AvainsanaOho hups

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 59 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
• Paino: 9,5 kg
• Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 25 kg
• Selkänojan korkeus: 49 cm
• Kuomun alla tilaa: 55 cm
• Istuimen makuupituus: 87 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
• Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
• Korkea painoraja.
• Kuomun kurkistusluukku.
• Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
• Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
• Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
• Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
• Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

• Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
• Jousituksen puute.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Työntöaisan materiaali.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.

Yksi vinkkivitonen hei tulevalle viikonlopulle: Turku Design Now! -poppoon perinteiset joulumyyjäiset. Olen käynyt tuolla useampana vuonna ja aina on löytynyt jotain kivaa niin itselle kuin myös joulupaketteihin kääräistäväksi. Myyjäiset ovat avoinna kumpanakin päivänä klo 10-17 ja paikka on aiempien vuosien tapaan Tonfisk Designin tehtaanmyymälä Ketarantiellä (Fb-tapahtuma).

Tänä vuonna tapahtuma on kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, itse ehdinkin jo käväistä viime lauantaina tutkailemassa tarjontaa sekä tietysti juomassa mukillisen glögiä. Ensi viikonloppuna tosin on hieman eri myyjät, joten ties vaikka menisin vielä uudestaan. Kovin kummoisia ostoksia ei tosin hoitovapaalaisena voi tehdä, mutta mieluusti ne vähät rahansa laittaa paikallisten yritysten toimintaan. Niin ja siis ihan ilmaiseksi mä tätä mainostan, koska a) musta tämä on kiva tapahtuma ja b) turkulaista designia ei nyt vaan voi hehkuttaa liikaa.

Myssyfarmilla oli ainakin viime viikolla myyjäistarjouksena luomukassi, jota täydensin yhdellä ekstrapussilla. Nyt on keittiössä kotimaista luomuherkkua! Hernerouhepihvit päätyivät kokeiluun ekaksi, tosin omalla sävellyksellä ei syntynyt kovin onnistunutta lopputulosta… Mulla on viime aikoina ollut vähän epäonnea köökin puolella, Instasta löytyy yksi todistekin asiasta. :D Mutta mitään ei ole roskiin mennyt, vatsoihin ovat syötävät uponneet – ulkonäöstä huolimatta.

Kaksi ja puoli vuotta takaperin kotiin tuli ensimmäinen orkidea, joka puhkesi tänä vuonna uudestaan kukkimaan. Keväällä keittiön ikkunalaudalle majoittui toinenkin orkidea, joka päätyi huomaani toimistolta – tieto viherpeukaloudestani oli näköjään kiirinyt myös viereiseen tiimiin. ;) Noudatin samaa kaavaa kuin ensimmäisen kanssa eli leikkasin kuihtuneet kukkavarret pois, sijoitin ruukun kodin valoisimmalle paikalle ja annoin vettä silloin kun muistin. Ei mennyt kauaakaan, kun havaitsin kasvin puskevan uutta kukkavartta ja loppukesästä tilanne näytti tältä:

Muutamassa kuukaudessa uudet – ja varsin komeat – kukat, ihan käsittämätöntä! Pakko olla seurausta tuon vuodenajan valoisuudesta, tai sitten orkidea vain oli niin innoissaan päästyään pois toimiston pimeydestä ja/tai ilmastoinnista. Tämä yksilö kukki muuten yllättävän pitkään: ekat kukat puhkesivat heinäkuun puolivälissä juuri ennen lomareissua ja yllä olevat kuvat on otettu kuukautta myöhemmin.

Itse asiassa silloin heinäkuussa orkideat kukkivat tuplana, sillä aiempi kosintaorkidea pukkasi vielä uudestaan muutaman kukkasen tälle vuodelle. Siitä en valitettavasti ehtinyt ottaa tuota instakuvaa kummempaa, kun kukat jo lakastuivat pois. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta epäilen kasvin tulleen tiensä päähän, sillä juurakosta katosi kaikki vihreä vaikka sitä kovin koitti lilluttaa vesiastiassa juomassa. No, aikansa kaikella. Sitä paitsi saatoin tuossa erään kerran kiikuttaa kotiin yhden Kodin1:n alelaarista löytyneen raitakukkaisen yksilön…

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Kävipä sitten niin, että taannoinen kynsilakkahimoni vallan riehaantui ja talvilomaviikolla kannoin kotiin kaikkiaan seitsemän uutta kynsilakkaa. Hups. Kaikki alkoi maanantaina ollessani laivalla, kun Baltic Princessin kempparin alesta löytyi Essietä ja kassalla oli sopivasti esillä Mavalan pikkupulloja hiukan maahintaa edullisemmin. Seuraavana iltana pilateksen jälkeen käväisin Sansun kanssa viereisessä marketissa, josta bongasin IsaDoran sinisävyisen cracklelakan 2 e. Viimeinen niitti oli “eksyminen” Gina Tricotin kynsilakkalaarille, jossa noista kehutuista kynsilakoista oli näpsäkkä kolme kympillä -tarjous. Kalliiksi tämä kokoelman piristys ei siis tullut.

