AvainsanaOmakuva

No jumitetaan vielä jokunen tovi sotkun koneella, kun täällä on jopa koneita vapaana (olen ollut tässä ehkä tunnin verran nyt). Jatketaan viime maanantaina kesken jäänyttä esittelyä viime aikoina tekemistäni hankinnoista vaatekaappiini, pääosin H&M-tavaraa jälleen. Miten sieltä nykyään löytyykin niin paljon kaikkea kivaa? Muiden kauppojen valikoima taas ei miellytä silmääni oikeastaan yhtään.

Ensimmäisenä nettiputiikin paketissa tullut t-paita, joka on H&M:n alkuvuodesta julkaistusta Fashion Against AIDS -mallistosta (suunnittelija Scissor Sisters). Tilasin tämän kultaa ajatellen, mutta tykkään tuosta printistä sen verran paljon että paita päätyy hyvin todennäköisesti välillä myös mun päälle. Ihanat kirkkaanvihreät farkut taas bongasin juuri ennen joulua aletangolta, kympin hinta ei kirpaissut kun olin pökiä himoinnut jo ties miten pitkään.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; farkut 9,95e / H&M Divided.)

Yllä olevan paidan kaverina postipaketissa oli saman malliston toinenkin t-paita, Jade Jaggerin suunnittelema hauska huulipaita. Myös tämä ihana turkoosi vaatekappale on miesten mallistosta, mutta S-koko toimii hyvin mulla semilöysänä yläosana. Housut eivät ole farkut, vaikka saattavat siltä näyttää – tai no eivät nuo ns. farkkuleggingsit mun mielestä kamalan paljoa tiukoista, takataskuttomista farkuista eroa. Kiinnostuin ylipäätään kokeilemaan farkkuleggingsejä siksi, kun ne tuntuivat aiheuttavan pienimuotoista hysteriaa blogimaailmassa syksyllä. Niin paljon luki kehuja housujen mukavuudesta ja monikäyttöisyydestä, että pakkohan se oli omin silmin todeta. :) Eikä tosiaan ole farkkuleggingsejä turhaan ylistetty, joustavuus tekee niistä älyttömän hyvät jalassa ja tiukkuuskin säilyy erinomaisesti käyttökerroista huolimatta. Tahdoin ehdottomasti jotkut vähän erikoisemman väriset ja tuo snow wash vei sydämeni ensisilmäyksellä.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; tekonahkatakki 49,90e / H&M Divided;
farkkuleggingsit 34,95e / Vila.)

Taisi jäädä jokin mainitsemassa tuossa jälkimmäisessä kuvassa, eikö? Jouluostoksilla pyöriessäni mukaani tarttui muutaman aleostoksen lisäksi pitkään himoitsemani nahkatakki, aidosta nahasta tosin ei ole tietoakaan. En kuitenkaan vielä irroittanut tuosta lappuja, koska en ole täysin varma pidänkö takin. Se on kyllä hyvin paljon sellainen mitä olen halunnut, mutta tekonahan ohella takin käytettävyys epäilyttää. Lämmin tuo tuskin on ja aika lyhytkin, kyljistä taas vähän väljä. Aargh, hjälp! Kaipaisin nyt mielipiteitä teiltä rakkaat lukijani (ainakin Blogilistan mukaan täällä joku käy): pidänkö kuvassa olevan takin vai palautanko ja jatkan nahkaisen vastaavan etsimistä?

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä takaisin yksikköön, loppuun kuitenkin vielä kuva juuri ennen joululomia saamani paketin sisältöön. Uudet silmälasit! En viitsi palveluksessa käyttää viime keväänä ostamiani rakkauslasejani ja niitä edeltävillä silmälaseilla en näe kunnolla, joten ei auttanut muuta kuin hankkia uudet prillit. Puolustusvoimat kustansivat näöntarkastuksen sekä 79e lasien hinnasta, maksettavaa itselleni jäi lopulta 70e (kehykset linsseillä 99e ja kovapintaiset linssit 50e). Ei paha ottaen huomioon, että nyt näen kunnolla myös intin puuhissa. Mustavalkoisesta kuvasta ei kehysten väriä pahemmin erota, mutta lasit näkyy päässä myös tuossa nahkatakkikuvassa ja ovat siis tummanvioletit väriltään.

(Sininen t-paita eläinkuvioilla 4,95e / H&M Divided.)

