AvainsanaSalo

Blogimaailmassa kuohuu, mutta täällä kaikki säilyy tuttuna ja turvallisena. Mitä nyt kuvanlaatu saattaa parantua alkavana vuonna, kahdestakin syystä. Otin eilisillan juhlintaan mukaan vanhan Nikonin filmijärkkärini irtosalaman, möhkäle taitaa olla peräisin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolelta. Hyvin toimii myös digikameran parina ja vielä kun eilen ymmärsin unohtaa suoran salaman ja heijastaa sen katon kautta – perfect! Eihän siinä sitten mennytkään kuin muutama vuosi… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle voin luvata ainakin yhden asian: hankin uuden digirungon. Kesästä ’06 palvellut D70s alkaa olla tullut vanhaksi, minkä huomaa niin kameran ominaisuuksista kuin käyttäytymisestäkin (pientä sekoilua ollut havaittavissa viimeisen vuoden ajan).

Sitten eilisiltaan. Kuvassa näkyy sekä eilisillan asuani että mainitsemani ihanuuspanta, johon taisin rakastua palavasti. Löysin sulkaisen ystäväni Vilasta, joskin tämä on Objectin tuotantoa. Hintaa oli huimat viisi euroa, ja tuon vihreäturkoosin lisäksi pantaa oli persikkaisena. Ei ihan mun väri, mutta sopisi kyllä piristämään muuten hillityn väristä asukokonaisuutta. Pitäisiköhän kotiuttaa persikkaversiokin?

Vanhan vuoden viimeistä iltaa aloiteltiin siis siskon ja tämän poikkiksen H:n luona, joista muuten tänään tuli ihan virallisesti avopari. :) Ensin oli tarjolla dippailtavaa, sipsiä ja vähän vihreätäkin. Sitten mussutettiin perunasalaattia ja nakkeja, itse tosin söin kanapuikkoja kun en nakeista piittaa. Lopuksi pöytään iskettiin siskon väsäämä limejuustokakku, joka oli juuri niin suussasulavaa kuin kuvasta voi päätellä. Saatiin kullan kanssa kakkua kotiinkin, valitettavasti meillä ei ole lupaa syödä sitä itse vaan viedään se huomenna eteenpäin äitille ja iskälle.

Puoli yhdentoista maissa siirryttiin H:n kaverin järjestämiin pirskeisiin. Porukkaa ei ollut paikalla yhtä paljon kuin Halloweenina, mutta ihan kivasti kuitenkin. Vähän ennen puoltayötä mentiin pihalle, mitään hurjan isoja ilotulituksia ei missään näkynyt. Rakettien jälkeen meininki vähän lässähti, ihmiset kai lähtivät suurin osa baariin jatkamaan. Savukone villiintyi ja meidän poistuessamme paikalta kahden paikkeilla koko mesta oli jo savun valtaama. Hyvä kun salin puolella ei meinannut nähdä edes keskustelukumppaniaan, niin paljon savua lopulta oli!

Mua alkoi univelat painaa bilepaikalla jo, eikä mikään baariin lähteminen olisi todellakaan houkuttanut. Kolmelta päästiin vihdoin nukkumaan, kun piti vähän vielä yöpalaa syödä. Mä vedinkin onnellisesti yksitoista tuntia unta palloon, kun muut nousivat aamupäivän puolella. Haettiin kiinalaisesta safkaa, friteeratut pallurat veivät jälleen kielen mennessään. Katsottiin Madagascar 2, jota en ollut aiemmin nähnyt – veti kyllä vertoja ykkösosalle. Illalla ajeltiin kullan kanssa takaisin Turkuun, kotona en ole oikein muuta tehnyt kuin rentoutunut. Ihanaa kun on vielä kaksi vapaapäivää jäljellä!

P.S. Tässä eilisillan asu kokonaisuudessaan, if you’re interested.

Milow – Milow [2009]

Uudenvuodenehtoota vaan täältä Salosta! Alkuviikko on mennyt vähillä yöunilla enkä pahemmin päikkäreitäkään ole ehtinyt ottaa, kun on ollut yhtä jos toista tekemistä. Tiistai-iltapäivällä kävin siskon ja tämän poikaystävän kanssa Myllyssä, josta löysin ihanuuspannan hiuksiin uudeksivuodeksi (kuvaa myöhemmin!) sekä aiemmin sillä silmällä katselemaani pinkin yksiolkainmekon ensi keväänä olevia tädin häitä varten. Eivätkä maksaneet yhteensä kuin 20e, ihan mukava säästö 60e verrattuna.

