AvainsanaTampere

Päivä 8 – Se hetki

Se on se hetki, kun kaikki on just niin kuin pitääkin. Kun on täydellisen onnellinen, että on sinä hetkenä juuri sen ihmisen / niiden ihmisten kanssa siinä. Kun toivoo, ettei hetki menisi ohi ja katoaisi.

Sinä hetkenä voi olla missä vain ja hetki voi tulla milloin vain, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sohvalla kullan kainaloon käpertyneenä tuijottamassa leffaa. Rautatiesillalla katsomassa lähteviä ja saapuvia junia matkustajineen. Maalla saunan terassilla lämpimänä kesäiltana auringon värjätessä taivaan kauneimmilla väreillä. Keskellä peltoaukeaa kirkkaana talvipäivänä sukset jalassa pakkasen nipistellessä poskia. Työmatkalla kun huomaa vastaantulijoissa jotain mikä saa hyvälle mielelle – iloisia hymyjä, hassuja polvisukkia, inspiroivia tyylinosasia.

Tai se hetki voi olla Tampereella leppoisana pääsiäislauantain iltapäivänä. Herkullista ruokaa American Dinerissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. On Spicy Cheeseburgeria, montaa erilaista dippiä, Ben & Jerry’sia, pahvista jenkkiautoa täynnä ranskalaisia perunoita. Nälän talttuttamista, naurua, jäätelöä silmässä, pikkupoika kertomassa tomerasti mikä pöydän ääressä on hänen paikkansa.

Onneksi oli tuttua henkilökuntaa, muuten olisivat ehkä saattaneet katsoa meitä ja naurunremahduksiamme vähemmän hymyillen. Ja onneksi lauantain alkuilta oli suhteellisen hiljainen ainakin tuolla kyseisessä ruokapaikassa. ;) Naurattaa vieläkin, kun palaan päivissä taaksepäin ja muistelen tuota hetkeä.

Vaan nyt on pysyttävä tässä hetkessä ja ajateltava huomista. On aika kasata tavarat aamua ja työpäivää varten, ja sitten kaivautua peiton alle näkemään kauniita unia.

Maroon 5 – Hands All Over [2010]

Päivä 6 – Minun päiväni

Sunnuntaiaamu oli laiska, miehen kanssa noustiin vasta puoli yhdeltätoista. Siihen mennessä tosin oli Onni koittanut jo varmaan tunnin koko kaksivuotiaan tarmollaan saada meitä heräämään uuteen päivään. Onneksi sentään välillä Feline kelpasi leikkiseuraksi äidin lisäksi, joten saimme torkuttua vielä hetkisen pidempään. Mikä siinä onkin, että lauantaina jaksaa herätä ihan hyvin mutta sunnuntaina ei millään?

Ulkona oli käsittämättömän lämmin! En muista milloin viimeksi olisin ihan oikeasti ollut ulkona pelkkä lyhythihainen päällä huhtikuussa. Vietettiin pihalla seuraavat pari tuntia: istuskeltiin, juteltiin, puhallettiin saippuakuplia, tehtiin hiekkakakkuja, haravoitiin… Söin aamupalaa ulkosalla, raikas greippi oli siihen tarkoitukseen täydellinen. Olen tällä hetkellä hurahtanut greippeihin ja verigreippeihin, voisin syödä niitä varmaan useamman päivässä. Slurps.

Nappasin lauantain kaupunkipyrähdyksellä mukaani superpäheät housut, viidellätoista eurolla Backstreetin loppuunmyynnistä. Punamustaraidallisesta ei onneksi ollut omaa kokoani jäljellä, muuten olisi voinut tulla vaikea valinta niiden kahden välillä. Ohuehko matsku on taatusti just passeli viileämpiä kesäpäiviä ajatellen – toivottavasti sellaisiakin vaan tulee! Auringonpaisteelta voi suojautua kätevästi kietaisemalla neuletakki turbaaniksi päähän, hyvin pysyy eikä ainakaan tule auringonpistosta. ;)

Hassua kun on niin hurjan lämmin, mutta luonto on vasta heräämässä talven jäljiltä. Leskenlehtiä sentään on näkynyt ja kovasti alkavat puutkin työntää silmuja esiin. Vappuna tilanne on ehkä jo aivan toisenlainen? Sitten alkaakin jo toukokuu, yksi ihanimmista kuukausista. Kaksi sanaa: omenapuun kukat! ♥

Kello taisi olla jotain päälle kaksi, kun lähdimme ajelemaan kohti kotikotia. Matkalukemisena mulla oli uusin Trendi sekä mussutettavana tervalakuja, joita maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Sopivasti tervaisia, ei liikaa mutta kuitenkin se terva vähän sieltä maistui lakritsin seasta.

