AvainsanaTampere

Äykh#)&ksj%, miten kellon viisarit näyttävätkin taas noin paljon jo??! Päivät hupenevat johonkin sitä vauhtia, että heikompaa voisi hirvittää. Ehkä sen takia mä vielä oikein edes tahdo tajuta, että jouluaatto on niinkin lähellä kuin ylihuomenna. Kävin tänään vielä vähän jouluostoksilla ja kaikkialla soi joululaulut, soitanpa niitä kotosallakin, mutta silti jotenkin sitä ei vain käsitä joulun olevan niin lähellä. Noh, jospa aattona sentään alkaisi jo tuntua jouluiselta.

Mun oli tarkoitus postata muutama kuva Ideaparkin visiitiltä, jossa siis silloin parin viikon takaisen Tampereen reissun yhteydessä käytiin, mutta unohdinpa sitten autuaasti koko asian. Pääasiassa kyse oli tällaisista ihanista herkuista:

Ihan mielettömiä piparkakkutaloja! Tuolla oli jonkun sortin kisa käynnissä, mekin äänestettiin suosikkejamme siinä samalla kun pysähdyttiin ihastelemaan pikkuisia tönöjä. Joukossa oli niin kirkkoja, igluja, pikkumökkejä kuin aivan överipikkutarkkoja piparirakennuksia, olipa joku Näsinneulankin väkertänyt. Oman ääneni annoin vihreäkattoiselle talolle, suurena Vihreiden kuulien ystävänä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vaaleanpunainen tönö oli vahva kakkosvaihtoehto, nuo marsipaanipossut pihalla katsokaas.

Tässä yhteydessä voisin esitellä myös tuolta kyseiseltä reissulta silloin lauantaina Back Streetista ostamani vaatekappaleen, nimittäin uuden talvitakin. Alun perin olin ajatellut sijoittaa kunnon lämpöiseen takkiin, mutta tämän ihanuuden tullessa vastaan alennettuun hintaan työnsin järkevät ajatukset piiloon ja seurasin sydäntäni. Ja se on kuulkaas rakkautta se, vai voisiko tällaisen takin yhteydessä edes ajatella muuta?

Mustavalkoinen väri! Pallokuosi! Tekoturkissomisteet reunoissa ja taskuissa! Sydämenmuotoiset nappien kiinnityskohdat! Iso huppu! Hupussa korvat, vieläpä tarvittaessa irroitettavat! On tuossa sentään tikkivuori että pakkasilla kyllä pärjää, mutta otin kuitenkin M-koon jotta alle mahtuu kylmemmillä keleillä myös paksumpi huppari tai villapaita. Hyvin ainakin toistaiseksi olen tarjennut parinkymmenen asteen pakkasessakin, kunhan tosiaan alle kerrostaa vähän enemmän vaatetta. Huppuun voi piiloutua loistavasti ja sen saa solmittua myös tiukemmalle nauhojen kanssa – joiden päässä muuten on mustat pompulat!

Ideaparkissa on joku BS:n tyylinen liike ja hieman hätkähdin siinä ovella, kun näin tämän:

Niin samanlainen mutta kuitenkin erilainen, tuossa nyt esimerkiksi on vetoketjut, sydäntaskut ja kuosikin itse asiassa sydämiä. Mun takki on merkiltään Hell Bunny, tämän hyvin samannäköisen yksilön lapussa taas seisoi Living Dead Souls. Kuka mahtaa matkia ketä?

(Mun kuvassa kameran takana kulta, muuten minä itse.)

Mamba – Joulualbumi [2003]

Kiireet senkun jatkuvat ja nyt vielä kaiken kukkuraksi pamahti flunssa päälle, ensimmäinen kunnon sellainen sitten armeija-ajan. Nytkään ei tosin kuumetta ole, kunhan on ääni miehekkään käheä ja räkää tulee niin että vähän väliä saa olla nenäliina kourassa. Ilmeisesti viikonloppuinen Helsingin merituuli oli yllättävän navakka, vaikken varsinaisesti missään vaiheessa ollut jääkalikkana.

