AvainsanaHerqperc

Blogimaailmassa kuohuu, mutta täällä kaikki säilyy tuttuna ja turvallisena. Mitä nyt kuvanlaatu saattaa parantua alkavana vuonna, kahdestakin syystä. Otin eilisillan juhlintaan mukaan vanhan Nikonin filmijärkkärini irtosalaman, möhkäle taitaa olla peräisin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolelta. Hyvin toimii myös digikameran parina ja vielä kun eilen ymmärsin unohtaa suoran salaman ja heijastaa sen katon kautta – perfect! Eihän siinä sitten mennytkään kuin muutama vuosi… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle voin luvata ainakin yhden asian: hankin uuden digirungon. Kesästä ’06 palvellut D70s alkaa olla tullut vanhaksi, minkä huomaa niin kameran ominaisuuksista kuin käyttäytymisestäkin (pientä sekoilua ollut havaittavissa viimeisen vuoden ajan).

Sitten eilisiltaan. Kuvassa näkyy sekä eilisillan asuani että mainitsemani ihanuuspanta, johon taisin rakastua palavasti. Löysin sulkaisen ystäväni Vilasta, joskin tämä on Objectin tuotantoa. Hintaa oli huimat viisi euroa, ja tuon vihreäturkoosin lisäksi pantaa oli persikkaisena. Ei ihan mun väri, mutta sopisi kyllä piristämään muuten hillityn väristä asukokonaisuutta. Pitäisiköhän kotiuttaa persikkaversiokin?

Vanhan vuoden viimeistä iltaa aloiteltiin siis siskon ja tämän poikkiksen H:n luona, joista muuten tänään tuli ihan virallisesti avopari. :) Ensin oli tarjolla dippailtavaa, sipsiä ja vähän vihreätäkin. Sitten mussutettiin perunasalaattia ja nakkeja, itse tosin söin kanapuikkoja kun en nakeista piittaa. Lopuksi pöytään iskettiin siskon väsäämä limejuustokakku, joka oli juuri niin suussasulavaa kuin kuvasta voi päätellä. Saatiin kullan kanssa kakkua kotiinkin, valitettavasti meillä ei ole lupaa syödä sitä itse vaan viedään se huomenna eteenpäin äitille ja iskälle.

Puoli yhdentoista maissa siirryttiin H:n kaverin järjestämiin pirskeisiin. Porukkaa ei ollut paikalla yhtä paljon kuin Halloweenina, mutta ihan kivasti kuitenkin. Vähän ennen puoltayötä mentiin pihalle, mitään hurjan isoja ilotulituksia ei missään näkynyt. Rakettien jälkeen meininki vähän lässähti, ihmiset kai lähtivät suurin osa baariin jatkamaan. Savukone villiintyi ja meidän poistuessamme paikalta kahden paikkeilla koko mesta oli jo savun valtaama. Hyvä kun salin puolella ei meinannut nähdä edes keskustelukumppaniaan, niin paljon savua lopulta oli!

Mua alkoi univelat painaa bilepaikalla jo, eikä mikään baariin lähteminen olisi todellakaan houkuttanut. Kolmelta päästiin vihdoin nukkumaan, kun piti vähän vielä yöpalaa syödä. Mä vedinkin onnellisesti yksitoista tuntia unta palloon, kun muut nousivat aamupäivän puolella. Haettiin kiinalaisesta safkaa, friteeratut pallurat veivät jälleen kielen mennessään. Katsottiin Madagascar 2, jota en ollut aiemmin nähnyt – veti kyllä vertoja ykkösosalle. Illalla ajeltiin kullan kanssa takaisin Turkuun, kotona en ole oikein muuta tehnyt kuin rentoutunut. Ihanaa kun on vielä kaksi vapaapäivää jäljellä!

P.S. Tässä eilisillan asu kokonaisuudessaan, if you’re interested.