Pysähdyttiin vessassa ja ostettiin samalla kevään ekat irtojäätelöt, omalla kohdallani ainakin. Pohdin hetken ihan vakavissani tervajäätelön maistamista, mutta lakuja syötyäni päädyin kuitenkin herkku-nougatiin. Olisin ottanut kaveriksi toisen pikkupallon mangomelonia, mutta se oli kioskista ihan finaalissa. Felinen tuutti oli vanhan ajan salmiakkia, ihan hyvää sekin kun sain maistaa.

Kotikotona mies kaivoi prätkäkamppeet esille, hyppäsi Cebarin selkään ja lähti kohti Turkua. Kevään ensimmäinen ajo ja nahkapuku oli ihan riittävä, hassua! Aika ihanaa kyllä, kun on tuo äijelikin innoissaan moottoripyöräilystä. :) Me tytöt jäätiin kotikotiin yöksi, illalla saunottiin ja grillattiin. Saunasta pihan poikki tallustellessa oli ihan sellainen fiilis kelin puolesta kuin olisi toukokuun loppu eikä vasta huhtikuu.

Dharma on edelleen hyvin kevätlevoton, Miska sen sijaan jaksaa välillä pysähtyäkin paikoilleen. Kuten eilen illalla tyynyn päälle sohvalle. Yritti kyllä ensin siskon syliin, mutta kun siinä oli jo läppäri niin kissamassu joutui tyytymään tyynypaikkaan. Onnelliselta vaikutti kyllä tuossakin nukkumapaikassa.

Että sellainen pääsiäissunnuntai.

(Kuvat otti minä, Feline taikka mieheke.)

The Knife – Deep Cuts [2003]

Takana mahtava keväinen päivä Tampereella ihanien ihmisten ympäröimänä, kyllä kelpaa! Ja tulipa käytyä kokeilemassa myös paikallinen Elixia, tai no toinen niistä. Aivan mieletön paikka tuo Onkiniemen keskus, vanha tehdasmiljöö on todellakin inspiroiva treenausympäristö. Vedettiin puoliskon kanssa sellainen runsaan tunnin salitreeni, ihan toimiva paketti keskelle pitkää viikonloppua – ja pääsiäisen ansiosta oli keskuksessa ihanan rauhallista.

Nyt yritetään kovasti sulatella Diner-ähkyä, en osannut taaskaan lopettaa syömistä ennen kuin oli maha ihan piukassa. Hehe, aika +-0 kun ensin treenattiin ja sitten syötiin massut täyteen, mutta reissussa se on sallittua. ;) Ja parempi näin kuin se, että olisi pelkästään syönyt.

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Mun mielestä rakkaus on sitä, että välittää ja hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Se on se olotila, kun joka ikinen päivä katsoo rakastaan ja on onnellinen siitä että juuri hän on siinä. Rakkaus on myös hymyä ja halauksia, sanaharkkaa ja kompromisseja, yhteisiä hetkiä ja naurunpyrskähdyksiä.

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Aamulla en yllättäen ollut yhtään nälkäinen, joten napostelin ainoastaan pienen kourallisen aniskarkkeja (jee mulla on noita vieläkin!) ja keitin pannullisen Luomu Päärynä SenCha -teetä. Töissä juon yleensä mustaa teetä, joten nyt oli pakko ottaa vapaapäivän kunniaksi vihreää. Iltapäivällä hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi Tampere, tultiin tänne Akkikin ja perheen seuraksi pitkäperjantain viettoon. Ennen lähtöä söin eilistä nachohässäkkää ja autossa puputin yhden pääsiäismunan, ei muuten ollut se sellainen lakritsisuklaamuna yhtään niin hyvä kuin miltä kuulostaa. :/

Iltasyömiset hoituikin sitten Tampereella, P teki aivan mielettömän herkullisia pitsoja! Oon vieläkin ihan ähky, vaikka viimeisestä palasta on jo aikaa… Lisukkeena niin ikään superhyvää salaattia, jossa oli mm. tuoretta ananasta, saksanpähkinää sekä homejuustoa. Ah, ei vois parempaa olla! Pitsailun jälkeen ilta on jatkunut viinilasillisen ja Kinectin parissa, tuskin mitään tulee enää enempää syötyä.

Nyt kutsuu sauna, huomiseen!

Vielä vähän Jyväskylää viime viikolta, tarkemmin ottaen torstailta. Yöllä elohopea oli painunut alle miinus kolmenkymmenen eikä auto tahtonut enää lähteä käyntiin. Juuri kun olin lähdössä etsimään huoltoasemaa ja kokeilin vielä kerran käynnistyisikö Kottero, moottori hyrähti käyntiin. Tai no hyrähtää on ehkä vähän väärä sana, kun ääni muistutti ennemminkin tahmeaa pörinää… Mutta käyntiin lähti joka tapauksessa ja selviydyin lähes suunnitellun aikataulun mukaisesti kaupunkiin.

