AvainsanaSyksy

Kerroin jokin aika sitten yhteistyöstä nettikauppa Zalandon kanssa, nyt olisi aika kurkata sieltä tulleeseen pakettiin. Ei varmaan ollut vaikeaa arvata, että sydämeni sykki eniten eräälle herkulliselle kenkäparille..? Vagabondin syysmallistosta, kuinkas muutenkaan. Tällaiset kaunokaiset lähi-Siwasta noutamastani paketista kuoriutuivat:

Kyseessä on kollaasissakin mukana olleet Grace-nauhamonot, jotka alun perin iskostuivat verkkokalvoilleni elokuun lopun Jyväskylän reissulla. Jätin silloin kuitenkin ostamatta ja etsiskelin myöhemmin kenkiä Turusta, mutta täällä niitä ei näkynyt olevan liikkeiden valikoimissa lainkaan. Onneksi Zalando pelasti ja nyt voin mennä viilettää onnellisena korot syksyisillä kaduilla kopisten!

Kesä meni pitkälti matalilla kengillä tallustellen ja sen kyllä huomaa, jalkapöytä kipeytyy vähän väliä. Gracet korjaavat asian loistavasti: korko on tukeva eikä liian korkea, muovinen pohja tuntuu kumimaiselta ja siksi hyvältä jalassa. Mikä tärkeintä, nuo jalassa pystyy pyöräilemään! Korkoa noissa on 8 cm ja platoa 2 cm, oikein sopivasti siis. Pitkästä aikaa sellaiset korolliset popot, joilla voisin kävellä pidempäänkin.

Onhan nämä ehkä vähän ysärit, kuten kesällä hankkimani kiilasandaalitkin. Mutta ei kai se mitään haittaa? :) Eiköhän se ysärimuoti kohta sieltä jo iske taas täydellä teholla… Tiukat, napaa vilauttelevat paidat aion kyllä jättää tällä kertaa väliin!

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]

Suureksi yllätyksekseni piskuinen blogini on alkanut saada yhteistyötarjouksia, olenpa siis minäkin joutunut muodostamaan kantani kyseiseen asiaan. Luen blogeja PALJON ja mainontaa ammutaan nykyään vähän joka tuutista, mikä voisi ärsyttää enemmänkin mikäli pitäisi katsella mainosbannereita ja -linkkejä (Adblock Plus on ystävä) tai kymmeniä Nelly-kollaaseja peräjälkeen (ne blogit ovat lukulistaltani kaukana). Oma domain ja itse väännetty ulkoasu ilman rumentavia mainoskilkkeitä ovat bloggaamiselleni aivan must, niistä luopumiseen tarvittaisiin vähintään viisinumeroisia rahasummia. Ei pelkoa sellaisista muutoksista siis.

EDIT: Yhteistyö päättynyt

Päätin nyt kuitenkin heittäytyä vihdoin mukaan nykymaailman menoon sen verran, että vastasin myöntävästi Zalandolta tulleeseen kyselyyn mahdollisesta yhteistyöstä. Saksasta lähtöisin oleva Zalando tarjoaa nettikaupassaan kenkiä ja muotia naisille, miehille ja lapsille, lisäksi valikoimassa on urheiluvarusteita sekä tuotteita kodin sisustukseen. Plussaa paitsi laajasta tuotevalikoimasta, ehdottomasti myös ilmaisesta toimituksesta ja palautuksesta sekä maksuttomasta asiakaspalvelupuhelimesta!

Toimitustapana on MyPack, joka omasta mielestäni alkaa olla se kätevin tapa Suomessa. Ei enää tunnin jonotusta “lähi”postissa (joka nykyään on kaupungissakin monilla jo useamman kilometrin päässä, jonka aukioloajat ovat mitä sattuu ja jonka henkilöstö on vähennetty aivan minimiin. Posti palvelee – tai sitten ei.) vaan paketin voi hakea helposti lähimmästä noutopisteestä: Siwat, Valintatalot ym. Maaseudulla homma on tietysti eri, mutta kaupungissa noita lähikauppoja on vähän joka nurkalla plus ne ovat auki aamusta pitkälle iltaan ja usein myös sunnuntaisin.