Milow – Milow [2009]

Viikko on ollut kohdallani kiireinen ja työn täyteinen, joskin oloa helpotti tieto tulevista joulunpyhistä ja rentoutumisesta. Tein yhden työvuoron myös Salossa, minkä seurauksena olin 32 tunnin aikana yhteensä 22 tuntia töissä – keskiviikkona väsytti jo aika hyvin! Valvotun yön jälkeen en kuitenkaan ehtinyt edes päikkäreitä ottaa, sillä kämppä oli siivottava joulukuntoon ja Destheakin kävi meillä pyörähtämässä. Aatonaaton iltana tultiin kullan kanssa mun porukoille, jossa ollaan edelleen.

Aattoiltaa vietettiin Raisiossa, pöytä notkui herkullista joulusapuskaa ja karkkiakin pääsi taas 50 päivän lakon jälkeen mättämään nassuun. Harkitsin unohtavani karkit jatkossakin, kun en iltaan mennessä ollut vielä yhtäkään syönyt, mutta lahjapaketista paljastuneet Vihreät kuulat muuttivat mieleni. Kyseinen ihana sokerimössö on ehdottomasti joulun parhaimpia makeisia! ♥ Tänään olenkin sitten mussuttanut pääasiassa kaiken maailman mässyjä, alkaa jo vähän tehdä pahaa. Pitäisiköhän saman tien vetää perään karkiton tammikuu?!

Jouluun kuuluu mun mielestä erittäin olennaisena osana punaviini, tänä vuonna mun valitsema aaton viini oli Argento Reserva Malbec. Malbec on yksi suosikkirypäleistäni eikä tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Vähän tekisi mieli viiniä nytkin, oiskohan äitin ja iskän kaapeissa jotain vinkkua… Jos on niin pitäisi kyllä saada muutkin innostumaan lasillisesta, kun en yksin viitsisi pullollista vetää (urgh) eikä avattu viini kovin kauaa säily hyvänmakuisena.

Myös Kuisma-kissa oli mukana viettämässä joulua, vaikka ravasikin vähän väliä pihalla. Ostettiin Kuismalle joululahjaksi seepraraidallinen leluhiiri, jonka perässä katti syöksyili hyvän aikaa. Ilmeisesti ihan onnistunut lahja siis. :) Oma lahjasaaliini oli oikein mieleinen, vaikka lyhyestä toivelistastani ei pukki mitään tuonutkaan. Iskä tosin lupasi ostaa mulle uuden työpöydän, jes! Eilisistä lahjoista voisin tehdä joku päivä erillisen postauksen, kivempi kertoa kuvien kanssa.

Nyt jätän taas koneen rauhaan ja siirryn tekemään vähän jotain mielekkäämpää. Pari leffaa odottaa katsomista ja lautapelejäkin voisi pelata nyt, kun on siskokin poikaystävänsä kanssa paikalla. Mitä ihaninta joulunaikaa kaikille, toivottavasti olette syöneet hyvin!

Tarkoitus oli jo eilen päivittää, mutta nukuin pitkälle iltapäivään ja sitten innostuin siivoamaan kämpän eikä mun siivoukset tunnetusti ole mikään kymmenen minuutin homma… Illalla piti vielä päästä saunaan ja yöksi meninkin töihin, joten aikaa oli suht hintsusti kaikkeen. Saattaa myös olla, etten mä vain osaa käyttää aikaani oikein.

Tiistaiaamulla lähdettiin siis ajelemaan kohti Tamperetta, Ideaparkiin taidettiin saapua joskus yhdentoista jälkeen. Olin ollut edellisen yön töissä ja vuoron jälkeen nukkunut parisen tuntia, menomatkan olin yllättäen aika taju kankaalla. Täytyy myöntää, ettei kyllä ollut ihan se kaikista paras fiilis joulushoppailulle… Sen takia varmaan en ostanutkaan yhtä ainutta lahjaa, vaikka sain mä kyllä hyviä ideoita moneenkin pakettiin. Onneksi muut sentään tekivät niitä lahjaostoksia munkin edestä.

