AvainsanaSyksy

Syksy on kääntymässä kohti loppua, puissa ei paljoa enää ole lehtiä jäljellä ja kai tässä vähän jo odotellaan, milloin ensimmäiset lumihiutaleet leijailevat maahan (radiossa puhuttiin ensi viikosta?!). Sinänsä siis ihan sopiva väli palata ajassa hetki taaksepäin ja muistella kuvien kera edellistä vuodenaikojen taitetta. Kun viljat vielä olivat puimatta, mutta ilmassa tuoksui jo syksy.

Eräs syyskuinen lauantai meni tiiviisti kotopuolessa, sillä oli vuorossa kavereiden heinäkuisen tulokkaan nimijuhla ja olin lupautunut tuomaan paikalle auttavan käsiparin lisää. Oma pirpana jäi isovanhemmilleen hoitoon, kun itse polkaisin fillarilla kilometrin päähän kaatamaan kahvia ja toimimaan valokuvaajan roolissa. Iltapäivän aikana koettiin niin auringonpaistetta kuin ropsahdus sadettakin, mutta vieraat saatiin kestittyä ja kuvat otettua. Porukoille palatessani bebe oli päiväunilla, joten hyörin hetkisen pihalla kameran kanssa ikuistaen alkusyksyn maisemia.

Illalla suuntasimme koko perhe nimiäisten rääppiäisiin. Ohjelmassa oli paitsi pienen tukkajumalan palvontaa myös ruokaa, saunaa ja paljua. Siinä oli vähän härdelliä emmekä onneksi olleet vielä paljuun saakka ehtineet, sillä auringon laskiessa pelloille nousi hieno sumu, joka oli tietysti saatava tallennettua. Olin kerrankin kartalla oikealla hetkellä ja niin, että pystyin vain syöksymään ulos kameran kanssa.

Syksy oli saapunut.

Viikko 35: Mini sai ekan räkätautinsa ja onnistui tartuttamaan miehenkin.

Viikko 36: Kavereiden kissa Pate haaveili ulkomaailmasta (tai paljusta).

Tähän on väliin ehtinyt jo postaus poikineen sitten viime matkapostauksen, mutta rykäistään nyt vielä loput jutut liittyen syksyn Lapin reissuumme. Lokakuun ensimmäisenä päivänä lähdimme liikkeelle heti aamusta, sillä suuntana oli E8-tie käsivarren kautta Jäämeren rannalle Norjaan. Ylläkseltähän ei tuonne Norjan rajalle ole kuin vajaa 300 kilometriä – pohjoisen mittakaavan mukaan siis melkein naapurissa. E8 mutkittelee pääasiassa Suomen ja Ruotsin rajaa pitkin, oli hauska pitkin matkaa seurata kyliä Tornionjoen toisella puolen Ruotsissa. Ja jos Ylläksen seudun tunturimaisemat ovat henkeäsalpaavia niin mitä pohjoisemmaksi ajaa, maisemat muuttuvat vain entistä uskomattomammaksi. Herkässä olivat ihastuneet huokaukset tuona päivänä, voin sanoa!

Päivän agendaan kuului luonnollisesti myös geokätköt, kun kerran pyörimme aivan uusissa maisemissa, johon tuskin ihan heti päädymme uudestaan. Pysähdykset olivat toki erinomainen hetki jaloitella, ainakin näin pallomahaisena hyvin tarpeellisia. Muonion pohjoispuolella pysähdyimme Utkujärvellä (kuva ylinnä), aamu oli kirpsakka ja maa kuurassa. Sen jälkeen olikin heti pidempi pätkä ilman taukoja (= ei kätköjä) ennen seuraavaa stoppia Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla; Muotkatakka on 565,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Muotkatakalta tie lähti laskemaan Kilpisjärven rantaan eikä mennyt kauaa, kun Saana häämötti horisontissa. Kilpisjärvellä jaloittelimme jälleen parin kätkön merkeissä ja tutustuimme mm. Kilpisjärven pamaukseen (1916) sekä Lapin sodan (1944-45) loppuvaiheisiin. Sitten matka jatkui kohti Norjan rajaa, joka tulikin vastaan yllättävän äkkiä ja hups vain olimme toisessa maassa – emmekä enää edes EU:ssa. Rajan ylityksen jälkeen maisemat alkoivat muuttua: lumisia vuorenhuippuja näkyi koko ajan enemmän ja ihasteltavaa riitti. Norjan puolella pohjoisessa ruska näkyi olevan vielä voimissaan, kun esimerkiksi Ylläksen tasalla se oli enemmänkin jo ohi.

Iltapäivästä saavuimme vihdoin retken kääntöpaikkaan, pieneen alle 500 asukkaan kylään nimeltä Skibotn (suomeksi Yykeänperä). Sijainti laaksossa vuonon rannalla takaa sen että maisemat ovat kerrassaan huikeat, vesi on aivan kirkkaan turkoosia ja vuoria on vähän joka suunnassa mihin katsoo. Ihan käsittämätöntä! Skibotnissa keli tuntui selvästi leudommalta kuin Suomen Lapissa, melkein jopa pärjäsi ilman pipoa sen sijaan että olisi tarvinnut painaa sitä syvemmin päähänsä.

Sen kummempaa emme Skibotnissa tehneet, vaan käänsimme nokan takaisin kohti kotimaata. Ennen rajanylitystä pysähdyimme Rovijoen vesiputouksella (Rovvejohka), josta emme välttämättä olisi olleet tietoisia ilman kätköilyharrastusta. 28 metriä korkea putous oli todellakin kokemisen arvoinen, vaikka vesi alajuoksulla olikin suhteellisen matalalla. Ja löytyihän myös se kätköpurkki hetken etsintöjen jälkeen.

