AvainsanaVink vink

Viikonloppu tuli ja meni, sisältäen reissun Helsinkiin shoppailuineen, kuohuvineen sekä nauruineen. Palaan asiaan (ja muutamaan muuhunkin itse asiassa) vielä myöhemmin, nyt ei aivot toimi ei sitten ollenkaan. Väsyttääkin hulluna, pakko kohta painella vaan nukkumaan ja toivoa, että huomenna olisi virkeämpi olo.

Tein eräänä iltana viime viikolla about täydellisen munakkaan iltaruuaksi. Kananmunien sekaan texmex-jauhelihan rönät ja päälle juustoraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä rucolaa. Helppoa, yksinkertaista ja todella herkullista! Mausteilla sai määriteltyä suunnan kevyesti tuliseksi, eli sellaiseksi että maistuu muttei suussa hohkaa parin palan jälkeen. Toimii.

Ylemmässä kuvassa aikoinaan tädiltä Ameriikan tuliaisiksi saatu pieni paistinlasta ja alemmassa kuvassa sen kaveri, joka myös on mun mielestä yksi kätevimmistä apuvälineistä keittiössä. Tuolla siis saa eroteltua keltuaisen valkuaisesta, nopeasti ja vaivatta. Muutamia vuosia myöhemmin ostin samanlaiset äipälle lahjaksi Stockalta, taisi maksaa kolme tai neljä euroa. Suosittelen.

Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään

Ajatus siitä, että jollekin rakkaalle ihmiselle (tai kissoille!) kävisi jotain. Elämän epäreiluus. Väsymys yhdistettynä päivään, jolloin mikään ei onnistu. Jos oikein turhautuu jostain asiasta. Tyhjä olo, sellainen kun mikään ei tunnu miltään. Yksinäisyys.

En itke enää yhtään niin paljon kuin aiemmin ollessani yksinäisempi, toimiva parisuhde kokoaa mielen ja saa olon yleisesti positiivisemmaksi. Voi kunpa jokainen meistä löytäisi sellaisen kumppanin, jonka kanssa päivät ovat ennemmin täynnä naurua kuin itkua!

En tunnu saavan tarpeekseni syksystä ja erityisesti syksyn tallentamisesta kuviksi. Rakastan tuota luonnon väriloistoa, jonka aurinkoiset syyspäivät saavat hehkumaan parhaimmillaan! Kuuman kesän jälkeen kirpeät syyskelit tuntuvat ihanalta ja pukeutuminenkin on jälleen mielekästä, kun saa vetää ylleen kerroksia.

Olen myös kovin ihastunut hattuihin ja pipoihin tänä syksynä. Suunnilleen joka kerta lähtiessäni johonkin ilman päähinettä alkaa jossain vaiheessa harmittaa, miksen tajunnut ottaa mitään päätä lämmittämään. “Sherlock” tai pehmoinen myssy päässä olo on paitsi lämpimämpi, myös jotenkin turvallisempi. Ja talven varallekin olen pään suojaamisen suhteen jo valmistautunut.

Tänään on mun viikon ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä, jonka olen tähän asti viettänyt netissä surffailen ja pesinpä koneellisen pyykkiäkin aamupäivällä. Kohta olisi tarkoitus lähteä avopuoliskoni kanssa kaupungilla käymään, mun pitää käydä valittamassa eräästä asiasta ja lisäksi käydään sunnuntain iltapäiväkahvilla jossain. Bossaliina on viime aikoina ollut esillä niin blogimaailmassa (esim. täällä) kuin uusimman Trendin (jossa oli ehkä ihanin kansi koskaan!) pääkirjoituksessa, kieltämättä houkuttaisi käydä testaamassa paikka.

Nyt menen laittamaan ulkomuotoni kuntoon niin että kehtaan lähteä ihmisten ilmoille, nämä kulahtaneet possukuosiset fleecepökät kun eivät ehkä ole ne kaikista skarpeimmat housut. Sitä ennen vielä 100. postauksen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen virallinen leffavinkki!