• Gina Tricot 31 White
• Gina Tricot päällyslakka
• Essie Over the Edge
• Gina Tricot 186 Disco Ball
• IsaDora Graffiti 814 Mad Blue
• Mavala 395 Ruby Dust
• Mavala 392 Moonstone

Että sellainen setti! Yllättäen yli puolet oli tuollaisia erikoisempia lakkoja, joiden poistamisessa on omat hankaluutensa (en vieläkään ole uskaltautunut kokeilemaan mitään peel off -aluslakkaa). Olen aika innoissani näistä, erityisesti tuosta Essiestä – mulla ei ennestään ole kuin yksi merkin kynsilakka, edelleen nätti minttujäätelöinen vuosien takaa. Myös nuo Mavalan Jewel-kokoelman semisti hiekkaiselta tuntuvat lakat ovat aivan ihania. GT:n laarin ääressä pähkäilin tovin valkoisen ja sellaisen syvän merenvihreän välillä, päädyin sitten valkoiseen kun olen sellaista kaivannut. Sitä paitsi se on varmasti huikea discohileiden kanssa.

Parhaillaan kynsissä mennään aika perusmeiningillä: nimettömissä on hopeasinipunahippuista Moonstonea ja muissa kaunis syvän harmaa Over the Edge. Essien suti on parantunut aiempaan verrattuna, tykkään kun se on sellainen leveä kuten esim. IsaDoralla. Mavalan röpelöpintaa on pakko hiplata vähän väliä, kun se tuntuu niin hassulta. Sävy on lähempää tarkasteltuna muuten vielä upeampi kuin kuvissa!

Niin ja hei just kun ehdin päivitellä harmautta eilen, niin tänään aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Miten paljon valosta saakaan lisäenergiaa! Oli ihan erilainen fiilis tänään kotiin tullessa eikä edes väsyttänyt yhtään. Tarkoitus oli hyödyntää tarmokkuus johonkin järkevään, mutta jumituin haaveilemaan keittiöremontista ja siinähän se ilta on hujahtanut… No, huomenna paremmalla onnella – ja toivottavasti riittää sitä valoakin taas!

Taylor Swift – Red [2012]

On aika katsastaa kosmetiikkahaasteen ensimmäiset tulokset! Näin alkuun olen pyrkinyt käyttämään ns. matkakokoja pois ja keskittymään täysikokoisten tuotteiden osalta niihin, joita on ollut enää muutaman käyttökerran verran jäljellä. Tammikuussa sain tyhjäksi yhteensä kuusi putelia, joista kaksi on näytekokoisia. Ei mikään huipputulos, mutta tällä on oikein hyvä aloittaa.

Tigi Bed Head Girl Toys
Käytin viimein loppuun Tigin kiiltoseerumin, josta olen blogannut jo parisen vuotta takaperin. Laitoin seerumia usein hiusten pesua seuraavana aamuna latvoihin, kaipa se hieman niitä silotti. Tuoksu oli kiva, mutta noin muuten jättäisin jatkossa ostamatta.

XZ tyrniöljyhoito
Sinänsä ihan bueno tuote, jossa on hinta/laatusuhde kohdallaan. Muistin öljyn olemassaolon aina vasta suihkuun mennessä, kun se olisi pitänyt sukia hiuksiin ennen suihkua ja antaa vaikuttaa vähintään 15 minuuttia. Tuotetta ei taida enää tässä muodossa olla saatavilla, joten en jää pohtimaan ostaisinko uudestaan vai en.

Weleda Citrus Refreshing Oil
Tuotekuvauksen mukaan öljy vaikuttaa virkistävästi ja elvyttää ihoa, mutta näin pienen (10 ml) testiputelin aikana en huomannut sen kummempaa vaikutusta. Sitruksinen tuoksu oli mukava ja öljy imeytyi suht kivasti, mikä jottei tätä voisi joskus ostaakin.

Yves Rocher Marron De Noel Christmas Chestnut EdT
Minituoksu (20 ml) muistaakseni joululta 2011. Huumaava jouluinen kastanjantuoksu, jota ei pahemmin kesäaikaan huvittanut käyttää. Loppua kohden olin jo aika kyllästynyt tuoksuun, onneksi purnukka ei ollut tämän kookkaampi.

Avène Hydrance Optimale
Sain näytteen apteekissa työskentelevältä kaverilta ja tykkäsin kovasti. Voide on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle, joka kärsii pintakuivuudesta – täsmälleen mun nassulle siis. Kevyt koostumus tuntui iholla täydelliseltä, lisäksi plussaa suojakertoimesta (SPF 20). Ostaisin!

The Body Shop Almond Hand & Nail Butter
Kosteutusteholtaan ja koostumukseltaan oikein passeli. Käytin rasvaa pääsääntöisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, toisinaan tehostin vielä iskemällä puuvillahanskat tassuihin yöksi. Täyteläinen mantelin tuoksu alkoi jossain kohtaa tökkiä enkä siksi menisi ihan heti ostamaan tätä uudestaan.

Loppuneiden tuotteiden vastapainoksi lienee aiheellista tunnustaa, etten selvinnyt tammikuusta ilman uusia kulutettavia… Olin äipän mukana kun hänen piti käyttää Grouponista ostamansa Forum Saunan lahjakortti ja jotenkin siitä sitten jäi mulle käteen Mádaran suihkugeeli. Ei paha, suihkusaippuaa onneksi oli ennestään vain käytössä olevat kaksi. Sen sijaan sortuminen kuun viimeisenä päivänä oli surkeampi: uusi huulipuna niiden 15 vanhan jatkoksi. Mutku! Se on Rimmelin Kate Moss -puna, josta olen lukenut paljon kehuja. Se oli alessa eikä mulla sitä paitsi ollut yhtään pinkkiä huulipunaa. Kolmantena ostin laivalta Calvin Kleinin CK One Shock Street Edition for Her tuoksun, joka on tuoksunsa puolesta täydellinen kesätuoksu ja pullonsa puolesta sopii hyvin mukana kannettavaksi. *seliselisiiseli*