AvainsanaSunnuntaifiilis

Huuuuuhh, vihdoin perjantai! Tämä viikko on ollut pitkä ja väsyttävä, mutta nyt onneksi saa taas parin päivän hengähdystauon. Ja ensi viikon vielä kun jaksaa painaa niin sitten alkaa se kauan odotettu loma! Puolisko aloitti lomansa tänään ja voi että, kyllä vähän käy kateeksi. Eiköhän sen ensi viikon kuitenkin vielä jaksa, ja saanhan mä sitten tietysti lomailla viikon vielä kun mies palaa takaisin sorvin ääreen.

Tässä perjantaiväsymyksessä on oiva hetki palata viime viikonloppuun ja tarkemmin ottaen sunnuntaihin. Aloitimme sunnuntain aamu-Elixialla, mä kävin pilateksessa ja mies huhki sen aikaa kuntosalin puolella. Kotiin tullessa tuumailimme että kerrankin nätti päivä, tätä ei nyt hukata sisätiloissa nököttämiseen. Suihkun jälkeen otimme siis suunnaksi jokirannan, körötimme Förillä yli ja lähdimme kävelemään kohti Keskiaikaisia markkinoita. Sää oli about täydellinen, aurinko paistoi ja tuulenvire piti huolta ettei ollut liian hiostavaa.

Meillä oli sovittuna lounastreffit, joten emme lopulta ehtineet itse markkina-alueelle lainkaan. Sen verran kuikuilimme markkinakojuja mitä Itäisellä Rantakadulla kävellessä tuli vastaan Tuomiokirkkosillalle asti, jonkun verran niitä oli toki joen toisellakin puolella. Porukkaa oli tietysti kuin pipoa kuten hyvällä säällä tuollaisissa tapahtumissa aina. Ehkäpä ensi vuonna saamme aikaiseksi mennä tutustumaan markkinoihin ihan kunnolla…

Kipitimme pikapikaa treffipaikalle Rantakerttuun, jossa muu porukka jo odottelikin. Päivän missiona oli testata hampparibuffa, jota usein kuulee kehuttavan. Eikä turhaan, sillä hyvää oli! Rantakertussa buffan hinta on 14,80e sisältäen virvoitusjuomat, ja valittavana on paitsi hampurilaisia kaikkine lisukkeineen, myös mm. ranskiksia ja lihapullia. Burgerin väliin on tarjolla sekä täysliha- että kasvispihvi, molemmat erinomaisia. Lisuketta löytyy jos jonkinlaista: peruskasvikset, aurajuustomurua, cheddaria, kuivattua sipulia jne. Plus majoneesit (chili-, kurkku- ja valkosipuli-) ja salsa! Jos jotain voisi olla paremmin niin hampurilaissämpylät, itse tykkäisin hieman “tummemmasta” leivästä ihan vaalean pullan sijaan.

Terassilla oli mukava istuskella ja sulatella ruokaa, vähän maisteltiin oluita sekä pelattiin pari kierrosta Pekkaa. Pois lähtiessä poikkesimme vielä koko lössi läheisellä jätskikiskalla, maistelin puoliskon tötteröstä vaahtokarkkijäätelöä joka oli ihan kelpo uutuusmaku. Oli kyllä ihan huippu sunnuntai eikä olisi heinäkuu voinut paremmin lähteä käyntiin, kiitokset vain asianosaisille!

Ps. Tämä oli (uuden) blogin 400. postaus, vautsivau!

Huh, jälleen on yksi työviikko onnellisesti takana päin. Enää seitsemän viikkoa kesälomaan..! Voin rehellisesti sanoa, että olen todellakin loman tarpeessa. Pääsiäisenä pitämäni viikon vapaa teki gutaa, joskin se meni lähinnä toipumiseen edeltävien viikkojen ylitöistä. Ja kun duunia on nyt painanut 14 kuukautta ilman kunnon lomaa, se viikko ei valitettavasti riittänyt mihinkään ja väsymys alkaa painaa jo vähän liikaakin. Perjantai-illat on kaikista pahimpia, työpäivän jälkeen on ihan rikkipoikki ja loppuillan aivot lyö ihan tyhjää.

