AvainsanaSafkaa

Kaksi viikkoa sitten keinuttelin Itämerellä Baltic Princessin kyydissä opiskelijaristeilyn merkeissä: mikäpä muukaan kuin GOOM kyseessä. Taisin viime vuonna vähän jo vannoa, etten enää GOOMille lähtisi mutta niin vain syksyn aikana mieli muuttui, kun risteily siirtyi takaisin Turun ja Tukholman välille (ainakin täksi vuodeksi). Laivasta viis, kunhan reitti on oikea! Baltic Princesillähän olemme olleet aiemminkin, nimittäin vuonna 2011 poikkeuksellisella Helsinki-Tallinna -kierroksella. Silloin ei vakuuttanut laiva eikä reitti ja viime vuosi varmisti Tku-Sto-Tku olevan se ainoa oikea reitti, joten tuumailin että kai sitä voisi laivalle antaa vielä mahdollisuuden.

Satamajärjestelyt toimivat miljoona kertaa paremmin Turussa, homma sujui suht jouhevasti vaikka tänä vuonna oli jopa tarkastukset ennen laivaan astumista. Sunnuntai hujahti totuttuun tapaan vauhdilla ympäri laivaa haahuillessa. Oli hyttejä, käytäviä, humppaamista ja random uusia tuttavuuksia mm. jääkarhun muodossa. Ysäribileetkin löytyi, musiikkia parhaimmasta päästä! Kiitos Felinen, DJ omisti meidän poppoolle yhden toivebiisin. :) Hytillämme oli muuten mustavalkoinen asuteema, harmi kun ei tullut otettua mitään kunnon asukuvaa (ylipäänsä kukaan meistä ei pahemmin huomannut napsia kuvia). Itse olin kasannut niskaani kuosisekamelskan siksakkia, sydämiä ja paria erilaista raitaa – siitä tuli oikeastaan aika päheä kokonaisuus.

Porukkaa oli kuin pipoa minne tahansa menikin, kuten kuvasta ehkä voi päätellä. Yöllä oli ekan illan tärkeimmät varsinaiset ohjelmanumerot, ensin ihana Jenni Vartiaisen keikka ja sen jälkeen legendaarinen Kalsariwiuhahdus. Ei tuntunut yhtään kylmältä, vaikka keskellä merta oltiin mutta toki tällä paatilla ei hilluttu keulassa kuten Europalla on aina tapana. Wiuhahduksen jälkeen jaksoimme vielä hetken jammailla muiden mukana, sitten alkoi silmät lupsua liikaa ja oli parempi painua pehkuihin.

Maanantai valkeni todella harmaana, sumuista keliä piti ihan käydä kannella ihmettelemässä ja laivan sumutorvi tööttäili pitkin päivää. Aamiaiselle emme tällä kertaa menneet, mikä oli ihan hyväkin sillä mulla olisi ollut suuria vaikeuksia repiä itseni sängystä ylös. Tästä vissiin huomaa ikääntymisen, kun ei vaan meinaa jaksaa enää valvoa. Ylipäänsä mulle riittäisi pelkästään se eka ilta, kun toisena päivänä tekisi vain mieli vetää sikeitä. Tämä GOOM nro 5 taisi olla mulle nyt tosiaan se vihoviimeinen reissu: hauskuutta ei käy kieltäminen mutta kun siitä tokeneminen kestää monta päivää… #tervetuloavanhuus

Onneksi kakkospäivälle oli tiedossa a) matkan odotetuin keikka sekä b) ruokailu buffetissa. Harmiksi kyseiset tapahtumat ajoittuivat päällekäin ja Haloo Helsinki! jäi osaltamme hieman kesken, jotta ehdimme varmasti viettää tarpeeksi aikaa buffet-herkkujen ääressä – mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin syödä kiireellä. Vaikka eipä siinä, kuulimme sentään suurimman osan keikasta ja monta mainiota biisiä! Plus ehdimme vielä ahtaa mahat täyteen ja vähän ylikin.

Vajaan kolmenkympin hintainen lounasbuffet oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Ihmisiä oli aika vähän eikä jonottamaan joutunut lähes ollenkaan, ruokaa löytyi tällaiselle lihaa syömättömällekin ja pääasiassa kaikki oli maittavaa. Tulinpa sitten vihdoin maistaneeksi sushia ekaa kertaa elämässäni ja tuon kokemuksen perusteella mielipide on selkeä: Ei. Koskaan. Enää. Tiedostan kyllä, ettei laivan buffet ole paras paikka testata uutta ruokaa, mutta ihan hevillä en kyllä mene uudestaan maistamaan. Piti mättää suuhun vaikka kuinka paljon herkkuja, jotta sushirullan maku ja tuntuma katosi… :D Ehkä mä joskus vielä uskallan uudestaan. Jälkkäreihin siirtyessäni aloin olla jo aivan ähky ja jouduin jopa hieman epäilemään, ettei jälkiruualle olekaan sitä kuuluista omaa vatsaa.

