AvainsanaTurku

Viikko 12: Odotuskuvia kuvaamassa Turun linnalla.

Viikko 5: Splizzerian herkkupitsoilla siskon kanssa.

Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]

Tänään maanantaina…

• jaksoin nousta ajoissa, niin että olin vähän ennen seitsemää töissä.
• olen napsinut pitkästä aikaa päivä kuvina -materiaalia blogiin.
• korkkasin uudet toimistopopot käyttöön.
• kirjoittelin tulevan kesälomareissun päälinjoista S:n kanssa.
• poljin puolet kotimatkasta sateessa (mut hei: +6°C!).
• ostin uuden objektiivin ja iloitsin lisää kevyemmästä kameravarustuksesta (aiheesta tulossa lähipäivinä lisää).
• heiluin imurin kanssa oikein urakalla. Kyllä nyt on puhdas koti!
• olen huokaillut, että verojuttujen kanssa pitäisi taas painia muutaman viikon sisään.
• inspiroiduin taitavien valokuvaajien tuotoksista – ne potkivat omankin hanurin liikkeelle ja kuvaamaan lisää.
• pääsen pujahtamaan puhtaisiin lakanoihin, oi onnea. ♥

Inspiraatiota tuntuu tällä hetkellä riittävän vähän kaikkeen, tuttua settiä näin valon lisääntyessä. Työ kuitenkin häiritsee vapaa-aikaa sen verran tiukasti, ettei juttujen toteuttamiseen harmikseni riitä aikaa millään. Yritän opetella nukkumaan kunnon yöunia, joten illat lyhenevät väkisinkin sen pari tuntia, mutta ehkä mä tästä opin myös hallitsemaan ajankäyttöäni paremmin.

Yllä oleva kuvasetti on viikon takaa sunnuntailta, jolloin päädyin sattumalta Moikoisiin ja siellä geokätköjen perässä osuin rannalle ihastelemaan sumuista merta. Alan olla sinut uuden kameran kanssa ja tänään hankitun kakkulan kanssa suhde epäilemättä vain syvenee. Ei taida enää mennä pitkään, kun edellinen sotaratsuni saa jatkaa matkaansa eteenpäin… Mutta siitä aiheesta tosiaan lisää tuonnempana.

Äitini on aikamoinen alehaukka ja bongailee aina kaikkialta jos jonkinlaisia tarjouksia. Kiitos äidin ja Grouponissa myynnissä olleen diilin, päädyimme taannoin porukalla syömään Ravintolalaiva Cindyyn. Teatterisillan kupeessa oleva Cindy oli mulle uusi tuttavuus ruokapuolen osalta, joskus olen toki kannella istunut kesäjuoma kädessä.

Meillä oli pöytävaraus perjantai-iltana seitsemältä. Cindy osoittautui viihtyisäksi ja ainakin tuolloin mukavan rauhalliseksi paikaksi. Lahjakortin hintaan kuului vapaavalintaiset alku-, pää- ja jälkiruuat; juomat tilatiin sitten erikseen. Valitsin alkuruuaksi fenkolikeittoa, paahdettua korvasientä ja spelttinäkkäriä. Olen vasta viime aikoina oppinut pitämään keitoista lounaalla, joten tässä oli sopiva sauma testata kerrankin alkupalakeitto ravintolassa. Enkä joutunut pettymään, sillä kokonaisuus hiveli paitsi näköaistia myös makuaistia. Ehkä inan turhan suolaista, tosin mä käytän muutenkin suolaa aika hintelästi.

Koska ruokavaliooni ei pääsääntöisesti kuulu siipikarja eikä punainen liha, valittavakseni jäi kala- tai kasvispääruoka. Päädyin kasvisvaihtoehtoon, joka oli valkosipuli-yrttivoissa paistettua munakoisoa, porkkanaa, punajuurta ja sieni-sipulipiirasta. Annos näytti kovin pieneltä, mutta se oli harhaa eikä todellakaan jäänyt nälkä tuon jälkeen. Tykkäsin tosi paljon makujen kokonaisuudesta, kaikki osat jotenkin tuntuivat sopivan yhteen. Mmmm, tulee vesi kielelle kun tätä muistelee…