Puolenpäivän jälkeen mahat alkoivat kurnia vaativasti, joten suunnattiin askeleemme Pancho Villaan. H valitsi listalta burgerin ja me muut otettiin kolmeen pekkaan Grande Fiesta Original, jossa oli jättikorissa nachoja, salaattia, sipulirenkaita, kalanugetteja, kanansiipiä sekä juustojalapenoja. Kyllä oli namia!

Jälkiruuan sai ilmaiseksi, ei tosin em. ravintolassa vaan Ideaparkin keskuspuistossa, jonne oli tuotu suurin koskaan näkemäni kakku! Kakkupalan kanssa sai myös kahvia tai mehua, ihan ok jälkkäri siis. Keskuspuistossa oli myös kymmeniä erilaisia piparkakkutaloja, mm. suloinen iglu pingviineineen. Pitäisiköhän tänä vuonna leipoakin piparitalo? Sellainen ei meidän jouluperinteeseen ole yleensä kuulunut, mutta voisihan sitä kokeilla.

Neljän maissa lähdettiin takaisin autolle, josta löydettiin kulta umpiunessa. Herra oli väsähtänyt shoppailuun jo tuntia aiemmin, ilmeisesti vähän väsytti. ;) Lempäälästä ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin seuraavat pari tuntia. Onni-vauvaa ei tällä kertaa meinannut millään saada pysäytettyä kuvaan, poitsu kun viipottaa siihen tahtiin pitkin lattioita. Ei näin vuoden pimeimpänä aikana kyllä tahdo muutenkaan saada minkäänlaista onnistunutta otosta sisätiloissa… Kevättä ja valoa odotellessa.

Salossa oltiin takaisin joskus puoli kymmeneltä, siitä ajeltiin sitten kultsin kanssa vielä Turkuun. Tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi en viitsinyt töihin mennä, sen verran oli univelkaa että kannatti ennemmin painua kotiin unten maille. Viime yön tosiaan olin taas töissä, samoin ensi yö menee niissä merkeissä. Seuraavan vuoron jälkeen voin hyvällä omalla tunnolla aloittaa viikonlopun vieton, ah ihanuutta.

Akkikilla muuten oli just hienot tähtijouluvalot, joiden perään ehdin jo kaipailla. Ovat kuulemma Citymarketista, täytyypi käväistä joku päivä siellä tsekkaamassa. Netistä tosin katselin, että myös Kodin Ykkösessä on pariakin erilaista tähtivalojutskaa – sielläkin voisi siis piipahtaa. Nyt kuitenkin lähden lähi-Siwaan palauttamaan Elloksen pakettia, jonka positiivisen sisällön koitan muistaa paljastaa lähipäivinä. Sieltä nimittäin paljastui jotain mahtavaa, jotain mitä olen etsinyt vuosikausia!

Tämä perjantai on ollut aivan loistava! Aamulla onnistuin saamaan itselleni iltavuoron maanantaiksi, ainakin yksi päivä töitä ensi viikolla siis. Päivän varmasti paras yllätys oli pudotettu postiluukusta, nimittäin kirje työkkäristä. Elokuun lopussa työkkäri päätti, että muutama hassu työtunti per kuukausi toiminimeni puitteissa on mulle kokopäivätyötä. Valituskirje lähti menemään ja olin täysin varautunut odottamaan useamman kuukauden, mutta toisin onneksi kävi. Tänään sain uuden päätöksen, jossa elokuinen päätös korjattiin vastaamaan todellisuutta – eli etten työllisty täyspäiväisesti toiminimeni kanssa. Ehkä mun usko suomalaiseen järjestelmään ei olekaan enää täysin nollassa…

Iltapäivällä vietettiin kullan kanssa kahvi- ja teehetki parvekkeella syysauringon lämmittäessä, tosin sitten alkoi ripotella vettä taivaalta. Onneksi on lasitettu parveke ja munkki lämpimän juoman kera maistui kerrassaan herkulliselta. Ilta jatkuu inttikaverin seurassa, tarkoituksena olisi mennä katsastamaan The Monkey, jossa ei ole tullut vielä käytyä. Hauskaa perjantai-iltaa kaikille!

