AvainsanaTalvi

Lumesta ei täällä päin Suomea ole tietoakaan, mutta kyllä se vaan silti on joulu. Tultiin tuttuun tapaan maalle viettämään aattoa, alkuillasta käytiin tytön isovanhempien kanssa viemässä kynttilät hautausmaalle ja sen jälkeen oli pihasaunan vuoro. Kohta syödään, joten jätän tämän iskän tabletin rauhaan ja siirryn pöydän ääreen. Eipä siis muuta kuin:

Latvapossu keikkuu meidän kotikuusessa tänäkin jouluna,
kun myöhästyin (mustan matta-) tähden hankinnan kanssa…

Terveisiä sairastuvalta! Perjantai-iltana nukkumaan mennessä oli vähän kumma olo ja kas, kuumemittari näytti kepeitä 38 asteen lukemia. Lauantain olin aivan kanttuvei, kuume ei tuntunut laskevan millään ja sohvalta nouseminen oli oikea urheilusuoritus. Onneksi mies oli vapaalla eikä esim. ylitöissä, sillä itse olin niin kujalla ja voimaton ettei lapsen hoitamisesta olisi tullut yhtään mitään yksin. Sunnuntaiaamulla olo oli edelleen hirveä, mutta iltapäivällä helpotti yhtäkkiä kuin taikaiskusta. Auringon jo ollessa kovaa vauhtia matkalla horisontin taa hipsin hetkeksi haukkaamaan raitista ilmaa kameran kanssa – oi mikä valo!

Uskaltauduin sitten vielä käväisemään nopeasti kaupassakin, mutta ei vissiin olisi kannattanut, sillä illalla kuume kipusi takaisin samoihin lukemiin. Mun lisäkseni myös lapsessa alkoi näkyä sairastamisen merkkejä, lähinnä aivan järkyttävä yskä, joka sitten herätti yölläkin useampaan otteeseen. Eilen jouduimme jättämään väliin jumpan talvinäytöksen ja tälle viikolle olisi paljon kivaa ohjelmaa tiedossa, joten saa nähdä mitä kaikkea joudutaan vielä sairastelun takia skippaamaan. Tylsää.

Helmikuussa 2016…

• otimme kaverin kanssa ex tempore kirppispaikan paikalliselta lastenkirppikseltä. Se oli oiva veto se! Vauvarompetta lähti nurkista iso läjä ja vähän jotain taskurahaakin jäi, vaikka hinnat olivat lähes ilmaiset.
• kotona oli kunnon sairastupa, kun sekä äiti että lapsi oli kamalassa räkätaudissa.

Minin eräs helmikuinen asu: raitapaita Seppälä, jääkarhupökät Lindex, rakettijarrusukat kirppikseltä.

• kävin pitkästä aikaa kampaajalla. Olen taas kasvatuslinjalla, joten vähän vaan tasoiteltiin mallia. Hiuskriisiä poden kyllä edelleen… Pitäisköhän uskaltautua värjäämään muutaman vuoden tauon jälkeen? Hyväkuntoinen tukka on kiva, mutta pihvelin hankala käsitellä.
• juhlittiin lähipiirin kesken, kun rakas sisko ja hänen miehensä saivat toisensa noin niinkuin virallisesti.

• kävimme koko perhe Rakenna & sisusta -messuilla, josta palasimme päät täynnä ideoita ja rattaiden tavarakori pullollaan esitteitä.
• lapsi oli ensimmäistä kertaa yökylässä, katkonaisten öiden jälkeen se oli todella tarpeen. Itse vedin 11 h unta palloon ja minilläkin oli sujunut ihan kivasti yö isovanhempien kanssa.

• kävimme katsomassa yhtä kivaa taloa, mikä sai aikaan jälleen kasvavaa kaipuuta pois kaupungista.
• sain vihdoin aikaiseksi ottaa tyttärestä 1-vuotiskuvia. Samaan syssyyn kuvasin pari viikkoa aiemmin vuoden iän saavuttanutta serkkupoikaa.

Ainokaiseksi jäänyt asukuva helmikuulta: X-korvikset ja &-kaulakoru Fashionology, pitsiselkämekko Innocent, merinovillatakki COS men, leggarit Papu, maiharit Ten Points.

• matkustin tytön kanssa Tampereelle viettämään tyttöjen viikonloppua. Harvinainen tilaisuus, joka onneksi toteutui sairastelukaudesta huolimatta.
• ikuistin yhden ainoan asukuvan ja senkin aivan kuun lopussa. Tämän asian suhteen pitäisi kyllä tsempata!
• ylimääräisenä päivänä kävin karkauspäivän geokätköilytapahtumassa ja sen jälkeen parilla kätköllä myös. Tilastoja, tilastoja!

Tammikuussa 2016…

• aloitin kätköilyvuoden heti ekana lauantaina reissulla Paraisten purkeille.
• meillä oli sairastupa suunnilleen puolet kuusta, ensin lapsi ja sitten mies. Itse onneksi säästyin talvilenssulta, ainakin toistaiseksi.
• oli kamalia öitä, jolloin kukaan ei nukkunut (paitsi ehkä kissa). Sitten yhtäkkiä oli öitä, jolloin kaikki saivat nukkua.

