AvainsanaOmakuva

No niin, nyt vihdoin pienimuotoinen katsaus Ruisrockiin mun osalta. Tarkoitus oli lauantaina lähteä ajoissa Ruissalon suuntaan, mutta edellisen TJ0-illan Klubi-reissun seurauksena oli sen verran heikko olo, että lähtö vähän venähti. Stella valitettavasti missattiin, täytyy mennä katsomaan sitä jonnekin muualle joku kerta siis. Festarivaatetusta koristi tietysti Ohi on -tarrat, mun pikkutarra tosin putosi jo alkumetreillä.

Ennen lähtöä ei pahemmin ehditty mitään syödä, joten matkalla käytiin kaupan kautta hakemassa evästä. Patonki ja kebakot katosivat sitten parempiin suihin Reginan keikkaa kuunnellessa. Lähtiessä vielä keli oli semilämmin, mutta iltapäivällä aurinko joutui väistymään sadepilvien tieltä ja ilma viileni turhan paljon. Enkä mä tietystikään ollut tajunnut ottaa mukaan jotain ihan oikeasti lämmintä vaatetta, nimimerkillä vietin koko illan sukkahousuissa… Shortsien kanssa toki, mutta eivät ne kamalasti lämmitä.

Eppu Normaalia kuunneltiin jonkin aikaa, vaikkei kulta enkä mäkään kyseisestä poppoosta sen kummemmin välitä. Samaan aikaan ei kuitenkaan ollut mitään mielekkäämpää tekemistä, joten nurmikolla rötvääminen sai kelvata. Le Corps Mince de Françoisen ja Egotripin jälkeen jäätiin Rantalavan tienoille, jossa mun mielestä esiintyi lauantain parhaat bändit. Kulta kyllästyi sateiseen meininkiin jo ennen kahdeksaa ja lähti toisen meidän porukan pojan kanssa kotiin, joten Tehosekoittimen keikka jammailtiin naiskersanttien kesken. Ehkä noin puoliväliin keikkaa tuli vettä taivaalta, mutta sitten aurinko yhtäkkiä tuli esiin – ja fiilis senkun nousi.

Maa alkoi rannassa muuttua suhteellisen mutaiseksi, mutta sekös olisi menoa haitannut. Tehosekoitin katsottiin kokonaan, minkä jälkeen käytiin kuuntelemassa In Flamesia muutaman biisin verran. Sen jälkeen jälleen Rantalavan maisemiin, kun esiintymisvuoroon tuli yksi pitkäaikaisista suosikeistani eli The Sounds. Kuuntelin keikasta sekä alkua että loppua, välissä kävin pitämässä kaveria kädestä kiinni nännilävistysoperaation verran. ;) Loppuillasta tuli kuunneltua vielä vähän Kotiteollisuutta ja vähän Mewiä, ennen kuin lähdettiin kävelemään pois Ruissalosta.

Rouvat kersantit Tehiksen keikalla vastaostetut, ihkut niittirannekkeet käsissä.

Sunnuntaiaamulla olo oli huomattavasti parempi kuin edellisenä aamuna, onneksi. Väsymys kuitenkin oli hurja, vaikka nukuttiin puolillepäivin saakka. Iltapäivällä olin Turun kesäteatterissa katsomassa Kolme muskettisoturia, mukana oli meidän perhe siskon poikkiksen kera. Ihan hauska näytelmä oli, kannattaa mennä katsomaan mikäli Turun suunnalla sattuu liikuskelemaan.

Eilen illalla ajettiin kullan kanssa mun kotikotiin, jossa päästiin saunaan ja uimaan. Uima-altaan 19-asteinen vesi tuntui juuri sopivan vilpoiselta väsähtäneeseen oloon. Tänään ei tehty mitään kummempia, kunhan lojuttiin ja vähän auteltiin äitin puutarhahommissa. Huomenna aloitan kiivaan työnhakurumban: alkuun hakemukset kaikkiin mahdollisiin rekryfirmoihin ja muihin mahdollisiin, ehkä myös mahdottomiin. Ja sitten pitämään peukkuja, että jotain duunia löytyisi.

