AvainsanaHome sweet home

Olen justiinsa lähdössä ajelemaan Saloon päin näytöksen kenraaliharjoituksiin (ensimmäiset näytökset huomenna, apua!) mutta pikainen päivitys vielä ennen tien päälle suuntaamista. Loppukesästä äiti antoi meille kerran kotikotoa lähtiessä mukaan ruukkuun istutetun tomaatin ja käski sijoittaa sen parvekkeelle. Alkuun epäilytti tuleeko siitä mitään, varsinkin kun alkuun parvekkeella oli aina päivisin lähemmäs neljäkymmentä astetta ja lehdetkin alkoivat jo kuivua pois aktiivisesta kastelusta huolimatta.

Mutta sitten!

Yhtäkkiä tosiaan pikkutomaatit rupesivat vaihtamaan väriä punaiseen ja pari noin viiden tomskun satsia olen parvekkeelta jo käynyt noukkimassa parempiin suihin. Ja vielä vaan näyttäisi olevan tulossa lisää, joitakin vihreitä vielä löytyy joukosta mutta enimmät jäljellä olevat tomaatit ovat selkeästi punertavia.

Ei varmaan tarvitse sanoa, että kotiparvekkeella kypsyneet minitomaatit ovat paljon parempia ja mehukkaampia kuin kaupasta ostetut?

Tällä viikolla en ole tehnyt oikeastaan muuta kuin töitä: mainostoimistolla, jolle teen duunia kotoa käsin, on tässä kuussa pari isompaa sivustojulkaisua ja näperrettävää riittää. Onneksi sentään alan olla suhteellisen sinut järjestelmän (vanhemman version) kanssa. Varastollekin olisin mielinyt vuoroksi tai pariksi, mutta eipä taida tällä viikolla ehtiä. Paitsi lauantaina ehkä, jos tarjoavat vuoroa.

Olen mä sentään ehtinyt siivota, maanantai-illalla ennen Huippista. (Katson sitä, vaikka tämän kymmenennen kauden kilpailijoista suurimman osan saisi lähettää sinne mistä ovat tulleetkin. Onneksi se hitaalla käyvä blondi älysi lähteä menemään ihan itse.) Kulta auttoi pesemällä parvekelasit, jotka oli viimeksi pesty silloin kun vuosi sitten muutettiin. Hups. Ikkunat pesin alkukesästä, muistaakseni. Ja eilen käytiin alkuillasta Ikeassakin kullan kanssa! Kivaa kun kyseinen tavaratalo on nykyään lähellä, voi mennä sinne vain kiertelemään ja haaveilemaan sitten joskus hankittavan oman kodin sisustuksesta. Niin ja syömään lihapullat ranskalaisilla (aika siistiä kun vieläkin tulee täyteen lapsille tarkoitetusta viiden pullan annoksesta).

Ihastuin kovasti eräässä tyttöhuoneessa olevaan nurkkaukseen:

Vasemmalla on siis kirjahylly, tuo pötkylä jonka päältä pikkuvalot roikkuvat. Jonkun vastaavan tapaisen lukunurkkauksen voisin itsekin haluta, vähemmällä krääsällä tosin. Kirjahylly, mukava tuoli ja hyvä lukuvalo olisivat loistava kombo nurkkaan. Vielä kun huone oli vinokattoisessa huoneessa… Oi että.

(Voitaisko me kiitos voittaa lotossa miljoonan tai pari, että saatais saman tien se ihkaoma koti? Tai vaikka parikin kotia.)

(Mutta jos vain yksi, niin puoli miljoonaakin riittäisi. Tai parisataa tuhatta.)

Cascada – Perfect Day [2007]

Vallitsevat helteet alkavat hiljalleen sulattaa aivoja, ajatus ei kulje suuntaan eikä toiseen. Viime päivinä olen – parin max. kuuden tunnin työpäivän ohella – maannut auringossa, uinut turkoosissa vedessä, juonut litroittain vettä, syönyt jäätelöä ja vain nauttinut kesästä. Lenkille en ole saanut itseäni pakotettua, aamulla herätessä on jo yli +25°C ja illalla on aivan poikki niin kuumuudesta kuin päivän tapahtumistakin. Sen sijaan olen viettänyt pari iltaa uudella & maailman ihanimmalla sohvalla katsoen elokuvia (mm. tämän) ja mutustaen popcornia taikka tummia viinirypäleitä. Leffafiilistä ovat täydentäneet pimenevä mutta samalla kuitenkin niin valoisa ilta, parvekkeelta vienosti käyvä koko asuntoa viilentävä tuulenhenkäys sekä kylmä Coca-Cola Zero.

Ehkä mä joku päivä jaksan taas istua koneellakin pidempään kuin hetken ja saan kirjoiteltua tänne enemmän, kuvien kera tottakai. Eiliseltä uintireissulta muistikortille tallentui paljon kuvamateriaalia, jota laitan taatusti jossain vaiheessa tännekin. Huomenna ehkäpä, jos vaikka tänään jaksaisi vielä valita sopivat otokset. Toisaalta – väsynyttä kesäläistä houkuttaisi kovasti könytä jo sänkyyn ja lukea mielenkiintoista kirjaa, kunnes silmät alkavat lupsahdella niin että kirja on pakko laittaa syrjään.

(Kuva viime perjantain kaupunkireissulta.)

