AvainsanaUusi alku

Viime hetkellä päätin lähteä mukaan kesäkuun photo a day -haasteeseen ja on ollut kieltämättä ihan hauskaa. Helpottaa kummasti suorituspaineita, kun päivittäin vaan leikkii vähän kännykän kanssa eikä tarvitse esim. tänne blogiin olla joka päivä kirjoittamassa. Näytän kaikki kuvat täällä kyllä, simppelisti kolmena kertana 10 kuvaa kerrallaan. Klikkaamalla näkee paitsi kuvan suurempana, myös kuvaan liittyvän tehtävänannon.

Kesäkuu kuvin / päivät 1-10

Nämä kuvat on nyt otettu eri puhelimella kuin aiemmin, arpominen eri merkkien ja mallien välillä ratkesi sillä sekunnilla kun sain käteeni HTC Sensationin erään kerran ollessani kännykkäliikkeessä puoliskon etsiessä jotain. Viime vuoden malli, tiedän, mutta sopii just passelisti omaan kouraani ja luurin sai päivitettyä uusimpaan Androidin versioon. Ja vielä kun sattui aivan loistotarjous kohdalle, niin ei muuta kuin uusi puhelin mukaan kotiin. Numeronkin vaihdoin samaan syssyyn, eipähän tule enää turhia mainospuheluita kiitos salaisen numeron.

Onhan Sensation toki painavampi kuin lainassa ollut Samsung Galaxy S II, mutta noin muuten ominaisuudet ovat enemmän mieleeni. HTC Sense on käyttiksenä huomattavasti miellyttävämpi ja myös näytön tarkkuudesta tykkään, vaikka väittävätkin että Galaxyssa olisi parempi. En tiedä mitkä asetukset mulla Galaxyssa oli (oletukset ymmärtääkseni), mutta ulkona ei näytöstä tahtonut nähdä yhtikäs mitään! Sensationin ja iPhonen näytöistä taas näkee ulkoilmassakin, jopa aurinkolasit silmillä. Kuvien laadusta tosin on annettava Galaxylle plussaa, Sensation ei tee yhtään niin hyvää jälkeä vaan enemmänkin kännyköille ominaista tuhnua. No, onneksi ne räpsyt menevät joka tapauksessa Instagramin tai muun efektien kautta.

Mutta niinhän se on, että kukin tykkää mistä tykkää. HTC toimii omalla kohdalla loistavasti enkä ajatellut Sensationista hetkeen luopua. Enkä ainakaan palata Nokiaan! ;)

Viikko sitten tiistaina hyvästeltiin vanha, hyvin palvellut Astramme*. Vuoden -94 mallinen Opel sai siirtyä 290 000 kilometrinsä kanssa meiltä eläkkeelle, viimeisen vuoden aikana kun alkoi noita vanhuuden ongelmia ilmetä turhan usein. Käytiin iskän työpaikalla siivoamassa auto irtotavaroista ennen autoliikkeeseen menoa, ja sisko halasi vanhaa perheenjäsentä hyvästiksi:

Eräs autoliike lupautui pientä välirahaa vastaan ottamaan Astran vaihdossa, mikä oli uuden auton hankinnassa tärkeä kriteeri – ettei vaan Opel jää meille nurkkiin lojumaan. Aivan toimettomaksi ei vanha kunnon kaara kuitenkaan jäänyt, sillä ei mennyt viikkoakaan kun se jo bongattiin kiitämästä Turun yössä. Eipä sinänsä, käyttöarvoa sillä taatusti on tarvitsevalle kun katsastuskin on voimassa ensi syksyyn saakka.

