AvainsanaSafkaa

Kävinpä tuossa tammikuun puolella pikavisiitillä naapurimaassa. K-serkku oli onnistunut jostain voittamaan (eikse näin menny..?) lahjakortin Viking Linen risteilylle Hki-Sto-Hki ja kysyi lähdenkö mukaan – no tottahan toki. Eräänä torstaina sitten junailin itseni Helsinkiin, jossa parin tunnin pööpöilyn jälkeen (parempi pelata varman päälle ihan vaan koska VR & talvi) treffasin K:n ja E:n satamassa. Säälin niskaani ja jätin kunnon kameran kotiin, onneksi Instagram pelastaa (ainakin vähäsen ja hyvällä mielikuvituksella).

Katajanokalle matkani taittui kävellen, suunnilleen siinä auringon laskiessa. Olihan vaan kaunis talvipäivä! (1.) Matkalla ihastelin kapeita katuja sekä vanhoja rakennuksia, kuten tuota söpöä vaaleanpunaista. (2.) En ole muutamaan vuoteen matkustanut Viikkarilla, terminaalissa oli aika komeat seinät. (3.) Ekan illan tärkein aktiviteetti: buffet. Erityisesti jälkiruokapöydän valikoima (4.) oli loistava, joskin siinä vaiheessa olin jo niin täynnä etten kyennyt nauttimaan sen antimista täysillä. Ensi kerralla kyllä aloitan jälkkäreistä!

Ostimme laivasta liput bussiin (à 5e) ja parikymmentä minuuttia bussiin jonottaessamme vasta tuli mieleen, että samalla hinnalla (tai ehkä vähän päälle) olisi varmaan päässyt taksilla – ja paljon nopeammin. Noin tunti laivan saapumisen jälkeen olimme lopulta Cityterminalenissa, josta lähdimme kävelemään Hötorgetin suuntaan. Sää oli kylmähkö ja välillä piti poiketa kaupoissa lämmittelemässä. ;) WeSCillä oli mieletön hyljerivistö katossa! (1.) Paljoa en tuhlaillut, vähän jotain Granitista sekä huikea alelöytö Urban Outfittersistä, jonka sisäänkäynti on niiiiin hieno. (2.) Viimeiseksi pyörähdimme Gallerianissa, kuvatodiste on Monkin sovituskopista. (3.) Takaisin satamaan hiihdimme vanhan kaupungin läpi (4.) ja ehdimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen kuin risteilymatkustajien paluuajan takaraja koitti.

UO:sta poistuin mukanani päheät monot, joissa oli alennus todellakin kohdallaan! (1.) Olimme painelleet koko päivän laiva-aamiaisen voimalla, joten siirryimme suosiolla sapuskoimaan Ella’s-ravintolaan. Vesi tuli hienoissa pulloissa (2.) ja tietysti jokaiselle omansa, kolminkertainen hinta siis. Ruuaksi otin Linguine al Arrabiata -pastan oliivittomana (3.) eikä valittamista, hyvää oli ja annos oikein sopivan kokoinen. Ähkystä ei tietoakaan, joten olin heikko vastustamaan Crème bruléeta (4.) jälkiruuaksi. Hyvää oli sekin, nam nam. Syömisen jälkeen vielä hyväksi toviksi Tax Freen valikoimia tutkailemaan, sen jälkeen alkoikin jo väsymys voittaa.

Sellainen Tukholman reissu se, kiitosta vaan matkaseuralle! Selvisin muuten ihan älyttömän edullisesti hela hoidosta: risteily ei maksanut mitään ja junamatkat Tku-Hki-Tku maksoivat yhteensä 3e. Kiitos vaan VR hullun halvoista joulukalenterilipuista, kelpaisi tuollaiset tarjoukset useamminkin. :) Suurin menoerä oli siis ruokailut, buffet ja aamiainen oli toki etukäteen ostettu ja maksettu niin muutaman killingin siinäkin säästi.

Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]

Täällä valmistaudutaan vastaanottamaan uusi vuosi tuttuun tapaan hyvässä seurassa maaseudun rauhassa, tästä on kovaa vauhtia tulossa perinne. Vaan mikäpä siinä, pöytään katetaan just sitä mitä halutaan ja illan ohjelmassa on mitä ikinä keksitään. Saunaa, ruokaa, kuohuvaa ja raketteja nyt ainakin.

Kuvat eivät sentään ole tältä illalta, vaan tapaninpäivän lounaalta sukulaisten kesken. Piti nyt pläjäyttää vielä muutama jouluaiheinen kuva, kun en näitä ehtinyt viime viikolla laittaa. Tämän kummemmin en ajatellut joulusta blogata, tai no aihetta nimeltä joululahjat voisin ehkä sivuta. Olin ilmeisesti ollut tosi kiltti, kun sain monta kivaa juttua. Nyt ei muuta kuin mahtavaa uutta vuotta 2013 kaikille!

Tänä vuonna Taiteiden yö täällä Turussa osui heti ekalle työviikolle lomani jälkeen, nuutuneesta lomanjälkeisolotilasta huolimatta jaksoin lähteä kaupungille katselemaan meininkejä. S poimi mut kyytiin käytyäni kotona vaihtamassa freesimpää vaatetta päälle, rykäisimme auton Läntiselle Pitkäkadulle parkkiin ja kiipesimme sieltä Puolalanmäen yli keskustaan.

Taivas oli uhkaavan tumma, mutta ei sylkenyt vettä kidastaan.

Ensimmäinen etappi oli Hansatori ja Designmyyjäiset, jossa pyörähdimme moikkaamassa Destheaa sekä Santtua myyntipöytiensä takana. Ainoa myyjäisostokseni oli Joutomaan hellyyttävä printti, joka sika-aiheellaan sopii meidän talouteemme kuin nenä päähän. Koitan muistaa ottaa kuvan, kunhan joskus saan printin seinälle saakka… Joulu 2013 tuntuu aika realistiselta tavoitteelta tällä hetkellä.

Seuraavaksi suuntasimme Kultataloon kuuntelemaan hittikappaleita Turun seudun musiikkiopiston tulkitsemana, Rihannat ja Nightwishit kuulostivat kieltämättä hienolta viuluilla ym. soitettuna. Äiskäkin siinä saapui paikalle ja siirryimme kolmestaan Thalian torin puolelle katsomaan steppiesityksiä. Kun vielä iskä pääsi töiltään liittymään seuraan, palasimme steppailun jälkeen Kultataloon ja kävimme kahvittelemassa ylimmän kerroksen Café BrownZissa. Itse testasin paikan chai latten, joka oli ihan ok.

Kirjakauppakierroksen jälkeen menimme syömään suosikkiravintolaani Fontanaan, jossa oli illan häppengeistä huolimatta hyvin tilaa neljän hengen seurueellemme ja ruuatkin tulivat suht nopeasti. Kokeilin tällä kertaa Mozzarella Sandwichia kasvisversiona (bufala mozzarella ♥) ja huh heijaa, miten jättimäinen tämä kymmenen euron annos olikaan! Ja ah niin herkullinen, kuola vaan valuu suupielestä kun mietinkin tuota annosta.

Aurinko laskee Puolalanpuistossa.

Syöminkien jälkeen kello olikin jo sen verran että oli aika hilpaista kotiin, jotta jaksaisi seuraavana aamuna taas nousta töihin. Ensi vuonna ehkä taas vähän suuremmalla innolla? Vaikka ihan kiva se on myös näin pienimuotoisesti fiilistellä taidetta ja kirjoja, jos ei ole enempään rahkeita.