Jälkiruuista olisin voinut ottaa yhden jokaista, mutta listaa vilkaistuani tiesin heti mitä halusin kokeilla kaikista eniten: lakritsi crème brûlée ja sitrussorbettia. Kaiken tyyppiset paahtovanukkaat ovat mun mieleen, joten aavistelin tämänkin osuvan makuhermooni – ja niin se kyllä tekikin. Aivan mielettömän ihanaa! Lakritsi ei maistunut kovin voimakkaalta, mutta juuri sen verran että se pysyi mukana sitruksisen sorbetin maun kanssa. Ah, tätä menen kyllä taatusti syömään uudestaankin (ja samaa tuumaili sisko omasta annoksestaan).

Myös palvelu oli ystävällistä ja ihan toimivaa, eli Cindy-kokemus oli kaikkiaan varsin positiivinen. Vastaavia diilejä pyörii Grouponissa aina silloin tällöin, kannattaa kuikuilla mikäli kiinnostaa ruokailu erinomaisella hinta-laatusuhteella. Yhden henkilön sapuskoille tulee hintaa pari kymppiä ja rapiat, ei siis todellakaan kallista lystiä. Normaalin hinnaston mukaan tuo mun setti olisi maksanut 34 e, mikä sekin on vielä hyvin siedettävä hinta Cindyn tarjoamasta lähiruuasta ja luomusta.

Osallistuin viime viikon sunnuntaina tätini kanssa Teepolun teehuoneella Humalistonkadulla Tee ja teenmaistelu -tutustumiskurssille. Vaikka olen jo vuosia juonut paljon teetä, olen edelleen suhteellisen noviisi ns. oikean teenjuonnin suhteen. Kurssi aloitettiin perusasioilla teestä, mikä oli hyvä sillä siinä tuli heti paljon itselleni uutta asiaa. En esimerkiksi ollut koskaan ajatellut, mikä lasketaan kunnon teeksi (kiinankamelia eli Camellia sinensis -kasvi) vrt. teenkaltaiset juomat kuten rooibos tai yrttiteet. Uutta oli myös se, että tee on vuosikertoineen kuten viinit ja esim. tietynlaiset teet paranevat vanhetessaan. Maistoimmekin yhtä 10 vuotta vanhaa teetä!

Maistelimme parituntisen aikana yhteensä viittä eri teetä keskittyen kiinalaisiin laatuihin. Kaikki olivat maustamattomia, mikä ehkä hieman jännitti, sillä itse juon useimmiten jotain maustettua teetä. Aika erilaisia nuo olivat verrattuna ruokakaupasta saataviin edullisempiin irtoteelaatuihin! Tosin noita yleensä juodaankin tuollaisista pienistä parin hörpyn kupeista, kun taas mulla yleensä on joku puolen litran saavi vieressä koneella istuessa. Olisi hauska joskus kokea itämainen teehetki jossain aiheeseen sopivassa maassa, kaukana kotoa… Tutkimme joka kierroksella teelehtien ulkonäköä ja tuoksua, lisäksi haudusten jälkeen saimme nähdä miten eri tavalla käsittellyt lehdet erosivat toisistaan.

Siinä vielä kaikkien maisteltujen teelaatujen lehdet haudutusten jälkeen:

1. Kiinalainen vihreä tee, Meng Ding Gan Lu (2012)
2. Japanilainen sencha, Ki Sen (2013)
3. Kiinalainen oolong, Tie Guanyin (kevät 2013)
4. Kiinalainen oolong, Da Hong Pao (2012)
5. Kiinalainen Sheng pu’er, Yi Chang Hao – Yiwu Zhengpin (Changtai 2004)

Toivottavasti menivät oikein kaikki nuo linkit, etsin ne Teepolun nettikaupasta kurssilla tekemieni muistiinpanojen perusteella. Kerrassaan mielenkiintoinen kurssi ja olen iloinen, että tätini pyysi mut seurakseen. Ei musta taida vielä teehifistelijäksi olla, mutta ainakin osaan nyt valita teeni paremmin sekä suoda ajatuksen haudutukselle sen sijaan, että unohdan teelehdet lillumaan vartiksi… Ehkä joku päivä hankin pienen haudutuskannun ja keskityn teetä juodessani nauttimaan siitä.

Nightwish – End Of An Era [2005]