Murulle löytyi Desthean kirppisvalikoimasta hieno Haisuli-rasia.

Sunnuntait sen sijaan on nykyään aika kivoja – jopa siitä huolimatta, että tietää työpäivän odottavan jälleen seuraavana aamuna. Viime sunnuntai esimerkiksi oli suorastaan erinomainen! Päivä lähti käyntiin mukavasti brunssilla, joka oli nyt viimeistä kertaa. Menin paikalle puoliskon, Mian ja Aleksin kanssa eikä oltu ehditty vasta kuin kasata lautaset täyteen sapuskaa, kun yläkerran Retrotorilla myymässä ollut Desthea liittyi myös seuraan. Ruokapuoli oli tälläkin kertaa erinomaista ja mahat tuli kaikilla täyteen.

Iltapäivällä pyörähdettiin äijelin kanssa mun isovanhemmilla, mummilla oli vaihteeksi ongelmia tulostimen kanssa joten piipahdettiin vetämässä masiinan puhdistusohjelma läpi. Illalla huijasin murun vielä pienelle kävelylle, jonka kohteena oli aiemmin bongattu kukkiva kirsikkapuu. Ilta oli lämmin, aurinko värjäsi jo maiseman hieman erilaiseksi ja hetken olo oli huoleton.

Kevät ♥!

Nyt viikonloppuna olisi ollut joulunavauksia vähän joka puolella, mutta yhteenkään en ehtinyt/jaksanut osallistua. Vaan eipä tuo säätilakaan parhaillaan kovin jouluinen ole, vettä tulee vaakasuorassa ja tuuli on viedä hiukset päästä. Että tervetuloa vain, joulukuu. Huh, mihinköhän on jälleen yksi kuukausi kadonnut?

Viikko sitten näin sentään yhden joulunavausilotulituksen, kun satuin sunnuntai-illalla sopivasti Myllyn huudeille. Kamera oli autossa mukana, joten kipitin se käsissäni ihmisten seassa lähemmäs napsimaan joitakin ruutuja. Ei ole kyllä ilotulitusten kuvaaminen tällä harrastelijalla hallussa, aina on säädöt yhtä kadoksissa. Parhaimman tuloksen saisi varmaankin jalustalla sekä pitkähköllä valotusajalla, tuollaisilla f/8 1.3” käsivaralla tuppaa tulemaan mitä sattuu…

No, kyllähän noita nyt katselee vaikkeivät kummoisia ole. Joskus voisi ehkä perehtyä rakettien kuvaukseen vähän paremmin, josko sitten tuloksetkin olisivat mieluisampia. Mutta nyt on aika hörpsäistä iltatee huiviin ja mennä valmistautumaan huomisen uuteen (ja epäilemättä hyvin kiireiseen) viikkoon. Öitä!

Viikko sitten lauantaina oli vielä syksyinen sää, muutaman asteen plussan puolella. Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa, kerrankin näin vapaapäivänä. Vaikka lyhythän se oli, päivän pituus – tai ainakin lyhyeltä tuntui kun muistaa vielä valoisat kesäyöt. Kohta sekin muisto on vain haalea läikkä mielessä, jonka muistaa seuraavan kerran vasta keväällä päivän kurotellessa kohti kesää.

Ethä sääkää vaa mittä tommost?!

Mutta sitten tuli sunnuntaiaamu. Aurinko oli kirkas ja sää kirpeä, pakkasta vihdoinkin! Hengitys höyrysi ilmasssa, kun hiihtelin kamera kädessä pitkin lähipuskia. Se oli täydellinen syksyn sunnuntaiaamu, jolloin tulevan talven voi jo haistaa nenässään. Sieltä se kohta saapuu, paljon pieniä lumihiutaleita mukanaan!

