AvainsanaBaarissa

Perjantaina meillä oli inttiporukan pikkujoulut täällä meillä. Hyvin näköjään 46-neliön kaksioon mahtuu parisenkymmentä ihmistä, hippasen vaan tuli kuuma vaikka makkarin pikkuikkunakin oli tuuletusasennossa. Joka tapauksessa hauskaa oli, ja ihan älyttömän kiva nähdä tyyppejä joita oli viimeksi nähnyt silloin puolitoista vuotta sitten kun kotiuduttiin. Syksyllä kun läheisin tupakaveri muutti pohjoiseen opiskelemaan, niin en ole tainnut ketään intti-ihmistä nähdä sitten helteisten kesäpäivien. No jossain kaupungilla sattumalta ehkä, mutta sitähän nyt ei voi oikein edes laskea.

Kuvamateriaalia en julkaise blogissa tätä yhtä kuvaa enempää, kun en yleensäkään kavereista laita tänne kuvia. Tuossa näkyy pienimuotoiset tarjoilut, jotka väkersin perjantaina ennen vieraiden tuloa. Juustokinkkupiirakka näytti alkuun epäilyttävältä mutta maku onneksi oli loistava, omenapiirakkakin oli herkkua – erityisesti vaniljakastikkeen kera. Piparit leivoin jo torstai-iltana valmiista tuoretaikinasta, niitä jäi aikamoinen läjä vielä. Naposteltavana lisäksi nachoja, salsaa sekä itse tehtyä guacamolea, josta sain kovasti kehuja että hyvää oli. Ne kaupan valmishässäkät onkin ihan kökköjä.

Meiltä iltaa jatkettiin Forteen, jonne kerrankin suurin osa porukasta jopa päätyi. Hauskaa oli sielläkin, enpä edes muista milloin viimeksi olisin Turussa ollut baarissa pilkkuun asti. Baarista meille tuli vielä pari tyyppiä, itse valvoin lopulta aamukahdeksaan löpisten juttuja taivaan ja maan väliltä yhden kaverin kanssa. Enkä sittenkään ehtinyt nukkua kuin muutaman tunnin kun jo heräsin, ja koska ei väsyttänyt tai ollut mitenkään huono olo niin ilmoitin sitten töihin tulevani iltavuoroon kun siellä oli työntekijöistä vielä pulaa. Sitä päätöstä saatoin hieman katua jossain vaiheessa, mutta kunnialla selvisin työvuoron loppuun – ja tulin onnellisena kotiin nukkumaan.

Perjantaina vietettiin siis iltaa Salossa Halloweenin ja örinäkeikan merkeissä. Kuvamateriaalia riittäisi taas useampaankin postaukseen, kahdella mennään tällä kertaa. Ihan mielenkiintoista, että kameran muistikortilta löytyi perjantain jäljiltä lähemmäs 800 kuvaa…

Etkoilemassa oltiin tosiaan Felinen luona, hyvin näytti viitisentoista ihmistä mahtuvan runsaan kolmenkymmenen neliön yksiöön – olisi mennyt varmasti muutama tyyppi lisääkin. Sisko oli väkertänyt viinahyytelöitä, viime vuodesta oppineena mukana oli myös tarpeeksi holitonta ja makukin niin kohdallaan että löllykät katosivat nopeasti tarjottimelta.

Muutakin tarjoilua oli, kuten kuvasta näkyy. Siniset mokkapalat oli leiponut Moderndayhippie, hyviä olivat vaikkakin hieman tahmeita. Maistoin ekaa kertaa noita pippurilla maustettuja juustonaksuja, aika jänniä olivat. Mukavan vahvasti maistui mausteet, jopa niin vahvasti ettei naksuja tehnyt mieli syödä kourakaupalla niinkuin tavallisia versioita.

Vieraista suurin osa oli jollakin tapaa pukeutunut, mikä teemapirskeissä on aina hieno asia. Naturelleina paikalle saapuneet pojat ehostettiin lähes kaikki, muun muassa tähän tyyliin:

…ja ehostivatpa pojat itse itseäänkin. Välillä oli vessa useamman hetken varattuna, kun pojat maalailivat kajaalilla omia ja toistensa naamoja – hurjia ilmestyksiä sieltä sitten valuikin hiljalleen olohuoneen puolelle. Mukana oli myös ihan “kunnon” asuja, esimerkiksi keltainen ja pehmoinen Pikachu. Oli muuten aika komea tuo häntä!

