AvainsanaElämän pienet ilot

En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin mitään kunnollista. Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään. Tammikuu, tuo kuukausista ankein, on onneksi liihottanut suht nopeasti ohi – enää runsas viikko ja ollaan jo helmikuun puolella. Näin talven pimeydessä ylitöiden väsyttämänä olen alkanut pohtia, onko elämässä ihan oikeasti järkeä.

Päivät katoavat samalla kaavalla: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, vuorokauden parhaat (eli valoisat!) tunnit istun toimistossa, kotiin tullessa olen niin väsynyt etten saa mitään aikaiseksi. Välillä sentään raahaudun Elixiaan, mutta sielläkin meinaan nukahtaa tunnille. Viikonloppuisin nukun arkiöiden univelkoja pois, vaikka harvoin silloinkaan koisaan puolille päivin. Käyn Elixiassa jollain kivalla aamutunnilla, lauantai-iltana ehkä kotikotona saunomassa. Näen ystäviä, vietän aikaa avopuolisoni kanssa.

Ja yhtäkkiä viikonloppu on ohitse ja pitää taas kuluttaa iso osa päivästä töissä tai työmatkalla.

Remonttihommat eivät ole edenneet nimeksikään, koti näyttää edelleen siltä kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt yli. Tavaroita piilottelee muuttolaatikossa, ei niitä jaksa edes etsiä kun ei yhtään muista mikä voisi olla oikea sijainti. Eteisen seinässä maali näyttää teini-ikäisen akneposkelta, olohuoneen seinän tapettikerrokset ovat tiukassa kuin mitkä – näyttää vähän taideteokselta koko seinä, kun on rapsuteltu menneitä vuosikymmeniä irti. Sisustusinspiraatiota ja -ideoita olisi pää täynnä, mutta ei viitsi mitään alkaa toteuttaa ennen kuin on päästy pintojen kanssa eteenpäin. Siinä mielessä hyvä juttu, että ajatukset ehkä selkiintyvät paremmin kun on enemmän aikaa pähkäillä ja suunnitella kokonaisuutta.

Pimeitä iltoja piristämään löysin Kultajousen -70% alepöydästä kuvan punasävyiset tuikkuastiat. Olin ihastellut PartyLiten versioita ystävällä ja hetken jopa harkitsin sellaisten hankkimista itsekin, mutta sitten nämä tulivat vastaan. Köyhdyin neljänkympin sijasta kolme euroa, en valita. Eivät nämä ehkä yhtä luksusta ole, mutta ilahduttavat joka kerta ikkunalaudalla tuikkiessaan.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]

Viime aikoina on ollut viikonloppuiltaisin kaikkea äksöniä niin paljon, että vierähti muutama viikko kun en ehtinyt kotikotona käymään. Lauantaina paineltiin äijelin kanssa maaliostosten kautta maalle viettämään rentoa iltaa mm. ulkosaunan parissa. Miten mahtavaa olikaan tauon jälkeen istahtaa lauteille ja nauttia kunnon löylyistä! Saunomisen pimeässä syysillassa voittaa ainoastaan saunominen pimeässä talvi-illassa ulkona ollessa miinusasteita parikymmentä ja rapiat. Pakkanen ja lumi, joko te kohta tuutte?

Saunaakin ikävämpi mulla oli tietysti meidän suloisia karvatassuja! Siellä ne odottivat, tuvan uusvanhalla sohvalla kylki kyljessä ja umpiunessa – on vissiin aika mukava nukkumapaikka sellainen samettipintainen sohva. Aamulla noustessani jätin salin oven hetkeksi lukitsematta ja hups vain, muutamaa minuuttia myöhemmin kummatkin karvalapset olivat kerällä puoliskon jaloissa.