Päätettiin eräänä iltana kullan kanssa ihan ex tempore (me siis ylipäätään katsotaan elokuvia suhteellisen harvoin) käydä vuokraamassa pari leffaa, kun Cityshopparin edut olivat tältä vuodelta edelleen käyttämättä. Mies valitsi tietysti jonkun toimintapätkän, itse päädyin hetken pähkäilyn jälkeen kansikuvan grafiikoiltaan erityisen houkuttelevaan (tykkään kaikista piirrosjutuista) filmiin Away We Go (suom. Kohti uutta).

Yleensä raskausaiheiset elokuvat ovat mielestäni lähinnä pelottavia ja/tai ahdistavia, mutta Away We Go keskittyi itse päähenkilöiden tarinaan ja kasvava maha oli ikään kuin sivuhahmo – vaikka siitä kaikki tavallaan lähtikin liikkeelle. Päähenkilöt olivat ihanan hassuja, mutta kuitenkin hyvin tavallisia. Tätä leffaa voisi kuvailla ehkä parhaiten fraasilla elämän pienet ilot.

Kenelle suosittelen? Ainakin niille, jotka tykkäävät 500 Days of Summer -leffasta.

Pupulandia – Syyslista [Spotify]

Sunnuntaina Feline oli flunssan osalta vähän paremmassa kuosissa ja poikkesi kotikotoa tullessaan iltapäiväksi meille. Lähdettiin sitten puolenpäivän jälkeen käymään kaupungilla tyllihameostoksilla (siskolle, mulle viidessä eri värissä riittää toistaiseksi) sekä Brinkkalassa viikonloppuna olleessa Aura Street Marketissa.

Aloitettiin kierros kuitenkin aivan muissa merkeissä, nimittäin samoissa tiloissa olevan Brinkkalan Gallerian näyttelyllä. Esillä oli Therese Sunngrenin ja Hans G. Hästbackan yhteinen valokuvainstallaatio Metamorphosis, kokoelma erilaisista palapeleistä luotuja sekoituksia. Paloiltaan samanlaiset palapelit olivat muuttuneet kuviensa puolesta uudenlaisiksi, surrealistisiksi tilanteiksi. Hauska idea eikä toteutuskaan hullumpi, pakostikin jäi miettimään mistä kuvasta minkäkin palapelin “ylimääräiset” palat olivat.

Kannattaa muuten tsekata Sunngrenin portfolio, joka on paitsi sisällöltään mielenkiintoinen myös ulkoasultaan yksinkertaisen tyylikäs ja kivasti WordPressilla toteutettu.

Palapelit katsottuamme bongattiin heti ensimmäiseksi Mielikuvituskirahvin pöytä, johon oli tullut uutuutena myyntiin mm. ihania pipoja. Jutskailtiin siinä Santun kanssa tovi, kunnes lähdettiin (ensin vastavirtaan, eh heh) kiertämään muutkin myyntipisteet.

Aika paljon oli lastenvaatteiden ja muiden lapsille suunnattujen juttujen myyjiä, olisin saattanut seota kaikista kivoista jutuista mikäli mulla olisi tarvetta lapsitavaralle.

Olisin kaivannut Turku Design Now! -porukan yrityksiä, varsinkin kun olin ajatellut vihdoin hankkia jonkun mahtavan laukun joko Klo Designilta tai KUI Designilta. Täytynee siis piipahtaa joku kerta siellä Kulma 2011 Design Shopissa, tulee tosin kiire kun nyt tuota linkkiä kaivaessani huomasin em. tuotteiden olevan myynnissä enää syyskuun loppuun.

Onneksi paikalla oli sentään Yono (kuvassa) ja lisäksi pari muutakin kiinnostavaa korumyyjää. Hypistelin monenlaista korvisparia ja sitäkin useampaa kaulakorua, mutta mitään ei loppujen lopuksi lähtenyt kotiin saakka. Liikaa vaihtoehtoja enkä koskaan saa päätettyä mitä tahtoisin kaikista eniten, huoh. (On mullakin ongelmat, hehe.) Myös Saanan ja Ollin tuotevalikoimaa ihastelin jälleen, mutta tämän huushollin tulevien sisustusjuttujen suhteenkaan mulla ei vielä ole mitään selkeää visiota.