Helsingin reissuun palailen myöhemmin, tämä postaus käsittelee sen sijaan edellisviikonloppua Tampereella. Ajeltiin siis perjantai-illalla Pirkanmaalle, Feline meni kaverinsa luokse ja me kullan kanssa suunnattiin Akkikin perheen vieraaksi. Perjantaina ei paljon muuta tehty kuin hengailtu ja syöty, mutta lauantaina päivällä lähdin kera kultsin käymään kaupungilla.

Treffattiin tytöt Hämeenkadulla ja päädyttiin Coffee Housen herkkujen ääreen. Leipäbaaria ei tästä kahvilasta löytynyt, mutta onneksi olikin enemmän makeannälkä: suklaakakku oli suussasulavaa ja kermavaahdon kanssa aivan täydellinen kombo! Yksin en olisi tuollaista palaa pystynyt syömään, miehen kanssa jaettuna määrä oli oikein passeli. Juomaksi valitsin valkosuklaakaakaon, joka myös oli kermavaahtoinen ja kinuskikastikkeineen kerrassaan ihanaa.

Iltapäivällä palattiin takaisin majapaikkaamme, nyt siskokin oli mukana. Iltaa vietettiin hyvässä seurassa rentoutuen ja herkutellen, P kokkaili kunnon rasvaiset setit tulisia kanansiipiä, perunoita, mozzarellatikkuja ja muuta – oi että oli hyvää!

Seurana oli tietysti myös Onni, joka harmiksi oli hieman kuumeinen ja siksi aika väsynyt erityisesti iltaisin. Leikkejä jaksoi silti leikkiä, välillä katsottiin sitten telkkarista mm. Chuggingtonia. Oli muuten sellainen tunnari tuossa sarjassa, että maanantain yövuorossakin vielä soi päässä…

Lauantai-illalla Onnin mentyä nukkumaan kävin poikien kanssa pihalla kuvaamassa tulileikkejä. P oli hankkinut sellaiset ihmeen ketjut, joiden päät sytytetään tuleen ja sitten pyöritellään koko systeemiä sinne tänne. Niiden nimeä en tiedä, mutta ehkä kuvista saa jotain selkoa? Upealta joka tapauksessa näytti niin livenä kuin kameran muistikortillakin.

(Klikkaa suuremmaksi!)

Sunnuntaina pakattiin tavarat ja sanottiin heipat perhe H:lle, kotimatkalla poikettiin vielä pikaisesti Ideaparkissa. Sieltä ei löytynyt mitään mutta lauantaiselta keskustavisiitiltä mukaani lähti pari ihanaa juttua, palataan niihin tuonnempana. Turussa oltiin joskus kuuden pintaan, pari tuntia ehdin olla kotona ja sitten jo lähdinkin Felinen kyydissä Saloon ja yöksi töihin. Se oli mukava viikonloppu se, kiitoksia vaan vielä Akkikille miehineen seurasta ja majoituksesta!

Pienimuotoinen selostus ja läjä kuvia sunnuntaista, kuten eilen lupailin. Kamera kulki matkassa koko iltapäivän ja otokset osoittautuivat yllättävän kivoiksi, joten kuvia riittää jälleen tänne blogiinkin laitettavaksi normaalia enemmän. (Jokohan kohta voisin sallia itseni unohtamaan puolustelun aiheesta paljon kuvia yhdessä postauksessa?)

Kulta heitti mut siis päivällä rautatieasemalle, jossa treffasin matkaseurani Sansun ja Miron. Hyppäsimme yhden jälkeen Pieksämäen suuntaan lähtevään junaan, jossa Sansun isä oli töissä konduktöörinä.

Business-luokka ammotti sunnuntaista tyhjyyttään, joten meidät ohjattiin sinne istuskelemaan. Mirosta oli tietysti hauskaa, kun ei ollut muita ihmisiä ja sai spurttailla eestaas pitkin käytävää. Myös penkin selkänojan laittaminen taaksepäin ja takaisin perusasentoon kiinnosti kovasti, ainakin pienen hetken.

