Viikko 5: Splizzerian herkkupitsoilla siskon kanssa.
Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]
AvainsanaSafkaa
Vuosiluku saatiin onnistuneesti päivitettyä seuraavaan enkä päätynyt synnärille vanhan vuoden puolella, peukku sille. Alkuillasta alkoi tosin olla varsin mielenkiintoisia tuntemuksia ja ehdin miettiä tuleeko yöllä lähtö, mutta ei sentään – yhtenä pakettina täällä ollaan edelleen. Olo on tänäänkin kyllä ollut vähän kummallinen, joten saa nähdä kuinka pitkään tässä saadaan vielä odotella ennen kuin aika on kypsä. Ensi viikolla se the päivämääräkin jo koittaa, ettei sen puoleen. Hurjaa ajatella, että tämän kuun aikana meille tulee vauva!
Eilen oli pakko käydä bloggaamisen lomassa ikuistamassa, kun aurinko värjäsi taivaan viimeistä kertaa vuonna 2014. Aikamoinen vuosi se olikin, vaikkei se ehkä blogissa näkynyt. Oikeasti, mua ihan nolottaa miten surkea bloggaaja olin vähän läpi vuoden suunnitelmistani huolimatta. No, jospa asia korjaantuisi tänä vuonna? Palaan viime vuoteen erikseen koontipostauksilla tuttuun tapaan, näin äitiyslomalaisena olen kerrankin jopa ehtinyt aloittaa urakan.
Vuotta vaihdoimme tosiaan maalla ystäväperheen hoteissa. Samalla kaavalla mentiin kuin useampana edellisenä vuotenakin (2013/2012/2011/2010) eli ruokaa, saunaa ja muutama raketti lapsen iloksi. Illan menyy käsitti tällä kertaa nachohässäkkää, jota emme ole tehneet kotona pitkään, pitkään aikaan. Omaan kasvisversiooni heitin nachojen lisäksi papusekoitusta, salsaa, juustokastiketta, creme fraichea, Aura-juustoa sekä tuoretta ananasta; lautaselle toki myös guacamolea kylkeen. Ja hyvää oli! Kuohuvaa emme lopulta korkanneet lainkaan, jouluna saamani Lehtikuohukin jäi juomatta kun ei vain tehnyt mieli. Teimme ehkä myös ennätyksen siinä, että painuimme koko sakki pehkuihin yhteen mennessä – vanhuus ei tule yksin. ;)
Tänään aamupalan jälkeen pyörähdimme vielä meillä kotikotona ennen kuin suuntasimme takaisin kaupunkiin, siskon porukkakin oli selvinnyt aatosta suurin piirtein ehjänä. Vastikään 14 vuotta täyttänyt kissarouvamme Dharma hyöri paikalla myös, ehti hetken koisata mun sylissä sohvalla ja kotvan kuluttua löytyikin jo patsastelemasta terassin pöydällä. Kamera kun sattui olemaan sopivasti hollilla, sain napattua rouvasta vähän kuin synttäripotretin.
Kuningasidea – Nimi on enne [2014]
Viimeistä lomaviikkoa viedään (yhyy!) enkä ole paljoa kotona ehtinyt istuksia, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Kesän kuvamateriaalia olen sentään vähän ehtinyt käydä läpi, läjäytetäänpä siis tännekin jotain. Kesäkuun alkupuolella vietimme tosiaan kimppasynttäreitä jo neljättä kertaa ja itsellä kun tuo ikä pyörähti uudelle vuosikymmenelle, päätin ehdottaa synttäritovereilleni poikkeuksellisesti teemakemuja. Pohdimme yhtä sun toista teemaa, kunnes äiti sen keksi: Mille vuosikymmenelle kuulut? Näin ei tulisi paineita myöskään niille, joita ei teemapukeutuminen houkuttaisi – vuosikymmen se on tämä 2010-lukukin. Mukavasti porukka kyllä innostui ja päivän aikana pihamaalla hyöri tyyppejä monelta eri vuosikymmeneltä.
Vieraat kehotettiin ottamaan mukaan omat grillattavat, kaikki kun tykkäävät vähän erilaisesta grilliruuasta. Muuten pöydästä löytyi vihersalaatti lisukkeineen, coleslaw, marinoitu punasipuli, sämpylät ja valkosipulilevite + paprikahummus, kalaneliöt lehtitaikinasta sekä cocktailpalat. Löysin siivotessa pussillisen pentuna keräämiäni servettejä (kaikki luonnollisesti erilaisia keskenään) ja mitäpä niitä enää säilömään, joten lykättiin ne isossa Aalto-vaasissa pöytään ja jokainen sai siitä napata fiilikseen sopivan turpapyyhkeen.