Olin ihan varma, ettei tänään enää olisi varastohommia Turussa mutta toisin kävi. Eilen painettiin pari tuntia ylitöitä ja tänään mentiin aamukuudeksi taas hommiin, onneksi sentään saatiin työt puoliltapäivin jo valmiiksi ja päästiin lähtemään pari tuntia etuajassa kotiin. Tarkoitus oli ottaa pienet tirsat kotona, mutta pölypallojen valtaamat nurkat vaativat toimia ja siivota sutaisin koko kämpän puhtaaksi. Matkalla Saloon sentään torkahdin hetkeksi eikä nyt väsytä kovin paljoa. Joskus tunnin päästä pitäisi lähteä yksiin bileisiin, sitä ennen vielä herkutellaan mm. siskon tekemällä limejuustokakulla.

Kuvituksena tässä postauksessa on pari joulupäivänä napattua kuvaa, kun käytiin viemässä joulutervehdys siskon kaveripariskunnalle. Kissa on Pate, joka on oikein suloinen tapaus. ♥ Nyt jätän blogin rauhaan ja menen ottamaan kameran akun latauksesta, jospa tulisi taas tallennettua paljon kuvamateriaalia muistikortille. Palaillaan asiaan ensi vuoden puolella, mahtavaa uutta vuotta kaikille!

Lauantaina hurautin Saloon pikkujouluilemaan, toisen työpaikkani pikkujoulut siis kyseessä. Ennen siirtymistä bilepaikalle Rockin’ Hoodiin valmistauduttiin juhlaan siskon luona nauttimalla pari lasillista valkoviiniä, nams. Valkkaria pitäisi kyllä ostaa useammin, on se vaan niin hyvää! Vaikka eipä punaviinissäkään vikaa ole, sitä vain tulee helpommin ostettua. Suoristin hiukseni (jotka eivät muuten mun mielestä ole enää yhtään niin ruskeat, ennemminkin ollaan takaisin vaaleassa taas?!) ja laitoin kerrankin huulipunaa – sitäkin pitäisi harrastaa useammin. Asukuvaa nähtävissä täällä, jos jotakuta kiinnostaa.

Työihmisiä oli mukava nähdä “pitkästä” aikaa, olihan viimeisestä työvuorostani kyseisessä paikassa jo yli viikko (joka muuten tuntui paljon pidemmältä ajalta). Vaihdoin muutaman sanan myös Make fashion, not war -blogin Moderndayhippien kanssa, mukavalta tytöltä vaikutti hän. Hoodista siirryttiin Rikalaan, jossa oli porukkaa kuin pipoa. Tanssilattiaa tuli kulutettua järkkyjen ysärihittien tahtiin, ja puoliltaöin (kai?) yhdessä huoneessa oli Raskasta joulua -konsertti. Mitään ei nähty – kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä – mutta musiikki oli hyvää!

Baarissa notkuttiin valomerkkiin saakka, tarkoitus oli saada siskon kaverilta kyyti mutta loppujen lopuksi päädyttiin tallustelemaan parin kilometrin matka H:n luokse. Tarkoitus oli myös syödä vähän jotain mättöä, mutta grillijono oli ihan tarpeeksi pitkä ja unohdettiin asia. No, H:n luona oli sentään suolatikkuja ja teetäkin keitettiin. Multa lähti ääni kotimatkalla, vissiin oli tullut vähän huudettua illan aikana musiikin yli… Ehehe. Aamulla ääni onneksi oli taas suht normaali.

Yösapuskoinnin jäätyä väliin korjattiin asia sunnuntai-iltapäivällä ja haettiin pari annosta kiinalaista kolmeen pekkaan. En muista koska viimeksi olisin syönyt kiinalaista, mutta sunnuntaisen jälkeen syön taatusti pian uudestaan. Friteerattua possua ja kanaa, kastikkeina hapanimelä sekä sitruuna – aivan järkyttävän hyvää!

Sunnuntai-illalla ajelin lumisateessa Turkuun, autosta oli tietystikin päässyt lasinpesuneste loppumaan enkä välillä meinannut nähdä mitään lasin läpi. Paimiossa oli pakko pysähtyä ABC:lle ja käydä ostamassa kyseistä nestettä. Olin varmaan huvittava näky siinä parkkipaikalla hääriessäni konepelti ylhäällä, lyhyeen tekoturkkiin pukeutuneena… Minkäs teet, paras baaritakki se “mirri”. Krapulaa mulla ei sunnuntaina ollut (join baarissa vain muutaman), mutta kotimatkan vastoinkäymiset ottivat kyllä kaaliin niin että oksat pois. Lopulta onneksi pääsin kuin pääsinkin kotiin, ehjänä jopa.

Gossip – Music For Men [2009]

Long time no see, sanoisin. Viime viikko katosi vauhdilla johonkin, töihin todennäköisesti (tein kerrankin neljä täyttä vuoroa). Tällä viikolla onkin ollut hiljaisempaa, maanantaina olin aamuvuorossa mutta tiistaina ja tänään olen vapaalla. Huomiseksi sain vuoron, toivottavasti töitä riittää eikä porukkaa laiteta kesken vuoron kotiin kuten välillä käy.