Käytiin toki tsekkaamassa lasten leikkipaikka viereisessä vaunussa. Miro kyllästyi juuri kun mä vasta aloin innostua (sellaisesta palikkahässäkästä). Vaikka eipä sillä, pappa ja konduktöörin koppi oli varmasti mukavaa ja mielenkiintoista.

Viimeinen puolituntinen istuskeltiin “omilla” paikoillamme, Mirolla riitti energiaa erilaisiin lapsen mielen kehittelemiin aktiviteetteihin. Yksi näistä liittyi viime viikolla ostamiini aurinkolaseihin, jotka otin laukusta näyttääkseni muutaman euron alelöytöni Sansulle. Poika tuli, vei lasit ja hyppeli ne päässään seuraavat hetket:

Sitten saavuttiin Tampereelle ja noustiin junasta. Asemamiehet alkoivat saman tien vaihtaa veturia toiseen päähän junaa, mitä piti tietysti jäädä katselemaan. Veturin hurina oli aikamoinen, pikkumiehen kädet pysyivät korvilla kunnes meteli varmasti oli hiljentynyt.

En ole pariin vuoteen käynyt Tampereen rautatieasemalla ja yllätyin, miten paljon se oli muuttunut. Tyylikkäämmäksi, modernimmaksi, vihreämmäksi. Turun asema alkoi tuntua kovin tylsältä, värittömältä ja vanhanaikaiselta.

Tampere oli sateinen ja harmaa. Meillä oli runsas tunti aikaa ennen kuin juna takaisin Turkuun lähti, joten menimme syömään. Kosken äärellä sijaitseva Rosso sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti, kumpikaan meistä “aikuisista” ei ollut pitkään aikaan käynyt siellä ja ekstrana paikasta sai vielä S-bonustakin.

Mirolle lohta ranskalaisilla, Sansulle pannupitsaa ja itse valitsin broilerisalaatin. Savujuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä broileria, Rosson Caponataa, mangopestokastiketta ja pinjansiemeniä muodostivat niin herkullisen yhdistelmän, että oksat pois!

Vähän tiukille meni paluu rautatieasemalle, mutta ehdittiin kuitenkin junaan. Vanha kunnon pikajuna oli aika täynnä, mutta vierekkäiset istumapaikat onneksi löytyivät. Lapsen aktiviteetit valitettavasti olivat rajalliset, onneksi pappa pelasti totaaliselta tylsistymiseltä. Samalla pääsi äidin ystäväkin osalliseksi – matkustin nimittäin Humppila-Loimaa välin (n. 10 minuuttia) Miro sylissä veturissa!

Turussa perillä vähän ennen kuutta, Sansu ja Miro lähtivät omaan suuntaansa ja mä omaani. Kävelin ylikulkusillan kautta Köydenpunojan kadulle, matkan varrella oli pakko napata kuva pikajunien täyteisestä ratapihasta. Voi kunpa vielä joskus pääsisin veturiin kuljettajan paikalle…

Tampereelta emme suinkaan lähteneet perjantaina saman tien kotiin, vaan jäimme yökylään Akkikin ja P:n luokse. Felinen oli alun perin tarkoitus jatkaa illalla vielä kohti Savoa, mutta jäikin sitten vielä seuraksemme Tampereelle ja jatkoi reissaamistaan vasta lauantaina.

Seitsemältä illalla alkoi olla jo hieman nälkä, joten Särkänniemestä suuntasimme American Dineriin syömään. Kulta otti jälleen Original Giant Burgerin, me Felinen kanssa päädyimme syömään puoliksi Turkey & Chipotle Ranch Sandwichin ristikkoperunoilla. Lisäksi pöytään tuli aurajuusto- ja curry-dipit, joista ensin mainittu oli ihan mielettömän hyvää.

