AvainsanaElämän pienet ilot

Kävipä sitten niin, että taannoinen kynsilakkahimoni vallan riehaantui ja talvilomaviikolla kannoin kotiin kaikkiaan seitsemän uutta kynsilakkaa. Hups. Kaikki alkoi maanantaina ollessani laivalla, kun Baltic Princessin kempparin alesta löytyi Essietä ja kassalla oli sopivasti esillä Mavalan pikkupulloja hiukan maahintaa edullisemmin. Seuraavana iltana pilateksen jälkeen käväisin Sansun kanssa viereisessä marketissa, josta bongasin IsaDoran sinisävyisen cracklelakan 2 e. Viimeinen niitti oli “eksyminen” Gina Tricotin kynsilakkalaarille, jossa noista kehutuista kynsilakoista oli näpsäkkä kolme kympillä -tarjous. Kalliiksi tämä kokoelman piristys ei siis tullut.

• Gina Tricot 31 White
• Gina Tricot päällyslakka
• Essie Over the Edge
• Gina Tricot 186 Disco Ball
• IsaDora Graffiti 814 Mad Blue
• Mavala 395 Ruby Dust
• Mavala 392 Moonstone

Että sellainen setti! Yllättäen yli puolet oli tuollaisia erikoisempia lakkoja, joiden poistamisessa on omat hankaluutensa (en vieläkään ole uskaltautunut kokeilemaan mitään peel off -aluslakkaa). Olen aika innoissani näistä, erityisesti tuosta Essiestä – mulla ei ennestään ole kuin yksi merkin kynsilakka, edelleen nätti minttujäätelöinen vuosien takaa. Myös nuo Mavalan Jewel-kokoelman semisti hiekkaiselta tuntuvat lakat ovat aivan ihania. GT:n laarin ääressä pähkäilin tovin valkoisen ja sellaisen syvän merenvihreän välillä, päädyin sitten valkoiseen kun olen sellaista kaivannut. Sitä paitsi se on varmasti huikea discohileiden kanssa.

Parhaillaan kynsissä mennään aika perusmeiningillä: nimettömissä on hopeasinipunahippuista Moonstonea ja muissa kaunis syvän harmaa Over the Edge. Essien suti on parantunut aiempaan verrattuna, tykkään kun se on sellainen leveä kuten esim. IsaDoralla. Mavalan röpelöpintaa on pakko hiplata vähän väliä, kun se tuntuu niin hassulta. Sävy on lähempää tarkasteltuna muuten vielä upeampi kuin kuvissa!

Niin ja hei just kun ehdin päivitellä harmautta eilen, niin tänään aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Miten paljon valosta saakaan lisäenergiaa! Oli ihan erilainen fiilis tänään kotiin tullessa eikä edes väsyttänyt yhtään. Tarkoitus oli hyödyntää tarmokkuus johonkin järkevään, mutta jumituin haaveilemaan keittiöremontista ja siinähän se ilta on hujahtanut… No, huomenna paremmalla onnella – ja toivottavasti riittää sitä valoakin taas!

Taylor Swift – Red [2012]

Vuosi sitten syksyllä piipahdin nyt jo lopettaneessa Retrobotissa parin työkaverin kanssa. Iskin silmäni huikeaan räiskyvän vihreään takkiin, vaikkei vihreä noin muuten kuulu lempiväreihini. Niinhän siinä kävi, että poistuin liikkeestä takki mukanani. En silloin ehtinyt käyttää takkia montaakaan kertaa, kun kelit kylmenivät liikaa, ja viime keväänä en jotenkaan tuntenut takkia omakseni. Pohdin jo retroherkun myymistä, mutta onneksi olen hidas liikkeissäni: viime kuukausina en oikeastaan ole käyttänyt mitään muuta takkia. Se on juuri sopiva tänä syksynä vallinneeseen alle 10 astetta mutta kuitenkin nollan yläpuolella -säätilaan. Koko on tosin sen verran väljä, että vähän kylmemmälläkin menee kun vain heittää alle paksumman neuleen (tai pari). Mikä parasta, Kermit-kolttu piristää mieltä joka kerta! Kauniiden yksityiskohtien – esimerkiksi taskujen reunat – ohella keltainen nappirivistö on piste iin päällä.