Miska on vaihtanut jo talvikarvaan, joka on aivan älyttömän paksua ja tiheää. Näyttää koko kissa ihan palluralta, vaikka aika hoikka oikeasti onkin. Eikä taida Dharmallakaan enää kesäkarvaa olla, muutosta ei vain lyhyessä karvassa niin helposti huomaa. Seuraavalla kerralla pitääkin muistaa furminoida ainakin Miska, pitkät karvat tykkäävät mennä välillä vähän takkuun. Ja eiköhän Dharmakin oman osansa saa, lähtee irtokarvat pois eikä mene turhaan suuhun asti.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Nyt olisi vuorossa muutaman loppukesän/alkusyksyn aikana tekemäni ostoksen esittely. Itse asiassa pari juttua jäi tästä pois (kuten esimerkiksi Hullari-arvoitus) joten lisää on tulossa lähiaikoina. Ja toivottavasti saisin pian aikaiseksi järkätä pienen blogikirppiksen tai vastaavan, sillä olisi tuota myytävääkin tavaraa aikamoinen läjä… Vaatteita ja kenkiä lähinnä, kun yritän (epätoivoisesti) rakentaa vaatekaapistani toimivaa kokonaisuutta.

Elokuisilla markkinoilla maalla törmäsin jälleen Mangomaan kojuun – enkä pystynyt tälläkään kertaa lähtemään tyhjin käsin. Viime vuonna ostamani sininen hippokippo sai kaverikseen punaisen pikkusiskon! Noita katsellessa ei oikeasti voi olla huonolla päällä, niin suloisen hassuja ne ovat. Jos niitä edelleen on ensi vuonna myynnissä (ja menen markkinoille), seuraavaksi voisin hankkia vaikka violetin tai vihreän.

Syyskuun lopun ASTin-reissulla näin eräällä pojalla (ehkä useammallakin?) punaisen Angry Birds -linnun haalarinlahkeessa, sitten onnekseni Siljan jostain shopista löytyi avaimenperä possun muotoisena. Possufani hihkaisi, vaihtoi possun muutamaan hassuun kolikkoon ja kiinnitti tyytyväisenä vihreän palleron haalarimekkoon roikkumaan.

Tunnustan: mä olen sortunut. Kahteenkin asiaan, to be honest.

Chanel onnistui syyssävyssään tänä vuonna niin hyvin, että jopa tällainen tavallinen pulliainen alkoi haaveilla ökykynsilakasta. Sävy 531 Péridot on tullut vastaan useassa blogissa ja joka kerta se miellytti silmääni enemmän. Kuparin ja vihreän upeista vivahteista mulle tulee väistämättä mieleen koppakuoriainen! Vajaata kolmekymppiä en kuitenkaan ollut edes näin mahtavasta kynsilakasta valmis maksamaan, mutta kun se tuli laivalla vastaan melkein kympin halvemmalla – noh, näkyyhän se miten kävi.

Sortuminen numero 2: graffitilakka. Sitäkin on blogeissa (ja about kaikkialla) näkynyt ainakin vuoden verran, mua se ei vakuuttanut. Nyt kun pahin hype on laantunut ja aito, alkuperäinen IsaDora Graffiti Nail Top sattui olemaan Hullari-tarjouksessa, päätin ostaa sävyn 801 Black Tag ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Ihan hauska efekti tuo “särkyminen”, mutta en ehkä muita noista käyttäisi kuin tuota mustaa tai sitten valkoista.

Kolmas kynsilakkauutuus, turkoosi hilelakka (joka on myös graffitikynsissä pohjalla) on Sokoksen 3+1 -päiviltä muutamalla eurolla napattu Lumene Natural Coden minilakka. Sävy 9 Live it up näyttää pullossa kivan siniseltä, mutta kynsille saa laastia ainakin kaksi kerrosta että näkyy edes jotain. Ja poistaminen on tietysti yhtä ihanaa kuin hilelakoissa yleensäkin, eli ei kovin ihanaa. Tuota voisi joskus kokeilla esim. mustan tai harmaan lakan päälle?

Ai niin joo, ostettiin me myös asunto. :)

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Sansun luona, karautin fillarilla suoraan töistä – sopivasti ruokapöytään, hehe. Mirolla oli edellisenä päivänä ollut nimipäiväkekkerit, joten jälkiruuaksi nautimme teetä ja kakkua ynnä muuta herkkua. Kinuskikakku oli Elosen versio, hyvää oli vaikken kaikkien kinuskiasioiden ylin ystävä olekaan (lapsuudentrauma tuo kinuski mulle).