Kahvipöytään väkerrettiin tryffeleitä (1 prk tuorejuustoa sekoitetaan 2 pötköön murskattuja Domino-keksejä ja pyöritellään palloiksi, jääkaapin jälkeen kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan), toinen setti oli mangotuorejuusto + tavalliset Dominot ja toinen maustamaton tuorejuusto + minttu-Dominot. Kuorruttaminen ei tosin ollut ihan niin iisiä ensikertalaiselle (tiedänpähän nyt että ne kannattaa laittaa kovettumaan leivinpaperille…), mutta kelpo palluroita niistä tuli ja maistuivat juhlaväelle. Kakuiksi leipasin pari munatonta suklaapiirakkaa, jotka kumosin lautasille ja kuorrutin näyttämään kakuiksi. Eka versio sai koristeiksi strösseleistä luvun 30 sekä saman verran kaapeista kaivettuja sekalaisia kynttilöitä, jotka puhalsin sammuksiin tyylikkäästi kylpytakissa saunomisen ja uimisen välissä. Toisessa kakussa oli luonnollisesti luku 27, joskin kynttilät jäivät siitä pois.
Olen harvoin lahjojen perään, mutta nyt eräänlaisen merkkipaalun tullessa vastaan toivoin saavani jotain muistuttamaan näistä juhlista ja rakkaista ystävistä. Vinkkasin lahjatoiveen siskolle, joka organisoi homman ja raparperisen alkumaljan jälkeen eteeni kannettiin jättimäinen laatikko. Sieltä paljastui juurikin se toivomani Hayn About A Chair mustana, jolla muuten tälläkin hetkellä istun. Sain myös muutaman pienemmän jutun (mm. söpöjä fillarikarkkeja, korvikset, viiniä ja Andy Warhol -inspiraatiokirjan) sekä kuvassakin näkyvän kolmenkympin lätkän, joka tuli mulle ikään kuin kiertopalkintona – katsotaan kenen tulevan kolmekymppisen luokse se seuraavaksi löytää…
Kerrankin tajuttiin/muistettiin ottaa kimppakuva meistä synttärisankareista: 60-luku meets ysäri vyölaukkuineen. ;) Oli kyllä mahtavat kekkerit, sääkin suosi toisin kuin pari vuotta sitten samassa lokaatiossa. Tuon viikonlopun jälkeen kylmenikin selvästi ja helteet palasivat vasta heinäkuun puolella. Kiitos ihanat ystävät muistamisesta, mikäs tässä kolmekymppisenä ollessa kun on niin paljon huikeita tyyppejä elämässä! ♥
Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]
I Think It’s Going To Rain -blogin inspiroimana muistin kerrankin tarttua kameraan (ja pari kertaa myös luuriin) pitkin maanantaita päivä kuvina -postausta silmällä pitäen. Muistelin tehneeni tällaisen edellisen kerran vuosi sitten, mutta näköjään siitä onkin jo kaksi vuotta… Ihan oikeasti?! Niin se aika tosiaan vierähtää. Turha ehkä siis edes ajatella, että voisin näitä tehdä useammin, kun en välttämättä kuitenkaan sitten muista asiaa toteuttaa. :P
Klo 05.46
Nousen ylös, puolisko on jo lähdössä töihin. Aamupesun jälkeen puen vaatteet, meikkaan ja kauhon lennossa suuhuni pienen kulhollisen muroja.
Klo 06.29
Melonipäinen Quasimodo valmiina astumaan ovesta ulos. Lähtiessä on vielä sen verran hämärää, että heitän varmuudeksi heijastinliivin päälle – mielestäni on parempi näkyä liikaa kuin liian vähän. Aurajokea ylittäessäni ihailen auringonnousua.
Klo 06.58
Saavun toimistolle ja laitan koneen päälle. Kaivan repusta viikonloppuna ostamani Reino-tennarit ja hihittelen hetken uusille superpäheille toimistomonoilleni ennen kuin tartun päivän töihin.
Klo 11.07
Lounastan työkavereiden kanssa Maunossa, päivän keitto on tomaattivuohenjuusto.
Klo 15.28
Lähden toimistolta, taivas on harmaa. Poikkean matkalla Rajalassa ja päädyn ostamaan objektiivin, joka ei tietenkään ole Manic Monday -tarjouksessa. Loppumatkan saankin sitten polkea sateessa, onneksi suht kevyessä sentään.
Klo 16.22
Aloitan siivoamisen vaihtamalla lakanat, Kaivot pois ja Finlaysonin geometrisiä kuvioita tilalle. Imuroin työhuonetta lukuun ottamatta koko asunnon, puolisko hoitaa oman alueensa ja suostuu myös pesemään vessan.
Klo 18.19
Urakka on valmis ja puhdistettuani Dysonin huolellisesti voin viimein laittaa sen kaappiin odottamaan seuraavaa siivouspäivää.
