AvainsanaIhastuksen huokaus

Alkukeväästä haikailin korollisten perusnilkkureiden perään, mutta oikeanlaisia ei vain tuntunut löytyvän. Mielessäni pyöri vain ja ainoastaan se yksi pari, jota olin jo monesti katsellut. Vaan sattuipa sitten viime viikolla niin, että eksyin Vagabondin sivuille ja huomasin, että verkkokaupassa saa parhaillaan tilaukset ilman postikuluja. Klik sinne, klik tänne, klik tuonne – ja kenkälaatikko oli matkalla luokseni.

Ja ne olivat juuri niin kauniit kuin muistinkin, elleivät jopa vähän kauniimmat! Olin tosiaan nähnyt kyseisiä nilkkureita tasan yhdessä kaupassa, sovittanutkin mutta inan jämptiä kokoa ja toista inan väljää kokoa. Tiesin siis, ettei voisi kovin pahasti osua harhaan, jos tilaan netistä sen koon siitä välistä.

Mallihan tosiaan on siis nimeltään Dee, ja tuon mustan värin lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen myyränruskea. Halusin kuitenkin ehdottomasti mustat nilkkurit, joten valintani oli selvä ja se piti. Materiaali on nahkaa ja se on tuollaista mokkamaista, samettista ja sileää. Korko ei ole montaa senttiä, mutta just sen verran että olo on ryhdikkäämpi ja silti pystyn kävelemään ongelmitta. Mulla oli nuo jalassa tänään töissä ja illalla vielä pikapyörähdyksellä Myllyssä, nyt ehkä vähän tuntuu jaloissa että on kävellyt muilla kuin tasapohjaisilla popoilla. Toisaalta olen viimeisen puolentoista vuoden aikana käyttänyt korkoja äärimmäisen vähän, joten enimmäkseen jalkojen väsyminen johtuu varmastikin tottumattomuudesta.

Deet pääsivät ulos vielä samana iltana, kun käytiin eilen illalla puoliskon kanssa leffassa katsomassa Fast & Furious 5 (perus-Hurjapäät-meininkiä, välillä vähän överiäkin; paluu ajatuksissa myöhäisteiniaikaan aka ensimmäisiin vuosiin kahdenkympin rajapyykin ylityttyä). Farkkujen kanssa nilkkurit eivät toimineet ihan niin hyvin, mutta eilisessä asussa sukkisten kaverina tykkäsin popoista osana kokonaisuutta just eikä melkein. Ne saavat mun siron 39 koon räpylän näyttämään pienemmältä kuin yleensä, mikä ei ole lainkaan hullumpi juttu. Ja oikean mittaisella lahkeella toimii varmasti paremmin myös farkkujen kanssa, ehkä jopa niin että lahje olisi kevyesti varren päällä. Kokeilut jatkuvat.

Päivä 19 – Kaduttaa

No ei ainakaan nuo edellä ihkutetut kengät! :)

Ei vaan, en mä tiedä kadunko varsinaisesti mitään. Toki on asioita, joita näin jälkikäteen toivon että olisin tehnyt toisin, mutta mennyt on mennyttä. Sitä paitsi, kaikki ne tapahtumat ja kokemukset ovat tehneet musta sen ihmisen joka olen nyt. On ollut paljon hyviä päiviä, monta niitä huonompia päiviä, useita mitäänsanomattomia päiviäkin – mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.

Kirjoittelin taannoin Turku-blogiin ensimmäistä kertaa täällä suunnalla järjestetystä Fashion Stock Sales -tapahtumasta, mutta täällä en tainnut asiasta missään vaiheessa sanoa mitään. Kävin pyörähtämässä Hansassa heti perjantaina töiden jälkeen, mua kiinnosti erityisesti Lumin ja My o My:n myyntipöytien tarjonta. Ja tällainen mukanani sitten poistuin kotimatkalle:

Upea nahkalaukku löytyi Lumilta, kyseessä on miesten Mhann-malliston olkalaukku nimeltä Tomi. Hauska sattuma sinänsä, sillä opiskeluaikojen poikabestikseni oli juurikin samanniminen. :) Olen haikaillut sen täydellisen olkalaukun perään jo hyvän tovin ja nyt vihdoin tärppäsi! Alun perinhän ajatuksissani oli etsiä musta tai tummanharmaa laukku, mutta ihastuin tuohon ruskean veskan malliin ja värin sävyyn niin että muut värit unohtuivat saman tien.