Madonna – Celebration [2009]

Ärsyttää-meemiä on näkynyt yhdessä jos toisessa blogissa mutta mulle ei haastetta tippunut. Ei muuta kuin ohjat omiin käsiin, ainakin Saga ja Talvi ovat tämän tehneet.

MINUA ÄRSYTTÄÄ…

Nimessäni: Johanna on taatusti yksi yleisimmistä 80-luvulla syntyneiden tyttöjen nimistä, olisi kiva olla pikkasen vähemmän yleinen nimi. Toisaalta vanhempani ovat mulle nimen valinneet ja siksi arvostan nimeäni – päätös oli kuulemma tehty ennen kuin edes olin pilke silmäkulmassa. ;)

Kasvoissani: Iho. Olen ehkä vähän katkera siitä, että ikää on kertynyt jo neljännesvuosisata ja silti mun iho on edelleen kuin teini-ikäisellä. Millon se oikein menee ohi?!

Vartalossani: Selluliitti, jota on päässyt kertymään jalkoihin ja peppuun. Heikohkot lihakset myös ärsyttävät toisinaan, kiitos vaan Puolustusvoimille niistä vähienkin lihasvoimien kadottamisesta 362 vrk palveluksen aikana. Jalkojen suonikohjujen luulisi ärsyttävän, mutta toisaalta olen kuluneen 10 vuoden aikana oppinut olemaan välittämättä niistä.

Luonteessani: Äkkipikaisuus ja se, että raivostuessani ääneni kuulostaa siltä kuin alkaisin itkeä. Eikä ne hetkittäiset alemmmuuskompleksitkaan mitään mukavia ole.

Vaatekaapissani: Viime aikoina on alkanut yhä enemmän ärsyttää se, ettei mitkään vaatekappaleet tunnu sopivan yhteen. Multa puuttuu joitakin perusjuttuja kuten yksivärisiä t-paitoja, joita voisi yhdistää asuun kuin asuun.

Kotonani: Tällä hetkellä ärsyttää muuttovaihe, osa tavaroista on jo laatikoissa ja laatikkoja lojuu vähän joka nurkassa. Ensi viikon loppuun mennessä pyrin hoitamaan nykyisen kämpän tyhjäksi, sitten vain odottelen pari viikkoa uuteen kotiin pääsyä.

Työssäni: Se, ettei sitä ole! Tämä työttömyys ja tekemättömyys alkaa hermostuttaa, kaipaan niin kovasti säännöllisiin töihin ihmisten keskelle. Onneksi sentään on tällä hetkellä pari webbiprojektia, jotka pitävät mut järjissäni työasioiden suhteen. Ja eilen laitoin hakemuksen ehkä parhaiten mulle sopivaan duuniin ikinä, nyt vain peukut pystyyn haastattelun toivossa!

Ystävissäni: Vikaa on varmasti sekä mussa että ystävissäni, mutta nähdään aivan liian harvoin. Onneksi huomenna näen ihanan ex-kämppikseni Akkikin! Ja tulevina viikkoina tapaan toivottavasti myös muita opiskelukavereita, kunhan vain Jyväskylän reissu saataisiin aikaseksi kullan kanssa. Niin ja Sansu, suakin ois jo ikävä – millon nähään? Monta jäi vielä luettelematta, mutta kaikkia treffaisin oikein mielelläni.