Róisín Murphy – Ruby Blue [2005]

Jälleen kerran tuli todistettua eräs huhu vääräksi: II/08 kotiutui sittenkin. Tosiaan, nyt on ohi 362 vrk vapaaehtoista palvelusta! Vaikka viimeistä viikkoa oli odottanut ikuisuudelta tuntuvan ajan, oli fiilis kuitenkin suhteellisen haikea. Tavaroiden pakkaamiset sekä niiden palautukset tuntuivat kummallisilta – varsinkin se viimeinen palautus, joka tehtiin tietysti siviilit päällä. Ei oikein pysty vieläkään käsittämään sitä, ettei ihan oikeasti tarvitse enää mennä takaisin.

Ehdin vielä viimeisellä viikolla päivittää sekä hihamerkin että kummankin maastotakin nappulat oikeiksi. Olihan se aika hitsin siistiä, kun oli yksi kulma enemmän. Ihan eri fiilis! :) Hienointa varmasti oli tunne, että oli palvelusaikana onnistunut jossain. Samaa osoitti myös sotilaspassi, mikä sai vieläkin leveämmän hymyn kasvoille. Ehkä mä hiljalleen opin, ettei mun tarvitse olla paras – koska sitä tuskin tulen ikinä olemaan missään asiassa. Riittää, että on hyvä.

Takana on kaiken kaikkiaan aivan mahtava vuosi, josta kiitokset kuuluu enimmäkseen kaikille niille ihmisille, jotka tekivät palvelusajasta siedettävän – ja välillä ehkä vähän sietämättömänkin. ;) Reservin kersantti Pietilä kiittää ja kuittaa! Niin ja toivoo tietysti, että joskus vielä törmätään.

Nyt vapauden koittaessa seuraava askel on työelämään siirtyminen, kunhan vain sopivaa duunia jostain löytyisi. Työnhaun lomassa aion vihdoin saada tehtyä sellaisia webbiprojekteja, jotka ovat olleet työn alla kuukauden jos toisenkin. Osa omista projekteista taitaa olla useamman vuoden juttuja… Ups. Uusiakin projekteja otetaan toki vastaan! Mikäli tänne blogiin sattuu joku websuunnittelijaa kaipaava eksymään, niin viestiä voi heittää osoitteeseen jose miuku paperinukke piste net.

Viime yöt ovat olleet suht vähäunisia, kiitos TJ0-illan sekä Ruisrockin. Tuohon bileyspuoleen palaan paremmalla ajalla (kuvien kera tottakai), seuraavaksi taidan hipsaista nukkumaan univelkoja pois. Jossain vaiheessa voisin myös kirjoitella armeijavuodesta kokonaisuutena, kunhan tämä siviilielämä tästä lähtee rullaamaan ja saa ehkä vähän kasattua ajatuksiakin. Nyt hyvät yöt ja ihanaa uuden viikon alkua kaikille!

Coldplay – X&Y [2005]

Neljän päivän viikko intissä hujahti nopeasti, harmaudestaan ja sateisuudestaan huolimatta. Ohjelmassa oli mm. johtajakoulutusta (JoKo 1.10) ja keskiviikkona pyörittiin pitkin maita ja mantuja harjoittelemassa aseman vauhdikasta perustamista sekä purkamista. Se ei ollut todellakaan mun päivä, jotenkin oli todella stressaantunut fiilis ja aika kököstihän (mm. ajatin vaunun päin puuta plus masto alkoi oikutella ja päivän päätteeksi jouduttiin purkamaan kamat maston päästä kokonaan…) päivä loppujen lopuksi sujui. Pannu saatiin onneksi seuraavana päivänä kuntoon, joten päästään sillä lähtemään Maanvyöryyn ensi viikolla.

Torstaina lomille lähtö tarkoitti yhtä kuin risteily Silja Europalla. Aluksi mun luokse ei pitänyt ennen satamaan siirtymistä tulla kuin yksi tyttö, mutta yhtäkkiä huomasin olohuoneen olevan valloitettu. Suurin osa pojista tosin lähti jo edeltä bussilla satamaan, ja viimeisen puolituntisen ajan sain rauhassa pakata kamat ynnä muuta.

