AvainsanaSalo

Apua, tajusin etten ole lainkaan kertonut mitään Felinen ja H:n yhteissynttäreistä! Viime viikon lauantaina huristelin siis äijelini kanssa Saloon kekkeröimään, illan teemana oli black & white kuten taisin jossain vaiheessa mainitakin. Mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista visiota asusta, joten aloin sitten vain sovittaa vaatekaapin sisältöä päälleni. Lopputuloksena syntyi ihan kelvollinen bileasu:

Vähän ehkä heioonjose14vee, mutta eikös sitä aina välillä saa hyvällä omallatunnolla näyttää runsaat kymmenen vuotta fyysistä ikäänsä nuoremmalta? ;) Päällä oli joululahjaksi saatu pääkallotoppi (2nd hand) sekä tyllihame ja neuletakki H&M Divided. Käsissä nahkaranneke (H&M men) ja ikivanhat muovihelmet kiedottuna rannekoruksi, sormuksina Kalevala Korun Karjaan sormus sekä Glitterin pääkallo. Hiuksissa oleva niittirusetti ja ehkä khuuleimmat sukkikset hetkeen ovat kumpikin Lindexiltä, sukkikset löysin alelaarista 1,5 eurolla. Jalkoihin heitin uudet Converset, kun en ollut yhtään nilkkurituulella. Laukkua tuossa ei pahemmin näy, mutta se oli äipän kätköistä nyysitty pieni musta nahkaveska.

Neidit olivat kivasti saaneet tarjoilutkin mustavalkoiseksi, ja kun kinkkufetapiirakka ei väriskaalaan istunut niin sille oli sitten laitettu nenäliinasta naamiaisasu. :) Kakkua oli kahta erilaista, suhteellisen tujakkaa turkinpippurista lakritsikakkua ja lempeämpää kiivisalmiakkitäytekakkua. Herkullisia olivat kummatkin, naminam! Illan ohjelmaan kuului toki myös alkoholipitoisten juomien nautiskelu, juomat tosin eivät oikein tuohon väriteemaan menneet. Juotiin siis äkkiä pois. ;D

Näin ne viimeiset boolinlirut saa kaikista kätevimmin!

Väki vähenee ja pidot paranee, kuohuvaa kehiin siis. Gancia Asti ♥

Synttärisankareista toinen puoliskonsa halauksessa.

Tätäkin karkkijuomaa maisteltiin – ja mulle kettuiltiin taas
kun join yhdestä pienestä shottilasista n. 10 kertaa…

Puoliltaöin tarkistettiin kasvot ynnä muut kuntoon ja suunnattiin kaupungin yöhön. Taksin olisi saanut joskus sadan vuoden päästä, joten ei muuta kuin askeleet kohti keskustaa. Onneksi matka ei ollut mitenkään liian pitkä, vaan ennemminkin pieni kävelyreissu oli aika virkistävää. Baarissa jaksettiin olla ehkä parisen tuntia, kunnes aurajuustoinen yösapuska ja kyytimahdollisuus Felinen luokse voittivat.

Aamulla mä heräilin joskus puoli yhdentoista jälkeen, jaksoin sentään niin pitkään nukkua – säännölliset työajat ovat muuttaneet päivärytmini sellaiseksi että herään vapaapäivinäkin ekan kerran puoli kahdeksalta, tänäänkin nousin yhdeksältä kun en enää saanut unta. Päivän ohjelmassa oli löhöilyä ja superhuonoa leffaa, kunnes iltapäivällä lähdettiin hakemaan Salon parasta kebabia. Tarkoitus oli mennä jokirantaan syömään, mutta sinne päästyämme huomattiin ettei rasioissa ollutkaan haarukoita!