Yhteistyön tiimoilta tein Zalandolle testitilauksen, jota odottelen saapuvaksi lähipäivinä. Tilausprosessi on pääpiirteittäin looginen, ainoa varsinainen miinus siitä ettei MyPack-noutopistettä saa itse valita esim. listasta – lähin kun ei aina ole välttämättä se kaikista kätevin, jotta paketin voisi hakea vaikkapa työ-/koulumatkalla. Käyttäjätiedoissa taas hymyilytti hieman sukupuolen valintalaatikko, jossa vaihtoehdot ovat ainoastaan rouva tai herra – suomalaisittain tärkeä neiti on jäänyt johonkin matkan varrelle.

Salamaneule Best Mountain 59,95 e; nahkavyö Cheap Monday 34,95 e; kashmirpipo Headhunter 119,95 e;
shortsit Object 39,95 e; korolliset nauhakengät Vagabond 89,95 e

Siinä vielä koottuna muutama tuote, joista oma syysgarderobini voisi esimerkiksi koostua. Linkkejä uskaltaa toki klikata, siitä ei kilise roposia tililleni tai mitään vaan ovat tuossa ihan vain tuotteiden löytämistä helpottamassa jos jokin alkaa erityisesti kiinnostaa. Ei olisi kyllä musta vääntämään tällaisia kollaaseja kovin usein, jotenkin en tunne omaksi jutukseni… Mutta tulipahan kokeiltua. Ja heh heh, olen oman mainontani uhri sillä aloin himoita kaikkia noista kaappiini. Viininpunainen & harmaa on pop!

Palataan tilaamani paketin todelliseen sisältöön, kun olen sen kätösiini saanut.

(Tuotekuvat: zalando.fi)

Käväistiin Mian kanssa pitkästä aikaa Ruissalossa kuvailemassa, tällä kertaa vähän eri maisemissa kuin keväällä. Kävellessämme metsän halki kohti Kuuvannokan rantaviivaa oli sää ihan miellyttävä, mutta voi hurja miten kovaa tuuli iski vasten kasvoja kun pääsimme perille! Olisi saanut olla enemmänkin vaatetta päällä ja vaikka pipo sekä hanskat siihen vielä lisäksi. Hrrrr.

Matkaan lähdin setillä Nikon D7000 ja AF-S DX NIKKOR 35 mm f/1.8, reppuun heitin lisäksi 70-300 mm f/4-5.6D ED zoomin jolla viimeksi Ruissalossa räpsin menemään. Kävi kuitenkin niin ettei zoomi päässyt edes laukusta ulos, koska 35-millinen tuntui toimivan siinä hetkessä niin hyvin. Jälkikäsittelyn näiden kuvien osalta hoiti CameraBag 2, joskin hääkuviin verrattuna säätelin nappuloita vähän enemmän. Aika erilainen fiilis!

Olin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kotikotona käymässä, sain jopa houkuteltua puoliskon mukaani myös. Oli ihanaa saunoa ulkosaunassa pimenevässä syysillassa! Uima-altaassakin kävin kastautumassa, mutta kunnolla en kyennyt pulahtamaan. Dharma oli hellyydenkipeä ja seurasi mua välillä jopa vessaan, voi toista. Ehkä kissaneidillä on tylsää yksikseen, kun Miska on ollut vaelluksillaan juhannuksesta saakka… Voi Miska, tulisitpa jo kotiin! (Eikä sitten tarvitse aukoa päätään tyyliin mitäs päästätte kissoja vapaana pihalle, oma vika – kukaan ei jaksaisi kuunnella sitä huutamista mikä noista pääsisi, jos ne yli 10 vuoden jälkeen lukittaisiin pysyvästi sisätiloihin.)