Mahat täynnä siirryimme yöpaikkaamme, jossa Akkiki jo odotteli pikkupotilaan kanssa. Onnilla oli flunssaisuudestaan huolimatta täysi meno päällä, taisi vähän innostua kun tuli vieraita kylään. Poika kävi vuorotellen kiskomassa mut tai siskon viereiseen huoneeseen leikkimään junaradalla – yleensä juuri kun oli ehtinyt istahtaa takaisin sohvalle.

Jännää kyllä seurata lapsen kasvua ja kehitystä, kun ei niin kauhean usein näe. Jotenkin näin parin-kolmen kuukauden välein poika tuntuu aina kasvaneen älyttömästi! Ei nyt ehkä niinkään kooltaan mutta olemukseltaan; nytkin esimerkiksi puhetta tuli niin paljon enemmän ja myös vähän selkeämmin kuin viimeksi nähdessä.

Onnin mentyä nukkumaan loppuillan nauruista piti huolen pojat featuring Barbaba Barbapapa. Tuosta vaaleanpunaisesta lötköstä voi saada aikaiseksi todella hulvattomia mielleyhtymiä, kun on tarpeeksi väsynyt… Saunan jälkeen Barbaba (kahdesti sama virhe, ei jösses!) Barbapapa onneksi unohtui, kun keskityttiin pelaamaan pleikkarilla sellaista hauskaa tietovisaa.

(Klik klik isommaksi.)

Aamulla heräiltiin joskus yhdeksän jälkeen, syötiin aamupalaa jne. Felinen piti ehtiä kahdeltatoista lähtevään junaan, joten heitettiin ajoissa hyvästit Akkikille, P:lle ja Onnille – kiitos vielä tätäkin kautta yösijasta ja seurasta! Voi kunpa välimatkaa olisi vähemmän, niin voisi useamminkin nähdä. ♥

Sisko saatiin rautatieasemalle ja autollekin löydettiin sopiva kiekollinen parkkipaikka, sitten vaan suunnaksi Yo-talo ja Ofelia Market. En ole vastaavassa tapahtumassa koskaan käynyt, joten ihan mielenkiinnosta piti käydä tsekkaamassa, kun kerrankin satuin olemaan oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan.

Jonotettiin ehkä kymmenisen minuuttia sisälle, onneksi päivä oli lämmin eikä sateinen kuten säätiedotus oli vielä perjantaina lupaillut. Sisälle päästyämme kierreltiin pöydät, mies piti huolen etten liian pitkäksi aikaa jäänyt tarjontaa tutkailemaan. ;) Ja ei, en väkisin raahannut herraa mukaani, mutta hän kun ei tahtonut yksinkään lähteä mihinkään seikkailemaan vaan päätti tulla mun kanssa Yo-talolle. Vastineeksi vein hänet sitten kahville Ofelia Marketin jälkeen.

Perimmäisestä nurkasta löydettiin Mielikuvituskirahvi, siellä tytöt istuskelivat pöydän takana superhienolla tapetilla päällystetty seinä taustanaan. Vähän olisi taas tehnyt mieli ostaa koru taikka pari, mutta hillitsin tällä kertaa itseni. Olen edelleen hyvin rakastunut Mielikuvituskirahvilta pari viikkoa sitten ostamiini pääkallo/ankkurikorviksiin eikä korvissani ole pahemmin muita korviksia näkynyt.

Kovin pitkään en halunnut kullan kärsivällisyyttä koetella, joten lähdettiin ajoissa Yo-talolta eikä valitettavasti ehditty nähdä yhtäkään ohjelmanumeroa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä minkälainen tapahtuma oli kyseessä, tietää vähän mitä odottaa jos joskus toiste tulee tilaisuus osallistua vastaavaan häppeningiin.

Yo-talolta suunnattiin Hämeenkadulle, matkalla tosin pyörähdettiin nopsaan Studio25:ssa kun satuin huomaamaan kyltin kadulla. Aletangolta nappasin sovituskoppiin mukaani muutaman paidan ja sen seurauksena matkamme jatkui Firetrapin täydellisen pehmoisen puuvillatopin kanssa. L-koko oli juuri sopivan löysä päällä ja lintuprintti kruunasi topin ihanuuden. Ah, ihastusta!

