AvainsanaTampere

Lokakuun alkupuolella meillä oli työporukalla piknik-risteily, menomatka luennointia ym. ja paluumatka syömistä & juomista. Silja Europan lounasbuffet oli ruuan puolesta erinomainen, puolitoista tuntia vaan ei meinannut riittää kun iso osa ajasta meni jonottamiseen. Ruokailun jälkeen sakki jatkoi tunnelman keventämistä humppabaarin puolella, mä käväisin ähkystä selvittyäni tsekkaamassa putiikit.

Vaatepuolella tuli yllättäen vastaan läjä kotimaisen Coston hattuja, joita olen aiemminkin katsellut sillä silmällä. Täydellinen combo (ruskea nahka + valkoinen tupsu) yhdistettynä parikymppiä edullisempaan hintalappuun saivat lopulta mut kiikuttamaan lätsän kassalle – ja onneksi näin! Costo Kombai piristää huonointakin aamua ja viimeinen vilkaisu peiliin on aina siedettävä, kun päässä keikkuu ehkä maailman siistein nahkahattu.

On muuten sen kokoinen lätsä, että pienempi possupullero mahtuu piiloon just ja just.

Toinen lokakuun alussa vaatekaappiin muuttanut ihanuus on Samujin raitapaita, jonka takia vaivauduin eräänä aamuna piipahtamaan kaupungilla keltaisten muovikassien aikaan. Rova Shirt on osoittautunut samanlaiseksi hyvänmielenhankinnaksi kuin nahkalätsäkin, raitapaidassa on vaan niin hyvä olla + harmaat raidat sopivat about kaiken kanssa yhteen. Ihastukseni Samujiin on selkeästi leimahtamassa oikein kunnon roihuun…

Kaupunkifestarointi-illan jälkeisenä lauantaipäivänä lähdimme porukalla käymään Tampereen keskustassa, halusin ehdottomasti poiketa Tampere-suosikissani Design Boulevardissa. Ihastelin silloin elokuun avajaisissa herkullisia keittiöpyyhkeitä ja nyt vihdoin hain meille omat Scholten & Baijings for Hay pyyhkeet. Nam mitä neonvärejä! Parin kauppapysähdyksen ohessa ehdimme viettää tovin myös matkan varrelle osuneessa leikkipuistossa, sakkimme nuorin kipitti innoissaan kohteesta toiseen ja me “vanhukset” katseltiin hymyillen sitä riemun määrää.

Syksyssä parasta on aurinkoiset syyspäivät, jotka ovat olleet valitettavan harvassa ainakin tänä syksynä. Tuo valo on jotain aivan käsittämätöntä! Ja joo, aika ihana on kuvassa oleva tyyppikin. Oma hymykuoppaäijelini, jonka kanssa tuli justiinsa kuluneella viikolla neljä vuotta yhdessäoloa täyteen. ♥

Meillä oli ajatuksena mennä tutustumaan paljon kehuttuun Kahvila Runoon, mutta siellä olikin alkamassa joku yksityistilaisuus. Onneksi samalla kadulla oli myös vanha tuttu Vohvelikahvila, joka pelasti janoisen porukkamme. Lakritsivohveli on ihan paras!

Enter Shikari – Take To The Skies [2007]

Hitsiläinen, mähän en ole missään vaiheessa muistanut kirjoittaa sanaakaan meidän parin viikon takaisesta Tampere-viikonlopusta! Eiköhän siis korjata vääryys hetimiten. Oltiin Akkikin kanssa suunniteltu jo aiemmin että me mentäisiin Tampereelle juuri sinä viikonloppuna, kun Akkiki infosi Lost in Music -kaupunkifestarin osuvan samaan ajankohtaan. Perjantaille sattui vieläpä loistava esiintyjäkatras, joten suunnitelma oli selvä: miehet kotiin ja naiset festaroimaan!