Apulanta – Hiekka [2002]

Olen nyt kotikotona flunssaisena, istun kissa sylissä koneella huopaan kääriytyneenä. Varmaan miljoonas kerta kun olen intin aikana flunssassa, ärsyttää! Kaiken lisäksi räkätauti iski just sopivasti laivareissua edeltävänä yönä, bilefiilis oli välillä vähän kadoksissa kun oli niin kipeä olo. Muuten AUK-risteily meni mukavasti, aikamoista säpinää oli meidän lähes 60 hengen porukan kesken. Yksi roskis hajosi ja yhden alikersantin lompakko pöllittiin eikä hyttikäytävä ollut kamalan siistissä kunnossa, mutta noin suunnilleen selvittiin hengissä. Sakki vaikutti olevan tyytyväisiä reissuun ja joku ehti jo kysellä, että miten olisi vielä pikkujouluristeily perään. :)

Mun juhlaintoa hillitsi osittain myös torstaina käymäni keskustelu AUKin linjanjohtajan kanssa. Mulla on vapautuspäiviä kurssin aikana sen verran paljon, että mun jatko alkaa olla jo vaakalaudalla. Ensi viikolla on AUK-marssin rästi, jolla todennäköisesti on ratkaiseva vaikutus. Jos polvi ei kestä sitä, se on bye bye AUKille. Sitä en tiedä, mikä mua sitten odottaa, mikäli kurssi mun osalta päättyy. Polvi on nyt ollut parempi ja toiveet on kovat, ettei se mene enää pahemmaksi, mutta pelottaa silti kamalasti jollei se kestäkään. Ei auta muuta kuin pitää peukkua ja toivoa parasta.

Viikonloppu Tampereella sujui mukavasti, aika vain kulki aivan liian nopeasti kuten sillä on tapana. Akkikin ja miehensä uusi koti oli ihanan kodikas, ja lauantai-illan tupareissa laulettiin (mä tosin skippasin tällä kertaa, vaikka SingStar tarjosikin sekä Stellaa että Apulantaa), herkuteltiin mm. mutakakulla ja taltutettiin jano vadelmaisella boolilla. Osa porukasta jatkoi iltaa vielä kaupunkiin, mua kuitenkin väsytti sen verran paljon, että seurasin Akkikin esimerkkiä ja kiskoin enemmän unta palloon.

Sunnuntaipäivällä hyppäsin junaan ja matkasin Turkuun, jossa mua kerrankin oli joku vastassa. <3 Päivä oli harmaa ja sateinen, joten hengailtiin vaan mun luona ja tehtiin ruokaa jne. Illalla sitten takaisin Säkylään ja paluu arkeen. Mun polvi alkoi runsas viikko sitten oikutella ja viime viikolla se oli niin kipeä, että pelkkä rappusten nouseminen sai kyyneleet silmiin kivusta. Tänään kävin uudestaan veksissä, vähän siellä kuulemma on nestettä ja pientä rusahteluakin kuuluu, mutta kaiken kaikkiaan on kuulemma yllättävän hyvin parantunut. Huomisiltana alkava marssi (kestää yön yli) multa jää väliin, torstaina pääsen kokeilemaan josko polvi kestää normaalin palveluksen. Toivotaan parasta.

Tänään tuli kapteenilta mielenkiintoinen linjaus: tästä eteenpäin tytöillä ei ole mitään asiaa poikien tupiin ja päinvastoin. Tyttöjä on pelkästään yhdessä tuvassa eli toisin sanoen me nökötetään siellä keskenämme, kun taas pojat voivat hengata ja puhua paskaa myös muissa tuvissa. Tylsää.

(Edellislomilla otettu kuva, kameran takana sisko.)

CSS – Cansei de Ser Sexy [2006]

Puolentoista vuorokauden lomalla tällä kertaa. Muuten olisin päässyt jo perjantaina, mutta viikon takaisen VMTL-päivän takia mun täytyi jäädä lauantaiksi rästimään sairauspäivänä ollut taisteluharjoitus. Tavallaan oli ihan hauskakin jäädä ylimääräiseksi yöksi, meininki oli rennompaa kun meitä ei ollut yksikössä kuin about 25 alokasta + muutama alikki. Iltavahvuuslaskenta oli älyttömin ikinä eikä kellään pysynyt pokka, vaikka olisi kuinka kovasti yrittänyt. :) Mukavaa oli myös tutustua paremmin kahteen tupakaveriin, joiden kanssa höpistiin vielä melkein tunti hiljaisuuden alettua.