Lopputulos oli se, että mies haki autosta jätskilusikan ja me tytöt koitettiin syödä annoksiamme sormin. Aika nopeasti luovutettiin ja mentiin takaisin Felinelle syömään – haarukoilla. Oli aivan järkyttävän hyvää settiä kyllä tuo Airinin kebab ranskalaisilla ja aurajuustokastikkeella! Tosin siitä haarukoiden puuttumisesta antaisin kyllä pienen miinuksen, jos annoksen ottaa mukaan niin saattaa hyvinkin olla ettei syömäpaikassa välttämättä ole haarukoita lähellä… Kysyisivät edes laitetaanko haarukka mukaan vaiko ei.

Siinäpä se. Nyt nostan takamukseni tästä koneen äärestä ja menen pakkailemaan, lähdetään viettämään pääsiäistä muille maille. Aivan ihanaa kyllä kun on tällainen neljän päivän vapaa, tässähän ehtii jo tehdä vaikka mitä. Aurinkoista ja tipunkeltaista pääsiäistä kaikille!

P.S. Tsekkaa myös Felinen sepustus aiheesta!

Apulanta – Eikä vielä ole edes ilta [2007]

Keskiviikkona rakas pikkusiskoni täytti vuosia, joten hurautettiin loppuperhe avopuoliskolla ja sedällä vahvistettuna Saloon synttärikahville. Sisko oli juhlan kunniaksi pyöräyttänyt herkullisen valkosuklaa-daim-kakun, joka nimestään huolimatta ei ollut yhtään niin överimakeaa kuin voisi kuvitella. Synttärilahjaksi vietiin puoliskon kanssa pienoinen paketti, joka sisälsi tällaista:

Viikatteen vanhemman tuotannon Kaajärven rannat nappasin mukaani Äxästä viime viikonloppuna, piti vähän kikkailla ettei liikkeessä yhtä aikaa ollut sisko olisi huomannut ostostani. Mission accomplished, ei tiennyt synttärisankari lahjaansa etukäteen. :) Lahjan toinen osa on Visuaalisesti vaativan kottaraisen käsialaa, ihana puhekuplakoru tuli samassa paketissa oman lennokkikoruni kanssa. Teksti sopi täydellisesti tähän kohtaan: kotikotona ollessamme aina jos äiti kysyy tarvitaanko kaupasta jotain niin sisko vastaa “joo mä tahdon ponin!“.

Huomenna olisi sitten tiedossa vähän synttärijuhlintaa, siskolla on yhteiskemut yhden kaverinsa kanssa. Teemana on black & white ja pähkäilen edelleen asuni kanssa. Alkuperäinen suunnitelmani laittaa muutama vuosi sitten hankittu mustavalkokuvioinen Vero Modan mekko meni mönkään, kun mekko onkin yläosastaan aivan liian iso. Se olisi ollut kaikista helpoin vaihtoehto, nyt mun tarttee ihan oikeasti kehitellä jotain. Eiköhän asia ratkea kunhan ehdin tänään työviikon jälkeen tarkemmin paneutua vaatekaappini sisältöön, asusteen sentään olen jo suunnilleen päättänyt.

Seuraavasta viikonlopusta tulee taatusti rauhallinen kiitos joulunpyhien, mutta viime viikonloppuna oli aktiviteettia senkin edestä. Perjantai-illalla nappasin risteilemässä olleen Felinen satamasta mukaani ja karautettiin Saloon, jossa illan ohjelmassa oli Moderndayhippien synttäripirskeet. Tultiin tosin paikalle sen verran myöhässä, että ehdittiin olla jopa tunti ennen kuin jo painuttiin baariin, ennen yhtätoista kun pääsi ilmaiseksi sisään. Mä päätin pitäytyä kuskin roolissa ja koko muun seurueen ottaessa tequilat…

…mä nautiskelin alkoholittoman glögin kera piparin. Hyvä veto muuten Tivolilta, kun autonavaimia ja kyytiläisiä vastaan saa pyydettäessä kuskirannekkeen, joka oikeuttaa ilmaisiin limppareihin ja mehuihin koko illan. Yllättävän hyvin viihdyin selvinpäin tuollaisessa paikassa, vaikka ympärillä oli pilvin pimein kännääviä teinejä. Tanssilattialle en sentään siskon mukana lähtenyt, sitäkin on toki tullut alkoholittomana joskus tehtyä mutta nyt ei vaan ollut sellainen fiilis (ja soitetut biisitkin sitä paitsi oli aika blaah).

