AvainsanaTalvi

Periaatteessahan tämän pitäisi olla vuoden kestäneen kuvaprojektin viimeinen kuva, mutta enpä ollut huomannut tänä vuonna olevankin 53 viikkoa! Hmmmm. Ehkä teen vielä jonkinlaisen loppukatsauksen projektiin, millaiset ovat (valokuvaus)fiilikset nyt ja sen sellaista. Siihen mahtuu epäilemättä yksi ylimääräisen viikkokuvakin mukaan.

Viikko 52: Nahkahääpäivän (perhe)potretti jokirannassa.

Kameran takana tällä kertaa M – kiitokset sinne suuntaan vielä tätäkin kautta. Aiempien vuosien kuvat: pumpulihääpäivä, paperihääpäivä, vihkimispäivä.

Viikko 49: Itsenäinen Suomi 98 vuotta – ja mä muistin kerrankin laittaa oikeanlaisen kynttilän palamaan asian kunniaksi.

(Verho ommeltu Marimekon pussilakanasta, pöytäliina Marimekko, kynttiläjalka House Doctor.)

Keltainen möllykkä taivaalla paistoi tänään niin houkuttelevasti, että ähisin toppavaatteet päälleni ja suuntasin kameran kanssa pienelle kävelylle talviaurinkoon. Mittari oli mukavasti vajaa 10 astetta pakkasen puolella, enemmänkin toki voisi omaan makuuni olla. Kunnon talvikeli on silloin, kun silmäripsiin muodostuu kuuraa. Viime talvena täällä lounaisrannikolla saatiin ehkä yhtenä tai kahtena päivänä nauttia sellaisesta, mutta joskos tänä talvena säät olisivat suotuisammat.

Iltapäivällä puoliskon tultua töistä hurautin kaupungin toiselle puolen juhlimaan synttäreitä, sillä blogissa aiemminkin esiintynyt Miro täytti jouluna jo kahdeksan vuotta. Hurjaa miten vuodet vierivät vauhdilla! Itsehän pysyn vuodesta toiseen 22-vuotiaana, köh köh. Päivänsankari oli itse suunnitellut kemujen tarjoilupuolen ja herkuttelu aloitettiin luonnollisesti kynttilöiden puhaltamisella. Tutustuin myös uuteen teetuttavuuteen, jota joisin mieluusti useamminkin: Forsman Tean Luomu Inkivääri SenCha. Kunhan omista teevarastoista saisi jotain vanhaa loppumaan, niin voisi taas hyvällä omatunnolla piipahtaa marketin teehyllyllä.

Tulin kotiin lopulta vasta kahdeksan maissa, kun jäin “vielä hetkeksi” istuskelemaan muiden vieraiden lähdettyä. Ystävien kanssa riittää aina puhuttavaa tuntitolkulla, vaikkei edellisestä tapaamisesta olisi kuin muutama viikko. Onneksi mulla riittää näitä papupatoja ympärillä, ettei tarvitse yksin höpistä. :)

Ensimmäinen viikko äitiysvapaasta humpsahti ohi kuin siivillä, vaikka suurimmaksi osaksi nökötin ihan vaan kotosalla. Vielä silloin ajattelin, että olisin hyvin voinut olla ainakin viikon normaalisti töissä, mutta nyt alkaa olla toinen ääni kellossa. Maha tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia eikä yhtäkkiä elo etupallon kanssa ole niin kovin iisiä. Istuessa maha on ikävästi “rutussa”, vaikka miten koittaisi pitää selän ryhdikkäästi suorana. Sohvalla makoillessa ei hetken päästä löydä hyvää asentoa, liikkuminen ja muu puuhastelu saavat mahan supistelemaan turhankin innokkaasti. Nukkumisesta nyt puhumattakaan: kylkiasento takaa, että vähintään kerran yössä herää jomotukseen jalassa. Huokaus.