Ruokailun jälkeen ei risteilyä enää ollutkaan sitten kuin parisen tuntia jäljellä, suunnaksi siis Tax Free ja putiikit. Tuliaisostokset jäivät vähäisiksi, jotenkin tuntui että on parempi jättää enimmät herkut ostamatta kun ne kuitenkin tulisi syötyä parissa päivässä. Panostin siis kynsilakkoihin ja ostin vain pari viinipulloa, suolattuja pistaasipähkinöitä sekä pientä makeaa. Kuudelta olimme takaisin Turussa ja GOOM14 oli osaltamme ohitse. Kiitos loistavalle hyttiporukalle seurasta!

(Kuvat omasta puhelimesta ja hyttiseuralaisteni kameroista.)

Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]

Kah, sehän on uuden vuoden ensimmäinen postaus! Töihin on palattu joululusmuilun jälkeen, työviikko onneksi oli niinkin rankka kuin kaksi päivää. :) Nyt onkin taas kolmen päivän vapaat menossa, kiitos loppiaisen. Aika kivaa tämä vuodenvaihteen aika, kun on ylimääräisiä vapaita – tänä vuonna varsinkin, kun osuivat kaikki mukavasti arkipäiville. Taas on selätetty yksi pitkä ja pimeä syksy, ou jee. Vielä kun saataisiin edes hippasen lunta ja pakkasta ennen kevättä…

Uuden vuoden otimme puoliskoni kanssa vastaan maalla ystävien luona, kuten muutamana edellisenä vuonnakin. Mietin päivällä, että hui kauhee jos tarvitsisi illalla lähteä johonkin ihmisten ilmoille – ei ei ei. Paljon mieluummin olen ihan rauhassa ilman sen kummempaa äksöniä: kunhan syödään, saunotaan, käydään puoliltaöin pihalla tsekkaamassa väriloisto taivaalla sekä korkataan pullo kuohuvaa uuden vuoden kunniaksi. Tällä kertaa kuohujuomaksi valikoitui KWV Sparkling Rosé, joka oli ihan kelpo juotava muttei mitenkään erikoinen. Olen ilmeisesti päässyt teinivuosien roseeviinitraumastani jotakuinkin eroon, ainakin kuplivassa muodossa toimii erinomaisesti.

Ekat raketit meiltä ammuttiin kahdeksan jäljissä, jotta perheen 1-vee pääsi myös näkemään parit. Toinen olikin ihan innoissaan paukuista, tähyili taivaalle ja nauroi jokaista pamahdusta vihreät kuulosuojaimet vaan täristen. Puoliltaöin poitsun ollessa jo unten mailla lähtivät sitten loput raketit taivaalle – tai no eivät ihan kaikki, yksi taisi olla lentotaidoton kun ei lähtenytkään ylöspäin vaan räjähti maassa. Ei muuten mennyt montaa sekuntia, kun suojalasipäiset ukkomme hyppäsivät kauemmas ja maastoutuivat kanveesiin! Tuossa kuvassakaan ei herroja enää näy missään. Rakettien jälkeen pelasimme vielä pari tuntia Aliasta, ensin tytöt vs. pojat ja toisella kierroksella pariskunnittain. Kyllä siinä oli maha naurusta kipeänä, erityisesti oman äijelini selityksistä.

Lehtivihreät – Unta ja nälkää [2000]

Tänä vuonna jouluaatto valkeni sateisena ja harmaana. Haalimme loput lahjat ja muut romppeet kasaan, pakkauduimme autoon ja hurautimme maalle mun kotikotiin. Ehdimme matkalla poiketa vielä viimeisellä vartilla kaupassa hakemassa glögitäydennystä, ettei pääse loppumaan kesken. Ennen lähtöä napsin muutamat kuvat omasta joulukuusestamme aaton pikapostausta varten. Kerrankin meillä on ihan kunnon kokoinen kuusi! Ei se tosin taida loppiaiseen asti säilyä, kun se pudottelee paitsi neulasia myös koristeita itsekseen. Enpä ole koskaan aiemmin herännyt siihen, kun joulupallo kopsahtaa laminaattiin.