Lauantaina koko meidän porukka (= kulta, Feline, S sekä allekirjoittanut) selviytyi mutkien kautta – esimerkiksi S oli vielä lauantaiaamupäivällä jumissa Pariisin lentokentällä – lopulta Helsinkiin ja majapaikkaamme, jossa vietettiin tovi illan häppeningiin valmistautuessa. Ihan suunnitellussa aikataulussa ei pysytty, mutta löydettiin itsemme Kaapelitehtaalta kuitenkin ennen keikan alkua, joka sekin oli onneksi puolisen tuntia ainakin myöhässä.

Tapahtuman oli alun perin tarkoitus olla aamuneljään kestävät Suomen suurimmat reivit, mutta jostain syystä se oli supistettu käsittämään pelkästään Pendulumin keikka. Vaikka eipä sillä mulle ollut niin väliä, Pendulumiahan me sinne mentiin katsomaan ja se me myös nähtiin. Oma keikkahabitukseni koostui mustan, violetin ja punaisen yhdistelmästä: pohjavärinä musta, violetteja yksityiskohtia irtoripsien, sukkisten ja karvasäärystimien muodossa sekä ripaus punaista paidan kuviossa ja käsilaukussa.

Selkeämmän kuvan koko asusta näkee tästä. Violettien sukkahousujen päällä oli siis vielä mustat kuviosukkikset, piti vähän yrittää hämätä kun pökät olivat eri sävyä säärystimien kanssa. Eipä muuten näkynyt muita karva-asuja, vaikka tuollaisessa tapahtumassa sitä ehkä olisi odottanut – keikan jälkeen tuli kaveriltakin kommentti “illan ekat kiksukarvat“. No, olinpahan ainakin erilainen nuori karvajalkoineni. Ja olivat muuten mukavan lämpöiset ulkona tuiskussa tarpoessa!

Itse keikastakin voisin ehkä satuilla muutaman sanan. Pendulumia olen kuunnellut jonkun verran, vanhempaa tuotantoa enemmän ja uutta vähemmän. Tarantula oli mahtava kuulla livevetona eikä kyllä viimeisenä hallin täyttänyt Watercolours jäänyt paljonkaan huonommaksi.

Pendulum oli ehdottomasti tanssikeikka, toisin sanoen about koko setti meni jammatessa. Sakkia Kaapelitehtaalla oli paljon eikä tilaa tietystikään ollut paljoa, vaikka mekin oltiin vain muutama metri anniskelualueen aidasta lavalle päin eli suht kaukana lavasta siis. Tanssahtelu kyllä onnistui, niin ahdasta ei sentään ollut – harmi vain, kun kaikki eivät tajunneet sitä ettei itselleen voi ottaa tilaa kaksi metriä joka suuntaan. Koko ajan lähistöllä oli joku, joka hyppi ja pomppi ihan hulluna ja törmäili muihin eikä välittänyt lainkaan muusta kuin omasta fiiliksestään. Näinpä keikan loppupuolella tilanteen, että eräs juurikin tällainen “riehuva” tyttö hyppäsi vieressä seisovan likan jalan päälle. Riehuja ei edes huomannut mitään, mutta tämä toinen tyttö seisoi loppuajan pitäen jalkaansa ilmassa. Mahtoi sattua!

