AvainsanaSynttärit

Kevyt puolentoista viikon blogitauko napsahti näköjään tähän väliin, ei mitään uutta auringon alla siis. Auringosta puheen ollen: mahtavaa kun viime aikoina on ollut kunnon aurinkoisia talvipäiviä! Vaikka ei niitä tietysti juuri silloin ole kun ehtisi ulos valoisaan aikaan, mutta toki auringonsäteet lämmittävät mieltä myös toimiston ikkunoiden läpi katsottuna. Kevät on päivä päivältä lähempänä… ♥

Viime viikon viikonloppuna ehdin ylitöiden lomassa juhlistamaan kummitädin pyöreitä vuosia teatterimiljöössä. Annoin kameran laulaa, vaihdoin kuulumisia sukulaisten kanssa, herkuttelin mm. mehevällä focaccialla, pyörähdin muutaman askeleen tanssilattiallakin (todeten miehen kanssa että kyllä tässä jotain tanssikurssia tarvitaan ennen ensi syksyn hääkekkereitä). Yhdeksi ohjelmanumeroksi olimme kehittäneet oman versiomme tv:stä tutusta (ts. mä en ollut koskaan kuullutkaan kun en telkkaria katso) Treffit hatusta -pelistä, mikä hieman jännitti etukäteen mutta onnistui hienosti yli odotusten. Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä, kun porukka tempoi hattukasasta mitä loistavampia treffi-ilmoituksia!

Loppuillasta otettiin myös aikamoinen satsi kuvia erilaisilla kokoonpanoilla, esimerkiksi tuo sisaruskuva yllä. Feline oli tehostanut hiusväriään sitten viime näkemän, tällä kertaa hieman neonpinkkimäiseen suuntaan. Oli muuten huikea sävy livenä! Toisinaan tekisi mieli itsekin rykäistä joku päheä väri päähän, mutta tämä oman värin kasvatus on sen verran hyvässä vauhdissa etten taida raaskia. Tosin ovathan ne shokkisävyt ihan vaan kevytvärejä…

Ps. Selkeämpi kuva juhlaillan asustani täällä, kliketi klik.

Parin viikkoa takaperin lauantaille osui kahdet synttärikekkerit – sekä niin täydellinen elokuinen säätila kuin vain voi kuvitella ja toivoa. Aurinko paistoi lämpimästi eikä tarvinnut kietoutua neuleeseen, ei avata sateenvarjoa. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä iltapäivä juhlittiin isolla sukulaisporukalla mummini 75-vuotissyntymäpäivää.

Juhlien yllätysesiintyjä oli Laila Kinnunen, jonka aikakone oli vahingossa tuonut 2010-luvulle. Puolen tunnin show sisälsi mm. vanhoja hittikappaleita ja välispiikeille sai nauraa hörähdellä monta kertaa. Olin hieman kateellinen Lailan upeasta mekosta, jonka kaunis mintunvihreä sävy ei kuvassa aivan pääse oikeuksiina. Selkäpuolelta koristi samalla kankaalla päällystettyjen nappien rivi, oi että!

Iltapäivän aikana syötiin ja juotiin, kuten juhlissa on tapana. Iloinen puheensorina täytti puutarhan, kun sukulaiset pitkästä aikaa näkivät toisiaan. Olen nähnyt Mömmeli-serkkua (varpaat kuvassa) kesän aikana vain pari kertaa ja hui että, miten hänestä on kasvanut iso tyttö! Parin kuukauden päästä vietetäänkin jo ekoja synttäreitä. Apua miten nopeasti yksi vuosi voikaan hävitä – muistan vielä sen pienen peikkotytön, johon en meinannut uskaltaa koskea etten vain hajota sitä… Yllättävää miten sitä lopulta tottuu pieneen ihmiseen, jopa tällainen lapsikammoinen outolintu kuten allekirjoittanut.

Alkuillasta sanoin heipat sukulaisille, kävin vaihtamassa vaatetusta ja karautin prätkällä maaseudulle meren rannalle. Nahkapuvulla tarkeni vielä erinomaisesti! Vuorossa oli Desthean etukäteiskolmekymppiset löyhällä ysäriteemalla, oma pukeutumiseni perustui tylsästi ihan vain siihen mikä oli helppoa vaihtaa päälle nahkapuvusta kuoriutumisen jälkeen. Mun oli kuitenkin lähdettävä paluumatkalle ajoissa, pimeässä prätkäily kun ei ole mitään suurinta herkkua.

Päivällä alkaneiden bileiden ohjelmasta missasin osan, mutta en sentään kaikkea! Pääsin nauttimaan illan keikasta á la Tipsu & the Boys ja vähän sain rääpittyä jäljelle jääneistä ruokatarjoiluistakin. :) Ulkorakennuksen oviaukkoon oli rakennettu komea stage, jonka edessä olivat yleisölle oli varattu istumapaikat. Lähtiessäni yhdeksän maissa ajelemaan kotia kohti muut jäivät ravaamaan saunan ja meren väliä. Olisi itsekin tehnyt mieli pulahtaa, jos vain olisin ollut pidempään mestoilla.

