AvainsanaSynttärit

Lokakuun viimeistä viikkoa viedään jo! Kaikenlaista on tähän kuuhun on mahtunutkin, asunnon ostaminen etunenässä ja paljon kaikkea muuta mukavaa. Täällä elellään muuttolaatikoiden keskellä ja koko ajan on jokin tavara kadoksissa – muutto on nyt tulevana viikonloppuna ja vähän rupeaa jo jännittämään. Kiireisiin vedoten myönnän olleeni aika surkea bloggaaja tässä kuussa, mutta ehkäpä tämä tästä taas.

Tässä joitakin julkaisemattomia kuvia tältä kuulta, lisää tulossa toivottavasti lähipäivinä.

Auringonlasku maalla.

Miska viihtyy puoliskon sylissä kerran…

…jos toisenkin. Kylpytakki on Miskalle se juttu!

Serkkujen tuplasynttäreillä tarjolla oli suklaakakkua, jossa oli mukana punajuurta(!).

Ihana syksyisen iltapäivän valo.

Iltateellä (ja pullalla) tädin ja mieh(i)ensä luona. Kuismakin tahtois teetä.

Kuisma intoutui oikein poseeraamaan.

Syksy ja kynttilät. ♥

Näin luki sedän lähettämässä Pikku Myy -kortissa, jonka posti toi tänään. Aamulla taas keittiön liitutaulussa oli teksti Hyvää syntymäpäivää rakas! Veisitkö roskat?. Kieltämättä hieman hymyilytti, kumpikin. En tosin loppujen lopuksi edes muistanut roskista napata mukaani töihin lähtiessä, vanhuus ei tule yksin… Ei vaan, mä olen lahopäistynyt varmaan syntyessäni jo. Tiettyjä asioita muistan vaikka mut herätettäisiin keskellä yötä, jotkut asiat taas katoavat jonnekin pääkopan uumeniin saman tien.

Ikääntymisen kunniaksi päivän asua pitkästä aikaa täällä blogin puolellakin. Olisi mulla toki muutakin mutistavaa, mutta jätettäköön se toiselle päivälle.

Tein eilen ensimmäisen hankinnan tämän kesän alennusmyynneistä, Carlings oli aloittanut jo ja houkutteli ALE-kyltein kurkkaamaan sisään liikkeeseen. Löysä puuterinen paita löytyi miesten valikoimasta ja on hihaton, merkkiä Vailent, kokoa isohko M ja siinä on silinteripäinen pääkallo sekä teksti Dead man’s hand. En osaa kertoa mikä paidassa kiehtoi, mutta ilman en voinut kävellä kaupasta ulos. Testiajo saman tien ja taidan rakastaa sitä vieläkin enemmän kuin ensikohtaamisella. Täydellinen kesäpaita!

Ensimmäisellä kerralla paidan kaverina oli Levi’s Curve ID -farkut (Ellokselta), JC:n mustat niittikorvikset, Kalevalan Vellamo-kaulakoru, H&M Dividedin pöllösormus sekä nahkaiset Converse All Starit, jotka ajautuivat mulle Riikan vinkkaamasta brittiläisestä nettikaupasta älyttömän edullisesti. Ja koska paita on hiha-aukoistaan hyvin antoisa, alle heitin mustan JC:n perustopin (parhaita sarjassaan!). Suht simppeliä mutta itse tykkäsin asusta kovasti.

Pakko vielä sanoa pari juttua. Ensinnäkin, nuo Curve ID:t ovat jokseenkin hämmentävät. Olin käynyt sovittamassa kyseisiä Demi Curveja kaupassa, kunnes lopulta tilasin pökät Elloksen alekoodilla ja hinnasta putosi 40% pois. Mikä jottei. Otin sen koon jota olin kokeillutkin, mikä oli käsittämätön 26″ – normaalisti sen kokoisiin farkkuihin mulla mahtuu korkeintaan yksi polvi. Elastaani tietysti tekee temppunsa, mutta kummallisinta oli että farkut alkoivat tuntua vähän löpsöiltä heti ekan käyttökerran jälkeen! Ei olis kyllä tullut mieleenkään ostaa farkkuja tuumakoossa 25, kun yleensä olen useamman koon isompi. Noh, ainakaan eivät ole liian tiukat (ja tykkään mä noista silti).