Maalla tulee toisinaan sellainen olo, että voi kunpa voisi itsekin muuttaa pois kaupungin hälinästä. Takaisin niihin maisemiin, joissa olen kasvanut tällaiseksi kuin nyt olen. Mutta ei sen aika ole vielä, ehkei koskaan. Maalla ei ole työpaikkoja enkä jaksaisi sitä rumbaa, että pitäisi joka aamu ja iltapäivä nököttää autolla kaupungin ruuhkissa ja vielä lisäksi huristella kymmeniä kilometrejä ennen kuin on kotona. Busseja kulkee huonosti ja ne maksavat maltaita, kuka siinä nyt jaksaa joukkoliikennettä suosia kun työmatka kestää tuplasti pidempään eikä hintaerokaan päätä huimaa.

Olen tainnut syntyä väärälle vuosikymmenelle, kun mua ahdistaa nykymaailma niin paljon. Yritysten (ja ihmistenkin) loputon rahanahneus, ympäristön tuhoaminen hitaasti mutta varmasti, ihmisten välinpitämättömyys, elämän hektisyys – kaikki ne tekevät maailmasta koko ajan vain huonomman paikan elää. Miksei enää olla onnellisia siitä mitä on? Miksi elämän pitäisi olla jotenkin niin ihmeellistä ja erikoista? Miksei mikään riitä?

Ei onnellisuuteen tarvita rahaa tai materiaa, vaikka ne toki mieltä usein piristävätkin. Onnellisuus koostuu pienistä asioista, niistä jotka ovat kaikista tärkeimpiä: läheiset ihmiset, terveys, ystävät, katto pään päällä. Kaikilla ei näitä ole, syystä tai toisesta, mutta mielestäni se on hyvin pitkälti ihmisestä itsestä kiinni mikä tekee onnelliseksi tai salliiko itsensä olla onnellinen “virheistä” huolimatta. Meillä on vain tämä yksi elämä, miksei siis tehdä siitä niin hyvää kuin vain on mahdollista?!

</lauantai-illan random ajatusvirta>

Kuvauskalusto: Nikon D7000 + AF-S DX NIKKOR 35 mm f/1.8

Aqua – Aquarius [2000]

Viikko sitten lauantaina oli vielä syksyinen sää, muutaman asteen plussan puolella. Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa, kerrankin näin vapaapäivänä. Vaikka lyhythän se oli, päivän pituus – tai ainakin lyhyeltä tuntui kun muistaa vielä valoisat kesäyöt. Kohta sekin muisto on vain haalea läikkä mielessä, jonka muistaa seuraavan kerran vasta keväällä päivän kurotellessa kohti kesää.

Ethä sääkää vaa mittä tommost?!

Mutta sitten tuli sunnuntaiaamu. Aurinko oli kirkas ja sää kirpeä, pakkasta vihdoinkin! Hengitys höyrysi ilmasssa, kun hiihtelin kamera kädessä pitkin lähipuskia. Se oli täydellinen syksyn sunnuntaiaamu, jolloin tulevan talven voi jo haistaa nenässään. Sieltä se kohta saapuu, paljon pieniä lumihiutaleita mukanaan!

No, eihän se lämpötila sitten pysynyt pakkasen puolella kuin yhden päivän ja tämä viikko on ollut harmaa ja sateinen. Viime vuonna satoi jo marraskuun alkupuolella sen verran lunta, että se pysyi jonkun aikaa maassa. Nyt mennään kohta joulukuussa eikä lumesta ole näkynyt vilahdustakaan – eipä tietenkään, kun mittari huitelee joka päivä melkein kymmenen(!) lämpöasteen tienoilla.

Kiltti säänsäätelijä, alahan hiljalleen heittää vähän lunta tupaan!