Kotimatka meni ihan jouhevasti, vaikka vähän jo hämärsi ja visiiri muuttui itikoiden hautuumaaksi heti isolle tielle päästyäni. Tämän kesän nahkapukukelit taisivat olla siinä, nyt tarttisi ehtiä hakemaan paksummat ajovarusteet kotikotoa että kykenee syksylläkin ajelemaan ilman umpijäätymistä.

Suvi Teräsniska – Särkyneiden sydänten tie [2008]

Viikko ennen juhannusta onnistuimme keräämään kokoon liudan ihania ystäviä hyvällä syyllä: triplasynttärit! Viime vuonnahan vietimme tuplakekkereitä S:n kanssa, kun merkkipäiviemme välillä on oivasti tasan viikko. Tänä vuonna kimppaan saatiin Felinen puolisko T, jolla sattuu olemaan synttärit S:n ja mun välissä. Kun vielä “nuorisolle” tuli kummallakin neljännesvuosisata täyteen, kekkerimme saivat nimen Superhyperviiskymppiset (+ yks 28)!!! – aika kuvaavaa.

Pirskeitä vietettiin siis meillä kotikotona, lähinnä syystä sauna & uima-allas. Porukat olivat aiemmin viikolla hommanneet tuollaisen minikaivurin, jonka pojat sitten päättivät ajaa talon nurkalle. Taneli (joo sillä on jo nimi, tottakai) sai kauhaansa tervehdyksen, jolla toivotettiin äiti ja iskä tervetulleeksi takaisin kotiin muutaman päivän Pohjanmaan reissultaan – tila vaan loppui pahvista kesken ja kyltissä komeili Terve! suunnitellun Tervetuloa! sijaan.

Illan aktiviteetteihin kuului olennaisena osana sauna ja ruoka, kuten kesäjuhliin yleensäkin. Pojat yhdistivät nämä kaksi ja paistoivat kiukaalla makkaraa tuollaisessa foliopussissa. Kuulemma olisi kauemminkin saanut siinä tiristä.

Vesi taisi olla noin +19°C, ei mitään linnunmaitoa siis. Mäkin sain pulahdettua – hennon mylvinnän saattelemana – ihan kunnolla, olipahan kyllä viileetä! Sain sentään sukellettuakin, vaikka meinasi aivot jäätyä. Toista kertaa en sitten mennytkään, heh. Ehkä sitten taas kun keli tästä vähän lämpenisi… Tosin tämänpäiväinen +12°C ja vesisadetta ei varsinaisesti veden lämpötilaa nosta. Hellekelit, tulkaahan jo!

Kemuilla alkuilta oli vielä sään puolesta ihan jees, mutta jossain vaiheessa alkoi ripsottaa vettä ja välillä sitä tuli taivaan täydeltä. Onneksi oli iso talo ja lämmin tunnelma!

Illan pimennyttyä (siksi muutamaksi tunniksi kuin se kesäöisin nyt pimenee) paineltiin vielä porukalla pihalle ihmettelemään P:n tulisia pyörittelyjä altaan äärellä. Itse jäin katselemaan terassilta, hienolta näytti kauempaakin. Tulikuvia olen joskus aiemminkin postannut blogiin, tarkalleen ottaen joulukuussa ’10.

Yöllä pelattiin vielä kuuden hengen voimin muoveistaan kuorittua Party Aliasta, joka oli tullut jostain joulupaketista varmaan pari joulua sitten. Kertakaikkiaan loistava peli! Naurettiin kaikki mahat kippurassa niin selityksille kuin vastauksillekin. Jäätiin Desthean kanssa yhden askeleen päähän voitosta, kun viimeisenä tuli selitykseen julkkiksia enkä mä tiennyt niitä lainkaan ja sitten S & A painelivat ohi maaliin.

Aamuyöhön asti venyneet juhlat olivat parasta mitä synttärisankari voi toivoa, iso kiitos vielä kaikille paikalla olleille! Erityisen ihanaa oli että vieraita jaksoi tulla kauempaakin, mm. Tampereelta ja Keravalta – läheskään kaikki eivät vaivaudu ajelemaan satoja kilometrejä tällaisten pikkukemujen takia. Kyllä kelpaa jatkaa eloa 28. ikävuodelle, kun on niin loistotyyppejä ympärillä! ♥

(Kuvista 3-5 krediitit Mialle ja Aleksille; muut omasta kamerasta.)

Viime viikonloppuna riitti kemuja, sillä ohjelmassa oli paitsi perjantain pikkujoulut myös yhdet viisikymppiset. Äidin veljen vaimo heilautti itsensä uudelle vuosikymmenelle, ja sitä juhlistimme pienellä porukalla (tai hmmm, onkohan yli 20 ihmistä vähän vaiko paljon..? Meillä pelkästään isovanhemmat + lapset + lapsenlapset tekee yhteensä jo parisenkymmentä henkeä = lähisuku.) heidän kotonaan lauantai-iltana.