Klo 18.46
Heitän suuhuni pari juustonäkkäriä sekä turkkilaista jugurttia, siinä sivussa lueskelen sisustuslehtiä. Syömisen jälkeen käyn suihkussa.
Klo 19.52
Testailen uutta objektiivia (25mm f1.8) ja huokailen ihastuksesta. Ai että, miten nopea tarkennus! Olen tyytyväinen hankintaani ja tuumaan, että pitääkin muistaa laittaa edellinen kakkula (17mm f2.8 Pancake) myyntiin mahdollisimman pian.
Klo 20.07
Istahdan teekupin ja suklaapalan kanssa koneen ääreen. Yritän soittaa äitille, joka ei vastaa mutta soittaa myöhemmin takaisin. Selaan Facebookia ja luen blogeja. Keksin naputella pikaisen postauksen itsekin.
Klo 22.49
Kone on kiinni ja hampaat pesty. Valitsen vaatteet seuraavaksi päiväksi, aamuisin kun en jaksa vaivata unisia aivojani sellaisella toiminnalla. Musta pitkähihainen Nanso by Katri Niskanen tunikamekko on löytö Nanson ystävänpäiväalesta: normaalihinta 80 e, mä pulitin vaivaiset 24 e.
Klo 22.52
Sujahdan puhtaiden lakanoiden väliin ja tarkistan aamun herätykset. Jutskaillaan hetki äijelin kanssa, sitten vaan unta palloon.
Coldplay – Mylo Xyloto [2011]
Äitini on aikamoinen alehaukka ja bongailee aina kaikkialta jos jonkinlaisia tarjouksia. Kiitos äidin ja Grouponissa myynnissä olleen diilin, päädyimme taannoin porukalla syömään Ravintolalaiva Cindyyn. Teatterisillan kupeessa oleva Cindy oli mulle uusi tuttavuus ruokapuolen osalta, joskus olen toki kannella istunut kesäjuoma kädessä.
Meillä oli pöytävaraus perjantai-iltana seitsemältä. Cindy osoittautui viihtyisäksi ja ainakin tuolloin mukavan rauhalliseksi paikaksi. Lahjakortin hintaan kuului vapaavalintaiset alku-, pää- ja jälkiruuat; juomat tilatiin sitten erikseen. Valitsin alkuruuaksi fenkolikeittoa, paahdettua korvasientä ja spelttinäkkäriä. Olen vasta viime aikoina oppinut pitämään keitoista lounaalla, joten tässä oli sopiva sauma testata kerrankin alkupalakeitto ravintolassa. Enkä joutunut pettymään, sillä kokonaisuus hiveli paitsi näköaistia myös makuaistia. Ehkä inan turhan suolaista, tosin mä käytän muutenkin suolaa aika hintelästi.
Koska ruokavaliooni ei pääsääntöisesti kuulu siipikarja eikä punainen liha, valittavakseni jäi kala- tai kasvispääruoka. Päädyin kasvisvaihtoehtoon, joka oli valkosipuli-yrttivoissa paistettua munakoisoa, porkkanaa, punajuurta ja sieni-sipulipiirasta. Annos näytti kovin pieneltä, mutta se oli harhaa eikä todellakaan jäänyt nälkä tuon jälkeen. Tykkäsin tosi paljon makujen kokonaisuudesta, kaikki osat jotenkin tuntuivat sopivan yhteen. Mmmm, tulee vesi kielelle kun tätä muistelee…
Jälkiruuista olisin voinut ottaa yhden jokaista, mutta listaa vilkaistuani tiesin heti mitä halusin kokeilla kaikista eniten: lakritsi crème brûlée ja sitrussorbettia. Kaiken tyyppiset paahtovanukkaat ovat mun mieleen, joten aavistelin tämänkin osuvan makuhermooni – ja niin se kyllä tekikin. Aivan mielettömän ihanaa! Lakritsi ei maistunut kovin voimakkaalta, mutta juuri sen verran että se pysyi mukana sitruksisen sorbetin maun kanssa. Ah, tätä menen kyllä taatusti syömään uudestaankin (ja samaa tuumaili sisko omasta annoksestaan).
Myös palvelu oli ystävällistä ja ihan toimivaa, eli Cindy-kokemus oli kaikkiaan varsin positiivinen. Vastaavia diilejä pyörii Grouponissa aina silloin tällöin, kannattaa kuikuilla mikäli kiinnostaa ruokailu erinomaisella hinta-laatusuhteella. Yhden henkilön sapuskoille tulee hintaa pari kymppiä ja rapiat, ei siis todellakaan kallista lystiä. Normaalin hinnaston mukaan tuo mun setti olisi maksanut 34 e, mikä sekin on vielä hyvin siedettävä hinta Cindyn tarjoamasta lähiruuasta ja luomusta.