AvainsanaOmakuva

Armeijan arjessa taas, muutama päivä sentään vielä kasarmilla. Lauantaina laitetaan leirikamat kasaan ja sunnuntaina suunnataan vaunut kohti Niinisaloa, jossa vietetään ensi viikko mukana tykistökoulun harjoituksessa. Loppupalvelusajan ryhmäjako selvisi pääosin tänään, ensi viikon harjoitukseen lähdetään sitten lopullisessa kokoonpanossa. Tällä hetkellä oma ryhmä vaikuttaa ihan lupaavalta, Niinisalossa näkee miten homma toimii – toivottavasti hyvin.

Piti muuten aiemmin jo mainita (mutten muistanut, yllätys yllätys), että heitin heti ensimmäisenä lomapäivänä uutta väriä hiuksiin. Vaaleaa jälleen, toiveena vähemmän kellertävä/punertava tukka ja jonkin verran se kyllä vaalenikin. Latvat ovat edelleen turhan tummat, mutta ehkäpä mä joskus vielä saan koko kuontalon suunnilleen toivotun sävyiseksi. Tavoitteena olisi siis sellainen luonnollinen väri jossain blondin ja vaaleanruskean välimaastossa, tällaiselta näyttää toistaiseksi:

Maanantai eli viimeinen lomapäivä oli aika hässäkkää, aika tuntui loppuvan kesken ja lomaa olisi mieluusti jatkanut vielä päivän tai pari. Iltapäivällä olin Kaarinassa serkun synttäreillä, sen jälkeen melkein saikin jo heittää kamppeet kasaan ja valmistautua Säkylään paluuseen. Vaikka tuli kiire kaiken suhteen, pitkästä aikaa oli ihan ok fiilis lähteä takaisin – siitäkin huolimatta, että ollaan viikonloppu kiinni. Vihdoin ja viimein tännekin suunnalle saapunut kevät varmasti helpottaa oloa, myös henkisesti.

Seuraavaksi lueskelen vielä muutamat blogit ja sen jälkeen suuntaan tupaan Jussi Vareksen seuraan loppuillaksi. Luettavana on tällä hetkellä pari vuotta sitten julkaistu Uhkapelimerkki, joka jostain syystä oli jäänyt multa välistä, vaikka suurimman osan Vares-kirjoista olen jo ehtinyt lukea. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Astrid Swan – Poverina [2005]

Tuplagines on vihdoin takana, nyt nautiskelen neljästä vapaapäivästä. Flunssainen tosin olen edelleen, keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli aivan järkyttävä olo ja torstaiaamulla oli vähän kuumettakin. Eilisen yritin ottaa mahdollisimman iisisti ja tänään lämpöä ei onneksi enää ollut. Kurkku on edelleen kipeä ja yskiminen sattuu, mutta eiköhän se tästä lähde paranemaan.

Menin eilen illalla siskon luokse pesemään pyykkiä (mulla ei siis ole pesukonetta eikä tässä taloyhtiössä ole edes yleistä pyykkitupaa…) ja olin siellä sitten yötä. Sisko lähti aamulla ennen seitsemää töihin, tulin siinä samalla kyydillä kotiin tarkoituksenani mennä vielä pariksi tunniksi nukkumaan, mutta jostain syystä ei enää väsyttänyt ja aamupäivä on mennyt tietokoneen ääressä teekuppi toisessa kädessä. Mulla on pitkään ollut ajatuksissa vanhojen digikuvien siivoaminen, nyt sain sen vihdoin toteutettua. Siinä kuvakansioita selaillessa iski pienoinen Jyväskylä-ikävä, viime visiitistäkin alkaa kohta olla jo vuoden päivät. Aamun muisteloiden seurauksena loppupostaus on omistettu rakkaalle opiskelukaupungilleni.

Mitä kaipaan Jyväskylän vuosiin liittyen?

1) Maailman parasta kämppistä
Asuttiin Akkikin kanssa ensimmäisen opiskeluvuoden syksystä toisen vuoden loppuun kämppiksinä, yhteensä kahdessa eri asunnossa. Oltiin tavoiltamme hyvin samanlaisia, mikä teki yhteiselon suhteellisen helpoksi. Yllä oleva kuva on ensimmäiseltä syksyltä, kun pidettiin pienimuotoiset pikkujoulut luokkakavereille. Leivottiin pipareita, jotka Akkiki koristeli – jokaiselle oli oma nimikkopipari, joskaan kaikki eivät edes ilmestyneet paikalle.