Toinen juttu liittyy tuohon kaulakoruun, jota rakastan edelleen syvästi. Häiritsevä asia siinä on se, että nauha on alkanut haista oudolta. Se on sellainen hajuveden ja hien sekoitus, ei kovinkaan nenäystävällinen sekoitus siis. Olen jo kokeillut pestä korua sekä pelkällä vedellä että tiskiaineella, mutta haju ei kadonnut. Ei siinä muuten mitään, mutta kun itse aina haistaa sen vielä sittenkin kun koru on jo pois kaulasta. Ärsyttävää! Veisin saman tien koruni liikkeeseen nauhanvaihtoon, mutta Kalevalakorulla sellaistenkin operaatioiden hinta keikkuu useammassa kympissä. Tuntuu niin hölmöltä maksaa ensin yli viisikymppiä itse korusta ja heti vuoden päästä korun huollosta abööt puolet hankintahinnasta. Ärh.

Viime viikonloppu oli aikamoista hulinaa, jospa sitä vähän saisi tännekin avattua. Perjantai hujahti firman kesäjuhlissa, joten lauantaiaamu oli pyhitetty nukkumiselle. Ei muuten ollut kovin helppoa, kun koko kämppä muistutti lähinnä saunaa… Yhdentoista jälkeen lopulta heräiltiin, mittarin lukema oli kivunnut jo lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Varjossa. Itse arvostaisin sellaista +20…25°C lämpötilaa, ehkä hieman puolipilvistä – ei olis kylmä muttei myöskään sulamispisteessä.

Parvekkeen kuumuudessa meille oli tupsahtanut ruusuvauvoja! Saatiin tuo puska äiskältä loppukeväästä ja silloin olleet kukat varisivat aika nopeasti pois. Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä, että keskellä kämmentä olevasta viherpeukalostani huolimatta ruusu on edelleen hengissä ja jopa puskee kukkaa. Ihana. ♥

Iltapäivällä hurautettiin kullan kanssa maalle, kotikotona käväistiin sen verran että viilentäydyin 24-asteisessa uima-altaassa. Tuntui hyvinkin viileältä, kun ilma oli niin järjettömän lämmintä! Siitä sitten suunnattiin kimpsuinemme ja kampsuinemme ja Feline kyydissä kaveripariskunnan luokse aloittelemaan synttärikekkereiden viettoa. Ei me oikeasti S:n kanssa ajateltu nimenomaan synttäreitä viettää, kunhan niistä sai hyvän syyn koota porukkaa kasaan istumaan iltaa. :)

Vieraita oli kehotettu unohtamaan lahjat ja vain ilmestymään paikalle, mutta pojat yllättivät. S sai paketin pyykinpesuainetta ja mulle herrat olivat hankkineet hiirimaton, jossa lukee Shit happens. Aika hyvin, sillä olin jo monta viikkoa ajatellut että pitäisi hommata uusi hiirimatto. Toisenkin osuvan lahjan sain, Sansu muisti mun huokailleen kulahtanutta possueväsrasiaani joten nyt sain entistä ehomman tilalle! Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi paketissa oli juomapullo possu kyljessään – jotain sopivaa vesipulloa (työpöydän ääreen sopivaa) olin myös kaivannut.

Ilta oli oikein onnistunut, melkein kaikki kutsutut saapuivat paikalle ja hauskaa oli. Ohjelmassa oli mölkkyä, sulkapalloa sekä jousiammuntaa, lisäksi grillattiin, saunottiin jne. Auringon painuessa horisonttiin oli pakko siirtyä sisätiloihin hikoilemaan, koska ulkona oli hyttyset jatkuvasti kimpussa. Mulla on varmaan 30 kutiavaa paukamaa joka puolella kroppaa, erityisesti iskivät tällä kertaa polvitaipeisiin. Auts!

Juomapuolen osalta keskityin itse kuohuviin juomiin. Maistoin toki boolia lasillisen, mutta muuten siemailin kylmää kuoharia, milloin milläkin pienellä lisukkeella. Kumpikin kuohujuoma oli testissä ensimmäistä kertaa, punainen rosee oli nimeltään Muscador Muscat Rosé ja tuon toisen Reymos Moscatelin otin myyjän suosituksesta, kun vappuna kokeiltu ja hyväksi todettu perhoskuohuva oli loppu. Olivat ihan ok, mutta ei Reymos Moscatelista ollut Tosti Butterflyn voittanutta. Muscador Muscat taas oli ensiaskel roseeviinien suuntaan sitten teini-iän traumojen, siihen se sopi kyllä hyvin kun kuitenkin olen yleensä makeiden viinien ystävä enemmän kuin kuivien. Aikuistuminen jatkukoon.