Saavuimme paikalle hieman ennen puoli kymmentä, porukkaa oli runsahasti liikenteessä ja jonoteltiinkin siinä ehkä vartin verran kunnes pääsimme sisään. Meillä oli siis liput Pakkahuoneen ja Klubin keikoille, pari ensimmäistä ehdittiin missata mutta onneksi oli monta keikkaa vielä edessä.

Pakkahuoneelle astuessamme lavalla musisoi parhaillaan Stig kumppaneineen. Ei ihan mun lempimusiikkia (meinasin kesällä hypätä kaivoon, kun mulla soi päässä Ryyppy kaksi päivää putkeen!) mutta annoin mahdollisuuden ja ihan hauskalta se kuulosti. Sellaista menevää mutta letkeää. Viimeiset biisit mäkin jopa tunnistin, kiitos aktiiviselle radion kuuntelulle.

Desibelit olivat sitä tasoa, että päädyimme ostamaan korvatulpat heti alkuunsa – omat olivat kotona, taas kerran… Korvatulpista on kyllä pakko antaa positiivista palautetta: 1e maksanut tulppapari oli juuri sitä parasta laatua jota käytän prätkäillessäkin! Ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi jostain kökkötulpista.

22-Pistepirkko jäi meiltä väliin, kun Klubin puoli oli ahdettu niin täyteen sakkia kuin mahdollista. Hengailtiin siis sen keikan ajan ja oltiin valmiina Pakkahuoneella, kun Rubik aloitti. Ei mitenkään tuttu bändi mulle, mutta ihan kuunneltavaa musiikkia.

Seuraavaksi osasimme suunnistaa Klubille ajoissa eikä French Films näin ollen jäänyt kuulematta. Uusi tuttavuus sekin, tykkäsin ihan. Pitääkin muistaa kaivaa sitä jostain tarkemmin kuunneltavaksi. Klubilla myös oli hieno katto, diskopallot! ♥

Sitten takaisin Pakkahuoneen puolelle ja vuorossa ainakin mun illan odotetuin esiintyjä, Pariisin Kevät. Hyvin ne taas veti, kuinkas muutenkaan, ja tunnelma oli katossa. Soittivat myös ikisuosikkini Meteoriitin, oi joi!

Tässä kohtaa yötä alkoi jo hippasen uni painaa silmää, mutta käväistiin vielä Klubilla tsekkaamassa millainen on The Sounds DJ Set. Olisihan sitä voinut ottaa vaikka etukäteen selvää, että kyseessä ihan oikeasti on The Soundsin kaiffarit… Me oltiin vähän sillä mielellä, että porukka oli vain esikuvansa tyylinen kokoonpano soittamassa levyjä; jotenkin eivät näyttäneet oikeilta soundsilaisilta. Noh, kerrankos sitä erehtyy.

Kahden jälkeen suuntasimme kotia kohti, pitkän päivän jälkeen nukahdin suunnilleen sillä samalla sekunnilla kuin kaaduin vieraspetiin tuhisevan äijelini viereen. Oli mahtavaa lähteä pitkästä aikaa Akkikin kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Kiitos ihanainen ja otetaan taas uusiksi!

Isoveli – 2012 [2012]

Vuoreksesta köröttelimme Akkikin kanssa bussilla kaupunkiin ja päätimme pyörähtää vielä Koskikeskuksessa. Tehdessämme lähtöä huomasin Design Boulevardin sijaitsevan nykyään Koskaria vastapäätä ja kun joku oli juuri astumassa ovesta sisään, ehdotin että kävisimme mekin kurkkaamassa miltä uudessa liiketilassa näyttää. Tajuttiin siinä sisällä sitten että hei tänäänhän on lauantai ja liikkeen olisi pitänyt olla jo kiinni, kun meidät toivotettiin tervetulleiksi ja kehotettiin osallistumaan avajaisiin. Ei siis muuta kuin juomat kätösiin ja takaovesta ulos sisäpihalle.