Kahden pintaan oltiin takaisin autolla ja kotimatka pääsi alkamaan. Mua väsytti hulluna ja torkuinkin jonkun aikaa niin autossa kuin perillä kotonakin. Olin illalla ajatellut mennä vielä Klubilla käymään, mutta väsymys vei voiton enkä jaksanut mitenkään yökyöpelöidä. No, ehkä joskus toiste.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Väsynyt matkalainen täällä hei! Ihmettelen itse asiassa syvästi, että ylipäänsä olen vielä valveilla – muutama tunti sitten olin ihan valmista kauraa mönkimään sänkyyn unten maille. Tässä sitä silti ollaan, tämän (ja iltapalan + muutaman Pasila-jakson) jälkeen taitaa kyllä sänky kutsua.

Oltiin eilen kullan ja siskon kanssa Särkänniemessä. Perillä Tampereella oltiin heti puolenpäivän jälkeen, kun portit olivat auenneet kahdeltatoista. Aurinko paistoi muttei ollut liian kuuma, ihmisiä oli suht vähän liikenteessä eikä siis laitteisiin tarvinnut jonottaa välttämättä lainkaan: hurvittelu aloitettiin kahdella Tornado-ajelulla peräkkäin. Vuosi sitten hyväksi havaittu ajankohta oli tänäkin vuonna onnistunut valinta.

Ennen kahta pidettiin tauko laitteista ja mentiin Akvaarioon, jossa oli tasalta piraijojen ruokinta. Eipä ollut kummoinen, pari kourallista katkarapua ja pikkukalaa ym. joku heitti altaaseen ja kalaparvi meni aivan sekaisin. Otin pari kuvaakin, mutta eihän niistä oikein mitään erottanut.

Finding Nemo?

Keltaisilla kaloilla oli Kiss-naamiot.

Laitteissa juoksemisen lomassa ei tunnetusti kannata mitään sen enempää syödä, joten tyydyttiin pariin pienimuotoiseen välipalaan. Ekalla kerralla otettiin Felinen kanssa sellaiset jäähilejutut, mitä lie slusheja tai muita nyt ovatkaan. Joka tapauksessa, liian nopeasti kun lusikoi sitä suuhunsa tuntuu kuin aivot jäätyisivät. Tai vaihtoehtoisesti rintakehä. Silti sitä täytyy syödä ainakin kerran kesässä.

Lasten eläintarhassakin käytiin, kun siellä oli alpakka-agilityä. Hassuja eläimiä ne, vaikka esteitä ylittivätkin kovin laiskasti. Ei ne kyllä mitään energiapommeja taida eläiminä muutenkaan olla. Kaneilla taisi olla menossa Kenellä komein kaksoisleuka? -kisa:

Tarkoitus oli, että ystäväni Akkiki liittyisi perheineen iltapäivällä seuraan, mutta Onni-poika oli kipeänä. Akkikin mies P tuli kuitenkin paikalle ja loppupäivä juostiin neljästään laitteesta toiseen. Taidettiin kiertää suunnilleen kaikki auki olevat laitteet, lasten härveleitä lukuun ottamatta tietysti.

Kesän uutuus MotoGee oli ihan ok, mutta kyllä Tornado ja Tyrsky veivät kuitenkin voiton. Trombi taas aiheutti mustelmia vähän joka puolelle kroppaa, kipeimpänä kohtana oikein kunnon kuhmu olkapäässä.

Alkuun tuntui kamalalta kaikki kieputukset ja ensimmäinen Half Pipe -kerta sai mut lähes paniikkiin. Hauskaa silti oli, ehkä se on välillä hyvä rääkätä itseään. ;) Passelia ajanvietettä kerran kesässä, kun on sopivasti unohtanut edelliskerran kokemukset. Nuorempana en ollut yhtä uskalias laitteiden suhteen, joten nyt on otettava ilo irti, kun uskallan mennä vaikka mihin kieputtimeen. Ainakin kerran.