• tuli vihdoin talvi ja pakkaset. Ulkoilemaan ei paljoa ehditty (ks. edellinen kohta), mutta pakastimen sentään sain sulatettua.
• nukuin monta yötä kissa kyljessä kiinni.
• harrastukset jatkuivat ja parin vauvasirkuskerran jälkeen siirryimme naperoiden ryhmään, kun tajusin ettei mulla olekaan enää vauvaa.

• sain vihdoin hankittua kalenterin (ihanan sellaisen) tälle vuodelle.
• päätimme vihdoin mitä keittiön seinälle tehdään – ja se myös toteutui saman tien.
• K-serkku lennähti muilta mailta viikonlopuksi tänne.

• juhlimme 1-vuotiasta tytärtä. ♥
• katsoin taaksepäin ensimmäiseen vuoteeni äitinä.
• heitin kuvauskeikan pienen tytön ristiäisjuhlassa.

• skoolasimme tyttöjen illassa tulevalle.
• tytär oppi kävelemään.
• kävin häämessuilla tuplakaason ominaisuudessa.

Täällä on tänään palattu arkeen, kun mies meni taas töihin joululoman jälkeen. Jotenkin ihan outoa näin parin viikon 24/7 perheajan jälkeen, mutta varsin virkistävää kyllä. Samaan syssyyn iski talvikelit päälle, tänään on sen verran kirpsakka keli (aamupäivällä vielä -20 mittarissa!) että bebe nukkuu päiväuniaan sisätiloissa ekaa kertaa moneen kuukauteen. Kyllä se sinne nukahti (robottipehmo kainalossa ♥), mutta saas nähdä miten pitkään malttaa nukkua… Ja ilmeisesti tällaisia pakkaslukemia on luvassa nyt muutama seuraava päivä ainakin.

Jouluviikot olivat vauhdikkaita enkä oikein ehtinyt kunnolla koneen ääreen, joten jälleen näin mattimyöhäisenä raapustan pari sanaa meidän joulusta. Meillä ei onneksi ollut mitään tiukasti lukkoonlyötyä jouluaatoksi, sillä aattoaamu alkoi pienimmäisen oksennusten siivoamisella. Ensin luulin sen olevan vain pieni puklu aamutissin jälkeen, mutta sitten tavaraa alkoi lentää kaaressa – mm. auki olevan tiskikoneen pesuaineluukkuun… Iltapäivällä lähdimme silti suunnitellusti maalle joulun viettoon, tosin alle 50 km matkalla piti pysähtyä kahdesti putsaamaan purjoja takapenkiltä. Noh, tulipahan ainakin testattua miten istuimen kankaat saa irti ja pestyä.

Kotikotona pirpana vetäisi kunnon tirsat ja me vanhemmat päästiin pitkästä aikaa yhtä aikaa saunomaan, kun mamma jäi sisälle puuhastelemaan ja pitämään nukkujaa silmällä. Tytön herättyä hekin tulivat saunaan, mini vaikutti paremmalta ja polski innoissaan ammeessa. Saunan jälkeen oli vuorossa ruokailu, bebe sai kunniapaikan joulupöydän päästä. Kahvin yhteydessä setvittiin kuusen alle kertynyt lahjakasa, josta porukan nuorimmalle tuli eteen monta pakettia avattavaksi. Parasta näytti olevan (papereiden ja nauhojen lisäksi) kirkkaankeltainen pulkka sekä marakassit, loppuillan tyyppi sitten istuikin pulkassa marakassi kädessä. :’)

Illalla tyttö ehti jo nukahtaa rattaisiin, kunnes heräsi yhtäkkiä ja laatta lensi taas kera lohduttoman itkun. Se oli kuitenkin viimeinen kerta, aamulla uuteen päivään heräsi selvästi terveempi vauva. Ruoka tosin ei maistunut moneen päivään, mutta ihmekös tuo. Joulupäivänä suuntasimme vuorostaan miehen äidin luokse, vatsat piukkaan joulupöydän herkuilla ja siihen päälle vähän jotain lahjojakin. Pirpana sai ison laatikollisen perintö-Duploja, joissa riitti ihmettelemistä niin tyttärellä kuin isällä. Päällä olleen paperin puolestaan sai Eino-kissa, joka rakastaa kaikkea rapisevaa.

Joulupäivänä kahvin kanssa nautimme mun tekemän, elämäni toisen täytekakun (joka ekasta poiketen nousi uunissa, hurraa!) sekä miehen siskon rakentaman huisan piparitalon, jonka sisällä ei oltu siivottu ja lattialla kasvoi sieniä. ;) En muuten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt närppimään piparitalosta paloja! Ehkä ensi jouluna uskaltaudun itsekin kokeilemaan sellaisen rakentamista..? Tänä vuonna jäi (taas kerran) oma piparitaikina tekemättä, vaikka hommasin jopa kaikki ainesosat. Tai kai pipareita voisi leipoa vaikka näin tammikuussakin? Tekisi kyllä kovasti mieli testata ruispipareita Rimman ohjeella.