AvainsanaLomilla

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]

Viikonloppu melkein ohi, kohta täytyy taas vaihtaa maastokuviot päälle ja valmistautua palaamaan Säkylään. Pari vapaapäivää hujahtivat ohi ihan huomaamatta, en ehtinyt pahemmin edes koneen ääressä istua. Tarkoitus oli kertoilla kuulumisia enemmänkin, mutta nyt on pakko jo kiiruhtaa. Ehkä seuraavana viikonloppuna on enemmän aikaa, suunnitelmissa olisi nimittäin viettää rauhallinen loma tavanomaisen baareilun yms. sijaan.

Tänään sentään ehdittiin käydä kävelyllä, ilmakin oli mitä parhain. Taisi tosin olla viimeinen käyttökerta sandaaleille tältä erää, varpaat vähän palelivat kirpeässä syysilmassa. Koko asu muuten nähtävissä täällä, jos jotakuta kiinnostaa. Samoin löytyy kuvaa eilisestä asusta, kun oltiin Gigglingissä tsekkaamassa Halloween-meininki. Hauska ilta, vaikka alkoikin turhan nopeasti väsyttää. Myös Desthea liittyi jossain vaiheessa iltaa seuraan, oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

Nyt on mentävä, mukavaa viikkoa kaikille!

Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen jälleen vapaalla ja poikkeuksellisesti Tampereella kyläilemässä. Tänään ollaan ihan vain otettu rennosti, huomenna tiedossa ainakin tupareita ja varmasti paljon muutakin. Siviilissä olo tuntuu kyllä aina yhtä mahtavalta.

Piti alunperin laittaa tähän ihan toinen kuva, mutta näköjään olinkin unohtanut siirtää sen palvelimelle viime lomilla. Noh, ehkä toinen kerta sitten. Ylläoleva setti joka tapauksessa parin viikon takaiselta Pyhärannan Reilassa pidetyltä ampumaleiriltä, jonka aikana päästiin ampumaan mm. ilmatorjuntakonekiväärillä. Bongaa kuvasta se yksi ihana. :)

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]

Päättyi se kolmen viikon kinkku lopulta, vaikka tuntuikin pieneltä ikuisuudelta. Lomille nappasin intistä mukaani flunssan, muutama viime päivä on mennyt niistäessä ja yskiessä. Nenän tukkoisuus sentään on helpottanut, mutta yskä tuntuu vain pahenevan. Yskittää muttei tahtoisi yskiä, kun se sattuu niin vietävästi. Jos tämä tällaisena jatkuu, on kai pakko taas vierailla veksissä. Uagh.

Jonkun kerran ampumaradalla taukoilemassa.

Jalka sen sijaan on parantunut oikeastaan kokonaan, enää ei tunnu kipua edes marssiessa. Jättebra, nimittäin maastojuoksu tuli suoritettua ja rästiin jäänyt suunnistuskin meni läpi helposti. Viime viikolla tosiaan leireiltiin maanantaista torstaihin, leirin opetuksellisena päätavoitteena VIPAn (= viestipasi) ja sen viestilaitteiden kanssa toimiminen (…ja insinööri tykkää!). Vartiotakin pidettiin, vaikkei meille jaettu ainuttakaan patruunaa koko leirin aikana. Leiri oli siitä erilainen, että ennen kasarmilta lähtöä kuitattiin itsellemme trangiat ja pari pussia tst-muonaa, eli huolehdittiin itse omasta ruuan saannista. Alla olevassa kuvassa kypsyy pestopasta, joka oli yllättävän hyvää.

Tämä viikonloppu on ollut jotenkin todella sekava, monestakin syystä. Sen tarkemmin en nyt ala mitään eritellä, mutta ajateltavaa on riittänyt. Eilen inttikaverit houkuttelivat SuFoon (= sunnuntaina Forteen) ja tarkoitus oli käydä ihan vaan parilla, kun mulla oli flunssan ansiosta äänikin kadoksissa. Paria enempää en juonut, mutta kotiintulo venähti aamuneljään… Hups. Noh, kerrankos – tai toisenkin – sitä.