Huolimatta flunssaisesta olosta siivosin tänään “pitkästä” aikaa, puolentoista viikon aikana oli ehtinyt jo kerääntyä aika tavalla pölyä hyllyjen päälle ja nurkkiin. En osaa sanoa, onko normaalia siivota koko kämppä kerran viikossa – itse olen niin tehnyt varmaan siitä asti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Jollain kierolla tavalla pidän siitä tunteesta, kun heiluttaa imuria antaen pölypapanoille kyytiä. Sen näkee niin selvästi, kun pölyinen pinta muuttuu puhtaaksi. Ja voi sitä tunnetta, kun siivousurakka on valmis ja koti hohkaa puhtauttaan! Neljäkymmentäkuusi neliötä on juuri sopiva määrä siivouksen kannalta, tiedä sitten jaksanko siivota yhtä innolla sitten joskus kun meillä on vaikkapa se haaveiltu ~80 neliön rivitalokolmio.

Vaihdoin myös lakanat, aiemmin keväällä saamamme Marimekon ruskea Kaivo pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön. Jossain ruokakaupassa oli kampanja, jossa ostoksista leimoja keräämällä sai lakanasettejä hieman edullisemmin, äiti oli ihana ja osti meille em. settiä kaksin kappalein. Nukutaan tosin yleensä yhdellä peitolla, mutta ainakin molemmat saavat nyt samanlaiset tyynyliinat.

Odotan jo hetkeä, jolloin saan mönkiä kaivon syleilyyn – rakastan puhtaiden lakanoiden tuoksua ja tuntua. Eikä varmaan tarvitse mainita, miten ihanaa on kun on sänky jossa nukkua? Vaikka vielä usein pelottaa luteiden paluu, on se vaan niin järjettömän hieno fiilis mennä nukkumaan sänkyyn eikä patjalle lattialle. Ei auta muu kuin toivoa parasta, ettei ötököistä ole jatkossa enää ongelmia.

Tarkoitukseni oli tänään käyttää ilta rästissä oleviin nettihommiin, esimerkiksi omiin portfolio-tyyppisiin kotisivuihini jotka muuten ovat kunnossa mutta varsinaiset työnäytteet puuttuvat vielä. Sen sijaan jumahdin lukemaan mm. Visuaalisesti vaativaa kottaraista, jonka selaaminen aiheuttaa aina inspiraation orastuksia mielessä. (Mulla on siis tapana lukaista löytämäni uusi blogi kokonaan läpi ennen kuin “hyväksyn” sen blogilistalleni.) Miten joku voi osata sekä kirjoittaa niin hyvin että tuottaa sellaista visuaalista materiaalia, joka hätkähdyttää justtollasestatykkään-tavalla joka kerta? Tämän lisäksi jaamme ilmeisesti myös ihastuksen Objectiin, jonka valikoimaa käyn säännöllisesti plaraamassa Stockan One Wayssa.

Nyt juon oranssista seepratölkistä kaatamani valkoviinin loppuun ja sitten kääriydyn kaivon syleilyyn odottamaan unta. Mikä tuskin on kaukana, sillä tukkoinen olotila saa lähestulkoon nukahtamaan tähän paikkaan. Jos jotain tällä hetkellä toivon niin sitä, että huomisaamuna herätessäni flunssa olisi tiessään ja olo kaikin puolin terve. Tällainen ei terve muttei varsinaisesti kipeäkään -fiilis on aivan hanurista, varsinkin näin kesäaikaan.

Mulla on parhaillaan pieni kriisi blogin suhteen, siksi päivittäminen on hieman jäänyt. Kovasti tekisi mieli uudistaa tätä jollakin tavalla – joitain ideoitakin olisi, mutta se lopullinen inspiraatio on pysytellyt piilossa. Valokuvausinto on myös laskenut talven pimeyden mukana, nyt tammikuussa on koko ajan ollut pilvistä ja harmaata eikä auringonvalosta tietoakaan. Onneks kohta alkaa helmikuu, luulisi auringonkin ryömivän esiin pilvien takaa.

Viimeviikkoinen flunssa olikin lopulta aika helppo nakki, kuumetta ei ollut missään vaiheessa ja ainoat sairastumisen merkit olivat kurkkukipu sekä vetämätön olo. Tiistaina kurkkukipukin oli kaikonnut, joten keskiviikoksi uskalsin ottaa iltavuoron Salossa. Matkalla sinne soitettiin ja kysyttiin torstaiaamuksi Turkuun varastohommiin, sen kummemmin miettimättä vastasin myöntävästi. Olin keskiviikkoillalla vasta yhdentoista jälkeen kotona enkä tietystikään päässyt heti nukkumaan, yöunet jäivät kovin lyhyiksi ja torstaina väsytti töissä ihan järjettömästi. Töistä tullessa otin päiväunet ja loppuilta menikin sellaisessa päikkäreiden jälkeisessä pöhnässä, tulipahan mentyä suht ajoissa nukkumaan. Tänään aamulla herätyksen soidessa tasan kello viisi ei edes ärsyttänyt herätä, hyvät yöunet takana siis.

Tiistaina sain vihdoin joulun toivelistalla olleen työpöydän, alkuilta sujui rattoisasti kyseistä palapeliä kullan kanssa kootessa. Ihan mahtavaa kyllä datailla tässä uuden pöydän ääressä! Se tuoksuu vielä uudelta plus olohuone näyttää taas pikkasen kivemmalta ja yhtenäisemmältä. Vielä kun sohvan saisi vaihdettua siskolta tarpeettomaksi jääneeseen mustavoittoiseen vuodesohvaan… Tuholaistorjujaa odotellessa.

Viikonlopuksi olisi tarkoitus mennä kotikotiin kissavahdiksi, kun porukat lähtevät huomisaamuna Tampereelle ja tulevat vasta sunnuntaina takaisin. Matkalla voisi ehkä poiketa Myllyssä, paria alejuttua kaipaisin jos niitä vain löytyy vielä. Vanhatkin hankinnat ovat edelleen esittelemättä täällä, hups. Ehkä ensi viikolla.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]