Laukku ei ole liian iso muttei mikään pikkuruinenkaan ja tarvittaessa tuota taitettavaa osaa voi pitää myös suorana, jolloin laukkuun mahtuu esimerkiksi aikakauslehti. Kääntelin käsissäni tuon laukun lisäksi erikokoisia Supermarket Bageja, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet istuvan omaan tyyliini. Toisaalta Mhannin laukut ovat aina kiehtoneet Lumin laukkuja enemmän, joten ehkä tämä valinta oli odotettavissakin. On tuo vaan niin kaunis! Huokailen edelleen onnesta joka kerta, kun katson uusinta elämänkumppaniani. ♥

Hankittuani oman Tomini samanlaisia on tullut vastaan parissakin blogissa. Jennin poikaystävä paljastui laukkusamikseksi, ja laukkua googlaillessani päädyin Myy Maarian blogiin. En ollut edes tajunnut nuoren tyylitaiturin omistavan tuota laukkua, vaikka se oli useaan otteeseen vilahdellut postauksissa – ehkä olin aina keskittynyt ihastelemaan punaista Swedish Hasbeensin veskaa enkä nähnyt muuta.

Käytiin silloin illalla kotikotona, jossa yllä olevat kuvatkin on otettu. Dharma oli pihalla pyörimässä ja tunki mukaan suunnilleen joka toiseen kuvaan, olisi neiti vissiin kaivannut paljon lisää huomiota ja silittelyä. Tuo kokokuva oli pakko laittaa tähän mukaan ihan vain Dharman venyttelyn takia. :)

Luokseni on muuttanut toinenkin nahkalaukku, joka oli löytynyt edesmenneen isotädin jäämistöstä ja päätyi lopulta mulle. Mummi osasi kertoa, että nahkapalalaukku on hänen siskonsa naapurin tekemä – aitoa turkulaista käsityötä siis. Hihnan saa irti, joten laukkua voi käyttää kätevästi myös isona kirjekuorilaukkuna. Vielä en ole ehtinyt tuota missään käyttää (ihan kuin olisin paljon muualla kuin töissä edes käynyt), mutta eiköhän sille sopivia asuja muodostu ajan myötä monia.

(Alin kuva © minä, muut Feline.)

Kävin viime viikolla kokemassa Hullut Päivät, itse asiassa jopa kahtena eri päivänä. Pääasiassa tein kyseisistä kreisibailuista hankintoja, joita tiesin tarvitsevani: ripsiväri, kännykälle suojapussukka ja Methodin kylppärisuihke. Lisäksi nappasin mukaani sekä mustan perustopin (hyvä, vanha on monta vuotta sitten hankittu ja alkaa olla hieman kulahtanut) että raidallisen trikoopipon (täydellinen pyöräilykypärän alle nyt kun normipipo on jo liikaa), kummankin huimaan viiden euron hintaan. Sitten tuli vastaan mallikappalerekki, koko rekillinen täynnä Objectia.

Toim. huom. Karvareunainen huppu ei kuulu takkiin vaan alla olevaan huppariin.

Yllättäen Objectin mallikappaleet olivat kokoa M (olen kuvitellut että mallikappaleet ovat aina jotain tyyliin XS-kokoisia), joka useimmiten on mulle himpun verran liian väljä. Farkuistakin koot taisivat olla kaikki 29″, just vähän liian isoja siis (enkä valitettavasti tällä kertaa kaivannut löysiä farkkuja). Musta lyhyt takki siirtyi käteeni saman tien kun sen huomasin, päätin kokeilla joka tapauksessa. On se ihan vähäsen iso, mutta eikös tuollainen ulkotakki saa ollakin? Ainakin mahtuu hupparia tms. sinne alle tarvittaessa. Ja kerrankin oli hihat tarpeeksi pitkät jopa tällaisille apinan käsille! Pohdiskelin takkihankinnan järkevyyttä ja tajusin että mulla on “villakangastakkia lämpimämmille muttei vielä takittomille keleille” sopivia takkeja tasan kaksi: nahkatakki ja farkkutakki. Siihen joukkoon sopi todellakin ohutvuorinen musta takki jatkoksi.

Ah, erityisesti rakastan noita hihansuita! Ihanan leveät käänteet ja superkivat nappirivistöt. Takissa muuten kun on tuossa keskellä vetoketju niin alaosan saa ihan oikeasti irroitettua. Palttoosta saa siis tarvittaessa muokattua nopeasti supertrendikkään lyhyen takin! Nauroin ehkä pikkasen, kun kokeilin huvikseni miltä takki näyttää lyhyenä versiona. :D Jollekin keskivartalostaan sorjalle neidolle se saattaisi sopiakin, mutta mun kropalle ei kyllä missään tilanteessa.

Kokeilin mä silloin One Wayssa toistakin Objectin mallikappaletakkia. Idea vaikutti kivalta, mutta todellisuus oli toinen ja tunsin itseni väärille kulmille eksyneeksi kalastajaksi. No, eipähän ollut vaikea päättää kumpi takki oli mulle parempi. Hinnat noissa takeissa ei ollut mitenkään über-edulliset vaikka Hullareista oli kyse, musta takki köyhdytti pankkitiliäni runsaan viidenkympin verran. Omalla mittapuullani ihan kelpo hinta kevättakille, joten parempi sen ollakin niin ihana ja täydellinen kuin se on. ♥

(Viimeisen kuvan otti Feline, ylemmät avopuolisko.)

