AvainsanaElämän pienet ilot

Kotiuduttuamme Tallinnasta kymmenen jälkeen illalla olimme sen verran rikkipoikkiväsy, että nukkumatti tuli noutamaan aika vikkelään. Seuraavana aamuna heräsimme suht virkeinä ja pienimuotoisen aamupalan jälkeen lähdimme siskon kanssa hakemaan autoa, jotta saisimme pakattua Tallinnan juomatuliaiset suoraan takaluukkuun. Ei niitä sinänsä paljoa ollut mutta sen verran kuitenkin, että niiden roudaaminen satamasta K-serkun luokse oli ihan tarpeeksi.

Tehtävän suoritettuamme sanoimme heipat K:lle ja kuin ihmeen kaupalla löysimme vielä autolle sopivan parkkipaikan, jossa ei tarvinnut huolehtia parkkimaksuista. Ratikka vei meidät Kauppatorille, josta kävelimme Katajanokalle tsekkaamaan tämän kesän pystyssä olevan Finnish Design Shopin pop up -kaupan. Aikamoisen komeat puitteet!

Olisin luonnollisesti voinut viedä mukanani puolet esillä olevista tavaroista ja Feline pohti miten saisi kuljetettua Pallotuolin huomaamatta ulos… :) Läähätettyäni tarpeeksi kaikkea jatkoimme kuitenkin matkaa tyhjin käsin. Suuntasimme kohti Aleksanterinkatua, matkalla innostuimme kiipeämään Tuomiokirkon portaille istumaan ja kävimmepä myös kurkkaamassa sisällä kirkossa.

Iltapäivän aikana mm. ihastelimme Minna Parikan kenkiä ja laukkuja, sovitimme Jeffrey Campbellin Litoja sekä söimme lounaaksi Johto Cafen paljon kehutut salaatit (hyvää oli!). Jalat alkoivat olla tohjona monen päivän käyskentelystä, mutta onneksi aurinko paistoi eikä päivä olisi sään puolesta paljoakaan parempi voinut olla. Taisikin olla niitä harvoja kunnon kesäpäiviä tänä vuonna…

Päivän päätteeksi jalat veivät Design Forum Finlandiin, jossa törmäsimme kiintoisaan Eero Aarnio -nurkkaukseen – ja istuimme jälleen Pallotuolissa, itse asiassa kahdessakin erilaisessa. Kyseinen pop up -myyntinäyttely on avoinna 29.8. saakka, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa mikäli niillä nurkilla liikkuu! Ennen autolle palaamista istahdimme vielä Kakkugallerian pöytään Cityshoppari-tarjouksen houkuttelemana, vadelmalimejuustokakku oli suussa sulavaa ja chai latte erinomaista sekin.

Mahat makeaa täynnä hyppäsimme ratikkaan ja porhalsimme autolle, sitten nokka kotia kohti. Hei hei Helsinki, pian toivottavasti nähdään taas!

(Kuvat © Jose & Feline.)

Sairaslomalla jälleen, eilen sentään kävin kokeilemassa töissä josko vatsa kestäisi istumisen. Ei kestänyt, joten lääkärin kautta kotiin napsimaan lisää kipulääkkeitä. Tänään nukuin pitkään ja olen koittanut ottaa todella rauhallisesti, mikä näyttäisi toimivan. Huomenna suuntana onkin sitten työpaikka tai TYKS riippuen siitä mikä vatsan tilanne on – viikko sitten diagnosoitu neste vatsaontelossa pitäisi kadota suunnilleen viikossa. Pidetään peukkuja, alkaa meinaan olla hippasen rasittavaa kun välillä maha sattuu siihen malliin ettei pysty kunnolla olemaan.

Asiasta kukkaruukkuun, kirjaimellisesti: katsokaa mikä meillä on keittiössä! Oranssi gerbera ei sinänsä ole mikään ihme, mutta oottakaas kun kerron koko tarinan.

Ostin keskellä pimeintä talvea toimistolle purkkigerberan ilahduttamaan työntekoa. Eihän ne kukat tietenkään kestäneet kauaa ja nuputkin kupsahtivat ennen kuin ehtivät puhjeta. Pääsiäisenä olin viikon lomalla eikä kukaan tajunnut antaa kasville vettä, joten loman jälkeen mua odotti työpöydällä nuupahtanut, täysin kuivalehtinen gerbera. Kiikutin turnipsin kotiin ja iskin keittiöön ikkunalaudalle, nypin kuivuneet lehdet pois ja kastelin silloin kun muistin. Valon lisääntyessä mullasta alkoi työntyä lehtiä ja gerbera muistutti jälleen elävää kasvia.