Jokeri The Dark Knight -hengessä oli mielettömän upeasti toteutettu kokonaisuus kasvoja myöten. Maski oli tehty jauhoista, liimasta sekä vedestä ja puuttuvat vaatekappaleet kuulemma surautettu äkkiä omassa kotiompelimossa ennen bileiltaa. Ei voi muuta sanoa kuin että huh huh joidenkin kekseliäisyyttä ja jaksamista, täydet propsit M:lle.

Hulvattomien juttujen päätähti oli ehdottomasti PipoHippo, joka päätyi erään päättömyyksiä ihan randomisti suoltavan pojan käsiin. Vaaleanpunainen otus mm. joi rommia, haastoi riitaa, yritti itsemurhaa ja lopulta sammui kaljatölkin viereen. Tarkempia yksityiskohtia en tänne edes viitsi kirjoittaa… :D

Joskus puolenyön pintaan jätettiin pikkuyksiö ja suunnistettiin Hoodiin odottelemaan keikan alkua. Halloween-asussa pääsi ilmaiseksi sisään (tai ainakin me Felinen kanssa päästiin) ja paikka oli koristeltu teeman mukaisesti. Mahtava tuo kultainen peili, muutenkin kuin mustilla seiteillä päällystettynä.

Itsehän olin siis pukeutunut kissaksi, vihdoinkin tuli sopiva tilaisuus käyttää joskus viime vuonna Punanaamiosta haalittua kissanaamaria. Lyhyen pvc-hameen lainasin siskon vaatekaapista, muuten asu koostui omista hepeneistä. Alkuillasta lainassa oli myös pitkät satiinihanskat, mutta unohdin ne Felinelle ja baarissa jouduin olemaan ilman. Noh, onneksi olin lakannut kynnet aiemmin mustaksi. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä.

Tämä saa riittää tältä erää, seuraavalla kerralla sitten niitä keikkakuvia.

System of a Down – System of a Down [1998]

Noniin, nyt vihdoin hieman kuvamateriaalia viikon takaisista ysäribileistä! On ne kuvat mulla itse asiassa jo pari päivää olleetkin, mutta ei ole taas ehtinyt kunnolla blogin pariin kun on tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana siellä täällä – tai vaihtoehtoisesti kotona tekemässä töitä/muita rästihommia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, as they say.

Hipsittiin silloin perjantaina Rikalaan joskus yhdentoista pintaan, kovin oli tyhjä baari vastassa. Salossa tosin ei taida yleensäkään olla porukkaa liikenteessä perjantaina, kun taas lauantaina suunnilleen jokainen hippapaikka on piukassa sakkia..? Kummallista porukkaa nuo salolaiset.

Mä en seuraavan päivän työvuoroa ajatellen juonut kuin muutaman, ensimmäinen oli siskon tarjoama lakritsikossu. Muut joivat shottina, mä hörpin varmaan kymmenen kertaa ennen kuin sain tyhjäksi – baarimikkokin jo yritti kahdesti ottaa edessäni nököttävän lasin pois. ;) Mutta kun se oli niin hyvää! Kun sitä otti vähän kerrallaan niin suuhun levisi ihanan pehmeä maku, kuin olisi mutustanut lakritsia. Jose ♥ lakritsi 4-ever!

Ekat tunnit istuskeltiin pääasiassa karaokepuolella, muutama tyyppi siellä kävi vuorotellen hoilottamassa. Tapahtuipa jotain ennenkuulumatontakin, nimittäin Feline houkutteli (lue: pakotti) mut laulamaan kanssaan! Laulaa luikautettiin Jenni Vartiaisen Duran Duran ja yllätyksekseni selvisin hengissä. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä taas uusiksi?

M vetää tunteella. Huomaa pikkureppu!

Kello oli jo yksi, kun siirryttiin alakertaan varsinaiseen bilepaikkaan. Paikalle oli ilmestynyt eräs ystäväkin, joka oli meinannut skipata koko pirskeet – onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Seuraavat tunnit menikin sitten hyvin tiiviisti tanssilattialla, ei vaan voinut lopettaa kun ilmoille kajahti hyvää biisiä toisen perään. Ehkä joka kymmenes biisi oli sentään ei-ihan-niin-huippu, jotta ehti käydä vessassa ja juomassa.

Vuorossa Macarena.