Ruokaa tuli vedettyä lauantaina varmaan tuplasti enemmän mitä vatsa olisi tarvinnut, mutta kun oli niin hyvää! Lautaselta löytyi jos jonkinmoista herkkua, pariakin eri lihaa (possua + hirveä) sekä kunnon läjä herkullisia salaatteja. Jostain kumman syystä ekalla kierroksella mun lautasella tuntui käyvän kova vilske… Yllä olevassa kuvassa mikään käsistä ei siis ole omani. ;)

Ennen saunomista täytettiin mahaa vielä vähän lisää Felinen tekemällä limejuustokakulla. Ihanan raikasta verrattuna viime kuukausien kakkukokemuksiin! Ei sillä etteikö perjantaina nautittu, firman logolla varustettu vadelmakakku olisi ollut herkullista sekin, mutta tämä siskon bravuuri painii vain hieman eri sarjassa muiden kakkujen kanssa.

Puolenyön jälkeen oli vuorossa toinen kierros sapuskaa, grilli jälleen kuumaksi ja lautaset täyteen. Tällä iltapalalla mukana oli myös grillattua halloumia ja maissia, lohimedaljongit olivat samoin grillissä kypsentyneet. Hetken mielijohteesta heitin grillimestarille myös kaksi sipulinpuolikasta folioon kääräistynä, jossain olen joskus sellaista syönyt mutten koskaan aiemmin itse kokeillut. Hyvin onnistui, sipulia tulee siis näkymään grillissä jatkossakin.

* * * * * * * * * * * * *

Huomenna sitten olisi se päivä, jolloin ihan oikeasti ikä pyörähtää jälleen yhdellä numerolla eteenpäin. Säätiedotus taitaa ennustaa sadetta, noh päivä menee tietysti töissä. Kanssa-asujalla on iltavuoroviikko joten ei tehdä mitään huomenna yhdessä, sen sijaan ajattelin painella Elixiaan pumppaamaan rautaa – kyseisestä tunnista on selkeästi muodostumassa mulle viikottainen rutiini. Muut tunnit vaihtelevat, mutta keskiviikkoillan Power pysyy. Siellä on niin huippu ohjaaja, ettei muiden Poweriin viitsisi edes mennä! Puolisko sanoo natsiksi, mutta ehkä juuri siksi se on mun mielestä loistava. :D

Valvomo – Toivo [2008]

Hyvä kun kirsikan- ja omenankukista ehdittiin päästä niin kesäiset päivät toivat mukanaan kolmannen suosikkini, syreeninkukat. Ja syreenipuskia tuntuu olevan täällä kaupungissakin vähän joka välissä! Valkoinen ja haaleanvioletti ovat täydelliset värit sille huumaavalle tuoksulle, joka kyseisistä kukista lähtee. Aivan ihana käydä iltakävelyllä ja nuuhkia syreenien tuoksua ilmassa.

Napsiessani näitä kuvia viime viikonloppuna kotikotona koin myös todellista extreme-luontokuvausta: hullun iso kimalainen! Ensin pelästyin pörinää, sitten jäin seuraamaan möllykän touhuja. Millaistakohan olisi olla tuollainen pieni ötökkä, lennellä kukasta kukkaan mettä metsästäen?

Kun kimalainen lenteli tiehensä, bongasin viereisestä puskasta seuraavan luontokohteen. Olen niin n00b että ajattelin automaattisesti tuon värisen perhosen olevan nokkosperhonen, mutta Wikipedia osasi kertoa mun olevan väärässä – nokkosperhonen onkin aivan erilainen väritykseltään. Tämä taitaa olla oikeampi? Komea tuo joka tapauksessa oli perhoseksi, ei mikään ihan pieni tapaus.