Tiedän kyllä olevani onnekas, sillä raskaus on ollut varsin helppo eikä nämä loppuraskauden “vaivat” oikeasti ole mitenkään sietämättömiä. Välillä vaan tuntuu pää räjähtävän eikä kotona vallitseva kaaos suoranaisesti helpota oloa… Perjantaina sekasotku kasvoi keittiökalusteiden verran ja tällä hetkellä on joka nurkka täynnä pahvipaketteja, joiden sisällöstä toivottavasti kohtapuolin rakentuu meidän uusi keittiö. Ehkä eniten ahdistaa oma kykenemättömyys viedä remonttia eteenpäin, mahan kanssa kun ei pahemmin kiipeillä jakkaroilla tai muutenkaan käpistellä sen enempää, ettei tule ennenaikaista lähtöä synnärille. Hitsi kun ei tajuttu aloittaa keittiöproggista jo kesällä! Mutta ei auta jälkiviisaus, tällä on nyt mentävä.

Jottei koko postaus olisi pelkkää vinkumista, otetaanpa hieman kepeämpää asiaa loppuun. Mennyt viikonloppu oli epäilemättä yksi parhaista mitä tulee joulumyyjäisiin, Turku Design Now! -joulumyyjäiset olivat avoinna kolmena päivänä keskustan liepeillä ja sunnuntaina oli Uuden Muotoilun Joulumarket Logomossa. Perjantaina kävin tuhlaamassa roposet Ketarantiellä, parin joululahjan lisäksi ostin itselleni kuvassa näkyvän Klo Designin muhkean neuleen. 100% villaa lämmittää taatusti talven viimassa! Sikäli mikäli mitään talvea edes tulee… Eilen piipahdin Logomossa villaan kietoutuneena, maha mahtui mukavasti alle eikä plussakelissä tarvinnut edes erillistä takkia. Joulumarketissa oli myynnissä kaikkea ihanaa, mutta lottovoittoa odotellessa hankin tässä kohtaa ainoastaan kuolaamani nahkaisen rannehihnan kameraan.

Asu oli kokonaisuudessaan niin sunnuntaiasu kuin vain voi olla: korvikset siskon kirppiskasasta, villatakki ja laukku Klo Design (jälkimmäinen joulumyyjäishankinta muutaman vuoden takaa), housut/leggingsit H&M mama ja kilisevät lempparimonot Vagabond. Housuvinkkauksesta iso kiitos Tuijjalle! Nuo kyseiset etupuolelta tekonahkaiset ja takaa paksua kangasta olevat pökät ovat olleet jalassani viime aikoina about joka kerta kun on tarvinnut pukeutua kotihousuja siistimmin. Mietin ensin onko mitään järkeä enää tässä vaiheessa hankkia uusia äitiysvermeitä, mutta onneksi päätin näin tehdä – ovat ihan korvaamattomat nyt, kun äitiysfarkut painavat jo ikävästi mahaa.

Viikate – Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus [2011]

Jaahas, ei muuta kuin viimeinen satsi marraskuun kuvahaastetta kehiin. Kunnon kameralla en kuvannut viime kuussa kuin ihan muutaman kerran, joten siinä mielessä ihan kiva että päätin ottaa osaa tähän haasteeseen. Kuvista tosin on nähtävissä varsin selkeästi vuodenaikaan liittyvä pimeys, mutta sellaista se on kun päivät ovat pilvisiä ja harmaita yksi toisensa jälkeen. Parina viikonloppuna sentään aurinko oli hetken läsnä, ei mikään yleinen ilmiö marraskuussa. Kunnon lumipeite maassa veisi ehkä vähän mustuutta pois mutta ei voi kuin pitää peukut ylhäällä, että kohta päästäisiin talvisempien kelien makuun.

Marraskuu kuvin / päivät 21-30

Klikkaamalla saa isommaksi plus näkee aiheen, tuttuun tapaan. Nyt pitäisi pelittää kuvien selauskin taas, kun leiskapäivityksen yhteydessä otin käyttöön toisen systeemin. Ulkoasullisesti ei yhtä kiva kuin vanha, mutta tärkeämpää että toimii kuten pitää. Näiden haasteiden jälkeen tulee muuten aina hetkeksi sellainen olo, että on pidettävä taukoa Instasta… Mutta eiköhän niitä kuvia jossain vaiheessa ala taas tipahdella, uusimmat kuvat näkyykin blogin alaosassa ja tietysti @ajastaika voi selata koko historiaa.