Kuin huomaamatta takin parhaiksi kavereiksi ovat kivunneet kaksi tämän syksyn hankintaa: Coston pähee hattu (vihreää muuten siinäkin) sekä COSin täydellisen punainen kaulaliina. Miten olenkaan voinut elää aiemmin ilman suloisen pehmoista kashmirhuivia? Tilasin tuosta ensin viininpunaisen version, mutta sävy oli todella tumma, joten se lähti palautukseen ja tomaatti tuli tilalle. Sointuvat kyllä niin nätisti, lakki ja huivi! Alitajuinen mätsäys onnistunut kohdalleen, kerrankin.

Edellä mainittujen lisäksi vielä asun muut osaset. Takin alta pilkistää Samujin raitamekko, jalkoja verhoaa ikivanhat H&M:n luumusukkikset (100 denieriä, kestävää laatua näköjään) ja Ten Pointsin maailman parhaissa tyttömaihareissa kelpaa tallustaa. Korvissa killuu kesällä Raumalta Mustan pitsin yön markkinoilta ostetut kamerakorvikset (kadonnut yksilö löytyi sittenkin!), kädessä kihlasormuksen seurana on Kalevala Korun Karjaan sormus. Nyt siis tiedätte, kuka on se usein silmiä särkevän kirkkaasti pukeutunut, Turussa liikkuva kylähullu. ;)

Sairastuvasta, hei! Kiirastorstain työpäivästä selvittyäni mulla alkoi kymmenen päivän vapaa – ja samana iltana flunssa tarrasi kyntensä muhun. Tietysti juuri nyt, sinnittelinhän tunnollisesti terveenä läpi puoli toimistoa kaataneen helmi- ja maaliskuisen sairasaallon. Onneksi ei ollut pääsiäiseksi mitään sen ihmeempiä suunnitelmia, joten olen saanut potea kotosalla. Nyt vaan toivon, ettei tämä tauti tarttuisi puoliskoon, hän kun on toistaiseksi pysynyt suurin piirtein terveiden kirjoissa. Ja kai mullakin alkaa kohta jo helpottaa, kolme päivää olen nyt kuulostanut matalaääniseltä mieheltä, niistänyt, kröhinyt ja nukkunut.

Muistin tuossa vihdoin purkaa kameran muistikortin koneelle ja sieltä löytyi pari kuvaa runsaan kahden viikon takaa. Supertreenejä edeltävänä lauantaina olin messukeskuksessa, joka oli jälleen täynnä kädentaitoja, taidetta ja antiikkia Kädentaitomessujen sekä Turun Taide- ja Antiikkimessujen muodossa. En jaksanut kantaa kameraa mukanani, mutta täältä blogista löytyy fiiliksiä viime ja edellisvuodelta – aika samoilla linjoilla mentiin tälläkin kertaa.

Kuvissa yllä esiintyvät luonnollisesti muutamat messuhankinnat. Käsityötaitoinen äitini hypisteli jos jonkin sortin lankaa ja mäkin sitten hurahdin ostamaan pari alpakkasekoitekerää (3e/kpl), kun silmiin osui siitä kudottu kaulurihuivi. Drops Alpaca Bouclé koostuu pienistä silmukoista ja on koostumukseltaan 80% alpakkaa, 15% villaa, 5% polyamidia. Itse kutominen on vielä hieman vaiheessa, harjoiteltu sentään on, mutta taitaa jäädä ensi syksyyn valmiin kaulurin käyttö. Kenkien suojaamisessa olen luottanut vuosia Nahkiss Skinnfixiin, joka sisältää lanoliinia, mehiläisvahaa ja luontoöljyjä – nyt hankin täydennystä pian loppuvan purkin tilalle. Keittiöön löysin kympillä vihdoin ensimmäisen kasviskeittokirjani, Tuija Ruuskan Kasvisaskeleet. En siis voi enää sanoa, ettenkö tietäisi yhtään kasvisreseptejä. Villainen iLuurin suojakotelo saa kesällä väistyä SeriMerin Kompassiruusu-kuosisen pellavapussukan tieltä. Tämä kännykkäkukkaro imaisee puhelimen toiseen taskuun ja toiseen saa sitten sujautettua sopivasti parit kortit sekä rahaa, käytännöllisyys tuli todettua heti seuraavan päivän Suppareissa. Viimeisenä vielä pussillinen varvasvälivillaa á la Bää-Tuote, siitä olenkin kirjoittanut aiemmin. Mielenkiintoista päästä itse kokeilemaan tuotteen toimivuus. Varvasvälivilla, hihi!