Opel lähti, mitä tuli tilalle? No tällainen tapaushan sieltä:

Metsänvihreä Peugeot 206 on lähes kymmenen vuotta nuorempi ja puolet vähemmän ajettu, tällä sitten todennäköisesti porskutellaan myös sinne lähelle kolmeasataatonnia. Uusi tulokas on toki pienempi moottoriltaan ja siksi nössykämpi, mutta varusteltu kuitenkin herkuilla tyyliin kauko-ohjattu keskuslukitus, cd-soitin (joo-o, Opel oli loppuun asti meillä pelkällä radio/kasettisoittimella!), ilmastointi, toimivat penkinlämmitykset ja muuta sellaista. Nyt kun Peugeoteja on kaksi, meillä ei enää voi viitata pelkällä Peugeot-nimellä tiettyyn autoon, joten tämä uusin tulokas ristittiin – ainakin väliaikaisesti – Sammaleeksi. :)

Ei muuten ollut kovin helppoa löytää edullista pikkuautoa, jolla olisi ajettu suht vähän ja jossa olisi viisi ovea sekä keskuslukitus. Hei oikeasti, mikä järki on 5-ovisuudessa ilman keskuslukitusta?? Puhumattakaan siitä, että jos vanhassa Opelissakin oli keskuslukitus niin miten nykyaikaisissa autotehtaissa tulee edes mieleen tehdä 2000-luvulla auto, josta tällainen perusominaisuus puuttuu. Huhheijaa, ei näköjään automaailmassakaan aina olla kovin välkkyjä.

* Selvennykseksi: meidän perheellä on kolme henkilöautoa, jotka kaikki ovat vanhempien omistuksessa. Autoja vaihdellaan sen mukaan mitä kukin tarvitsee – tällä hetkellä yksi on meillä Turussa, yksi siskolla Salossa ja yksi maalla porukoiden käytössä. Sitten kun jossain vaiheessa elämäntilanne sallii oman auton hankinnan, lunastetaan yksi auto itsellemme tai mahdollisesti annetaan joku vaihdossa uudempaan. Yhtäkään nelipyöräistä ei ole ostettu vartavasten siskolle tai mulle, vaan jokainen on ostettu käytettäväksi. Jos joku nyt sattuu tätä kuviota pohdiskelemaan…

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin mun uusi digijärkkärini! Vanha D70s pääsee nyt ansaitulle eläkkeelle, kestihän yhteinen taipaleemme kuitenkin noin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta sekä 26 000 ruutua. Uusin perheenjäsen on D70s:n isoveli, runsas puolitoista vuotta sitten julkistettu D90. Iän takia pohdiskelin juuri tämän rungon hankintaa useamman kuukauden, mutta Nikon ei inahtanutkaan uusien järkkärimallien suuntaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei ollut turha ostos mulle – sen verran paljon enemmän D90 sisältää kaikkea kuin kesällä 2006 ostettu D70s.

Kooltaan D90:n runko on hieman D70s:n runkoa pienempi ja kevyempi, selkeästi suuremmalla näytöllä tietysti. Takana olevat namiskat on saatu järkevämpään järjestykseen ja ylimääräinen hukkatila on hävinnyt kehityksen mukana, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Olin ensin kahden vaiheilla hankkiako pelkkä runko vaiko joku zoomillinen paketti, vanhan kameran kittilinssihän sai viime syksynä käsittelyn vihaiselta kukkaselta ja sen jälkeen olen käyttänyt lähes koko ajan silloin ostamaani 35-millistä kiinteäpolttovälistä objektiivia. Rajalassa oli onneksi paketteja mistä valita ja mukaani lähti 18-105mm ƒ/3.5-5.6 VR -zoomilla varustettu paketti. Tuntuu muuten todella oudolta käyttää zoomia pitkästä aikaa!

Jossain vaiheessa D70s:n jälkeen Compact Flash -muistikortti on vaihtunut Secure Digitaliin, joita markkinoilla on myynnissä jo todella nopeita suurella kapasiteetilla. Itse päädyin myyjän suosituksesta SanDiskin Extreme HD Video SDHC -korttiin, johon mahtuu 16 GB:n edestä tavaraa. Vanhassa kamerassa kortin kapasiteetti oli hurjat 2 GB ja hintakin silloin 2006 monta kymppiä enemmän kuin tämä 16-gigainen pikkukaveri nyt kustansi.