Alla vielä hieman tarkempaa kuvaa mun Clueless-asusta. Iso kauluspaita ja äipän 70-luvulla kutoma liivi, jota käytin joskus 90-luvun lopussa juurikin tuollaisen jättipaidan kanssa. Hame nousi välillä vähän turhankin miniksi, kerran vessassa ollessani meinaan yks naikkonen vihjas et kantsii kiskoa sitä vähän alemmas… Kengät ja laukku ovat ehtaa ysäriä, poposet ovat mun rippikengät kesältä ’99 ja laukku taitaa olla suunnilleen vuotta aiemmin hankittu. Korvissa roikkui myös aidot ysärikorvikset, ruskeat karvapallot aka tuherot. ;) Näkyvät tuolla aiemmin lakritsikossukuvassa (vähän) paremmin.

Hauska ilta oli, nauratti ja tanssitti kyllä oikein sydämen kyllyydestä! Seuraavana aamuna töissä tosin oli jokseenkin epätodellinen olo, kun oli ehtinyt nukkua sen alle tunnin… Noh, mutta siitäkin kuitenkin selvisin kunnialla.

Palataan ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin ja mun tämän vuoden ensimmäiseen DBTL-päivään. Festarin kohokohta osui heti ensimmäiselle päivälle, kun Viikate villitsi jälleen Fosters-teltan puolella. Keikalla olin luonnollisesti siskon kanssa, aivan kuten vuodesta 2005 lähtien. Vaikkei Viikatetta muuten näkisi kesällä, niin DBTL on ihan must!

Esiintymisajaksi oli merkitty klo 19, joten tuli hippasen kiire kun kotiuduin Alastaron reissulta vasta lähempänä viittä. Onneksi Envia heitti meidät keskustaan, joten mahdollisuus ehtiä ajoissa paikalle oli edes vähän suurempi. Tasan kaksi minuuttia ennen määräaikaa parkkeerasimme itsemme lavan edustalle – yllättävän vähän oli siinä vaiheessa porukkaa ja päästiin melkein aitaan kiinni.

Keikka alkoi seitsemän reikä reikä, kun tuttu aloitusbiisi Haaskalinnut saalistaa pärähti soimaan ja herrat astelivat yksi toisensa jälkeen lavalle. Setti kesti kaiken kaikkiaan tunnin verran ja tuntui jotenkin lyhyeltä, kaipa klubikeikoilla kesto on yleensä luokkaa tunti + encoret.

Uusimmalta levyltä soitettiin useampia kappaleita, uutena joukossa oli Eräs kaunis päivä (jossa on muuten ihan mielettömät rummut!). Vielä kun soittaisivat joskus Avoimen maan äärellä, saisin varmaan slaagin ihastuksesta… Keikalla kuultiin aika perus-Viikatetta since Unholan urut ja ’05 sekä lisänä yhteislaulu Kuolleen miehen kupletti, mutta muuten vanhemmat kappaleet eivät soineet. Pohjoista viljaa oli mukava kuulla taas pitkästä aikaa, Tie ja Ei enkeleitä sen sijaan jäivät tällä kertaa kuulematta.

(Klikkaamalla vähän isommaksi.)

Aiempina vuosina äänentoisto on ollut mun mielestä hieman persiillään, musiikki on pauhannut täysillä ja äänet ovat hukkuneet jonnekin sinne sekaan. Tänä vuonna ääni oli kunnossa just eikä melkein! Laulu kuului loistavasti ja musiikki soi täydellisesti niin etteivät äänet hukkuneet joukkoon, mutta kuitenkin niin että korvat soivat vielä puolituntia keikan jälkeenkin. (Ja ei, en muistanut taaskaan ottaa niitä korvatulppia mukaan.)

Kuvaajien joukossa heilui tuttu naama.

Viimeisenä biisinä kuultiin odotetusti Kuu Kaakon yllä, joka täydensi kyllä onnistuneen keikan erinomaisesti. Viikatteen poistuttua lavalta mekin siirryttiin ulkoilmaan haukkaamaan happea, oli meinaan aika hikinen tunnelma teltassa kun ulkonakin oli lämpöasteita lähempänä kolmekymmentä. Seuraava esiintyjä (Kari Tapio) ei meitä kiinnostanut, joten lähdettiin lampsimaan kaupungin kautta meille kun kello oli kuitenkin vasta kahdeksan.

Kotona keikka-asu vaihtui letkeämpiin vetimiin, sillä jalat huusivat hoosiannaa korkeissa kengissä plus olisin baarissa pelännyt valkoisen kravatin puolesta ihan liikaa. Ennen sitä otettiin muutama yhteiskuva Viikate-henkisistä asuista, kevään keikalta ostetut kravatit ensi kertaa kaulassa:

Jos mun asukokonaisuuden osaset kiinnostavat niin Flickristä löytyy, tottakai. Illalla hilpaistiin takaisin kaupunkiin ja pyörähdettiin vielä Fosters-teltalla kuuntelemassa muutaman biisin verran yhtyettä nimeltä Yö, tuota teiniaikojen suurta suosikkiani. Kummallista, miten sitä vieläkin muistaa Tia-Marian sanat melkein kokonaan?!