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]

Huh huh, olipahan taas lauantai-ilta! Iltapäivällä ajelin Turkuun ja matkalla nappasin kyytiin tupakaverin, joka tuli viettämään lauantaita kaupunkiin. Aloiteltiin rauhassa mun luona, muutamat kaljat ynnä muut maistuivat janoisille au-oppilaille ja yhdentoista maissa suunnattiin askeleet kohti Klubia. Seuraan liittyi läjä muitakin inttituttuja ja sillä porukalla heiluttiin tunnin verran Asan keikalla. Alun perin tarkoituksena oli kai vaihtaa baaria keikan jälkeen, mutta lopulta vietettiin Klubilla valomerkkiin saakka.

Pelkästään tämän edellä mainitun tupakaverin piti tulla yöksi mun luokse, mutta ilta päättyi siihen, että mun olohuone oli täynnä yövieraita – hyvä kun yösijoja löytyi tarpeeksi. :) Nukkumaan päästiin joskus viiden jälkeen aamuyöstä, ja tänään päivällä täältä lähti aika väsynyttä sakkia. Itse nukuin ehkä kolme tuntia ja rapiat, kun en osannut yhdeksän jälkeen enää nukkua. Täytyy ehkä ottaa päiväunet, kun ensi yönä unet jäävät kuitenkin vähäisiksi.

Ensimmäistä kertaa ottaa aika tavalla päähän se, että on pakko lähteä illalla takaisin Säkylään. Huomenna alkava leiri hajottaa jo valmiiksi eikä tuleva kolmen viikon kiinniolo tunnu yhtään sen paremmalta. On jotenkin niin ikävä kaikkea: normaalia elämää, perhettä, ystäviä, omaa rauhaa… Menneisyyttäkin ehkä vähän. Syksy on tuonut mieleen taas muistoja vuoden takaa; footbagin potkimiset syksyn värjäämien lehtien seassa, viimeiset ajelut prätkällä ennen talvikautta, pimenevät syysillat yhteisen kodin lämmössä. Silloin mun koko elämä oli täysin erilaista.

Tämä on nyt aika pikainen päivitys, sillä kohta mun pitäisi pakata romppeet autoon ja huristella Turkuun. Olen nyt siis kotikotona käymässä, tulin eilen saunomaan ja pesemään pyykkiä. Takana on kahden viikon kiinniolo, eilen tuntui kieltämättä vähän kummalliselta nähdä maisemaa kasarmin porttien ulkopuolella. Oudolta mutta kerrassaan mahtavalta. Harmi, kun meillä on nyt ihan normaali VLV ja huomenna täytyy jo mennä takaisin.

Kahteen ensimmäiseen AUK-viikkoon mahtuu kaikenlaista kuten aamuliikuntaa, viestikoulutusta ja n. 12 km marssi kenttävarustuksessa (taitaa olla suunnilleen 30 kg). Aamuliikunta on ehkä hajottavinta, kun kiskaistaan suoraan sängystä pihalle kylmään ja pimeään juoksemaan hullua tahtia joku vartti. Enhän mä oikeastaan koskaan pysy siinä vauhdissa edes mukana, silmissä sumenee ja oksettaa vähemmästäkin. Hyvin se kyllä herättää.

Marssin jälkeen hartiat ja selkä oli useamman päivän täysin jumissa, jaloissa ei onneksi tuntunut kamalasti. Armeijan varustus ei todellakaan ole paras mahdollinen kannettava, tosin ei sitä kai varsinaisesti marssimiseen ole tarkoitetukaan ergonomiansa puolesta. Tämän viikon viestikoulutus oli ihan mielenkiintoista, opeteltiin mm. rakentamaan kaapelointia sekä käyttämään sanomalaitetta ja radioita. Ensi viikolla on neljän päivän koulutushaaraleiri, jolloin päästään kai käyttämään laitteita maasto-olosuhteissa. Muuten leiri taitaa olla todellinen hajotusleiri, saa nähdä kestääkö sitä ikinä hengissä.

Tänään pyörin hetkisen pihalla ja kuvailin mitä eteen sattui osumaan. Puintihommat on vihdoin saatu alkuun ja keli onneksi näyttää hyvältä jatkossa puinnin suhteen. Kamalan kylmää nyt on ollut, ihan kuin viime vuonna syyskuu olisi ollut lämpimämpi ainakin Jyväskylässä. Tai ehkä aika vain kultaa muistot.