Testikuvia olen napsinut vasta muutaman, tämän postauksen kuvat kaikki ovat D70s:llä otettuja. Kunhan nyt vain aurinko tulisi taas täälläkin suunnalla esiin, valoisuus on niin paljon inspiroivampaa kuin tällainen sateinen harmaus. Viikonloppuna on tiedossa mukavaa häppeningiä, joten siellä viimeistään uusi kamera pääsee ensimmäistä kertaa tositoimiin.

Valvottuani – taas vaihteeksi – myöhään yöhön voin vihdoin huokaista helpotuksesta, nyt tämä blogi alkaa näyttää ja toimia kuten olen ajatellut. Millään muulla koneella en tosin ole kyhäelmääni tarkastanut, joten siellä voi tulla vielä vaikka mitä vastaan… Ei kai muuten kenelläkään enää ole Explorer 6 nettiselaimena, eihän??! Paitsi ehkä jollain Pentillä jossain perähikiällä, jolla muutenkin on 2000-luvun alkupuolen tietokone ja modeemiyhteys. Tähän 100/10 Mbps (ja varmasti hitaampaankin) laajakaistaan tottuneena olisi kyllä katastrofi, jos joutuisi palaamaan modeemiaikoihin. Nykyään kaikki sivustot ovat niin täynnä mitä erilaisempia kilkkeitä, ettei hitaalla yhteydellä varmaan saisi sivuja edes auki – ainakaan ilman useamman minuutin odottelemista. Huh, onneksi tekniikka on tässä asiassa mennyt eteenpäin!

Eilen illalla sain laitettua blogin myös listoille, tai no Bloglovinissa joku oli ehtinyt sen jo tehdä ja mulle jäi ainoastaan blogin ottaminen hallintaan. Lisäilkäähän Ajastaika suosikkilistoillenne, tein ah niin hienot kuvalinkit tuohon alle. Jatkossa linkit ovat tyrkyllä sivupalkissa, kuten myös tunnukseni muutamalla muulla sivustolla.

Menisköhän sitä varastoon vähän tonkimaan, ei ne kesävaatteet sieltä itsestään tule pois eivätkä talvivermeet mene tilalle. Parit talvitakit tosin täytyy käyttää pesukoneen kautta, mutta jospa nyt pääsisi edes alkuun vaateparren vaihdon kanssa. Vielä kun tulisi toukokuu ja viimeinen ludemyrkytys, sitten (toivottavasti!) saisi siirtää vaatteet pois olohuoneesta ja saunasta pyörimästä takaisin vaatekaappeihin. Sitä odotellessa.

Tervetuloa uuteen blogiini! Olen jo pidemmän aikaa kaivannut jotain muutosta blogiini, nyt vihdoin sain tartuttua toimeen ja tässä tulos. Uusi nimi, uusi sijainti, uusi ulkoasu. Varsinainen sisältö tuskin tulee muuttumaan, kirjoittelen edelleen silloin kuin ehdin ja siitä mistä milloinkin huvittaa. Toivottavasti kaikki vanhat lukijat löytävät tiensä tänne uuteen paikkaan, vanha osoite kun lopettaa todennäköisesti huomenna toimintansa. Vanhat kirjoitukset olen siirtänyt tänne, mutta ne eivät näy uuden sisällön jatkona, vaan ne on arkistoitu tänne. Kommentit jäivät matkan varrelle, joten jättäkäähän ahkerasti uusia kommentteja paikkaamaan menetystä!

Ulkoasu on osittain vielä hieman vaiheessa, lopullinen silaus lähinnä uupuu. Välttelen viimeiseen asti keskeneräisen työn julkaisua, mutta nyt oli pakko poiketa normaalista vanhan domainin sulkeutumispäivän takia. Ajastaikaa ei toistaiseksi ole listattu minnekään, mutta senkin hoidan heti kun ehdin. Kaikki on toivottavasti lähipäivien sisällä valmista.