Jahas, mun nettiyhteys näköjään katkaistiin justiinsa kun oli tarkoitus päivittää blogi. Tiesin kyllä, että sen oli tarkoituskin katketa tänään, mutta oletin sen tapahtuvan puoliltaöin enkä jo yhdentoista jälkeen. No can do, kirjoitetaan tämä siis offline ja lisätään blogiin heti linjoille päästyä. Onneksi menen huomenna kotikotona käymään.
Piti jo viikonloppuna päivitellä, mutta aika näköjään katosi johonkin. Tehdään siis jälleen aikamatka pari päivää taaksepäin viime perjantaille, jolloin reissattiin porukalla Tampereelle hurvittelemaan. Perille päästiin joskus puoli yhden maissa, saatiin auto ja Cebari parkkiin – sitten ei muuta kuin huvipuiston puolelle.
Siskon jengi (= siskon poikaystävä H ja kaveri S) oli lähtenyt vähän edeltä sisälle ja tytöt kieputtelivat jo jossain laitteessa, joten me samoiltiin hetki kullan kanssa edestakaisin kunnes päädyttiin kevyeen aloitukseen (mun toiveesta): Kantti x Kantti -autot sekä Orlochlessin torni, tuttavallisemmin kummitusjuna. Troika tuntui alkuun niin oudolta, että hetken mietin kykenenkö menemään mihinkään sen hurjempaan laitteeseen. :) Keräsin kuitenkin itseni ja heti perään tuli testattua Aikamatto, Jet Star (= vuoristorata) sekä TakeOff, jonka vemputus aiheutti hetkellisen pahan olon.
Ennen kunnollista vauhtiin pääsyäni treffattiin sisko & co, ensin käytiin kullan kanssa keinukarusellissa (miksi ihmeessä sen nimi on Wave Swinger?!) ja sitten mentiin koko lössi Metkulaan nauramaan. Jotenkin sitä vain itsekin taantui 10-vuotiaan tasolle ja juoksi innoissaan huoneesta toiseen, eksyi labyrinttiin ja siirtyi yläkerrasta alas liukumäen kautta.
Mä en ole koskaan ollut kovin kummoinen hurjapää ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin ihan oikeasti jokaiseen laitteeseen. Tornado oli ehkä se suurin jännitys, mutta sen verran hauskaa oli, että ensimmäisen kierroksen jälkeen ajettiin saman tien toinen perään, kun ei jonoa ollut. Ehkä vähän samaan kategoriaan kuuluivat Trombi ja Half Pipe, jossain määrin myös tämän kesän uutuuslaite Tyrsky.
Edellä mainittujen laitteiden lisäksi tuli vielä Korkkiruuvi, Hurricane, Viikinkilaiva, Tukkijoki ja Vauhtimato (mun suosikki pienenä!) testattua, muissa paitsi Hurricanessa olin ollut aikaisemminkin. Tukkijoessa sai “pikkasen” vettä päälle, viimeisen laskun jälkeen oli kyllä märkä fiilis. Otsatukkakin sai pesun, kuten yllä olevasta kuvasta näkee. Onneksi kesä kuivaa minkä kastelee ja vaatteet olivat kuivat ennen kuin edes tajusi. Ai niin, kävinhän mä kultsin kanssa venelenkillä Taikajoellakin.
Komea letti kaverilla!
Jossain vaiheessa taas erkaannuttiin kahteen porukkaan, heiluttuamme kullan kanssa Half Pipessa kahdesti peräkkäin päätettiin ottaa hetki rauhallisesti ja otettiin (mun pyynnöstä) suunnaksi Lasten Eläintarha. Kierrettyämme kaikki elukat oli kello sopivasti sen verran, että ehdittiin päivän viimeiseen esitykseen Delfinaarioon. Matkalla tuli vastaan H, joka ei ollut niin innostunut kieputuksesta kuin tytöt, ja lähti meidän mukana delfiinejä moikkaamaan. Ihan uskomattomia ne delfiinit kyllä ja aika hurjan kokoisia!