Mikäs sen mukavampaa kuin pälistä kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä, siinä ohessa sitten osallistua 4-vuotiaan leikkeihin mukaan. Olin tuon illan aikana mm. kissa, jalkapallotähti, junassa, veneessä… Kaikkea sitä lapsi keksiikin lyhyen ajan sisällä. Ilta tosin tuntui menevän aivan hujauksessa, lähdin lopulta kotiin vasta puoli yhdeksän pintaan kun Miron oli aika mennä nukkumaan.

Miro oli saanut nimpparilahjaksi ihan mahtavia dinosaurustarroja! Pehmoisia ne olivat, mutta eivät niin puff kuin muistelen omassa lapsuudessani pehmotarrojen olleen. Vai onkohan aika vaan kullannut muistot..? Tuollaisia voisi kyllä käydä ostamassa itsellekin ja liimata niitä esim. synttärikortteja piristämään.

Seuraavaksi olisi viikkosiivouksen vuoro, pakko tehdä tänään kun olen viikonlopun poissa. Viime viikolla kulta oli ihana ja siivosi koko huushollin, kun mulla oli kiirettä vähän jokaisena päivänä. Pyykiäkin pitäisi pestä mutta viitsiiköhän edes laittaa koneellista pyörimään, kun ei tuolla parvekkeella sateen ropistessa lasien ulkopuolella mikään kuitenkaan kuivu. Jokohan huomenna vilahtaisi vaihteeksi vähän aurinkoakin?

Yksi elokuun perjantai-illoista kului maalla läksiäisiä viettäen. Olimme naisvoimin liikenteessä Feline, lapsuudenkaverini M sekä minä. Matkalla juhlapaikalle törmäsimme sattumalta erääseen herraan, jota emme olleet nähneet aikoihin. Kaverina hällä oli koira!

Pääsimme lopulta perille, ehkä noin pari tuntia aikataulusta myöhässä. Se ei menoa haitannut, sillä paikalle valui porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa ehti lähteä jo poiskin. Alkuillasta tehtiin boolia jättimäiseen lasiin, jokainen ainesosa sisälsi prosentteja ja oli kuulemma vähän tujua. Itse olin kuski, joten juomani oli alkoholiton siideri – ei muuten maistunut yhtään hullummalta.

Jossain vaiheessa iltaa sisko tuli sisälle hihkumaan M:lle ja mulle, että hei takapihalla on iso trampoliini. Lähdin uteliaisuuttani tsekkaamaan – ja hikihän siinä tuli. Pompin varmaan puoli tuntia putkeen ja suunnilleen saman ajan nauroin vedet silmissä. Oli se vaan hauskaa, varsinkin kun tuntuma hyppimiseen löytyi alkuhaparoinnin jälkeen.

Illan aikana myös sovittiin, että koska talonväki nyt muuttaa kuka mihinkin kaupunkiasuntoon niin trampoliini muuttaa meidän porukoille! Ensi kesänä tulee hyvin todennäköisesti siis pompittua yhden jos toisenkin kerran, ou jee. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava, trampoliinipomppimisen lisäksi näin paljon vanhoja tuttuja sekä tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Ja ihmisiä oli koko talo täys! Ei huonommat jäähyväisbileet kyseiselle talolle.

Pari sanaa vielä kuvissa näkyvästä asustani. Loppukesästä ’08 H&M:n nettikaupasta tilatut punaiset housut sujahtivat tauon jälkeen jalkaan yllättävän helposti (viime talvena eivät menneet kiinni…) ja lunastivat saman tien paikkansa yksinä tämän kesän suosikkipökistä. Jatkavat epäilemättä voittokulkuaan syksylläkin, kuten myös vuosi takaperin Monkista ostettu hattu – rakkaus sitä kohtaan on edelleen suuri. Mustavalkokuvioisen paidan taisin bongata jostain blogista ja kun paita tuli vastaan KappAhlin tyttöjenosaston alerekissä kahdella ja puolella eurolla, ei auttanut muuta kuin napata viimeinen 170-kokoinen kevyesti laskeutuva vaatekaapin piristäjä mukaan. Olen saanut monesti jo todeta että aivan loistava hankinta!

(Punahousukuvat otti Feline, muut minä itse.)