Oi että millainen sisäpiha se olikaan! Pastellisävyiset viirit oli risteilivät seinien välillä, oven toisella puolella pöydällä oli tarjolla pientä hiukopalaa ja toisella puolella Antero Lindgren aloitteli juuri musisointiaan. Viirit ovat olleen ihastuksen kohteenani jo hyvän tovin, tahdon järjestää jotkut kekkerit että voin koristella kämpän viireillä! Remontti tosin olisi ihan kiva saada ensin alta pois…

Anteron esiintymisen jälkeen siirryimme sisätiloihin tutustumaan Design Boulevardin uuteen tilaan. DB jakaa huoneiston kampaamo- ym. kauneudenhoitopalveluita tarjoavan New Bohemian kanssa, joka vaikutti kivalta paikalta. Pitäisiköhän joku kerta varatakin Tampere-reissun yhteyteen kampaaja-aika? Olen viime vuosina ollut supertylsä ja päässyt vähän jämähtämään tukkaprojektini kanssa…

Tykästyin Design Boulevardiin kovasti silloin keväällä, kun ensimmäisen kerran kävimme siellä Akkikin kanssa. Uusi tila on isompi, joten kauppa tuntuu vanhaan verrattuna ihanan väljältä. Myös tuotteiden esillepano on luonnollisesti ilmavampaa ja ne pääsevät paremmin esille. Kaikkea houkuttelevaa oli jälleen tarjolla, mutta pidin näppini erossa kuten olen itselleni vähän luvannut – nyt remontin keskellä on kuitenkin aika hankala arvioida mitä kaikkea kotiin saa sopimaan. Hayn neonoranssi keittiöpyyhe kutkutteli kyllä kovasti, samoin Ferm Livingin korkkitaulu neonpinkeillä reunoilla.

Kiitos Design Boulevardille yllättävästä lauantai-illan käänteestä!

Design Boulevard, Hatanpään valtatie 6 Tampere. Avoinna ma-pe klo 10-18, la klo 10-16.

Kuten luvattu, seuraa kuvapläjäys asuntomessujen lempparikohteestani. Se tuli vastaan heti alkupuolella, sillä Lakka Kivitalo HausKaks oli messukohde numero 10. Tiesin kuitenkin jo siinä vaiheessa, että mikään vielä nähtävä kohde ei mitenkään voisi kiilata kärkeen tämän hauskan ja kodikkaan mutta myös tyylikkään kodin ohi. Katsokaapa nyt!

Se alkoi jo pihalta. Harmaa talo, jossa on tehostevärejä ulkopuolella: oranssia, turkoosia, limenvihreää. Pidän enemmän puu- kuin kivitaloista, mutta HausKaks yhdisti kummatkin upeaksi kokonaisuudeksi. Oranssi “lisäosa” kätki sisälleen jättikokoiset ulkotilat, kyllä kelpaa isäntäväen grillailla kesäiltoina ja kutsua vaikka koko naapurusto kylään. Ei sillä, samanlaiset tilat (ellei isommatkin) oli suurin piirtein joka kohteella…

Mustavalkoinen keittiö, mahtava! Haaveilen joskus asuvani sellaisessa kodissa, jossa on musta keittiö – voi se olisi kaunis. HausKaks-keittiön ikkunat oli mielestäni kivasti sijoitetut, vähän jotain erilaista normaalikäytäntöön verrattuna.

Valkoisen ruokapöydän ympärille oli koottu sekalainen seurakunta erivärisiksi käsiteltyjä pinnatuoleja. Akkiki totesi, että ovat ihan mun näköiset. :) Ja todellakin, vastaavan setin ottaisin kotiini heti vain jos saisin (tai se mahtuisi johonkin). Pöydän takana näkyy muhkea sohvanurkkaus, ja viereisessä kuvassa on alakerrassa sijaitseva 6-vuotiaan lapsen huone. Turkoosi ja limenvihreä on aika hauska mutta toimiva yhdistelmä.

