AvainsanaHome sweet home

Sairaslomalla jälleen, eilen sentään kävin kokeilemassa töissä josko vatsa kestäisi istumisen. Ei kestänyt, joten lääkärin kautta kotiin napsimaan lisää kipulääkkeitä. Tänään nukuin pitkään ja olen koittanut ottaa todella rauhallisesti, mikä näyttäisi toimivan. Huomenna suuntana onkin sitten työpaikka tai TYKS riippuen siitä mikä vatsan tilanne on – viikko sitten diagnosoitu neste vatsaontelossa pitäisi kadota suunnilleen viikossa. Pidetään peukkuja, alkaa meinaan olla hippasen rasittavaa kun välillä maha sattuu siihen malliin ettei pysty kunnolla olemaan.

Asiasta kukkaruukkuun, kirjaimellisesti: katsokaa mikä meillä on keittiössä! Oranssi gerbera ei sinänsä ole mikään ihme, mutta oottakaas kun kerron koko tarinan.

Ostin keskellä pimeintä talvea toimistolle purkkigerberan ilahduttamaan työntekoa. Eihän ne kukat tietenkään kestäneet kauaa ja nuputkin kupsahtivat ennen kuin ehtivät puhjeta. Pääsiäisenä olin viikon lomalla eikä kukaan tajunnut antaa kasville vettä, joten loman jälkeen mua odotti työpöydällä nuupahtanut, täysin kuivalehtinen gerbera. Kiikutin turnipsin kotiin ja iskin keittiöön ikkunalaudalle, nypin kuivuneet lehdet pois ja kastelin silloin kun muistin. Valon lisääntyessä mullasta alkoi työntyä lehtiä ja gerbera muistutti jälleen elävää kasvia.

Pari viikkoa takaperin kiljaisin huomatessani lehtien juurella kukannupun, ja muutamaa päivää myöhemmin oranssi kukka kurotteli kohti valoa! Hauskinta tässä on se, etten ole kertaakaan antanut kasville mitään lannoitetta, vaikka jostain muistan lukeneeni että gerberaa saisi lannoittaa parikin kertaa kuukaudessa. Ilmeisesti tämä yksilö tykkää keittiön olosuhteista niin paljon että kukkii siitä huolimatta.

Isoveli – 2012 [2012]

Kuluneen viikon piristyksiä oli mm. ystävänpäivän lounas Chilissä tärkeimmän ihmisen kanssa, ystävänpäivän ilta ja pieni ystävä, iltakävely ihanassa Portsassa Mian seurassa, rupatteluilta Sansun kanssa, elämäni ensimmäiset konemusabileet kiitos siskon, rentouttava viikonloppu ihanien ihmisten ympäröimänä.

Niin ja tulppaanit. Ystävänpäivänä ostin torilta kaksi kimppua tulppaaneita, toisen vein tädille ja toisen toin kotiin. Torstaina nappasin kaupungilta tulppaanikimpun Sansulle vietäväksi. Lauantain kauppareissulla tarttui vielä yksi kimppu kaveripariskunnan kotia koristamaan. Hassuinta oli, että onnistuin jokaiselle valitsemaan saman värisiä kukkia kuin heillä oli jo valmiina. (En kuitenkaan voittanut lotossa, tuuria riitti ainoastaan tulppaaneihin.)

S kertoi kukat saatuaan, että ostaa kotiin kukkia joka torstai. Ei huono ajatus, kukat näyttävät kauniilta jopa näin remontin pyörteissä olevassa kämpässä. Itse tuskin muistaisin joka viikko koko asiaa, mutta ehkä tästä eteenpäin otan tavoitteekseni piristää kotia edes joka kuukausi? Jospa remppakin siitä sitten etenisi, kun näkisi mielessään kukat valmiiksi laitetussa kodissa…

Kent – Röd [2009]

Lokakuun viimeistä viikkoa viedään jo! Kaikenlaista on tähän kuuhun on mahtunutkin, asunnon ostaminen etunenässä ja paljon kaikkea muuta mukavaa. Täällä elellään muuttolaatikoiden keskellä ja koko ajan on jokin tavara kadoksissa – muutto on nyt tulevana viikonloppuna ja vähän rupeaa jo jännittämään. Kiireisiin vedoten myönnän olleeni aika surkea bloggaaja tässä kuussa, mutta ehkäpä tämä tästä taas.

Tässä joitakin julkaisemattomia kuvia tältä kuulta, lisää tulossa toivottavasti lähipäivinä.

Auringonlasku maalla.

Miska viihtyy puoliskon sylissä kerran…

…jos toisenkin. Kylpytakki on Miskalle se juttu!

Serkkujen tuplasynttäreillä tarjolla oli suklaakakkua, jossa oli mukana punajuurta(!).

Ihana syksyisen iltapäivän valo.

Iltateellä (ja pullalla) tädin ja mieh(i)ensä luona. Kuismakin tahtois teetä.

Kuisma intoutui oikein poseeraamaan.