Kuusi on omasta metsästä, iskä toi sen joulua edeltävällä viikolla ja koristeet se sai yllensä ennen Tampereen reissua. Löysin sentään koristelaatikon tavararöykkiöiden joukosta, joskin uuteen valosarjaan voisin ehkä ensi vuonna panostaa – sellaisiin ihan kunnon kuusenkynttilöihin. Latvassa nököttää tuttuun tapaan latvapossu, nimikkopiparin sain työkaverilta, appelsiini-kaneli-koristeet ovat toisen työkaverin puodista. Hopea-monivärinen nauha mulla oli jo kun vielä asuin kotikotona, silloin se koristi oman huoneeni minikuusta. Hyvin se on säilynyt yli 10 vuotta, en edes tykkää siitä enää mutta en raaski heittää poiskaan kun se on kuitenkin ihan kunnossa. Olkoot tuossa sitten.

Maalla oli jouluaaton ominainen härdelli päällä: joulusiivous oli kesken, kuusi koristelematta ja siihen päälle sisko pyörimässä sinne tänne ennen lähtöään Poriin kihlattunsa kanssa. Tuuli vinkui nurkissa ja vettä vihmoi, kun iskä oli pihalla lämmittämässä saunaa ja paljua. Aika erilainen maisema kuin viime jouluna! Toisaalta kaksi vuotta sitten oli hyvinkin samannäköistä, lumetonta ja plusasteita vaikka muille jakaa.

En tiedä johtuiko se säästä vai mistä, mutten tänä vuonna oikein onnistunut löytämään joulufiilistä. Piparit jätin tietoisesti tekemättä, joulutorttutarvikkeet ostin mutta leipomatta sitten nekin jäivät. Viikot tuntuvat kiiruhtavan aivan liian nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Jotenkin kyrsi koko joulu – kaikki se kohkaaminen, lahjojen hamstraaminen, kiire ja hirvittävä stressi. Vastalauseena leipomusten jättämisen lisäksi en edes harkinnut kodin joulukoristamista, pysyttelin poissa kaupoista ahdistumasta ihmisten kymmenistä ostoskasseista ja annoin lähinnä aineettomia lahjoja. Glögiä sentään join sekä kuuntelin parina iltana joululevyä.

Jouluahdistus helpotti viimeistään saunan puukiukaan sihahtaessa löylyjään ja kuuma palju kylmässä talvimyräkässä tyhjensi viimeisetkin murheet mielen sopukoista. Maaseudun rauha ja hiljaisuus, se on korvaamatonta tällaiselle (väliaikaiselle) kaupungin asukille. Kuten myös pimeys: on ihanaa mennä nukkumaan niin, ettei huoneessa valojen sammuttamisen jälkeen ihan oikeasti erota enää mitään.

Puolentoista tunnin saunomisen jälkeen kelpasi hiljentää kuriseva maha joulupöydän ääressä. Harmi että äiti äkkäsi vasta ruuan jälkeen, että aamupäivällä kotona tekemämme marinoidut punasipulit unohtuivat kokonaan pöydästä. Veimme ne sitten joulupäivänä puolison kotikotiin ja maistuivat ne toki sielläkin. Ihan passeli lisä laatikoiden kylkeen, taidan tehdä ensi joulunakin. Houkuttaisi muuten viettää seuraavaksi erilainen joulu, esimerkiksi jossain reissussa. Onhan tässä perinteisiä jouluja jo nähty ihan tarpeeksi monta, välillä voisi vähän repäistä!

Ellie Goulding – Bright Lights [2010]

Isänpäivänä meistä tuli kummeja pienelle ihanalle tytölle. Ristiäisjuhla oli kaunis ja tunnelma lämmin – mikä tosin oli erittäin odotettavissa, kun on tästä pariskunnasta ja heidän sukulaisistaan kyse. Huippua porukkaa! Pöytä notkui kokki-isän loihtimia herkkuja, näistä kemuista ei muuten tarvinnut kenenkään lähteä nälkäisenä kotiin. Päivänsankari nukkui läpi kastetoimituksen ja heräsi vasta koko homman ollessa jo purkissa. Illan aikana Friida matkasi sylistä syliin, välillä uinuen ja välillä ihmetellen suurilla silmillään.

Jännä miten ihminen muuttuu. Vielä pari vuotta sitten lähes juoksin karkuun, jos joku edes yritti lähestyä vauvan kanssa. Nyt harmittelen ettemme asu lähempänä Tamperetta, jotta voisimme käydä kummityttöä moikkaamassa vaikka joka viikko. Mitenkään varmaotteinen en tuollaisten pikkuisten kanssa ole, mutta enää ne eivät pelota samalla tavalla kuin aiemmin. Ehkä tämä on sitä aikuisuutta, tai ainakin askel sitä kohti.