Viimeisellä lomaviikolla saimme vihdoin ja viimein Sansun kanssa toteutettua koko kesän suunnitelmissa olleen päiväreissun yhteen lempikaupunkiini eli Raumalle. Nappasimme matkalta lisäksi kyytiin S:n, ja niin kolmen koplamme oli valmis kohtaamaan elokuisen pitsikaupungin! Sää oli aurinkoinen mutta syksyn koleus alkoi jo tuntua eikä elohopea noussut enää niin korkealle kuin olisi voinut toivoa. Itse vedin shortseissa ja sandaaleissa vielä-on-prkl-kesää-jäljellä -asenteella, mutta neuleesta en kyennyt luopumaan missään vaiheessa päivää. Snif.

Pyörimme pääasiassa Vanhan Rauman kaduilla, kierroksen aloitimme Kuninkaankadun alkupäästä. Pakollisia vierailun kohteita olivat tietysti vanhat tutut vaateliikkeet Busstop Clothing ja K26, lisäksi pääsin viimeinkin katsastamaan paikallisen Studio25-shopin. Niissä teinkin tämän kesän about ainoat alelöydöt – krantulle ei kelpaa enää mikä tahansa rytky punaisella hintalapulla varustettuna. :)

Kävelimme rauhaksiin Vanhan Rauman kaduilla, piipahdimme kiinnostavissa paikoissa kun sellaisia tuli vastaan, etsimme S:n johdolla yhden geokätkön. Kaupunki oli selvästi jo kesäsesongista rauhoittumaan päin, verrattuna vuoden takaiseen visiittiin ihmisiä oli selkeästi vähemmän liikkeellä – joskin silloin toki oli lauantai ja pitsiviikkokin meneillään.

Nautimme kevyen lounaan jo aika alkuvaiheessa, Café Salin salaattia tottakai. Sen verran aurinko sentään lämmitti, että söimme terassilla. Iltapäivän taukopaikaksi valikoitui Kontion pihakahvila, jonka vastapaistetut vaniljamunkit olivat mielettömän herkullisia. Kyytipojaksi Laitilan greippilimua, kyllä kelpasi lepuuttaa kehoa ja mieltä!

Munkkisokerit suupielistä pyyhittyämme päätimme olla kunnon turisteja ja hyppäsimme Kake Kaupunkijunan kyytiin. Rauma sightseeing-kierros kesti vajaan tunnin, oli hauska nähdä kerrankin kaupunkia vähän laajemmalta alueelta. Ihmisiä ei lisäksemme ollut ajelulla kovinkaan paljon, eipähän ainakaan ollut ahdasta. Kuvissa näkyy myös yksi Rauman ostokseni, jonka tein heti alkuun Kookengän alelaarista. Todellinen löytö: Vagabondin nahkasandaalit, just mun kokoa ja hintaa vaivaiset parikymppiä! Malli on nimeltään ilmeisesti Gladia ja myyjän mukaan SS10-mallistoa.

Junalipulla sai alennusta lähtöpaikan viereisestä La Bamba -ravintolasta, joten kävimme katsomassa ruokalistan ja päädyimme syömään “vähän jotain pientä” eli ihan kunnon setit siis. Ei sillä, salaateista oli siinä vaiheessa jo useampi tunti ja kevyen lounaan vastapariksi kävi hyvin hieman tuhdimpi päivällinen. :) La Bamba oli ihan viihtyisä paikka ja ruokakin hyvää, vegequesadillasta ei ainakaan ole mitään huonoa sanottavaa.

Vatsat täynnä suuntasimme kotimatkalle pitkän päivän jälkeen. Loistopäivä oli, kiitokset siitä seuralaisille S & S! Ostoksiin palaan myöhemmin, pari niistä ansaitsee ihan oman postauksensa. Katselin kyllä sitä kassien määrää vähän kauhulla, vaikka kaikki ostokset olivatkin onnistuneita toimivaa garderobia ajatellen. Täytynee siivota kaappia toisesta päästä ja laittaa kiertoon niitä vaatekappaleita, joita en ihanuudesta huolimatta vaan saa sopimaan asuihini.

Apulanta – Kaikki kolmesta pahasta [2012]