Risteilystä mulla ei ole sen kummempaa sanottavaa, nauraa sai mahan kipeäksi ja seuraavana päivänä väsytti ihan tarpeeksi. Iso osa porukasta jaksoi remuta vielä perjantainkin, kun taas me kullan kanssa otettiin selvästi rauhallisemmin. Ja tulipa torstai-illalla juotua hieman vodkaa eikä perjantaina mun kädessä nähty muuta kuin alkoholitonta juotavaa… Mulla on kyllä aika surkea viinapää nykyään, kun en oikeastaan koskaan juo (missä ei nyt sinänsä ole mitään huonoa). Perjantaina oli tietysti kamala nälkä ja kullan kanssa käytiin tutustumassa salaattipöydän antimiin – oijoi mitä herkkuja siellä olikaan! Perussalaattiainesten (salaatti, kurkku, tomaatti, paprika) lisäksi lappasin lautaseni kukkuralleen mm. kanafileitä, fetaa, ananasta, tonnikalaa, auringonkukansiemeniä sekä marinoituja valkosipulinkynsiä. Lisukkeeksi pari minicroissantia ja juomaksi maitoa, aivan käsittämättömän hyvä setti.

Ihan risteilyn alussa muuten näin TaxFreessä hyvin tutulta näyttävän tytön, jonka hetken päästä ymmärsin muistuttavan Sagaa. En viitsinyt karkkihyllyjen välissä mennä utelemaan olinko oikeassa enkä sitten nähnyt tyttöä enää myöhemmin.

Sen verran reissu verotti voimia, että viime yönä tuli nukuttua kellon ympäri. Tänään päivää on piristänyt se, että jaksoin vihdoin siivota kämppäni (hui sitä pölyn määrää!) sekä kaksi yllättävää puhelua. Ensin soitti vanha luokkakaveri Jyväskylästä, varmaan joku 45 minuuttia siinä höpistiin kuulumisia. Myöhemmin iltapäivällä soitti toinen kaveri, jonka kanssa keskusteltiin tovi julkaisujärjestelmistä ja niiden ongelmista. Tajusin, että pitäisi soitella useammin ihmisille, joiden kanssa ei muuten tule oltua yhteyksissä mitenkään liikaa.

Alkuillasta tultiin kullan kanssa mun kotikotiin, jossa päätettiin myös yöpyä. Saunominen teki gutaa, samoin grillattu kana raikkaan fetasalaatin kera. Kulta on vaihteeksi jumittunut läppärille pelailemaan, ja mun dataillessa tässä porukoiden koneella syliin on nukahtanut kissa. Kohta on ehkä pakko herättää mustavalkoinen neiti, koska alkaa uni painaa omaakin silmää.

Det bästa från Idol 2007 [2007]

Kohta se on taas menoa, ei sentään tarvitse neljää päivää enempää viettää Säkylässä tälläkään kertaa. Ja torstaina lähdetään intti-ihmisten kanssa laivalle! Rahaa ei ole paljoa, mutta eiköhän reissusta tule hauska siitä huolimatta. Viime syksynä meillä oli hulvaton meininki koko risteilyn ajan, samaa varmasti luvassa nytkin. Paitsi viimeksi olin vähän flunssainen enkä siksi jaksanut kauaa hillua missään, jospa tulevalla reissulla olisin terveenä niin saisi kaiken huvin irti.

Eilen illalla istuskeltiin muutama tunti jokirannassa punaviiniä siemaillen, paikalla oli myös joitakin kullan kavereita. Mukavaa oli, vaikka puolenyön tienoilla alkoikin jo väsyttää siinä määrin, että tultiin Hesen tuplajuustohampurilaisten kera kotiin. Kulta vielä pelaili pari tuntia, mutta mä simahdin alta aikayksikön – sohvalle. Hups.

Kotoa lähtiessä nappasin kuvan kullan uudesta paidasta, käytin nimittäin yhden H&M:n -20 % etusetelin kyseiseen paitaan. Aiemmin tällä viikolla julkistettiin tämän kevään Fashion Against AIDS -kampanjan mallisto ja netistä paitoja selaillessani kultsi ihastui Mobyn suunnittelemaan “möllösilmään”. Munkin mielestä se oli kivoimmasta päästä, joten ostettiin paita vähän niinkuin yhteiseksi (ts. pääasiassa kullan käyttöön mutta mäkin saan lainata joskus).