No, eihän se lämpötila sitten pysynyt pakkasen puolella kuin yhden päivän ja tämä viikko on ollut harmaa ja sateinen. Viime vuonna satoi jo marraskuun alkupuolella sen verran lunta, että se pysyi jonkun aikaa maassa. Nyt mennään kohta joulukuussa eikä lumesta ole näkynyt vilahdustakaan – eipä tietenkään, kun mittari huitelee joka päivä melkein kymmenen(!) lämpöasteen tienoilla.

Kiltti säänsäätelijä, alahan hiljalleen heittää vähän lunta tupaan!

Ihana sunnuntai tänään! Puolisko lähti aikaisin aamuvuoroon, mä käänsin kylkeä ja tuhisin kerrankin pitkälle aamupäivään. Herättyäni istuskelin vaan koneella ja iltapäivällä kun tiskikone oli saanut pesunsa valmiiksi, lähdin tallustelemaan kaupungille sateen ropistessa ympärillä. Melkein testasin millaista olisi olla Maija Poppanen, välillä oli niin järkyttäviä tuulenpuuskia että meinasi sateenvarjon kanssa lähteä lentoon.

Alkuilta hujahti Elixiassa, mies oli salin puolella sillä aikaa kun itse heiluttelin painoja Elixia Powerissa. Sain vähän kasvatettua painomääriä parissa liikkeessä, kyllä se tästä pikku hiljaa etenee! Tunnin jälkeen kulutin vielä loput energiat juoksumatolla, oisin kauemminkin juossut ellei mies olisi saanut treeniänsä valmiiksi. Käytiin sitten höyrysaunassa sekä testattiin vihdoin toiminnassa oleva viileäallas, +9°C vesi virkistää mukavasti oloa.

Ostin muuten jonkun sortin mielenhäiriössä kaikkialla hehkutetun Remingtonin Pearl Wandin, kun se sattui olemaan Sokoksella tarjouksessa. Olen kovin laiska väkertämään hiuksiini mitään sen ihmeempää, mutta jospa Pearl Wandilla saisi taiottua kiharaa helposti ja nopeasti. Seuraavana viikonloppuna on yhdet ylioppilasjuhlat tiedossa, täytynee sitä ennen vähän opetella kähertämistä että voi lauantaina sitten laittaa hiukset nätisti.

Tämän postauksen kuvat eivät suinkaan ole tältä päivältä vaan viime viikon keskiviikolta, ovat roikkuneet mulla luonnoksissa melkeinpä siitä saakka. Pyörähdin silloin kaupungilla Felinen ja Heviletin kanssa, käytiin mm. Coffee Housessa iltapäiväkahvilla ja -patongilla. Heviletin kaffessa oli sydän, vähänkö ihkua!

Vahtikissa Dharma.

Kahvittelun jälkeen ajettiin maalle, sillä oli äitin syntymäpäivä. Odoteltiin siellä vähän niin kuin yllärinä kunnes äiti vihdoin saapui kotiin päivän riennoista (= marttaretkeltä…) ja sitten kahviteltiin taas sekä syötiin herkulliset jätskiannokset, jotka sisko kaikille latoi kulhoihin. Ensitestissä oli Aino-maku uudesta premium-triosta, omalla kohdallani ainoa niistä jota en ollut vielä maistanut eli suklaajäätelöä, lakritsikastiketta sekä toffeepaloja. Vähän erikoista mutta hyvää!

Lempiaikani keväästä oli juuri alkanut, kirsikkapuu kukki! Ja kukkii itse asiassa vieläkin, tänä viikonloppuna kävin vielä kuvailemassa vähän lisää. Nyt on lisäksi omenapuukin puhjennut kukkaan. Ei vaan voi olla mitään kauniimpaa kuin valkoista ja haaleanvaaleanpunaista kukkaa joka paikassa. Voi kunpa joskus pääsisi Japaniin kirsikkapuiden kukinnan aikaan, se vasta täytyy olla jotain aivan uskomatonta.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]