Lauantaiaamulla herätys oli tuttuun tapaan kello 6.15, joskin aamupalan jälkeen pystyi ottamaan pienet torkut, sillä ensimmäiseksi rästittiin uimataitotesti ja cooper, jotka mulla oli kumpikin jo suoritettuna. Yhdeksän jälkeen heitettiin taisteluvarustus päälle ja seuraavat pari-kolme tuntia meni metsässä harjoitellen sekä ryhmän että yksittäisen taistelijan etenemismuotoja. Lämpötila oli varmasti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä plus-astetta ja hiki valui pitkin selkää jo siinä vaiheessa, kun siirryttiin parinsadan metrin matka yksikön pihalta metsänreunaan. Oli niin parasta päästä suihkuun harjoituksen päätyttyä! Pyöreät 20 kg (taisteluvyö ~18 kg ja ase ~4 kg) niskassa ryömiminen, syöksyminen jne. sai todellakin hien pintaan: mulla ei ole ikinä ennen ollut vaatetus yhtä märkä hiestä. Naminam.

Huolimatta extrapäivästä viikko tuntui menevän nopeasti. Tiistaina oli uimataitotesti, joka omalla kohdallani meni ihan ok, vaikka olinkin vielä vähän flunssainen. Alkuviikosta saatiin myös polkupyörät, joilla torstaiaamulla polkaistiin ampumaradalle. Siellä menikin lähes koko päivä, oltiin vasta myöhään iltapäivällä takaisin kasarmilla. Vielä ei ampuminen multa suju kovin hyvin, sillä säpsähtelen liikaa aina kun vieressä olevien aseet pamahtelevat. Välillä pystyin keskittymään paremmin ja sain pari kymppiäkin tauluun. Viimeiseksi ammuttiin kymmenen sarja, josta laskettiin pisteet – mun tulos taisi olla 80/100.

Perjantaina oli ensiapupäivä, jonka aikana harjoiteltiin mm. elvyttämistä, evakuointia sekä erilaisten palojen sammuttamista. Evakuointirasti oli kaikista rankin, kun piti tst-varustuksessa (ilman asetta) raahata toisia niin ikään tst-varustus päällä olevia taistelijoita oksien ja käpyjen raapiessa käsiä ja jalkoja. Sen jälkeen viimeiselle rastille juostessa mulle iski yhtäkkiä joku hengenahdistus enkä meinannut saada lainkaan henkeä, hetkeksi lyyhistyin siihen tielle kun ei kerta kaikkiaan henki kulkenut. Sama toistui vielä uudestaankin, mutta onneksi ensiapukoulutus oli lopuillaan ja loppupäivä oli iisimpää menoa.

Jos armeijasta jotain saa irti niin mustelmia ainakin. Evakuointirastin seurauksena mulla oli toinen jalka hullun kipeä lauantaiaamulla ja päivän mittaan kipeään kohtaan muodostuikin “nätti” 5×2 cm kokoinen mustelma. Lisäksi eilen kotiin tullessani huomasin peilistä, että toisesta kädestä löytyy “muutama” pikku mustelma:

Eilisen iltapäivän lojuin lähinnä kotosalla huonoa saunaa muistuttavassa kämpässäni, jumitin hetken koneella sekä käväisin Anttilassa pohdiskelemassa seuraavaa hiusväriäni samalla kun hain alakerran marketista sapuskaa. Illalla hyppäsin pyörän selkään ja poljin moikkaamaan ystävääni Sansua. Sansun puolitoistavuotias poika selvisi alku-ujoudestaan ja yritti kovasti jutella mulle sekä kiskoi mut kädestä pitäen sohvalle istumaan. Mäkin jopa unohdin lapsikammoni/-pelkoni ja “lueskelin” pojan kanssa kuvakirjaa ym. – tietyllä tapaa iso askel mulle. :) Ennen Miron syntymää mulla oli aika paha kammo lapsia kohtaan, mutta pikku hiljaa se on helpottanut, kun aina välillä on tekemisissä lapsen kanssa.

Tänään pitäisi lähteä kotikotona käymään, tekee niin kovasti mieli pulahtaa uima-altaaseen ja ehkä vähän maata auringossakin. Taidankin kohta pirauttaa siskolle, josko se olisi jo hereillä ja voisin mennä hakemaan siltä auton lainaksi.

Status Quo – In The Army Now

Viimeinen aamu, nukuin yön ihan ok ja heräsin seitsemän pintaan. Kävin suihkussa, tiskasin ja hoidin viimeiset työjutut. Yllättävän rauhallinen olen nämä viimeiset päivät ollut, mutta eiköhän jännityskin pikku hiljaa ala nostaa päätään.

Reppu odottaa valmiina eteisessä, toivottavasti kaikki tarpeellinen sisällään. Nyt mennään eikä meinata. Adjö!