Jokirannasta suunnattiin Forteen tanssimaan, viimeksi kun siellä soi ihan mahtavia tanssibiisejä. Nyt ei musiikkitarjonta ollut yhtä hyvää, mutta jonkun verran jaksettiin kuitenkin tanssilattiaa kuluttaa. Koti ja uni kutsuivat joskus kahden maissa, Forte alkoikin jo olla aika täynnä hyvin humalaista populaa. Siihen päättyi ensimmäinen päivä laiturilla.

(Keikkakuvat © minä tai Feline, viimeinen kuva itselaukaisimella.)

Mokoma – Sydänjuuret [2010]

Olen ihan huumassa kesästä! Vaikka on hiostavan kuumaa koko ajan ja koti on kuin huono sauna, tykkään ihan mielettömästi kaikesta juuri nyt. Tämä taitaa olla ainoa viikko sitten toukokuun puolivälin, kun en tee 6-7 työvuoroa – vihdoin mäkin olen ehtinyt vain olla ja nauttia tästä ihanasta vuodenajasta. Keskiviikosta torstaihin olin siskon kanssa kotikotona, mukana myös kamera ja sen kanssa vietinkin jonkun aikaa kierrellen ympäri tiluksia. Tämän postauksen kuvamateriaali on siltä reissulta, olen rakastumassa uudelleen ihanaiseen 35mm objektiiviini. ♥

Täydellinen kesäfiilis syntyy spontaaneista päätöksistä. Sitä ajattelee käyvänsä kavereiden kanssa parilla jokilaivassa, mutta lopulta päätyy jokirannan kautta Edisonin biljardipöydän ääreen ja sieltä edelleen Forteen – astumatta jalallaan yhteenkään jokilaivaan. Hyvä biisi toisensa perään kajahtaa ilmoille, paljon muistoja kesältä ’08 ennen inttiin lähtöä. Tanssitaan pilkkuun asti, jolloin lähdetään kävelemään kohti kotia. Aurinko on nousemassa, on jo suht valoisaa. Vaikka eipä näin kesäisin missään vaiheessa vuorokautta taida kovin pimeää ollakaan.

Kamerasta löytyy kuvia aamuyön kotimatkalta, asetukset ovat olleet ihan keturallaan mutta kuvista välittyy se tunnelma. Väsynyt, iloinen, onnellinen. Ilta oli täynnä naurua, kuulumisia, muistoja – ihania ihmisiä. Voi kunpa vielä joskus saisi kerättyä inttikaverit saman katon alle, voisi viettää edes yhden illan vanhalla tutulla porukalla.

Parhautta on kävellä pitkin kaupungin katuja lämpimänä kesäyönä, jolloin ei tarvitse edes laukkuun varoiksi sujauttanutta pitkähihaista. Päällä alkukesästä Lindexin aletangolta mukaan lähtenyt erilaisista materiaalipaloista kasattu rakkausmekko, jalassa eilen kotiin saapuneet rakkauskengät ja kynsissä uusi rakkauslakka: täydellinen harmaa. Laitoin kerrankin huulipunaa, mikä paransi fiilistä entisestään. Rouge Passion toimii aina, pitäisi vain opetella käyttämään sitä useamminkin.

Tänään iltapäivällä oli tarkoitus mennä jonnekin ulos istuskelemaan, mutta päädyttiin sittenkin kiertelemään ruuhkattomaan Skanssiin. Illan ohjelmasta ei vielä ole tietoa, mutta seuraavaksi ainakin menen suihkuun virkistäytymään ja sitten vaihdan päälle jotain kotivaatekertaa kivempaa. Varmaan jonnekin kaupungille suunnataan – minne ja millä porukalla, se on toistaiseksi arvoitus. Toivottavasti tulee yhtä hyvä, ellei parempikin, reissu kuin eilen.

Mitäköhän kehittelisin tänään asukseni? Luottomekon statuksen ansainnut palamekko jouti eilisen seurauksena pyykkikoriin, se on siis poissa laskuista. Ehkä tuolta kaapista jotain kelvollista löytyy, ainakin niin voisi kuvitella siellä majailevan vaatemäärän huomioon ottaen.

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]