Aikomuksemme hypätä ratikkaan/bussiin kariutui siihen, että ulos kadulle selvittyämme nähtiin sen verta iso lauma ihmisiä bussia odottamassa, että aika nopeasti lähdettiin talsimaan kohti Kamppia. Matkalla poikettiin K-serkun luona lämmittelemässä, ja puoli kahden aikaan yöllä lähtiessämme ei sitten suunnattukaan enää mihinkään keskustan juottolaan vaan suoraan hotelliin unten maille. Eikä ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä itse olin jo ihan kuukahtamassa huonojen yöunien ja koko päivän sinne tänne haahuilun jälkeen… Ainakin jaksoi huomattavasti paremmin sunnuntaina.

(Keikkakuvat, tequila ja ripsikuva © minä, glögikuvan otti Feline ja keikkalippukuvan kulta.)

Viikate – Vuoden synkin juhla [2001]

Tänään hajottaa duunikuviot enemmän kuin pitkään aikaan, kyllä välillä tekisi niiiiin mieli heittää macci alas parvekkeelta ja katsoa onnellisena sen murskautumista. Tosin sitten loppuisi myös vapaa-ajan datailut, joten yritän tsempata ja olla viskaamatta konetta mäkeen. Onneksi ensi yöksi pääsee varastohommiin, se on kuin lepoa aivoille – ei tarvitse ajatella sen enempää kuin että keräilee oikeita koodeja hyllystä. Ei puuduttaa takapuolta koneen ääressä, ei tapella epäloogisen ja vanhanaikaisen järjestelmän kanssa… Paitsi jos joutuu läimimään tarroja, toivottavasti vältyn siltä nakilta tänään.

Niin, oli mulla jotain oikeata asiaakin. Perjantai-illan keikkoihin siis.

Hoodiin saapuessamme (vai olikohan vähän myöhemmin) alakerran lavalla soitti ensimmäinen bändi, jyväskyläläinen Beyond The Dream. Aikamoista örinää tycker jag, joskin aivan keikan lopussa soitettu Bad Romancen örinäversio oli aika loistava!

Roudarina ruutupaitainen V for Vendetta.

Seuraavana vuorossa oli levyjulkkareitaan viettävä Deathrical. Tekniikan kanssa oli pikkasen ongelmia alkuun, mutta lopulta pojat pääsivät aloittamaan settinsä – mitä nyt intro otettiin kahdesti kun ensin ei tekniikka pelannut. Kello tosin oli siinä kohtaa jo sen verran paljon, että mä lähinnä haukottelin viiden minuutin välein… Ei vanhana aina enää jaksa.

Bändin olin tosiaan nähnyt (ja ylipäätään kuullut) ekaa kertaa viime talvena, joten tiesin mitä odottaa. Tykkään enemmän musiikista, jossa biisien sanoista saa kunnolla selvää, mutta kyllähän örinääkin yhden keikan verran kuuntelee. Toki Deathricalilla on erilaisia kappaleita, parista voisin jopa sanoa pitäneeni kun ne eivät olleet ihan niin “öriseviä”.

Kamera oli melkein koko keikan ajan siskon käsissä, minkä todellakin huomasi keikkaotosten määrästä. Jossain vaiheessa kävin nappaamassa sen jo pois, kun näytti ettei sisko malttanut lainkaan nauttia keikasta vaan oli linssi silmien edessä koko ajan. ;) Tiedän itse hyvin tunteen, ettei ole keikasta tavallaan nähnyt mitään, kun on vain kuvannut ja kuvannut vaikkei edes ole mikään ns. virallinen valokuvaaja.

Näistäkin kuvista suurin osa taitaa olla juuri siskon ottamia, BTD-kuvat tosin otin muistaakseni itse. Paljon sai ruutuja heittää roskakoriin, mutta oli siellä aika mahtaviakin otoksia mukana. Tykkään varsinkin noista pienen terävyysalueen kuvista, jotenkin se taustan sumentuminen miellyttää mun silmää. Ei toimi kaikkialla, mutta joissakin tilanteissa erinomaisesti.

