia. Missasin kolmannen tuotantokauden Suomen alun sunnuntaina, joten katsoin sen netistä – ja saatoin erehtyä katsomaan muutaman jakson lisääkin. Nyt en enää tahtoisi lopettaa kesken! Ehkä parempi näin, en mä kuitenkaan näin kesällä muistaisi koskaan olla television ääressä johonkin tiettyyn aikaan.

Kyllä on ilmoja pidellyt! Elohopea on tainnut keikkua lähempänä kolmeakymmentä suunnilleen joka päivä, onneksi sentään tuuli vähän viilentää auringon polttavaa porotusta. Töissä taas on niin hyvä ilmastointi, että välillä ihan paleltaa – pakko ottaa aamulla aina joku pitkähihainen mukaan, jos tulee liian vilu. Varastosta esille kaivetut kesäkengät ovat hiertäneet vuorotellen jalat pienille hankaumille, pari kunnon vesikelloakin on jo nähty. Jalat eivät tunnu tykkäävän mistään kengistä ilman sukkia, tarttis varmaan hellepäivinä kulkea yksinkertaisesti paljasjaloin.

Töistä puheen ollen, tämä viikko lähti käyntiin mitä parhaimmalla tavalla: mulla on nyt vakituinen duuni! Tarkoittaen siis sitä, ettei tarvitse enää miettiä mitäs sitten syksyllä tekisi – eikä ainakaan hakea töitä. Mulla oli alkuun epäilykseni tuosta hommasta, mutta pakko myöntää että olin väärässä. Nautin yllättävän paljon siitä, että väkerrän pikkusivustoja parhaimmillaan parikin päivässä sen sijaan että keskittyisin kuukauden ajan yhteen isoon sivustoon. Olen myös todella yllättynyt siitä, etten toistaiseksi ole kokenut sen suurempaa inspiraation puutetta – itse asiassa aivan päinvastoin! Pää suorastaan pursuaa ideoita ja inspiraatiota, sekä duuneihin että omiin projekteihin liittyen. Tiedä sitten onko se vain kesä ja valoisuus, mutta ainakin otan siitä kaiken ilon irti.

Päivä 26 – Pelkään

Suurin pelkoni on ehdottomasti se, että jollekulle läheiselle ja hyvin rakkaalle ihmiselle tapahtuu jotain. Jos joku ei tyyliin vastaa puhelimeen, alan nopeasti pelätä että jotain on sattunut (enkä kuitenkaan osaa itse vastata siihen perhanan luuriin tyyliin koskaan, eheh). Toinen pelko on tietysti se että kissoille käy jotain, varsinkin kun itse ei ole läsnä naukujien päivittäisessä arjessa.

Lisäksi pimeä sekä korkeat paikat ahdistavat jossain määrin. Hämähäkkejä ja muita ötököitä (paitsi päiväperhosia ja leppäkerttuja) inhoan syvästi. Myös hautausmaan liian tuttavalliset oravat ovat jokseenkin pelottavia. Toisinaan tunnen pientä pelkoa prätkän tai auton kyydissä, vaikka kuski olisikin ajamisensa erinomaisesti hallitseva.