AvainsanaSyksy

Muutama päivä ennen lähtöä saimme tiedon, että by the way osa hotellin palveluista (esim. ravintola ja kylpylä) on kiinni huoltotauosta johtuen lomaviikkomme maanantaista alkaen. Kiva. Muutenkin pohjoisessa tuntui vähän kaikki hiljenevän kuun vaihduttua lokakuun puolelle, ruska-ajan sesonki oli selkeästi päättynyt. No eipä siinä sitten, kokkasimme sapuskat pääasiassa “kotona” ja pulikoimaan ajoimme yhden kerran Leville, joka osoittautuikin kymmenen kertaa paremmaksi paikaksi kuin viime reissulla testattu hotellin kylpylä. Ei paha saldo siis.

Yhtä pidempää päiväreissua (tähän palaan oman postauksen kanssa) lukuun ottamatta pyörimme lähiseuduilla, ulkoilimme ja kätköilimme ja sen sellaista. Leppoisaa ja rentoa, vailla turhaa stressiä. Eräänä iltana pysähdyimme Ylläksen maisematien varteen ihailemaan aurinkoa, joka oli painumassa tuntureiden taa värittäen maiseman upeilla väreillä. Ja näinpä viikon aikana vihdoin myös revontulia! Revontulia on toki täällä etelässäkin, mutta viime vuodet kaupungin valosaasteen keskellä asuneena en ole kertaakaan onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Lisää reissukuvia Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Apulanta – Syytteitä ja Selityksiä – 52 parasta [2014]

Pidimme miehen kanssa tämän vuoden talvilomat alta pois jo tuossa syys-lokakuun vaihteessa, kun suuntasimme tutulla reissuporukalla kohti pohjoista. Päädyimme tällä kertaa helpottamaan menomatkaa sen verran, että hyppäsimme koko konkkaronkka auto mukaan lukien junaan ja kolistelimme valtion rautateitä pitkin Napapiirille asti.

Perjantai-illalla sateisessa Turussa…

…ja aamulla perillä Rovaniemellä! Yö meni jokseenkin katkonaisesti kolinan, heilumisen ja 2-veen huudon säestämänä; oli hullua vielä sitten illallakin tuntea huojumista kuin olisi edelleen junan kyydissä. Koska majapaikkaan pääsi vasta alkuillasta, lauantaipäivän vietimme Rovaniemen keskustassa mm. lounaan ja muutaman geokätkön merkeissä. Ennen matkan jatkumista poikkesimme Joulupukin Pajakylässä ottamassa ensimmäiset fiilistelyt tulevaan jouluun, itse pukkia emme tosin nähneet livenä.

Lauantai-illalla saavutimme määränpäämme Ylläksen ja saimme asettauduttua taloksi. Edellisen yön ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli varsin nopeasti, mutta onneksi edessä oli kokonainen viikko tuntureiden keskellä. Sunnuntaina lähdimme koko lössi tutkimaan lähiseutua päämääränä Pikkulaki, jossa oleva kätkö meiltä jäi edelliskerralla hakematta. Vaikka paras ruska-aika oli jo takana, kyllä kelpasi ihailla perillä aukeavaa maisemaa – oi Lappi. ♥

Lisää matkakuvia Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Syksystä on näköjään muodostunut huomaamatta varsin juhlien värittämä, kun niin monta lähipiirin lasta on putkahtanut maailmaan syys-lokakuussa. Tänä vuonna oli juhlittavana kolmen setti, joista jokainen päivänsankari puhalsi kakusta eri määrän kynttilöitä. Ensi syksylle ei synttäriputkeen olekaan tulossa ainakaan ihan suoraa jatkoa, sillä seuraavat tulokkaat syntyvät toivottavasti vasta lähempänä vuodenvaihdetta.

Eräänä syyskuisena viikonloppuna hurautimme Tampereelle, ensimmäisenä juhlavuorossa oli nimittäin suloinen kummityttömme. Ihan käsittämätöntä, että siitä tosiaan on jo vuosi! Ja mikäli toisten lapset kasvavat näin vauhdilla, niin mitä se onkaan oman lapsen kohdalla… Voi apua.

Syyskuussa siis juhlittiin F:n 1-vuotissynttäreitä ja syötiin kokki-isän taikomaa aivan huikeaa suklaalla koristeltua kakkua. Lokakuussa vuorossa oli ensin porkkanapäisen V:n 2-vuotiskemut Muumi-kakkuineen ja sitten serkkuni A:n 3-vuotispirskeet kera kotipuutarhasta poimituilla viinirypäleillä koristellun kakun. Että juu, kakkua on ainakin syöty! Kyllä tällaisen kakkufanin kelpaa – nam nam. :)

Vuosi sitten syksyllä piipahdin nyt jo lopettaneessa Retrobotissa parin työkaverin kanssa. Iskin silmäni huikeaan räiskyvän vihreään takkiin, vaikkei vihreä noin muuten kuulu lempiväreihini. Niinhän siinä kävi, että poistuin liikkeestä takki mukanani. En silloin ehtinyt käyttää takkia montaakaan kertaa, kun kelit kylmenivät liikaa, ja viime keväänä en jotenkaan tuntenut takkia omakseni. Pohdin jo retroherkun myymistä, mutta onneksi olen hidas liikkeissäni: viime kuukausina en oikeastaan ole käyttänyt mitään muuta takkia. Se on juuri sopiva tänä syksynä vallinneeseen alle 10 astetta mutta kuitenkin nollan yläpuolella -säätilaan. Koko on tosin sen verran väljä, että vähän kylmemmälläkin menee kun vain heittää alle paksumman neuleen (tai pari). Mikä parasta, Kermit-kolttu piristää mieltä joka kerta! Kauniiden yksityiskohtien – esimerkiksi taskujen reunat – ohella keltainen nappirivistö on piste iin päällä.