Sunnuntainakin muuten oli sellainen ihan outo sää, auringonpaiste ja sade vuorottelivat ja välillä esiintyivät yhtä aikaa. Esimerkiksi lähtiessämme kävelemään Brinkkalasta kotiinpäin oli aurinkoista ja aika lämmintäkin, mutta Aninkaistenmäkeä kavutessa oli pilvistä ja tuuli puhalsi turhankin viileästi. Kuin tilauksesta silmiin osui erittäin sopiva katutaidepläjäys:

Nyt nukkumaan, huomenna täytyy taas olla ajoissa Salossa kampausta ja meikkiä varten. Viimeiset näytökset huomenna perjantaina Turussa, illalla kello 18 ja 20 Vimmassa. Ei maksa mitään eikä ole ikärajaa, tuokaa tututkin mukananne! :)

Loppuviikko oli jälleen onneton bloggaamisen suhteen, mutta sellaista se aina toisinaan on. Perjantaina mulla oli vapaapäivä, josta vietin hyvin pienen osan kotona. Sen verran paljon oli viikolla tullut istuttua sisällä koneen ääressä, että oli oikein piristävää viettää aikaa muualla aivan muiden asioiden merkeissä.

Aamupäivällä olin Felinen kanssa Salossa pukusovituksessa sekä vähän kuivaharjoittelemassa lavakuvioita – en olekaan tainnut mainita, että olen taas lupautunut kaverille malliksi? :P Kyseessä on siis Moderndayhippien opiskeluihin liittyvä Luonnon helmassa -pukunäytös, jonka ensimmäiset näytökset ovat tulevana torstaina Salossa. Pikkasen jänskättää, miten mallileikit taas multa luontuu – varsinkin kun mun asu on hieman haastava… Mutta onnistuihan se keväälläkin niin mikä jottei tällä kertaa myös.

Matkalla takaisin Turkuun poikettiin Tammisillan ABC:llä syömässä. Onneksi en ole oikeasti malli niin voin silloin tällöin valita lautaselleni pannupitsan, esimerkiksi Rosso Expressin broilerista, vuohenjuustosta, tomaattikastikkeesta, juustosta ja rucolasta koostuvan Bolzanon.

Näytti pannussa pieneltä mutta osoittautui todella täyttävksi, Felinen autettua neljännesosan verran lopputulos oli niukasti Jose 2 – pitsa 1. Ei muuten tehnyt mieli syödä koko loppupäivänä, paitsi ihan vähän suklaata.

Vietettiin palkkapäivän kunniaksi parituntinen Skanssissa ennen kotiinmenoa, kierreltiin kaupoissa ja osallistuttiin Biancon Please stop global warming -ilmastonmuutoskampanjaan poseeramalla kameralle 45-kokoiset maastonvihreät kumisaappaat jalassa. Saatiin siitä hyvästä hienot pinssit, tsek Felinen pipo kahvinryystämiskuvassa alempana.

Niin, ennen kauppakeskuksesta poistumista istahdettiin hetkeksi Cafe Braheen. Sisko tahtoi iltapäiväkahvin hasselpähkinämakusiirapilla (meniköhän oikein?) ja mä otin janon taltuttaakseni mehupullon, jonka etiketissä kiivi ja mansikka halasivat ja jonka korkin sisäpuolella oli random fakta muurahaisista. Päivän pienet piristykset ja silleen.

Skanssista ostin niinkin tärkeät vermeet kuin ihonväriset rintsikat (olkaimilla muunneltavat) ja alushousut (tukevat sekä muotoilevat kunnon mummopökät aletangolta). Kyllä nyt kelpaa astella näytöslavalla valkoisessa asussa, kun ei rintsikat ja alkkarit näy näpi.

Melkein unohdin ne suklaat. Salosta lähtiessä pysähdyttiin ekan kerran jo Halikossa, kun vaadin vihdoinkin päästä katsastamaan Design Hillin. Paljon kaikkea ihanaa sisustustavaraa! Mukaan ei tosin tällä kertaa tarttunut muuta kuin muutama herkkusuklaa, mun valinnat ovat kuvassa oikealla. Suklaa nimeltä Tokio sisälsi vihreää teetä ja pyramidin muotoinen Cairo oli valkoista suklaata sekä pistaasia. Namnamnam.

P.S. Anteeksi linkeistä, joista liian monessa (= kahdessa) rävähtää kamalat soundit ilmoille kun sivuille menee. Toivottavasti ette a) klikanneet niitä tai b) jos klikkasitte niin ette pelästyneet, ainakaan kovin paljoa.