2) Yhteisiä kouluprojekteja
Vaikka kouluprojektit välillä hajottivat päätä ja mieltä oikein kunnolla, olivat ne kuitenkin yksi mukavimmista opiskelumuodoista. Kuvassa työstetään ekan kouluvuoden multimediaprojektia, josta syntyi lopulta Mikä ihmeen mediatekniikka? -niminen mediatekniikan esittelysovellus.

3) Valokuvausretkiä Akkikin kanssa
Yksin on kiva pyöriä siellä sun täällä kuvailemassa kaikkea mitä mieleen tulee, mutta vielä kivempaa se on ystävän kanssa. Akkikin innostuttua kuvauksesta (ja hankittua oman digikameran) toisena opiskeluvuotena teimme silloin tällöin kuvausretkiä ympäri Jyväskylää, mikä oli mukava tapa viettää pitempää taukoa oppituntien välissä tai keväistä sunnuntai-iltapäivää.

4) Jyväskylän blogimiittejä
Ensimmäinen Jkl-blogimiitti järjestettiin lokakuussa 2006. Mua jännitti kamalasti mennessäni paikalle, mutta jännitys onneksi helpotti tutustuessani mahtaviin kanssabloggaajiin. Toisen kerran olin miittailemassa keväällä 2007, silläkin kertaa enimmäkseen tuttujen mutta myös muutamien uusien naamojen kanssa istuskeltiin iltaa Sohwissa. On muuten aika ikävä Sohwin ihania ruokia!

5) Mediatekniikkaristeilyjä
Risteilyt Helsinki-Tukholma-Helsinki välillä olivat kerrassaan hulvattomia reissuja, joiden fiilistä kaipaan kovasti. Mikäs sen hauskempaa kuin tulevat legoinsinöörit laivalla hillumassa? Tukholmassa ei olo aina ollut mitä parhain, mutta hengissä selvittiin. :) Kuva on kolmannen vuoden risteilyltä keväältä 2007, ikävöin myös noita mun hiuksia.

6) Järviä
Yksi Jyväskylässä asumisen parhaita puolia oli ehdottomasti järvet, neljän vuoden aikana opin rakastamaan syvästi järvimaisemaa. Paras lenkkireitti kulki Jyväsjärven ympärillä, sitä reittiä tuli kyllä tallottua ties miten monta kertaa – useimmiten parhaan lenkkiseuran eli ystäväni T:n seurassa. Viimeisenä (ja itse asiassa ainoana, yleensä vietin kesät kotikonnuilla töiden takia) Jyväskylän kesänäni asuin Vaajakoskella ja nautin suunnattomasti pyöräillessäni Jyväsjärven rantaa kohti keskustaa auringon lämmittäessä ihanasti. Joltain sellaiselta reissulta tuo kuvakin on, ajankohtana heinäkuu 2007.

7) Opiskelukavereita
Intin aikana ei ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä ihmisiin, mutta kaikki ovat ajatuksissani säännöllisesti. Porukalla pidettiin mahtavia pirskeitä ja selvittiin tylsimmistäkin koulutehtävistä, niistä edellä mainituista laivaristeilyistä puhumattakaan. Kiva olisi taas lähteä Jyväskylään poikia moikkaamaan, saa nähdä jos vaikka kesällä ehtisi.

Anouk – Together Alone [1997]

Sinne se lähti, nimittäin kulta takaisin Säkylään mun jäädessä nautiskelemaan siviilistä koko viikoksi. Hassua miten itku silmässä olin lähdön hetkellä, vaikka edessä on vaivaiset viisi päivää erossa… Ja ensi viikonloppuna sitä paitsi saadaan viettää kolme kokonaista päivää yhdessä.

Eilen oli ystävänpäivä, toivottavasti kaikilla oli mukava päivä rakkaiden ihmisten seurassa! Kulta tuli vasta eilen päivällä lomille (itse olin tullut jo perjantaina), ja ennen menoa linja-autoasemalle vastaan käväisin pikaisesti kaupungilla. JC:n alerekiltä bongasin -30 % alennuksella monesti aiemmin ihailuni kohteena olleen mintunvihreän leopardikuviolla varustetun trikoopaidan, jossa on ihanan avara kaula- ja selkäpuoli – hihkaisin mielessäni enkä mitenkään pystynyt jättämään ihanuutta kauppaan. Sovituskoppiin mennessäni huomasin laatikollisen miesten t-paitoja alennuksessa ja vitosella nappasin kullalle ystävänpäiväksi tyylikkään printtikuvioisen paidan:

Ostin myös pussillisen erilaisia sydänkarkkeja (ylemmässä kuvassa) sekä punaisen sydäntikkarin (kullalla kädessä paitakuvassa), jotka asettelin nätisti lautaselle olohuoneen pöydälle odottamaan poikaa suihkusta. :) Karkit mussutettiin yhdessä sohvalla loikoilun lomassa, ja paita pääsi kullan päälle äidin serkun 50-vuotissynttäreille, joita oltiin illalla juhlimassa Ravintola Pohjakulmassa Rymättylässä. Kerrassaan ihanat juhlat: paljon naurua, maukasta ruokaa, hyvää viiniä, suussa sulavaa kakkua (kolmea erilaista!) sekä kaunis, vanhanaikainen ympäristö. Mulla oli päälläni päivällä ostamani leopardipaita, leveä vyötärövyö, H&M:n vetskarimekko hameeksi käärittynä, magentat sukkahousut ja DinSkon korkeakorkoiset nauhapopot. Ranteessa oli viime viikolla Myllystä löytämäni ketjurannekoru kivillä sekä siskon samanlaisesta rannekorusta tekemät korvikset ja kaulakoru. Ihanat, eikö vain?

Rannekoruhan näytti siis suunnilleen tältä, omansa sisko pilkkoi täysin osiin ja tuota mun versiota on ihan pikkasen muokattu kivien osalta. Kätevästi tuli yllä olevassa kuvassa uusi paitakin esiteltyä, tykkään kyllä ihan mielettömästi tuosta mallista. Nyt voisin hilpaista suihkuun, adjö!

P.S. Vink vink: Idhrenin arvonta kestää vielä muutaman päivän.

Duffy – Rockferry [2008]

Oltiin viime yö siskon kanssa kotikotona, eilen piti päästä saunomaan ja kissoja oli kiva palluttaa – Miskakin on taas pysynyt tutuilla nurkilla viikkoja kestävien reissujen sijasta. Tänään tullessamme takaisin Turkuun poikettiin Myllyssä, perhana kun piti osua tielle vaikka mitä kivaa heti päivärahojen kolahdettua eilen tilille. :P No, osan kivoista jutuista pystyin sentään jättämään rauhaan.

(Tunikamekko 8,97e / Eve; niittivyö 5e / H&M young, kuvioleggingsit 4,90e / Gina Tricot.)

Gina Tricotin alerekiltä bongatut ruusukuvioiset leggingsit ovat muutaman viikon takaa, tänään sen sijaan mukaan tarttui valkoinen taskullinen tunikamekko JC:stä. Mulla on ennestään samainen mekko mustana (aiemmin tämän talven aleista ostettu) enkä malttanut jättää valkoista versiota kauppaan, hyväksi havaittua vaatekappalettahan sopii kaapissa toki olla parissakin värissä. Tunikan alkuperäinen hinta on muuten ollut kolmekymppiä eli ihan hyvä alennusprosentti oli hintalappuun läiskäisty. Myös kuvassa näkyvä kiiltonahkainen niittivyö on tämän päivän löytö, H&M:n lastenosastolta sattuu aina silloin tällöin silmiin helmiä. Kaksi kertaa vyötärön ympäri ylettyvä yksirivinen niittivyö on ollut haaveissa pitkään, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan – ennen kuin nyt. Vyön lisäksi ostin H&M:ltä kahdella eurolla luumunväriset sukkahousut, jotka ovat sellaista jännää sukkamaista (ei siis sukkahousumaista) materiaalia. Niin joo ja JC:stä ostin myös luumunvärisen perusteepparin, kahden euron hintaan sekin.

Kai sitä saa toisenkin kerran kuukauden sisään hamuta läjän koruja, kun halvalla lähtevät? Ensimmäinen kunnon koruale osui tielleni tammikuussa Seppälässä, tällä kertaa vuorossa oli Myllyn Only/Vero Moda -liike.

Mitäs kaikkea kasassa onkaan:

• ketjurannekoru kivillä 2e (alkup. hinta 12,95e)
• raidallinen rannekoru 2e (alkup. hinta 9,95e)
• nahkaranneke 2e (alkup. hinta 9,95e)
• nappikorvikset 1e (alkup. hinta 4,95e)

Korujen uusiokäytöstä innostunut sisko osti myös tuon ketjuröykkiökorun ja mietiskeli ääneen siitä syntyvän ihanat korvikset. Jospa ne vaikka päätyisivät isosiskon korvia koristamaan..? Ainakin sopisivat tuon rannekorun pariksi täydellisesti. :)

Tapahtuipa muuten sellainen ihme, että luovutin ja liityin naamakirjaan. Runsas vuosi siinä meni taistellessa, sallittakoon tämä erävoitto suuren suosion saavuttaneelle palvelulle. Nähtäväksi jää addiktoidunko täysin vai pystynkö pitämään narut käsissäni enkä ole vartin välein tsekkaamassa profiiliani. Tämän muutoksen myötä syntyi myös blogiin uusi kategoria, Internetin ihmeet.