Kiitos A & P tästä suuresta kunniasta olla tyttärenne aikuinen ystävä! ♥

Ellie Goulding – Bright Lights [2010]

Nyt olisi vuorossa jälleen hääasiaa, tarkemmin ottaen syyskuisten häidemme juoma- ja ruokapuolen esittely. Pitopalvelun hoiti nousiaislainen Pikkasen Purtavaa, jolta päädyin pyytämään tarjouksen netistä löytämieni positiivisten kokemusten perusteella. Mita tarjouksia ei lopulta edes tarvittu, sillä PP:n palvelut sai kätevästi ikään kuin paketissa juhlapaikkamme Kalliopohjan kanssa.

Aloitetaan alkumaljasta. Maistelimme pitkin kesää eri kuohuviinejä, joista yritimme löytää sen meille parhaimman. Jossain kohtaa äiti heitti idean alkoholittomasta maljasta, kesän marjasadon jäljiltä kun oli hyvä varasto kotimehuja. Asiaa pohdittuamme päätimme unohtaa kuoharit ja alkumaljaksi tuli oma sekoitus punaherukka- ja puolukkamehua, Rainbow:n alkoholitonta omenasiideriä sekä kivennäisvettä. Olin testaillut pari eri versiota sekoitussuhteista ja juhlapäivänä työkaverini K otti boolin valmistamisen kontolleen mun suurpiirteisten ohjeiden perusteella. Malja oli varsinainen menestys! Se sai kehuja joka suunnalta ja juomapöytään laitettu ekstrakannullinen katosi nopsaan. Ehdoton plussa holittomassa alkujuomassa oli se, että kaikki pystyivät juomaan samaa eikä tarvinnut sählätä eri versioiden kanssa. Tämän seurauksena täydet lasit myös voitiin laittaa suoraan pöytiin odottamaan vieraita, jolloin ne tulivat kivasti osaksi kattausta.

Ruokailu toteutettiin noutopöytänä, joka oli sijoitettu eteisen yhteydessä olevaan kahviotilaan. Pöydän koristelusta vastasi pitopalvelu, meiltä ei tullut muuta kuin lasipurkillinen viljaa, omenoita sekä kuvissakin näkyvä Iittalan valurautainen Allas-kynttelikkö oransseilla kynttilöillä. Ruokapöydän look oli mielestäni oikein onnistunut ja sinne tänne nakatut omput kruunasivat kokonaisuuden. Naureskelimme tosin jo perjantaina paikkaa koristellessamme, että aikamoiset sadonkorjuujuhlat kekkereistämme näytti ulkomuotonsa puolesta tulevan…

Syyshäiden menu

Vihersalaatti & lisukkeet (feta, oliivit, marinoitu punasipuli, krutongit)
Hedelmäinen salaatti (kahta eri melonia, viikunaa, kirsikoita)
Yrttinen perunasalaatti
Konjakkilohi

Possufile
Lihapullat
Sienikääryleet
Uunijuurekset
Valkosipulikermaperunat
Keitetyt perunat

Ruokiin olimme todella tyytyväisiä, Pikkasen Purtavaa oli juuri sellainen kuin toivoimme. Hyvää ja aika tavallista, muttei kuitenkaan tylsää ruokaa kauden aineksista – toimii! Siihen kun vielä lisäsi paikalliselta tuottajalta tulleet salaatit, itse tehdyt leivät ja monipuolisen salaattikombinaation (vihersalaatti + usein mielipiteitä herättävät ainesosat erikseen), niin ei olisi voinut paremmin osua kohdilleen. Pikkasen Purtavaa oli myös budjettiimme (alle 30 e/hlö) oikein sopiva, joten hinta-/laatusuhteesta ehdottomasti iso peukku ylös!

Hääjuomat kävimme hakemassa kesällä lahden toiselta puolen. Suurimman osan tilasin kätevästi preorderilla, ainoastaan siiderit ostimme laivan Tax Freesta. Ennen matkaa vietin useamman tovin netissä vertaillessani muiden kertomia juhliensa juomamääriä, se oli ehkä yksi hääjärjestelyiden hankalimmista päätöksistä. Tällaisen setin me sitten kannoimme kotiin:

Olut: 12x Sandels Premium Beer 24*33 cl
Siideri: 8x Somersby Cider (4x Apple, 2x Pear, 1x Blackberry, 1x Citrus Fruit) 24*33 cl
Lonkero: 5x Hartwall Gin Long Drink 24*33 cl
Punaviini: 4x Espiritu Cabernet-Carmenere 300 cl
Valkoviini: 3x Espiritu Chile-Gewürztraminen 300 cl