Ihasteltiin kummatkin Akkikin kanssa nättiä puista porraskaidetta – huomataksemme lapun “Väliaikainen kaide! Puurimoituksen tilalle tulossa lasi.” kaiteen päällä. No höh. Lasi tekee kaiteesta ehkä tyylikkäämmän mutta myös tylsemmän.

Makuuhuone sinivalkoisilla seinillä, nams. Sininen on maalattu kivan graafisesti kulmiin ym. nähden. Huoneessa hämäsi vähän oikealla seinustalla oleva ikkuna, joka kooltaan ja muodoltaan muistutti melkeinpä jo ovea. Itse en tykkäisi makuuhuoneessa lattiaan asti ulottuvasta ikkunasta.

Alakerran wc:n oranssi taso oli ihanan piristävä! Pesutiloissa oli mielenkiintoinen täysin betonilta näyttävä pinnoite, vaaleansävyisessä saunassa istuimina oli lauteiden sijasta hassut kuutiot. Kuvassa pesutilat näkyvät kirjahyllyn keskellä olevien aukkojen (joista puuttui vielä lasit) takana, ihan mukava idea sekin.

HausKaks oli mielestäni toteutettu hyvin eikä siinä ollut monen muun kohteen tapaan sellaista ökyfiilistä, vaikka kustannusarvio toki reippaasti yli 400 000 erkkiä olikin. Kokoonsa (neljä huonetta 128,5 m²) nähden hinta oli aika huikea, kun monet isommat tönöt oli huomattavasti edullisempia. Niin asiantuntija en kuitenkaan ole, että tietäisin mikä taloa rakennettaessa maksaa mitäkin, joten jätetään hintapohdinnat tähän. :)

Lisätiedot HausKaks-talosta »

Elokuun alkumetreillä, Särkänniemi-perjantaita seuraavana päivänä jätimme Akkikin kanssa miehet kotiin ja suuntasimme Vuorekseen asuntomessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kyseisillä messuilla vieraillut, joten mitään sen kummempia odotuksia ei varsinaisesti ollut. Kunhan kävimme katselemassa meininkiä, kun tapahtuma kerrankin sattui olemaan sopivan matkan päässä.

Perille saavuimme puolenpäivän jälkeen, siinä vaiheessa ihmisiä ei vielä ollut ruuhkaksi asti ja ensimmäiset kymmenen kohdetta saimme katsella suht rauhassa. Aloitimme kierroksen numerojärjestyksessä ja katsastimmekin lopulta jokaisen kohteen numeroon 11 saakka; sen jälkeen populaa alkoi olla sen verran että Dekon messuoppaan tietojen pohjalta hyppäsimme ei niin kiinnostavien kohteiden yli, mikäli jonoa oli pihaportille asti.

Skandinaavinen sisustustyyli tuntuu purevan suomalaisiin edelleen ja moni messukoti olikin pelkistettyä, valkoista, vähän mustaa/harmaata, lisää valkoista. Onneksi vastaan tuli pari väripilkkuakin, mm. SOS-Lapsikylän huoneissa oli leikitelty väreillä oikein kunnolla. Kuolaan edelleen keltaisen seinän perään, oijoi sellainen olisi mahtava! Keltaista oli onnistuneesti käytetty myös tehostevärinä mustan ja valkoisen seurassa – toimii. Turkoosiksi käsitelty betonilattia (ja itse asiassa portaatkin) oli aika jännä.

Tee-se-itse -osastoa olisi mieluusti katsellut enemmänkin, sohvapöydät ja erilaiset turkkilavahässäkät oli mukavasti saatu sopimaan kohteen muuhun sisustukseen. Olen varmaan vuoden jo koittanut puoliskolle puhua, että rakennetaan sänky maalatuista lavoista, mutta ei vaan tahdo mennä idea läpi. Kuulemma niissä tulee kaiken maailman ötököitä mukana eikä äijeli jaksa kuunnella mun kiljuntaa, kun joku örkki mönkii jossain… Ja pöh, onhan niitä ötököitä ekan kerroksen asunnossa muutenkin.