Perheessäni: Mun perhe on maailman paras! Iskältä lentää aina ihan käsittämätöntä läppää, ja äippä jaksaa innostua kaikesta (paitsi mun uusista kengistä) – ainakin hetkeksi. No okei, ehkä se ainainen häsellys välillä vähän ärsyttää. Ja maailman ihanimmassa siskossa ei ole muuta vikaa kuin hetkittäinen angsti ja liiallinen perfektionismi, jotka tosin mun mielestä ovat selkeästi helpottamaan päin. Kai se on vähän niin että mitä isosisko edellä, sitä pikkusisko perässä…

Harrastuksissani: Se, että mun kuukauden jakso Elixiassa lähenee loppuaan. Tykkään kauheasti käydä siellä, mutta ei auta kun ei ole varaa hankkia jäsenyyttä.

Kumppanissani: Se on toisinaan vähän (tai joskus vähän enemmänkin) kujalla ja lisäksi oppinut suodattamaan ehkä 75 % mun puheista läpi korvien. :P

Lemmikissäni: Dharmassa se, kun se tahtoessaan ulos keskellä yötä tulee herättämään maukumalla ja hyppimällä päällä. Miskassa se, että se on taas ollut pari kuukautta teillä tietämättömillä.

Kielenkäytössäni: Satunnainen ei niin kauniiden sanojen päästäminen suusta.

Musiikkimaussani: Ei oikeastaan mikään. Kuuntelen musiikkia laidasta laidaan, joten jos jonkun tyylinen musiikki ärsyttää niin valitsen sillä kertaa jotain muuta.

Kotikaupungissani: Turku on kiva kaupunki enkä oikein keksi mitään huonoa täällä, paitsi yhden asian: Vagabondin liike Hansassa on yhtäkkiä lopetettu! Oli järkytys huomata asia alkuviikosta, kun viikko takaperin olin liikkeessä käynyt eikä siellä silloin ollut mitään merkkejä lopettamisesta.

Ruokavaliossani: Olen kamala sokerihiiri ja muutenkin tykkään kaikesta epäterveellisestä. Miksi kasvikset (hups kirjoitin eka ‘kasvit’ :D) maistuvat niin pahalta?!

Lapsissani: Sellaisia ei onneksi ole.

Naapureissani: Tässä talossa on ollut hyvät naapurit, ei kuulu minkään sortin möykkää toisista asunnoista ja useimmat hymyilevät portaissa vastaan tullessaan.

Nykyisessä elämäntilanteessani: Työttömyys ja rahattomuus ottavat aika hyvin tällä hetkellä päähän, kuten yllä tulikin jo todettua.

Tulevaisuudessa: Tietyllä tapaa se, että se on vielä niin epävarmaa (toisaalta ennalta-arvaamattomuus on elämässä parasta). Mä en tiedä, mitä tahtoisin tulevaisuudessa tehdä enkä edes osaisi vastata kysymykseen missä näen itseni vaikkapa viiden vuoden kuluttua.

Tämä meemi oli selvästi parempi tehdä hyväntuulisena, muuten olisi voinut tulla turhan angstaavia vastauksia. Viimeiset pari päivää ovat menneet ihan jees, pääasiassa juoksevia asioita hoidellen. Tänään oltiin koko perhe + kulta Salossa siskon poikaystävän tupari-/synttärikahvilla, siskon tekemän juustokakun (kuvassa) mussuttamisen jälkeen pääsin myös kokeilemaan Guitar Heroa elämäni ensimmäisen kerran. Aikaisemmin en ollut tajunnut mitä järkeä koko pelissä ylipäätään on, mutta parin biisin jälkeen totesin sen olevan ihan hauskaa ajanvietettä.

Huomenna suunnataan porukalla Tampereelle valloittamaan Särkänniemi, pitkästä aikaa. En edes muista milloin olen siellä viimeksi käynyt, varmaan joskus 2000-luvun alkumetreillä. Sään pitäisi olla passeli huvipuistoiluun ja mikä parasta, hurvittelun jälkeen jäädään kullan kanssa Tampereelle yöksi ja vietetään loppuaika Akkikin luona! Ihana nähdä taas suloista Onni-vauvaa ja Akkikia miehensä kanssa tietysti myös.