Kuin huomaamatta takin parhaiksi kavereiksi ovat kivunneet kaksi tämän syksyn hankintaa: Coston pähee hattu (vihreää muuten siinäkin) sekä COSin täydellisen punainen kaulaliina. Miten olenkaan voinut elää aiemmin ilman suloisen pehmoista kashmirhuivia? Tilasin tuosta ensin viininpunaisen version, mutta sävy oli todella tumma, joten se lähti palautukseen ja tomaatti tuli tilalle. Sointuvat kyllä niin nätisti, lakki ja huivi! Alitajuinen mätsäys onnistunut kohdalleen, kerrankin.

Edellä mainittujen lisäksi vielä asun muut osaset. Takin alta pilkistää Samujin raitamekko, jalkoja verhoaa ikivanhat H&M:n luumusukkikset (100 denieriä, kestävää laatua näköjään) ja Ten Pointsin maailman parhaissa tyttömaihareissa kelpaa tallustaa. Korvissa killuu kesällä Raumalta Mustan pitsin yön markkinoilta ostetut kamerakorvikset (kadonnut yksilö löytyi sittenkin!), kädessä kihlasormuksen seurana on Kalevala Korun Karjaan sormus. Nyt siis tiedätte, kuka on se usein silmiä särkevän kirkkaasti pukeutunut, Turussa liikkuva kylähullu. ;)

Häistä on kyllä tulossa juttua vielä lisää, kunhan saisin inspiraation naputella loput tekstit kasaan. Sillä välin ajattelin heittää eetteriin vaihteeksi muutaman asukuvan, edellinen kerta oli elokuussa eli hetki on silläkin saralla jo ehtinyt vierähtää. Saattaa tosin olla, että nyt vasta pitkä tauko tulee kun – noh, tiedätte kyllä – valo on mitä on.

Lokakuun alkupuoli oli suht lämmin, syksyä todellakin parhaimmillaan siis. Kesän jälkeen oli aika kaivaa sukkikset esiin ja taisinkin hyvin pitkälti viilettää lokakuun sukkahoususankarina. Yllä perusduunipäivän asu sekä naamavärkin pikaparannus vaahteranlehden taakse piiloutumalla. Raitapaita on Marimekon Tasaraitaa, lähes puhkikulutetut Vilan vakosamettishortsit löysin joskus Rauman Studio25:sta kympillä. Korvissa hopeiset toisen käden aurinkokorvikset, konjakkinen vyö H&M men. Jalassa ikivanhat luumusukkikset H&M, villasäärystimet pitsinauhalla c04 Luomus sekä mintunväriset varrettomat Converset, jotka hankin kakkoskengiksi häihin.

Tällaisella asulla olin liikenteessä lokakuun alussa Helsingissä. Coston nahkalätsä on edelleen pop, Syster P:n harmaan huipun jättihuivin tilasin Acolythin alesta kesällä. Shanan toppi on tuliainen Espanjasta, Samujin bleiseri löytyi kesällä huikealla -70 % lätkällä varustettuna. Loistohankinta, joka taipuu mennen tullen niin arkeen kuin juhlaan! Lindexin mustat pökät ovat niin ikään alehankinta, lahkeissa on takana puoleen pohkeeseen hopeiset vetoketjut. Korvikset by sisko, sormus Kalevalakoru, rannekello Axcent. Jalassa tässäkin minttuiset Converset.

Kolmannessa asussa on siinäkin pari kesän uutta juttua, tämähän alkaa vaikuttaa siltä kuin olisin laittanut koko garderobin uusiksi kerralla… Omat tavat entistäkin tarkemmin syyniin siis. Trikoinen jakku turkooseilla yksityiskohdilla on Vero Modan ja löytyi Stockan alesta. Liukuvärjätyt sukkikset ovat nekin aleostos, Lindexiltä tällä kertaa. Korvikset ovat siskon tekemät avainkorvikset, jalassa mustat varrettomat Converset parin vuoden takaa. Innocent-merkkisen mekon tilasin EMP:ltä ja se on nopeasti lunastanut paikkansa ns. luottomekkona.

Silloin kun en tiedä mitä laittaisin päälle, päädyn useimmiten tähän mekkoon. Mekko on älyttömän mukava päällä, materiaali on paksuhkoa trikoota. Noin muuten se ei sinänsä ole kovinkaan mielenkiintoinen vaatekappale, mutta selkäosan kolmion muotoinen pitsiosa nostaa kiinnostavuuden heti usealla pykälällä ylöspäin. Toimii!

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]