Paluumatka meni jokseenkin sutjakkaammin, sillä kello alkoi olla paljon ja päivä painua mailleen. Kaaresuvannossa poikkesimme vielä nappaamassa päivän geokartalle kolmannenkin valtion, heitimme nimittäin pikaisen lenkin Ruotsin puolella olevassa Karesuandossa. Rajalla oleva kätkö oli siitä hauska, että mä pidin purkkia kädessä Ruotsissa ja S kirjoitti nimimerkkimme Suomessa – oltiin siis todellakin aivan rajalla. Karesuandossa sain myös ikuistettua mahtavan auringonlaskun, josta tyrkkäsin pari otosta Instagramiinkin.

Reissukuvia myös Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

• Mies ahkeroi vapaa-aikansa keittiöremontin parissa. Alkukuusta käytiin ostamassa maalit ja viimeisellä viikolla laitettiin tilaukseen tiskiallas sekä hana (jotka postipoika itse asiassa kiikutti tänään aamulla jo meille). Päätöksiä, päätöksiä!
• Kävin äitin ja iskän kanssa siskoa moikkaamassa Jyväskylässä, jossa oli ihan kunnolla lunta. Tulihan sitä lunta sitten tänne lounaaseenkin, joskin se suli parissa päivässä pois.
• Muutimme toimistolla uuteen, remontoituun tilaan. Kyllä on tyylikästä ja pisteenä iin päällä ihania tuoleja siellä täällä, niin että melkein harmittaa jäädä töistä pois.

• Mulla oli miehen kanssa yhteinen arkivapaa. Kävimme lounaalla Sloppy Joessa ja illalla leffassa katsomassa Mielensäpahoittaja, välissä toki remppahommia.
• S:n kanssa otimme pariksi viikoksi loosin kirpparilta. Pidettiin hinnat alhaisina, joten kovin tuottoisaa se ei ollut, mutta pääasia että tavaraa katosi nurkista mukavasti.
• Hiukseni lyhentyivät reippaasti kampaajan käsittelyssä ja oi että, miten olenkaan tykännyt tästä kevyemmästä hiusmalliista!
• Pyörähdin firman pikkujouluissa J:n kanssa. En meinannut löytää vaatekaapista mitään päälle mahtuvaa juhlataminetta ja ruokakin oli pienoinen pettymys, mutta onneksi drinkkilipulla sai Pommacia lasipullossa.
• Osallistuttiin S:n kanssa Turun linnan Kidutus, kuolemaa ja kummituksia -kierrokselle kera geokollegoiden. Meille osui huikea opas, jonka juttuja kuunnellessa puolitoistatuntinen vierähti aivan huomamaatta.
• Neuvolakäynnillä (33+5) paljastui, että bebe istua kököttää mahassa kuin mikäkin buddha. Saa nähdä seuraako tyyppi äitinsä jalanjäljissä ja ottaa maailman vastaan takapuoli edellä… On toki hyvin mahdollista vielä, että se heittää itsensä ympäri parempaan asentoon.
• Jäin äitiysvapaalle. Asia, jota ei tahdo vielä oikein käsittää – yhtäkkiä mun ei vaan tarvitse herätä kukonlaulun aikaan lähteäkseni töihin. (Tiedostan kyllä, että tämänhetkinen letkeä työnkuvani muuttuu aika erilaiseksi kunhan bebe luopuu yksiöstään.)

Tällainen oli epätavallinen pikkujoululookini: housut helmojen sijaan ja värimaailma hyvinkin tummanpuhuvaa. Äitiyspaita ja -farkut H&M mama (kumpikin 2nd hand), trikoojakku Miss Selfridge (2nd handia sekin), pääkallolaukku Glitter ja korot Vagabond (saatu blogin kautta). Korvissa killuvat kamerakorvikset on löytö katumarkkinoilta Raumalta, kaulakoru gTIE, sormus Kalevalakoru ja ketjurannekoru H&M men. Marraskuun pimeydessä kuvanlaatu oli jotain niin hirveää, että oli pakko turvautua mustavalkoisuuteen. No, ei enää onneksi montaa viikkoa siihen, että päivä alkaa taas pidentyä – yay!

Antti Tuisku – Minun jouluni 2 [2011]

Instagramissa tuli taannoin oikeaan aikaan vastaan muistutus Fat Mum Slimin kuukausittaisesta photo a day -haasteesta, joten päätin hetken mielijohteesta hypätä jälleen kelkkaan. Keväällähän osallistuin viimeksi ja tarkoitus oli myös kesällä, mutta havahduin aina turhan monta päivää kuunvaihteen jälkeen… Marraskuu ei yleisesti ottaen ole ainakaan mulla kovin valokuvauspitoinen kuukausi, kiitos katoavan päivänvalon, mutta onpahan tältä vuodelta sitten edes yksi rakeinen puhelinkuva jokaiselta päivältä. Kunnon kameralla olisi varmasti tullut parempaa jälkeä, mutta iPhone kulkee kätevämmin mukana ja saan suoraan tyrkättyä kuvat myös Instagramiin (jonne en periaatteesta laita muuta kuin luurilla otettuja kuvia).

Tuollaisia ovat kuvausaiheet olleet tällä kertaa, johan tässä kaksi kolmasosaa kuvista onkin jo ehditty ottaa. Ei muuta kuin ekat kymmenen kuvaa kehiin, klikkaamalla saa kuvat isommaksi ja näkee myös aiheen. Paitsi ettei Fancyboxin nuoliselaus toimi taaskaan, vaikka se jossain kohtaa oli normaali… Äsh. Täytynee seuraavan leiskapäivityksen yhteydessä harkita jotain muuta tapaa kuvien selaukselle.

Marraskuu kuvin / päivät 1-10