Justin Timberlake – FutureSex/LoveSounds [2006]

Vaihteeksi muutama kissakuva jälleen, tällä kertaa mukana myös maalla asuvat omat kissat. Ensimmäisenä kuitenkin mustavalkoinen, niin ikään maaseudun kissaherra Pate, joka on esiintynyt blogissa aiemminkin. Aikamoinen linssilude, kunhan vain malttaa välillä pysähtyä niin että kamera ehtii tallentaa kuvaan muutakin kuin liikkuvan kasan karvaa.

Kohta kymmenestä ikävuodestaan huolimatta meidän omat kissat ovat toisinaan kuin mitäkin pentuja, etenkin Dharma saa ihan ihme lapsellisuuskohtauksia suunnilleen päivittäin. Viime viikolla neiti tassutteli päättäväisin askelin sohvapöydän alla olevaan tomaattilaatikkoon, joka oikeasti yrittää ajaa paperinkeräyslootan virkaa. Siellä se kieriskeli ja pyöriskeli ties miten kauan ennen kuin kyllästyi, hyvin ehti nappasta läjän kuviakin. Tahtoi varmaan vaan olla seurallinen, sillä me siskon ja siskon kaverin kanssa oltiin kaikki jossain siinä pöydän lähistöllä.

Porukat kotiutuivat perjantaina prätkäreissultaan ja koska ei aiemmin ehditty, mentiin eilen illalla kullan kanssa kotikotiin saunomaan ja jäätiin yöksikin. Aamulla kaikki muut lähtivät kukin omiin töihinsä, itse heräilin joskus ennen kymmentä ja aloin myös tehdä töitä (etätyön ihanuus!). Heti avattuani ulko-oven kuului naukaisu ja kummatkin kissat tepsuttivat sisälle syömään. Miska tahtoi melkein saman tien takaisin pihalle, mutta Dharmaa taisi väsyttää kun se asettautui nätisti sohvalle nukkumaan.

Siinä koneella näpytellessäni satuin jossain vaiheessa vilkaisemaan sohvalle, kerällä nukkuvasta kissasta ei enää ollut tietoakaan vaan neiti uinui umpiunessa pitkin pituuttaan. Eikä muuten reagoinut mun lähestymiseen ja kameran räps-ääneen muuten kuin venyttelemällä makeasti ja kääntämällä päätä vielä vähän oudompaan asentoon. Siinä se lötkötti pitkälle iltapäivään, taisi olla vähän univelkoja kissalla.

Pakko muuten kehaista tähän loppuun vielä sellaista ihmevempelettä kuin FURminator, josta luin Nelliinalta aiemmin keväällä. Aitoa ja alkuperäistä furminaattoria en minäkään hankkinut, mutta paikallisesta lemmikkikaupasta runsaalla kahdellakympillä löytynyt vastaava laite toimii aivan loistavasti meidän kissoilla. Aiemmin kammatessa piti melkeinpä pitää hanskoja kädessä, kun Miska tykkäsi aina hetkittäin käydä käteen kiinni ja purra sekä potkia sitä. Furminaattorikopiosta kummatkin kissat tuntuvat todella tykkäävän, ainakin kehräys on kova! Ja harjatessa vääntyillään ja kääntyillään niin, että varmasti saa harjattua joka paikasta.

Harjan idea on siis napata pois kaikki irtokarvat sekä pohjavillaa niin, ettei turkki kuitenkaan vahingoitu millään tavalla. Tämä taas vähentää niin karvojen irtoamista ja pöllyämistä kaikkialle kuin myös irtokarvojen joutumista eläimen suuhun. Koska meillä kissat ovat paljon ulkona, harjaan niitä useimmiten pihalla – harjatessa meinaan sitä karvaa lähtee aivan tuhottomasti. Tähän asti kissat ovat saaneet furminaattorikäsittelyn suunnilleen kerran viikossa-parissa, aina karvaa irtoaa kyllä ihan tarpeeksi mutta mun mielestä ainakin kissojen turkit ovat selvästi aiempaa kauniimmassa kunnossa.

Hyvin sijoitettu parikymppiä, tosiaan.

Keane – Perfect Symmetry [2008]