Tänään oli eilisen tapaan mitä ihanin päivä, lämpötila oli taatusti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä plusastetta. Käytiin iltapäivällä kullan kanssa kävelyllä Kupittaanpuistossa, paljon oli porukkaa viettämässä sunnuntaipäivää auringossa. Kamera oli tietysti kaulassa ja muistikorttia tuli täytettyä kymmenillä otoksilla, muutamassa jopa esiinnyn itse – mä olen harvoin kameran edessä muuta kuin päivän asuja kuvatessa. Kulta sen sijaan joutuu paparazzeilun uhriksi useammin kuin tahtoisi… Mutta kun sitä on niin kiva kuvata!

Tuo valaspomppulinna on niiiin siisti! Vitsi kun ei tämänikäisenä ja -kokoisena enää pääse pomppimaan, tuonne valaan suuhun olisi vähän kivaa pomppia. :) Varsinkin kun se avautuu ja sulkeutuu aika ajoin; siellä saisi muuten räpsittyä aika hauskoja kuviakin.

PMMP – Veden varaan [2009]

Päätettiinkin siskon kanssa mennä jo ensimmäiseen (klo 15) AmaliE-näytökseen, joten aikaa kaupungilla kiertelyyn jäi vähemmän. Mun liikkeelle lähteminen kesti sen verran, että jätin KELA-visiitin suosiolla seuraavaan kertaan – ei se oo niin justiinsa. Gina Tricotissa iski mekkohimo ja kokeilin ainakin kolmea mekkoa, joista mintunvihreä pitsiversio oli oikeastaan aika kiva mutta sai kuitenkin jäädä kauppaan. Ainakin toistaiseksi. Alerekiltä bongasin ihanan punasiniraidallisen trikoohameen (josta yrittäessäni etsiä kuvaa eksyin sattumalta mulle aiemmin tuntemattomaan blogiin ja löysin kuvan juuri siitä hameesta), mutta koko XS oli valitettavasti turhan jämpi mun ahterille. Ehkä äiti osaisi tehdä mulle jonkun vastaavan..?

Ennen Klubin tiloihin siirtymistä käytiin haukkamassa patongit Café Picnicissä, hyvältä maistui – ja tällä kertaa blogi säästyy kahvila-aiheiselta kuvasaasteelta. Klubille päästyä törmäsin saman tien yhteen kameran kanssa heiluvaan inttikaveriin, oli kuulemma tyttöystävän töitä esittelyssä. Myös molemmat Concoctionin tytöt näkyivät olevan paikalla, ja sisko bongasi joukosta jonkun vanhan Demi-tuttunsa vuosien takaa. Tulipa taas todistettua, että on se maailma vaan pieni paikka.

Näytöksessä oli erilaisia asuja, joista osan olisin mielelläni ottanut omaan vaatevarastooni. Jopa yleensä suosikeistani visusti poissa pysyvä vaaleanpunainen hurmasi mm. yllä olevan kuvan hameen muodossa. Desthean käsialaa olevat laukut ja korut olivat niin ikään ihania, erityisesti eräs pitsillä varustettu punainen sydänlaukku, josta en valitettavasti saanut napattua julkaisukelpoista kuvaa.

Viimeinen lomapäivä ei olisi voinut olla parempi, mutta nyt on unohdettava kivat siviilijutut ja alettava valmistautua armeijan arkeen paluuseen. Edessä on toiseksi viimeinen kiinniolo – ensi viikonlopun jälkeen vain viikonloppu loppusodan aikaan kesäkuussa on kiinni. Sitä paitsi, kympit mahtuvat jo yhteen käteen! Tänään on nimittäin 59 aamua palvelusta jäljellä, se ei enää ole paljon se. Tähän postauksen loppuun vielä bonuskuva, jonka sisko tallensi muistikortille musta ja Destheasta pukunäytöksen jälkeen. :)

“Siis tiedäthän sä, just sellain ku..!”