Delfinaarion jälkeen H liittyi taas tyttöjen seuraan ja me vaihdettiin rakennusta aukion toiselle puolelle. Mua on aina tähdet ja avaruus kiehtonut, pakkohan Planetaarion ohjelma Tähdet oli mennä katsastamaan. Ihan mielenkiintoinen puolituntinen, vaikkakin loppupuolella päähän alkoi vähän sattua se kattoshow’n tiiraileminen. Planetaarion alakerrassa oleva Akvaario oltiin kierretty läpi jo aikaisemmin, joten tähtien jälkeen paineltiin taas huvipuiston puolelle. Viimeiset hurvittelut Tornadossa ja Tyrskyssä, minkä jälkeen mentiin vielä porukalla Näsinneulaan katselemaan maisemia.
Sisko, H ja S lähtivät ajelemaan kohti kotia, me kultsin kanssa hypättiin prätkän selkään ja otettiin suunta kohti Tampereen reunamia. Huvipuistoilu oli kieltämättä mitä onnistunein: elokuinen aurinko paistoi mukavan lämpimästi eikä ihmisiä ollut nimeksikään, laitteisiin ei siis tarvinnut jonottaa oikeastaan yhtään. Aika lailla täydellistä! Ilta meni Akkikin kanssa jutellessa ja perheen puuhia seuratessa, Onni oli kasvanut ja oppinut heiluttelemaan itseään, pehmoinen vauvatukkakin oli vaalentunut viime näkemästä. Pitkän päivän jälkeen oli ihana kellahtaa vieraspetiin, uni tuli kyllä todella nopeasti.
Lauantaiaamulla ei pidetty kiirettä heräämisen kanssa, vaan nukuttiin melkein yhteentoista saakka. Muutama tunti vietettiin Akkikin ja Onnin seurassa (Akkikin mies P oli lähtenyt jo aamulla töihin), kunnes lähdettiin syömään American Dineriin. Kulta tahtoi ehdottomasti jättimäisen Original Giant Burgerin, mulle riitti Crispy Chicken Sandwich (ristikkoperunoilla) – sekin tosin oli aivan valtava. Mussutettiin annoksiamme pieni ikuisuus, rasvaista oli mutta aivan järjettömän hyvää. Mä jouduin luovuttamaan ennen lautasen tyhjentymistä, onneksi kullan mahaan mahtui vielä vähän munkin annoksesta. On se kyllä niin epäreilua, että toinen voi vetää ihan mitä tahansa safkaa ihan miten paljon vain eikä liho mihinkään! :P
Ruuan jälkeen hurautettiin mahat piukassa takaisin Akkikille, jossa oli pakko ottaa vähän ruokalepoa. Tarkoitus oli lähteä ajoissa ajamaan kotia kohti, mutta mun maha alkoi sattua niin ettei lähtemisestä meinannut tulla mitään. Seitsemän jälkeen päästiin lopulta liikenteeseen ja mun kotikotona taidettiin olla kymmenen pintaan. Jottei ajaminen olisi ollut liian helppoa pelkän pimeyden kanssa, viimeiset 20 km köröteltiin vesisateessa. Ai että miten ihanan paljon näki tietä, Cebarin valot on ihan varmasti tarkoitettu justiinsa pimeäajoon – NOT! Onnellisesti kuitenkin päästiin perille, vaikka välillä vähän pelottikin miten tässä käy.
Huh, tulipahan selostus. Nyt laitan koneen yöpuulle ja painun itsekin peiton alle. Huomiseksi on taas kaikenlaista ohjelmaa ja pakatakin pitäisi, kun eivät ne muuttolaatikot näköjään itsestään täyty. Tämä viikko menee aika tiiviisti muuttopuuhissa ja seuraavat pari viikkoa punkkaan siellä täällä, kun uuteen kämppään päästään vasta syyskuun puolivälissä. Onneksi kotikotona on tilaa kamojen väliaikaissäilytykseen, joten onnistuu nykyisen kämpän jättäminen jo nyt eikä tarvitse maksella mitään vuokria turhaan.
Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]