P.S. En olekaan hetkeen osallistunut arvontoihin, onneksi Linda Sofialla on sellainen kuin tilauksesta.

Death Cab For Cutie – Narrow Stairs [2008]

Päästiin eilen jo loman viettoon, pitkä viikonloppu oli kyllä täydellinen tähän kohtaan. Aivan ihanaa olla vapaalla arkipäivänä! Tänäänkin ollaan tehty kullan kanssa vaikka mitä ja silti kello on vasta hetki sitten ohittanut iltakuuden – eikä ole kuin perjantai ja edessä vielä kaksi vapaapäivää. :)

Inttiviikko jäi siis vain nelipäiväiseksi, mutta oli siitä huolimatta ihan tarpeeksi raskas. Hassua, miten raskautta ei oikeastaan tajunnut kuin vasta torstai-iltapäivällä, kun palattiin maastosta kasarmille likaisina ja väsyneinä. Tarkemmin ajatellen nuupahtanut olo ei ollut mikään ihme, sillä päivät olivat pitkiä ja sisälsivät lähes koko ajan jotain tekemistä. Viime viikon maastoajoja seurasi tieajoleiri eli nimensä mukaisesti harjoiteltiin ajamista niin maanteillä kuin taajamissakin. Alkuun vähän jännitti ajaa normaalilevyisen kaistan kokonaan täyttävällä kulkupelillä, mutta ajokertojen karttuessa vaunun leveyteen alkoi tottua.

Keskiviikkona ja torstaina oli vuorossa kurssin ensimmäiset tutkinnot: sekä ajajan että johtajan käsittelyrata. Kumpikin sisälsi pujottelua tynnyreiden välistä sekä lankulla ajamista, tarkoituksena siis ettei yhteenkään tynnyriin osu tai mikään pyörä putoa lankulta. Sain ajajan käsittelyn läpi ensimmäisenä meidän 4 hengen ryhmästä, kolmannella yrityskerralla tuli hyväksytty suoritus (ja se tutkinnon vastaanottaja oli todella tarkka niillä lankuilla!). Johtamisrata olikin sitten hankalampi tapaus, sain pari kertaa jonkun ihmeen hermostumiskohtauksen ja loppujen lopuksi rata meni viidennellä yrittämällä läpi.

Torstaipäivällä saatiin lounaaksi perustorstairuokaa, hernekeittoa ja pannukakkua siis. Osa porukasta inhoaa jokaviikkoista hernekeittopäivää, mutta mun mielestä hernari on intin parasta ruokaa – jopa pakista syötynä. Vaikka en pannarista kamalasti edes tykkää, sitä on silti pakko ottaa kerta toisensa jälkeen… Kai se vain jotenkin kuuluu siihen hernekeiton perään, heh. Ja kun nyt tuli syömisistä puhe, niin mua viime syksystä saakka vaivannut minttu-Tupla-addiktio on vihdoin hellittänyt – mutta tilalle on tullut uusi himokarkki. Rainbow-valikoiman jatkoksi on ilmestynyt runsaan euron maksava Top 5 -karkkipussi, joka sisältää ihania hedelmä- ja salmiakkinumeroita. Maun ja hinnan lisäksi suuri plussa on, että kyseisten karkkien valmistaja on suomalainen Delfin-Tuote! Mä ostan mieluiten aina kotimaista tavaraa, joten tässä kohtaa nyökyttelen tyytyväisenä. Paitsi että pitäisi aloittaa herkkulakko, kun on taas tullut mussutettua kaikenmoista lihottavaa… Noh, kuitenkin.

Käytiin (lue: mä vaihdoin askelteni suuntaa lennossa ja kulta seurasi huokaisten perässä) muuten tänään ohikulkumatkalla Hansan Vagabond-liikkeessä ja silmiin osui sattumalta vaaleanruskea Muscat-kenkä, jota oli tietysti pakko sovittaa saman tien. Hyvältä tuntui ja näytti, täytyy varmaan harkita ihan tosissaan sellaisen parin hommaamista. Vagabondin nettikaupassa popoja ei enää ole, mutta liikkeessä oli pari oikeaa kokoa -50 % hintalapulla varustettuna. Pitäisiköhän huomenna käydä uudestaan Hansassa..?