AvainsanaOdotus

Jahas, se on jälleen uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Mä aloitin viikkoni yövuorolla töissä ja ensi yönä on heti toinen perään. Yövuorot tuntuvat aina menevän ihan mielettömän nopeasti! Välillä tulee sellainen olo, että “häh taasko on tauon aika?!”, vaikka ihan normaalistihan se kello eteenpäin kulkee. On muuten hassua yövuoron jälkeen bussiin astuessa kun kuljettaja toivottaa iloisesti hyvät huomenet – mulla ainakin sisäinen kello näyttää siinä kohtaa yleensä ehkä noin puoltayötä. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin saa nukuttua pitkälle iltapäivään, vaikka ulkona on valoisaa. Tai no, tähän aikaan vuodesta tuntuu kuin koko ajan olisi jos ei nyt ihan pimeää niin hämärää ainakin. Voi miten odotankaan sitä, kun päivä taas alkaa pidentyä eikä pimeys ole enää niin hallitseva!

Huomenna suunnataan kullan, siskon ja siskon poikkiksen kanssa Pirkanmaalle. Tarkoitus olisi käydä Ideaparkissa vähän jouluostoksilla ja sieltä sitten ajella Tampereelle moikkaamaan Akkikia ja Onnia, pikkumies kuulemma konttailee hurjasti jo ympäriinsä. Edellisestä tapaamisesta taitaa olla jo useampi kuukausi, on se 150 km matka suuntaansa jotenkin vain niin pitkä, ettei tule useammin ajeltua sitä edestakaisin. Ihan mahtava kyllä nähdä taas, ystävää on jo ehtinyt tulla ikävä!

Sain viikonloppuna kaivettua valosarjan kaapista valaisemaan pimeää joulunalusaikaa. Ensin suunnittelin noita valoja parvekkeelle, mutta kunnon kiinnitysmahdollisuuksien puuttuessa päädyin ripustamaan valot seinälle ruokapöydän yläpuolelle. Voisi sinne parvekkeellekin hommata jonkinlaisen valoköynnöksen, kunhan vain saisi aikaiseksi laittaa koukut tms. ensin. Jossain blogissa näin ihanat tähtijouluvalot, samantapaiset kuin Exquisite Chills -blogissa mutta en ole ihan varma olivatko ne samat valot. Roikkuva tähtivaloköynnös näyttäisi varmasti tosi kivalta parvekkeella, pitää ehkä harkita ihan oikeasti sellaisen hankkimista.

Anna Abreu – Just A Pretty Face? [2009]

Viime viikonloppuna oli puhetta tämän viikon inttijutuista, vaunukurssin ratkaisevista hetkistä. Tilanne on nyt kahden tutkintopäivän jälkeen se, että meidän yhdeksän hengen porukasta vain yksi on pääsemättä kaikista läpi – huomenna sekin todennäköisesti tapahtuu. Itse pääsin kaikki neljä osaa (= rakenteen kirjallinen ja suullinen koe sekä ajajan ja johtajan näyte) läpi ensimmäisellä yrittämällä, rakennepuoli tosin taisi mennä aika rimaa hipoen. Kuten tutkinnon vastaanottaja mulle totesi, tiedän kyllä asioita mutta käytännön osaaminen on hieman hakusessa. Tietoa ja osaamista tulee kuitenkin koko ajan lisää, joten siinä mielessä en ajatellut turhia huolehtia.

Loppuviikko menee vaunuhuolloissa, tänään aloitettiin pesemällä muutama pasi ja huomenna jatketaan. Tavoitteena on torstai-iltapäivään mennessä saada ajopelit siihen kuntoon, että ne voidaan palauttaa. Kurssihan meillä tosiaan loppuu perjantaina, enää siis kaksi ja puoli päivää pitkään lomaan. Oijoi, en malttaisi odottaa! Ajoluvat kuulemma saadaan taskuun loman jälkeen, sitten meillä on virallisesti lupa liikuttaa keskenämme paseja minne ikinä tarviikaan.

Olen jumittanut VMTK:n toimistolla jo hyvän tovin, ehkäpä olisi jo aika hilpaista takaisin tupaan. Tänään on jostain syystä väsyttänyt ihan hulluna, iltavahvarin jälkeen voisin vaikka painua saman tien pehkuihin. Jospa huomenna olisi pirteämpi olo.

Tänä viikonloppuna olen ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn siviilissä ilman kultaa, tuntuu aika kummalliselta ja jotenkin tyhjältä. Vähän kuin lähtisi ulos ja unohtaisi laittaa kengät jalkaan, jotain olennaista puuttuu. Kullan pitkä loma tosiaan loppui keskiviikkona ja palattuaan armeijan arkeen pojalle osui saman tien kiinniolo – kuten lähes kaikille johtajille, sillä kyseessä on alokkaiden ensi viikon ampumaleiriin liittyvä johtajakurssi. Ensi viikollakin pääsevät lomille jostain syystä vasta lauantaina, onneksi sentään puoliltapäivin jo. Ai niin, silloinhan on ystävänpäivä!

Vaunukurssi vetelee viimeisiään, enää on jäljellä viikko – tutkintojen täyteinen sellainen. Maanantaiaamulla aloitetaan rakenteen kirjallisella kokeella, minkä jälkeen jatketaan rakenteen käytännön kokeeseen sekä ajajan ja johtajan näyttöhin. Ymmärtääkseni jokaista osaa saa yrittää kolmesti, jos ei niillä onnistu jää ajolupa haaveeksi. Pikkasen jo jännittää, miten selviän (ja selviänkö lainkaan) tulevista testeistä, mutta eihän siinä muu auta kuin yrittää parhaansa. Otin lomillekin mukaan kirjallisia materiaaleja, koitan joka päivä kerrata edes jotain.

Kulunut viikko oli pääasiassa viestipaseilla (tutummin VIPA) ajoa aamupäivisin ja iltapäivisin oli rakennekoulutusta XA-203:een liittyen, jota me siis pääasiassa olemme opiskelleet. Mun kohdalla rakennejuttujen (eri järjestelmien öljyjen tarkastaminen, harvemmin tarvittavien hallintalaitteiden käyttö jne.) läpikäyminen käytännössä oli todellakin tarpeen, sillä osa asioista oli jo ehtinyt vähän unohtua. Hups. Toivotaan nyt, että kokeet menevät ensi viikolla kunnialla läpi.

Viime viikolla toivoin viikon lomaa, täsmälleen sitä ei ole tiedossa vaan jotain parempaa: kymmenen päivän loma! Haettiin koko pasikurssi (mun lisäksi kahdeksan tyyppiä) lomaa kurssin päättymisen jälkeen ja läpi meni, joten ensi viikon perjantaina lähdetään koko lössi yli viikoksi nauttimaan elämästä kasarmin porttien ulkopuolella. Nannaa!