Viikonloppu oli aika mahtava! Lauantai-illaksi ajeltiin kullan plus Faithingin kanssa Saloon, jonne meidät oltiin kutsuttu juhlimaan Halloweenia. Rakastan kaikenmoisia naamiaishippoja, joten iltaan kuului tietysti teeman mukainen pukeutuminen. Itse olin kuoleman ballerina ja asu onnistui mielestäni hyvin, vaikken sitä kovinkaan paljon suunnitellut etukäteen. Äipän tekemä(?) valkoinen tyllihame ja balettisäärystimet löytyivät siskolta, seitin hämähäkkeineen ostin hetken mielijohteesta kauppareissulla Prismasta ja kaiken muun kaivoin omista kaapeistani. Meikin tein itse ja upean balleriinanuttura on Faithingin käsialaa.

Kultsin pukeutuminen oli vielä lauantaiaamulla auki, kunnes yhtäkkiä keksittiin tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe: sikainfluenssa. Kullan kaverilta saatiin lainaan possuhattu, josta laitettiin roikkumaan nenäliina. Nenään hieman tekoverta ja poskiin vielä H1N1-tekstit, niin asu sai kelvata. Toteutus olisi voinut olla parempikin, jos vain olisi ollut enemmän aikaa, mutta ainakin tuolla pääsi ilmaiseksi sisään baariin (naamiaisasu päällä siis ei tarvinnut maksaa kuin narikka).

Feline oli tehnyt viinahyytelöitä, jotka näyttivät tosi kivoilta mutta ainakaan mun makuaisti ei niille lämmennyt. Värikkäät maistuivat lähinnä hammastahnalta, jossa oli alkoholin jälkimaku. Paria erilaista kuitenkin tuli maistettua, turkinpippuriversio ei ollut ihan yhtä kamalaa mutta aikamoista tavaraa sekin. Ei millään pahalla rakas sisko, mutta jospa seuraavalla kerralla unohdettaisiin hyytelöistä alkoholi kokonaan? ;)

Kaiken kaikkiaan ilta oli hauska, järjestäjille kovasti kiitoksia paikan hankkimisesta ja hienojen koristeluiden hoitamisesta! Napostelupuolelle oltiin saatu lahjoitus Arnoldsilta (useampi laatikollinen donitseja) ja lisäksi Feline oli leiponut poikkiksensa kanssa sormia, joissa oli siis manteli kyntenä päässä. :) Enemmänkin olisi voinut jotain syödä, ainakin jos ottaa huomioon seuraavan aamun päänsäryn… Oltiin kyllä aiemmin päivällä käyty Amarillossa syömässä, mutta se ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Btw, taidan tästä lähin boikotoida Amarilloa: hinnat ovat nousseet järkyttävästi, ristikkoperunat ovat kadonneet kokonaan, en saanut sitä mitä tilasin… Entinen Amarillo oli niin paljon parempi!

Bileissä oli myös pienimuotoista ohjelmaa, nimittäin pari kilpailua. Ensimmäiseksi kilpailtiin siitä, kuka saa nopeiten jalkovälissä roikkuvan kynän osumaan kaljapulloon. Jotenkin olen onnistunut missaamaan tällaisen kisan kaikilla synttäreillä ym. ja kokeilin hommaa nyt ensimmäistä kertaa. Tiedä sitten mitä tapahtui, mutta ensin voitin naistensarjan ja finaalissa rökitin vielä miestensarjan voittajan Draculan! Palkinnoksi sain kuohuviinipullon, jota suihkutettiin näyttävästi halki tanssilattian ja joka sitten katosi nopeasti parempiin suihin. Seuraavaksi järjestetyn limbokisan jätin muille ja keskityin toimimaan valokuvaajana, mä kun olin luvannut yhdelle pirskeitten järjestäjälle kameran räpsyvän ahkeraan tahtiin. Kyllä niitä kuvia olikin niin omassa kuin A:nkin kamerassa, enemmän kuvamateriaalia on nähtävissä naamakirjassa jos osaa etsiä.