Ihastuin tuollaiseen rapatun näköiseen seinäpintaan, joka oli esittelijän mukaan ihan vain erikoismaalilla tehty. Saisikohan vastaavaa sovitettua meille..? Siihen mies sentään on suostuvaisempi, kun ideaa hälle esittelin. Turkooseja seiniä oli monessa kohteessa, sekin on kaunis väri. Tuossa yo. kuvan kohteessa tosin taisin lähettää sydämiä enemmänkin puunväriselle senkille ja jakkarakuutiolle, ihania!

Kohde 28 Talo Korko oli yksi suosikeistani. Vaikka sävymaailma oli tumma, erilaisilla tapettiratkaisuilla seinät näyttivät sopivasti poikkeavan toisistaan ja samalla yleisilme säilyi samana. Tällainen mustavalkoisuus on enemmän mua kuin se, että olisi kamalasti valkoista ja vain häivähdys mustaa. Tässä saattoi kyllä myös huonekalu- ja sisustustavaravalinnat vaikuttaa positiivisesti fiilikseeni, voisin ottaa noistakin kuvista about kaiken omaan kotiini.

Ferm Livingin harlekiinitapetti ja Muuton Unfold-valaisimet ovat kaunis pari. Pienillä jutuilla sisustus on kiinnostava eikä yhtään tylsä. Kohteen alakerta olohuoneineen ja keittiöineen oli lähes pelkkää valkoista, vähän liiankin omaan makuuni, mutta Pirkka-ruokailuryhmä antoi paljon anteeksi. Vaikka valkoinen sekin kyllä oli.

Eniten hain inspiraatiota pieniin sisustuksellisiin asioihin kuten säilytykseen. Meille tulee makuuhuoneisiin isot vaatekaapistot (työn alla, työn alla) mutta epäilemättä tarvitsemme lisäksi pienempää säilytystilaa. Olen pohtinut isommasta Expedit-hyllystä luopumista, sen tilalle voisi sitten hankkia vaikka jotain hyllyjä tms. Turha tunkea kaikkea samaan läjään nyt kun tilaa on enemmän. Ylemmän kuvan setti on Ikeasta.

Ihkaensimmäisessä Turun asunnossani, johon muutin keväällä ’08, oli leveä ikkunalauta jolla pystyi istumaan. Luovuttuani kämpästä puolitoista vuotta myöhemmin elämääni jäi istuttavan ikkunalaudan kokoinen aukko, joka ammottaa edelleen tyhjyyttään. Messuilla tuli vastaan jotain vielä parempaa: ihan kunnon ikkunasyvennys!

Tampereen SOS-Lapsikylän kohteessa jokainen sai valita ämpäreistä tarran, jossa omasta mielestä luki paras vastaus kysymykseen Mitä koti merkitsee sinulle?. Valittavissa oli luottamus, tuttu tuoksu, rakkaus, turva ja pehmeä sänky. Sen sai sitten lätkäistä huoneessa ihan mihin tahtoi ja jättää arvauksen, miten paljon tarroja messujen lopussa olisi. Pikaisella googlaamisella en löytänyt lopputulosta, mutta ainakin tuolloin viikkoa ennen messujen päättymistä tarroja oli jo huikea määrä!

Kaiken kaikkiaan asuntomessuilta jäi innostunut ja inspiroitunut fiilis. Mahdollista seuraavaa kertaa varten pitää muistaa, että kiertelyyn on hyvä varata useita tunteja – ja nukkua edeltävänä yönä hyvin jotta jaksaa. Meiltä jäi pari kiintoisaa kohdetta loppupuolelta katsomatta, kun aloimme olla niin näännyksissä. Olimme kyllä selailleet messuopasta moneen kertaan, mutta jonkun sortin mustsee-listan tekeminen olisi voinut olla hyvä veto.

Ehdottomaksi suosikikseni noussut kohde jäi tässä kokonaan mainitsematta, sillä se ansaitsee kokonaan oman esittelyn. Palataan siis siihen vielä!