Tällaista yöseuraa mulla oli kaverin luona, kissasisarukset Nasse ja Misu. Sain nukuttua yllättävän hyvin, mitä nyt joskus aamuyöstä heräsin siihen että vähän peiton alta pilkistävät varpaat saivat läpyä tassusta. Aamulla oli tietysti pakko tunkea peiton uumeniin heti kun sain otettua lakanat pois, edes peiton viikkaus ei ollut este eikä mikään. Nassen lempileikki muuten on pullonkorkin noutaminen, siis se ihan oikeasti juoksee korkin perään ja kantaa sen suussaan takaisin heittäjälle! Eikä kuulemma väsy millään tähän leikkiin. Ihana. ♥

Jyväskylässä oli torstaina kaunis helmikuinen talvipäivä, aurinko paistoi ja lämpötila huiteli -25°C tienoilla. Juuri ennen kuin ehdimme sisään Torikeskuksen lämpöön, ohi huristeli muutama penkkarirekka ja jokaisesta heitettiin karkkia meitä kohti. Jeij! Yksi mies siitä sattui samalla hetkellä kävelemään myös ohitse, mutta saatiin kuitenkin pieni saalis:

Torikeskus oli muuttunut pikkasen, Forum enemmänkin. Olin ihan vähän järkyttynyt jälkimmäisestä, ei se ollut enää yhtään sellainen sympaattinen paikka jonka läpi käveltiin odottamaan bussia vaan muuttunut hypermoderniksi ostoskeskukseksi rullaporraskeskustoineen. Liikkeitä oli tullut lisää, mutta onneksi siellä oli vielä vanhoja tuttujakin.

Andiamon ikkunassa oli pysäyttävän herkulliset Dr. Martensit. Pitkät varret ja ruusuja, oih! Vajaan kahdensadan euron hintalappu oli vähemmän oih. Ei sillä, että tarvitsisin yksiäkään kenkiä lisää – mutta olishan nuo aika hitsin khuul. Parin tunnin nostalgiashoppailun (taisin tuhlata jopa runsaan kympin, oh hoh) jälkeen käveltiin takaisin autolle ja jatkettiin matkaa, ei kuitenkaan vielä pois kaupungista vaan nälkää taltuttamaan.

Ruokapaikaksi valikoitui Sohwi, joka oli tuttu paikka vuosien takaisista Jyväskylän blogimiiteistä. Muistin pestokanapastan olleen silloin aivan järjettömän hyvää, mutta tällä kertaa lautaselleni päätyi kuitenkin kanaleipä: Lämmin béarnaisella ja juustolla kuorrutettu leipä, tikkuperunoita ja yrttiöljyllä sekä sitrussiirapilla maustettua salaattia -kuvaus kuulosti niin hyvältä, että oli pakko ottaa tuo kun Felinekin otti. Muuten olisi ihan taatusti annoskateus iskenyt… Hyvää oli!

Mahat täynnä lähdettiin ajelemaan Jyväskylästä kohti seuraavaa pysäkkiä eli Tamperetta. Aurinko oli jo laskemassa, kun ohitimme Näsinneulan. Akkiki perheineen odotteli meitä kylään, oli ihana nähdä taas parin kuukauden tauon jälkeen! Tampereella käydessä alkaa kyllä joka kerta harmittaa se, ettei asuta lähempänä… Ehkä jonain päivänä vielä sekin asia korjaantuu.

Hyvä kun oli Sohwin sapuskoista ehtinyt selvitä, kun jo eteen lätkäistiin lisää herkullista vatsan täytettä. P oli vääntänyt tortun (:D) meitä odotellessa, mutakakkua omenakanelijäätelön kera. Oli niin järjettömän hyvää että olisin voinut kuolla siihen paikkaan! (Ja melkein kuolinkin kun olin niin täynnä, ahneella on paskainen loppu ja silleen. Ei vaan, hengissä ollaan edelleen kuten näkyy.)

Parituntisen visiitin aikana ehdittiin herkuttelun lisäksi leikkiä niin vastikään kaksi vuotta täyttäneen Onnin joululahja-autotalolla kuin Ixuksen fisheye-kuvausohjelmalla. Lopputuloksena oli kerrassaan loistava kuvasarja jokaisesta läsnäolijoista, otokset kirvoittivat naurut jos toisetkin. Koska en viitsi lykätä lärvikuvia tänne julkisesti, joudutte nyt tyytymään Barbapapan (kirjoitinkohan nyt tuon oikein..?) naamaan. Siitä voi sitten kuvitella saman kuvan mutta ihmiskasvoilla.

(Auringonlaskukuvan otti Feline, muut minä itse.)

Amanda Jenssen – Happyland [2009]