Syksy ja kynttilät. ♥

En ole koskaan tainnut jakaa kuvia kodistani mihinkään julkisesti, LiveJournalin puolelle kyllä mutta se onkin aina ollut friends only. Täysin off topic: aika jännä miten sinne kirjoittamiseni on hiipunut aivan kokonaan – viimeksi olen päivittänyt journalini viime vuoden joulukuussa ja sitä edeltäväkin kerta oli lähes vuotta aiemmin. LJ tuntuu olevan suhteellisen hiljainen paikka muutenkin nykyään, ja kotimaan kielellä kirjoittaminen vain on niin paljon helpompaa ja monimuotoisempaa. Rakastan sitä, miten suomen kielessä asian voi usein kertoa niin monella eri tavalla ja sanalla!

Asiaan. Räpsittyäni kasan kuvia ensimmäisen yhteisen kotimme vuokrailmoitusta varten ajattelin vilauttaa muutaman täälläkin. Tervetuloa siis meille!

Tällainen on näkymä, kun ovesta astuu sisälle. Nurkan takana oikealla on keittiö.

Vas. Pieni mutta toimiva eteinen. Ja mun perintölipasto! ♥
Oik. Keittonurkkaus, pieni mutta toimiva sekin (kunhan ei ole kahta kokkia hääräämässä).

“Hinttivitriinin” takana aukeaa olohuone: vuodesohva, mun työpöytäni sekä vasemmalla tv-taso ja ruskea iso Expedit-hyllykkö. Olohuoneesta on myös käynti parvekkeelle, joka on ISO ja josta näkee kivasti yli kaupungin kattojen.

Makuuhuoneen täyttää sänky ja miehen työpiste. Yksi seinä on kokonaan kaappeja, jotka syövät sisuksiinsa kaikki meidän vaatteet ja vähän muutakin tavaraa.

Kylpyhuone on vähän turhankin iso, mutta eipähän ainakaan ole koskaan ollut ahdasta. Saunaa meillä on lämmennyt näiden parin vuoden aikana yhteensä ehkä kymmenen kertaa, tulee turhan kuumat paikat kun kämpässä muutenkin on aina vähintään +23°C. Myös talvella – pattereita me ei olla koskaan pidetty päällä. o_O

Että tällaiset 46 neliötä meiltä on tähän saakka löytynyt, näyttääkö sellaiselta kuin voisi blogin perusteella luonani olevan? Tulevassa kodissa on neliöitä mukavasti kaksikymmentä enemmän, keittiö erikseen ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen makuuhuone (josta tulee työhuone). Erona nykyiseen on myös se että 5. kerros vaihtuu ensimmäiseen, ei sentään aivan maan tasalla mutta kuitenkaan ei tarvitse hissiä käyttää. Muuttokamojen kantamisen ajattelisi ainakin olevan paljon helpompaa, todellisuus selvinnee ensi viikolla kun päästään roudaamaan tavaroita.

+ bonus: meidän possupino on vähän kasvanut. Pikkuinen Angry Birds -possu tarttui tosiaan mukaan laivalta, isomman kruunupäisen palleron kanssa-asuja toi kerran mulle yllätyksenä. Possufani on helppo ilostuttaa pienelläkin jutulla. ;)

Parvekkeella purkkiruusu pukkasi jälleen esiin uuden, kauniin vaaleanpunaisen kukan.

Kuten kuvasta näkyy, parvekkeen kuumuudessa osa keskellä olevista lehdistä on muuttanut väriään kellertäväksi, osa pudonnut jo poiskin. Myös jo parhaimmat hetkensä nähneet kukat ovat jännästi vaihtaneet väriä, ikään kuin vaaleanpunaisuus olisi valunut pois ja jäljelle jäänyt ihan vähän pinkahtava vaaleankeltainen. Hassua.

Synttärikekkereille ostamani ruukkubasilika jaksaa porskuttaa sekin. Uutta lehteä tupsahtaa ilmoille sellaista tahtia, että meillä on nykyään vähän jokaisessa ruuassa basilikaa. Ennen onnistuin aina tukehduttamaan yrtitkin vedellä, mutta jokin aika sitten tajusin sen: basilika tarvitsee vettä runsaasti mutta ei suoraan multaan vaan ruukkuun (tässä tapauksessa pääkallokulhoon). Ruukusta myös näkee helposti onko yrtti ollut janoinen, lisää vettä annan vain jos astia on täysin kuiva.

Puolisko unohti, että olimme sopineet menevämme tänään kaupungille syömään, joten ajattelin sitten lähteä fillaroimaan Skanssiin. Meinasin ensin mennä kuitenkin johonkin sapuskalle, mutta ei huvittanut yksin mennä enkä keksinyt ketään kenet olisin voinut soittaa kaveriksi. Tuli niin yksinäinen olo, että päätin sitten tehdä jotain muuta. Tällaista se joskus on, parisuhteessakin.

Päivä 29 – Tähän pyrin

Onnellisuuteen ja muiden kunnioittamiseen. Siihen että punnitsen asioita eri näkökulmista enkä jämähdä yhteen. Koitan olla posiviinen, suvaitsevainen ja ajatella myös muita kuin itseäni. Aina kaikki nämä em. kohdat eivät toteudu, mutta niistä kerroista oppineena yritän toimia seuraavalla kerralla paremmin.

Pyrin elämään niin, ettei tarvitse katsoa taakse ja katua tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.