Pari viikkoa takaperin kiljaisin huomatessani lehtien juurella kukannupun, ja muutamaa päivää myöhemmin oranssi kukka kurotteli kohti valoa! Hauskinta tässä on se, etten ole kertaakaan antanut kasville mitään lannoitetta, vaikka jostain muistan lukeneeni että gerberaa saisi lannoittaa parikin kertaa kuukaudessa. Ilmeisesti tämä yksilö tykkää keittiön olosuhteista niin paljon että kukkii siitä huolimatta.

Isoveli – 2012 [2012]

Terveisiä Helsingistä! Varasin junaliput Tku-Hki-Tku oikeastaan ihan vain siksi kun ne olivat VR:n kevätkamppiksen yhteydessä aivan käsittämättömän edullisia, määrätyissä junavuoroissa vain 9e/suunta. Siis oikeasti, tuolla hinnalla ei normaalisti pääse edes 50 km päähän Saloon! Onneksi kampanja tuli puheeksi pääsiäisenä niin saatiin saman tien sovittua K-serkun kanssa kummankin aikatauluun sopiva viikonloppu.

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Kauniin keskiviikkopäivän kunniaksi kymmenen positiivista asiaa tästä päivästä! Kiitos Ialle inspiraatiosta, huvittaisi melkeinpä ottaa jatkossa tällainen ihan säännölliseksi tavaksi. Ainakin säännöllisemmäksi kuin päivä kuvina -postaukset, eh heh.

1. Aamulla aurinko sarasti jo siinä vaiheessa kun kävelin bussipysäkille. (Päivällä tosin satoi lunta ja oli harmaata, mutta ei anneta sen haitata.)
2. Työpäivä meni tosi nopeasti, kun oli niin paljon tekemistä.
3. Löysin sattumalta laskiaispullia mansikkahillolla – Naantalin Aurinkoinen, vannon ikuista rakkautta (ainakin laskiaisen aikaan)! Muut pitäköön ällöt vadelmahillonsa.
4. Siirsin työpisteeni (= tietokoneeni) takaisin omalle työpöydälle. Mahtuu taas keittiössä pöydän ääreen syömään, yay!
5. Sain vihdoinkin kaivettua esille toiminimeni viime vuoden dokumentit ALV- ja veroilmoitusta varten.
6. Onnistunut salitreeni pitkästä aikaa Länsikeskuksen Elixiassa.
7. Salilla mulla oli myös kerrankin seuraa, kun oltiin puoliskon kanssa yhtä aikaa (yleensä se on salilla ja mä jossain jumpassa).
8. Höyrysauna treenin jälkeen.
9. Siwan kassalla heitin lompakkoni kaaressa lattialle ja kun sain kerättyä levinneet tavarat, ponkaisin ylös ja hihkaisin “niijoo ja mul ois yks paketti kans!” – siinä kohtaa meinas puolisko vieressä räjähtää nauruun. :D
10. Ihkaensimmäinen COS-pakettini tuli ja sisältö oli erittäin onnistunut.

Tämä oli oikeastaan aika hitsin hyvä päivä. Ei muuta kuin pehkuihin ja huomista odottamaan!

Kuluneen viikon piristyksiä oli mm. ystävänpäivän lounas Chilissä tärkeimmän ihmisen kanssa, ystävänpäivän ilta ja pieni ystävä, iltakävely ihanassa Portsassa Mian seurassa, rupatteluilta Sansun kanssa, elämäni ensimmäiset konemusabileet kiitos siskon, rentouttava viikonloppu ihanien ihmisten ympäröimänä.

Niin ja tulppaanit. Ystävänpäivänä ostin torilta kaksi kimppua tulppaaneita, toisen vein tädille ja toisen toin kotiin. Torstaina nappasin kaupungilta tulppaanikimpun Sansulle vietäväksi. Lauantain kauppareissulla tarttui vielä yksi kimppu kaveripariskunnan kotia koristamaan. Hassuinta oli, että onnistuin jokaiselle valitsemaan saman värisiä kukkia kuin heillä oli jo valmiina. (En kuitenkaan voittanut lotossa, tuuria riitti ainoastaan tulppaaneihin.)

S kertoi kukat saatuaan, että ostaa kotiin kukkia joka torstai. Ei huono ajatus, kukat näyttävät kauniilta jopa näin remontin pyörteissä olevassa kämpässä. Itse tuskin muistaisin joka viikko koko asiaa, mutta ehkä tästä eteenpäin otan tavoitteekseni piristää kotia edes joka kuukausi? Jospa remppakin siitä sitten etenisi, kun näkisi mielessään kukat valmiiksi laitetussa kodissa…

Kent – Röd [2009]