Kuun vaihteessa oli muuten eräs tärkeä päivä, nimittäin seurustelun vuosipäivä. Ensimmäinen vuosi kullan kanssa tuli täyteen, monen monta toivottavasti vielä edessä! Hassua kyllä miten rakastunut olo on edelleen, vaikka arki on alkanut aikaa sitten. Nyt varsinkin kun asutaan saman katon alla nähdään tietysti todella paljon, mutta verrattuna vanhoihin juttuihin se ei ahdista yhtään. Sen sijaan hymyilen itsekseni joka kerta, kun avaan yhteisen kodin ovea. ♥

(Kuvat © minä tai joku seurueestamme)

Joseph Arthur – Nuclear Daydream [2006]

Hurja väsy taas vaihteeksi, tämän postauksen julkaistuani siirryn kyllä ihan suosiolla peiton alle. Päivä tuntui pitkältä, varmaankin syystä että olin menossa aamusta iltaan. Lähdin aamulla puoli kymmeneltä kotoa ja tulin takaisin seitsemältä illalla – välissä kävin pikaisesti hakemassa tavaroita.

Päivä alkoi sillä, että heitin kullan katsastuskonttorille prätkätunnille (kesän lopussa ollaan toivottavasti kumpikin A-kortillisia!) ja sen jälkeen käänsin pyörän kohti Naantalia. Tehtyäni lenkin Naantalin vanhassa kaupungissa päätin jatkaa vielä eteenpäin, kohti Rymättylää siis. En muistanutkaan miten ihanaa on Särkänsalmen siltaa pitkin! Rymättylän keskustassa laitoin pyörän parkkiin ja kävin hakemassa kaupasta jätskin. Tarkoitus oli ottaa ihan perus-Twister, mutta en sitten malttanut olla kokeilematta tuollaista suklaavaniljaversiota. Ei hullumpaa, vaikkakin se normaali on mun mielestä parempi.

Aamupäivän ajolenkin jälkeen hain kullan ja heitin sen mun luokse. Ehdin olla kotona sen verran, että haukkasin nopeasti jotain pientä, otin uimaromppeet mukaan ja lähdin taas prätkälle. Nyt suuntana oli Salo, jonka keskustaan onnistuin siskon ohjeistuksesta huolimatta ikään kuin eksymään – mutta jotenkin kummasti päädyin lopulta oikeaan osoitteeseen ilman, että mun täytyi soittaa lisäohjeita. Hypättiin melkein heti mun saavuttua autoon siskon & H:n kanssa ja ajettiin parinkymmenen kilometrin päähän H:n porukoiden mökille.

Jalkakuva on rannasta saunaan menevillä rappusilla otettu, jalassa kesän jumitusvaate nro 1 eli Zaran farkkushortsit sekä ihkut Vagabondin sandaalit. Yläosana taisi olla Desthealta mun omistukseen siirtynyt värikäs toppi. Polvien punaisuus on peräisin nahkapuvusta, jostain syystä sisäkangas hiertää polvia ihan hulluna. Täytynee vaihtaa ajoasun alle jotkut pitkät pökät tähän asti käyttämieni pyöräilyhousujen tilalle, jotta säästyisi polvien iho ärsytykseltä. Ihan off topicina muuten, mä en edelleenkään kykene sulattamaan pyöräilyhousuja muuta kuin 90-luvun kammotuksina – riippumatta miten siedettävältä ne Marian päällä näyttääkin.

Mukavan lämmin päivä kun oli niin uimaan oli tottakai mentävä. Saunassa sai hyvät löylyt ja rannan uimapaikan tarjosi Hirsijärvi, jonka vesi oli suht pinnassa olevan mittarin mukaan 23-asteista. Rannan hiekkapohjassa oli ihan mielettömästi näkinkenkiä, ei varmasti tarvitse erikseen mainita pitikö niillä leikkiä? :)

Ja laiturin nokasta hypittiin ties minkälaisia loikkia! Ihana kerrankin päästä kunnolla hyppelemään, tuossa kun oli vettä jo sen verran ettei edes hypätessä osunut pohjaan – tai ainakaan mulle ei niin tapahtunut. Uinti- ja saunarupeaman jälkeen istuskeltiin vielä tovi H:n isovanhempien kanssa kahvipöydässä, minkä jälkeen ajeltiin takaisin Saloon. Sisko meni kuudeksi töihin, joten lähdin samaa matkaa kotiin. Jonkun matkaa ajettuani oli pakko pysähtyä ottamaan kuva:

Cebarissa tuli 100 000 km täyteen! Matkamittari pyörähti ympäri ja nyt näyttää melkein kuin olisi uusi pyörä alla, kun on muka niin vähän ajettu. ;) Kotona olin siis seitsemän pintaan, sitten ruuanlaittoon ja kahdeksalta telkkarista Huippis, jonka ensimmäisen jakson viime viikolla missasin. Missasin viime syksynä esitetyn 7. kauden, mutta sitä aikaisempiin verrattuna tässä 8. kaudessa kilpailijat vaikuttavat ainakin näin alkuun ihan onnettomilta tapauksilta. Kiljunta ja kaiken ihkutus on kyllä noussut ihan uusiin sfääreihin, vai kuvittelenko mä vaan? Ehkä aika kultaa muistot…

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]