Meidän poppoon kimppalahjassa oli mm. kynttilä jokaista vuosikymmentä kohti.

Kahvipöydän sitruunakreemikakku oli taivaallisen ihanaa.

Ruusuja päivänsankarille.

Onneksi kekkerit alkoivat vasta myöhään iltapäivällä, edellisen illan pikkujoulut kun venähtivät kolmeen saakka yöllä niin lauantaipäivällä olo oli jokseenkin väsynyt. Synttäreillä ei kuitenkaan enää väsyttänyt ja lähdinkin paikalta vanhempieni mukana vasta viimeisten joukossa, kello taisi siinä vaiheessa jo olla lähemmäs kahdeksan. On se vaan mukavaa kun on isohko lähisuku, tulee nähtyäkin niitä ihmisiä kun on kaiken maailman juhlia pitkin vuotta!

Viime lauantai aloitettiin siskon kanssa tehokkaasti Jokivarren Elixiassa, jossa sattui sopivasti olemaan Dance Saturday ja “ota kaverisi mukaan” -tunteja. Ensin osallistuttiin kolmen vartin Bogaloo Babeen, joka oli hiphop-tyyppistä tanssia. Mä en rytmitajuttomana tietenkään pysynyt mukana kuin ihan helpoimmissa askelsarjoissa, jotenkin vaan aivot eivät ehdi prosessoida tuollaisia haastavampia settejä. Oli se ihan hauskaa kuitenkin ja 45 minuuttia hujahti nopeasti ohi. Kovinkaan hikistä hommaa ei hiphoppaaminen ollut, joten mentiin sitten vielä toiseksi samanmoiseksi ajaksi salin puolelle ähkimään.

Treenin jälkeen tuli se paras osio: höyrysauna ja tavallinen sauna. Aivan loistava fiilis oli kun Elixiasta astui ulos aurinkoiseen syyspäivään! Suunnaksi kaupunki ja Coffee Housen patonkibuffet – alkoi jo meinaan vähän hiukoa. Treffattiin siellä myös Felinen vanha tanssikaveri S, jonka kanssa pyörittiin myös tovi kaupoissa patonkien jälkeen.

Stockan Herkussa silmiini osui kerrankin nättejä Macaron-leivoksia ja päätin maistaa vihdoinkin tuota paljon hehkutettua herkkua. Jännittyneenä otin ensimmäisen haukun – ja petyin vähäsen, kun ei se ollutkaan yhtään niin makea tai höhhö kuin olin kuvitellut. Oikeastaan se ei maistunut yhtikäs miltään. Tässä tapauksessa siis ulkokuori on selvästi parempi kuin mitä maku todellisuudessa on. Höh.

Kaupungilta lähtiessä Feline tahtoi käydä pesettämässä Kotteron sen kunniaksi, että se oli puhdistettu myös sisältä. Mentiin siis testaamaan ympäristöystävälliseksi pesuksi kehuttu Hesepesu. En kovin usein autopesussa käy (Havu on ollut tarkoitus keväästä asti käydä pesettämässä… Hups!), joten se on aina yhtä hämyä istua siellä jättipuuhkien keskellä. Enpä ole koskaan ennen ottanut kuvia pesussa, mutta nyt on sekin tehty.

Illalla puolisko heitti meidät juhlimaan Sansun synttärikemuihin, viemisiksi meillä oli Gancia Asti -pikkupullo, messuilta ostettu saippua Talventaikaa sekä tietysti Hanson-kortti. Silloin 90-luvun lopussa me Sansun kanssa fanitettiin pitkätukkaveljeksiä ihan kympillä!

Punainen marjaisa booli oli hyvää ja muutkin tarjoilut erinomaisia. Kuvassa synttärisankari on leikkaamassa ekan palan kakkua – oli muuten hyvää täyskäriä. Kiivit ♥

Mitääh, eikö tästä muka erota että se on pupun muotoinen viinahyytelö?! ;)

Feline löysi uuden kaverin.

Tyttöjen kemujen ainoa miespuolinen vieras. Einoa ei tosin tyttöjen jutut paljoa kiinnostaneet, vaan huomio keskittyi lähinnä poliisimoottoripyörään ja siitä lähteviin kivoihin ääniin. Tarjoiluja sentään nuori herra ehti välissä käydä haukkaamassa, kunnes leikit taas jatkuivat.

Puolenyön jälkeen aloin olla sen verran sippi, että bilehileiden jatkaessa kaupunkiin me Felinen kanssa suuntasimme kotiin nukkumaan. Se lauantai oli pitkä, mutta onneksi täynnä kivoja aktiviteetteja ja hyviä tyyppejä. Tietyllä tapaa täydellisen rentouttava vapaapäivä!