Rivi valkoisia irtoteepaketteja kiinnitti huomioni viime viikolla jättimarketin teehyllyn ääressä. Lähempi tarkastelu osoitti simppelit pakkaukset kuuluvan Nordqvistin valikoimaan, oletettavasti suhteellisen uusi setti kun ei netistäkään löytynyt mitään lisätietoja. Teelaaduilla oli mitä mahtavimpia nimiä – mm. IHQ, REPS, LOL – ja myös maut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia: vaahtokarkki, chili, jäätelö ym. Parin euron hinta ei sekään vähentänyt innostusta, todellakaan.

Arvoin hyvän tovin mikä maku pääsisi ensimmäisenä kokeiluun, vaikea valinta! Siinä sivussa juttelin erään tytön kanssa pitkät pätkät eri teemerkeistä ja -laaduista; hän oli vasta aloittelemassa teenjuontia ja kyseli neuvoja miten itse nautin teeni sekä vinkkejä mitkä maut ovat hyviä. Piristävä hetki muuten tylsän tavallisessa arki-illassa, ihmisten pitäisi kyllä useammin jutella ventovieraille!

Päätin lopulta heittäytyä vaaleanpunaiseen hattaraan ja mukaan lähti IHQ, vaahtokarkin aromilla maustettu musta tee. Teelehtien tuoksu on melkein jopa ällömakea, mutta yllättäen valmis juoma ei ole yhtään liian makea. Se ei oikeastaan ole edes kovin ihmeellinen, tuoksu on parempi kuin maku – vaikkei maussakaan siis mitään vikaa ole. Seuraavana tekisi mieli hankkia ehkäpä jäätelö- tai chiliteetä, kunhan vain ensin saisi kaapista yhden teepaketin tyhjäksi.

Vinkki turkulaisille teenystäville: päivittäistavarakaupoista paras teevalikoima on ehdottomasti Länkkärin Citymarketissa. Hyllykaupalla irtoteepaketteja, kivan loogisesti järjesteltynä sekä hinnat kohdallaan. Valinnanvaikeus on taattu!

Ostin viikko sitten kimpun pirteän purppuroita Reilun kaupan neilikoita piristämään sotkukeittiön ilmettä. Tänään tein niin kunnon siivouksen kuin tässä tilanteessa voi tehdä, imuroin ja pyyhin pölyjä ja vaihdoin puhtaat lakanatkin “sänkyyn” (= vuodesohvalle, koska sänky mahtuu asuntoon tällä hetkellä vain osiin purettuna). Hetken taas pystyy nauttimaan siisteydestä ennen kuin pöly tunkee remontin alla olevista huoneista olohuoneen ja keittiön puolelle.

Voisin joku päivä kirjoitella vähän meidän pienestä pintarempasta, mitä on jo valmiina ja mitä vielä suunnitelmissa. Mua alkaa ihan tosissaan jo nyppiä tämä remontin keskellä eläminen, onhan tässä jo yli 10 kk sitä kestettykin!

Sen ainakin olen oppinut, ettei meidän ikinäkoskaanmilloinkaan pidä ryhtyä rakentamaan taloa – se talo ei nimittäin olisi valmis vielä silloinkaan kun me olemme jo harmaahapsiset eläkeläiset. Normaalit ihmiset olisivat suoriutuneet tästä meidän meneillään olevasta rempasta about kuukaudessa, maksimissaan kahdessa; me vaan ei saada aikaiseksi viedä projektia eteenpäin muuten kuin etanavauhtia.

Noh, hiljaa hyvä tulee kuten on tapana sanoa. Ehkä mekin joskus vielä saamme remontin onnellisesti loppuun, juuri sellaisella lopputuloksella kuin toivomme. Onpahan ainakin omin pikku kätösin tehtyä! Ja lyhenee se asuntolaina tässäkin joka kuukausi, rahaa omaan (ja pankin) pussiin sen sijaan että katoaisivat kuin tuhka tuuleen.

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]