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Periaatteessa paikalla ei ole väliä, ihmiset ympärillä ratkaisevat. Tänään suosikkipaikkani on kavereiden talo maalla, jossa illalla vietetään porukalla mun ja kaverin yhteissynttäreitä (kaverilla oli nyt keskiviikkona ja mulla ensi viikon keskiviikkona). Monta ihanaa ihmistä on tulossa paikalle viettämään helteistä kesäiltaa!

Jos nyt kuitenkin on pakko mainita jokin suosikki, niitä ovat mm. koti Turussa (vaikka onkin järjetön sauna ympäri vuoden, kiitosta vaan talon vallanneet eläkeläiset), kotikoti maalla sekä rautatieasemat. Jokin junissa kiehtoo, ja esimerkiksi Turussa rakastan kävellä sitä kävelysiltaa pitkin ratapihan yli. Sinne menen myös silloin kun mieli jostain syystä on matalalla tai fiilikset muuten sekavat, junien ja raiteiden katsominen jotenkin rauhoittaa ja ajatukset selkenevät.

Ihana sunnuntai tänään! Puolisko lähti aikaisin aamuvuoroon, mä käänsin kylkeä ja tuhisin kerrankin pitkälle aamupäivään. Herättyäni istuskelin vaan koneella ja iltapäivällä kun tiskikone oli saanut pesunsa valmiiksi, lähdin tallustelemaan kaupungille sateen ropistessa ympärillä. Melkein testasin millaista olisi olla Maija Poppanen, välillä oli niin järkyttäviä tuulenpuuskia että meinasi sateenvarjon kanssa lähteä lentoon.

Alkuilta hujahti Elixiassa, mies oli salin puolella sillä aikaa kun itse heiluttelin painoja Elixia Powerissa. Sain vähän kasvatettua painomääriä parissa liikkeessä, kyllä se tästä pikku hiljaa etenee! Tunnin jälkeen kulutin vielä loput energiat juoksumatolla, oisin kauemminkin juossut ellei mies olisi saanut treeniänsä valmiiksi. Käytiin sitten höyrysaunassa sekä testattiin vihdoin toiminnassa oleva viileäallas, +9°C vesi virkistää mukavasti oloa.

Ostin muuten jonkun sortin mielenhäiriössä kaikkialla hehkutetun Remingtonin Pearl Wandin, kun se sattui olemaan Sokoksella tarjouksessa. Olen kovin laiska väkertämään hiuksiini mitään sen ihmeempää, mutta jospa Pearl Wandilla saisi taiottua kiharaa helposti ja nopeasti. Seuraavana viikonloppuna on yhdet ylioppilasjuhlat tiedossa, täytynee sitä ennen vähän opetella kähertämistä että voi lauantaina sitten laittaa hiukset nätisti.

Tämän postauksen kuvat eivät suinkaan ole tältä päivältä vaan viime viikon keskiviikolta, ovat roikkuneet mulla luonnoksissa melkeinpä siitä saakka. Pyörähdin silloin kaupungilla Felinen ja Heviletin kanssa, käytiin mm. Coffee Housessa iltapäiväkahvilla ja -patongilla. Heviletin kaffessa oli sydän, vähänkö ihkua!

Vahtikissa Dharma.

Kahvittelun jälkeen ajettiin maalle, sillä oli äitin syntymäpäivä. Odoteltiin siellä vähän niin kuin yllärinä kunnes äiti vihdoin saapui kotiin päivän riennoista (= marttaretkeltä…) ja sitten kahviteltiin taas sekä syötiin herkulliset jätskiannokset, jotka sisko kaikille latoi kulhoihin. Ensitestissä oli Aino-maku uudesta premium-triosta, omalla kohdallani ainoa niistä jota en ollut vielä maistanut eli suklaajäätelöä, lakritsikastiketta sekä toffeepaloja. Vähän erikoista mutta hyvää!

Lempiaikani keväästä oli juuri alkanut, kirsikkapuu kukki! Ja kukkii itse asiassa vieläkin, tänä viikonloppuna kävin vielä kuvailemassa vähän lisää. Nyt on lisäksi omenapuukin puhjennut kukkaan. Ei vaan voi olla mitään kauniimpaa kuin valkoista ja haaleanvaaleanpunaista kukkaa joka paikassa. Voi kunpa joskus pääsisi Japaniin kirsikkapuiden kukinnan aikaan, se vasta täytyy olla jotain aivan uskomatonta.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]