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]

Perjantaina vietettiin siis iltaa Salossa Halloweenin ja örinäkeikan merkeissä. Kuvamateriaalia riittäisi taas useampaankin postaukseen, kahdella mennään tällä kertaa. Ihan mielenkiintoista, että kameran muistikortilta löytyi perjantain jäljiltä lähemmäs 800 kuvaa…

Etkoilemassa oltiin tosiaan Felinen luona, hyvin näytti viitisentoista ihmistä mahtuvan runsaan kolmenkymmenen neliön yksiöön – olisi mennyt varmasti muutama tyyppi lisääkin. Sisko oli väkertänyt viinahyytelöitä, viime vuodesta oppineena mukana oli myös tarpeeksi holitonta ja makukin niin kohdallaan että löllykät katosivat nopeasti tarjottimelta.

Muutakin tarjoilua oli, kuten kuvasta näkyy. Siniset mokkapalat oli leiponut Moderndayhippie, hyviä olivat vaikkakin hieman tahmeita. Maistoin ekaa kertaa noita pippurilla maustettuja juustonaksuja, aika jänniä olivat. Mukavan vahvasti maistui mausteet, jopa niin vahvasti ettei naksuja tehnyt mieli syödä kourakaupalla niinkuin tavallisia versioita.

Vieraista suurin osa oli jollakin tapaa pukeutunut, mikä teemapirskeissä on aina hieno asia. Naturelleina paikalle saapuneet pojat ehostettiin lähes kaikki, muun muassa tähän tyyliin:

…ja ehostivatpa pojat itse itseäänkin. Välillä oli vessa useamman hetken varattuna, kun pojat maalailivat kajaalilla omia ja toistensa naamoja – hurjia ilmestyksiä sieltä sitten valuikin hiljalleen olohuoneen puolelle. Mukana oli myös ihan “kunnon” asuja, esimerkiksi keltainen ja pehmoinen Pikachu. Oli muuten aika komea tuo häntä!

Jokeri The Dark Knight -hengessä oli mielettömän upeasti toteutettu kokonaisuus kasvoja myöten. Maski oli tehty jauhoista, liimasta sekä vedestä ja puuttuvat vaatekappaleet kuulemma surautettu äkkiä omassa kotiompelimossa ennen bileiltaa. Ei voi muuta sanoa kuin että huh huh joidenkin kekseliäisyyttä ja jaksamista, täydet propsit M:lle.

Hulvattomien juttujen päätähti oli ehdottomasti PipoHippo, joka päätyi erään päättömyyksiä ihan randomisti suoltavan pojan käsiin. Vaaleanpunainen otus mm. joi rommia, haastoi riitaa, yritti itsemurhaa ja lopulta sammui kaljatölkin viereen. Tarkempia yksityiskohtia en tänne edes viitsi kirjoittaa… :D

Joskus puolenyön pintaan jätettiin pikkuyksiö ja suunnistettiin Hoodiin odottelemaan keikan alkua. Halloween-asussa pääsi ilmaiseksi sisään (tai ainakin me Felinen kanssa päästiin) ja paikka oli koristeltu teeman mukaisesti. Mahtava tuo kultainen peili, muutenkin kuin mustilla seiteillä päällystettynä.

Itsehän olin siis pukeutunut kissaksi, vihdoinkin tuli sopiva tilaisuus käyttää joskus viime vuonna Punanaamiosta haalittua kissanaamaria. Lyhyen pvc-hameen lainasin siskon vaatekaapista, muuten asu koostui omista hepeneistä. Alkuillasta lainassa oli myös pitkät satiinihanskat, mutta unohdin ne Felinelle ja baarissa jouduin olemaan ilman. Noh, onneksi olin lakannut kynnet aiemmin mustaksi. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä.

Tämä saa riittää tältä erää, seuraavalla kerralla sitten niitä keikkakuvia.

System of a Down – System of a Down [1998]