Mahdollisia juojia kemuissa oli noin 60, minkä lisäksi bändille oli varattu muutama laatikko olutta. Ruokailun yhteydessä juomapöydässä oli viiniä ja olutta, muut juomat tulivat tarjolle kahvin jälkeen. Pääsimme yllättävän hyvin juomista eroon, kun annoimme jokaiselle kuudelle bändiläiselle oman Sandels-keissinsä mukaan sekä kehotimme kaikkia ottamaan lähtiessään muutaman tölkin matka- tai kotievääksi. Olutta ja lonkeroa jäi yksi kokonainen laatikko kumpaakin, omena- ja päärynäsiideriä kumpaakin yksi laatikko + muutama tölkki päälle, viiniä kaksi avattua BIBiä kumpaakin. Ei siis tullut vaikeuksia sijoittaa jääneitä juomia lähipiiriin ja viimeisetkin BIBin rippeet on suunnitelmissa tuhota ensi viikolla.

Vesikannut olivat pöydissä ja juomapöydässä oli tarjolla alkoholijuomien lisäksi herukkamehua, simaa sekä kivennäisvettä. Kuvassakin näkyvän viinitonkkatelineen teki iskä, materiaalina 10 vuotta sitten isovanhempieni ex-talon pihalta kaadettu koivu. Koristelu hoidettiin luonnon antimin, viinitelineessä oli ruusunmarjapensaan oksia ja pöydällä risteili tummanpunaista villiviiniä. Lisäksi holittomien juomien yhteydessä oli musta- ja oranssivalkoraidallisia paperipillejä (Happy Monday) lasipurkissa sekä kotikotoa löydetty teemaan sopiva oranssi kynttilä mustalla pikkulautasella.

Kahviliinojen kanssa ehdin tuskailla monet kerrat, kunnes viikkoa ennen h-hetkeä voittajaksi päätyi Tiimarin oranssit ja mustat servettipaketit. Kakut olivat pitopalvelun tuotoksia ja niitä oli kahta erilaista. Suklaisesta kakusta toivoimme omenaista, sokerikuorrutteisen kakun suhteen ainoa toive taisi olla väri. Suklaaversio oli hyvä mutta hieman kuiva, seuraavana päivänä oikeastaan vielä parempi. Valkoisen kakun sisällä oli kai mustikkaa (apua mä en muista enää!) ja se vaikutti olevan vieraiden suosikki, sen verran vähän sitä jäi kotiinviemisiksi. Leikkasimme kakkua yhdessä kuten asiaan kuuluu, mutta polkaisut jäivät sikseen, koska perheen pomottajan rooli on ollut selvä jo vuosia (terv. kers. Karoliina). ;)

Tölkkijuomien kanssa samoihin aikoihin laitettiin esille myös karkkibuffet, johon olin tukusta hakenut viittä eri laatua mässyä noin kaksi kiloa kutakin. Kotikotoa kaivetuissa lasikulhoissa oli Pätkiksiä, värikkäitä turkinpippureita, Missä X -hedelmäkarkkeja, liitulakuja sekä salmiakkitassuja, minkä lisäksi oli kotiomenoita korissa. Karkkeja varten taittelin Mian kanssa tällä ohjeella tötteröitä, ihana skräppipaperisetti löytyi Muovitukusta. Hieman yllättäen karkkibuffet ei ollut mikään suuri menestys, Pätkikset syötiin illan aikana loppuun mutta muita karkkeja jäi yllin kyllin. No, ainakin sain toteutettua visioni tunnelmallisesta herkkupöydästä. Random kauhat sekä valosarja kotikotoa ja raitakangas Ikeasta, musta kangas on iso lakana.

Bändin lopetettua settinsä joskus kymmenen aikoihin olikin taas aika syödä! Osa vieraista oli siinä kohtaa toki jo lähtenyt, mutta jäljellä olevat vieraat + bändiläiset saivat nauttia iltapalaksi hodareita sekä noutopöydästä aiemmin jääneitä ruokia. Hyvin menivätkin kaupaksi, mikä oli vallan hienoa. Pikkasen Purtavaa onnistui mallikkaasti siinä, että ruokaa oli riittävästi muttei kuitenkaan liikaa: moni astia tuli tyhjäksi ruokailun ja viimeistään iltapalan aikana. Hääsapuskaa syötiin tietysti muutama päivä kemujen jälkeen, mutta mitenkään selkä vääränä sitä ei tarvinnut kantaa kotiin.

(Kuvat: JS Disain; viimeinen kuva omasta kamerasta.)

Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]