Ei liene mikään yllätys, että messuilta kotiuttamani ruskeasta villaneuloksesta ja luonnonvalkeasta pitsistä koostuva asia oli mikäs muukaan kuin c04 Luomuksen nilkkaimet. Ihastuin viikko takaperin niihin sen verran lujaa, että tiesin seuraavan kohtaamiskerran olevan hyvin todennäköisesti kohtalokas. Viimeistään kohtalon sinetöi se, että c04:n messukojussa oli poistuvia värejä puoleen hintaan…

Värivalikoima poistuvissa nilkkaimissa oli tietysti rajallinen, mutta onneksi löysin vielä kasasta tuollaiset syvänruskeat versiot tarpeeksi pienessä koossa (kyllä, näitä saa jopa eri kokoisina!). Pitsinauhan värin sai itse valita mustan ja valkoisen väliltä, itse päädyin vaaleaan ihan vain siitä syystä että sen sävy sopi tuon ruskean kanssa just eikä melkein. Voihan sitä myöhemmin sitten hankkia pitsinauhaa toisessakin värissä.

Uutukaiset oli pakko laittaa jalkaan heti tänään, näin ensialkuun yhdistin ne perussinisiin pillifarkkuihin sekä ruskeisiin talvi-Converseihin. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä, hyvin perus muttei kuitenkaan tylsä. Taidan käyttää noita nilkkaimia joka päivä siihen saakka kunnes kesähelteet pakottavat luopumaan niistä. Tykkään tykkään tykkään! ♥ Ensi syksyksi saattaa olla kyllä hankintalistalla huovutetut nilkkaimet myös jossain toisessa värissä, ainakin harmaat ja tummansiniset ja auringonkeltaiset olivat todella houkuttelevia sävyjä… Pieni asia, jolla asuun saa ihan uutta näkökulmaa.

Jatketaan vielä vähän korulinjalla ennen kuin katoan tästä koneelta unten maille. Posti-Pate oli pudottanut tänään luukusta kirjekuoren Kottaraiselta. Olin käynyt monesti ihastelemassa ainoa.fi-koruja, kunnes sain vihdoin aikaiseksi hankkia itselleni Lennokas-kaulakorun. Ainon korut ovat ihan liian valloittavia kaikki, oli suorastaan hankalaa päättää minkälaisen korun tahtoisin omaa kaulaani koristamaan. Lennokkaalla lähdettiin sitten liikkeelle.

Seuraavaksi voisinkin koittaa ehtiä käydä koruvarastojani läpi ja luopua niistä, joita en enää käytä. Onko blogin puolella joku mahdollisesti kiinnostunut ostamaan eurolla tai parilla multa ylimääräiseksi jääviä koruja? Jos on niin voisin vilauttaa niitä täällä ennen kuin heitän huuto.netiin tai vien kirpparille. Ai niin olisi mulla joitakin vaatteitakin laitettavana huutikseen, kuvat on jopa otettu ja käsiteltykin mutta vielä en ole saanut aikaiseksi (ts. ehtinyt töiltäni) naputella niitä myyntiin.

So Called Plan – December Turns To Fall [2008]

Huh huh minkälainen sunnuntai takana! Tulin eilen iltavuorosta Feline mukanani Turkuun, sisko yöpyi meillä ja tänään suunnattiin heti aamusta Supertreeneihin Naantaliin. Alussa oli mukavasti aikaa tutkailla myyntipisteiden tarjontaa sekä hakea pari muovikassillista käsittävä eväs- ja tuotepaketti, loppupäivä menikin sitten juostessa tunnilta toiselle.

Ensimmäisenä olin Felinen kanssa Push it to the limit -tunnilla, joka sisälsi lähinnä toiminnallista harjoittelua ja jonka jälkeen jalat sekä pakarat huusivat hoosiannaa. Onneksi seuraavana oli vuorossa evästauko! Mä en tosin ehtinyt kunnolla edes eväitäni mutustaa, kunnes liityttiin jo päälavan Bodyjam-massaan. Se oli ehkä vähän liian tanssillinen tunti mun makuun, mutta kovasti yritin kyllä hytkyä mukana (ja olla törmäilemättä muihin). Jammailun jälkeen liityttiin äipän seuraan Haasteena painonhallinta -luennolle, jonka tärkein opetus oli: älä aliarvioi välipalan voimaa. Jospa itsekin jatkossa muistaisi sen eikä mussuttaisi illat pitkät vähän jotain pientä… Auditoriosta siirryin äitin kanssa luokkaan, jossa alkoi lämpöpilates – siis pilatesta noin +35-37°C lämmössä. Ainakin tuli hiki! Ja hiki tuli myös päivän viimeisessä setissä päälavan edessä, johon osallistuttiin Felinen kanssa. Armybic oli armeijahenkistä jumppaa suht helpoilla koreografioilla, ihan jees mutta ne inttiviittaukset saivat lähinnä nauramaan. Tunnin kuvauksessa luki “Tetsataan hymy lipassa!”, joka sinänsä kyllä kuvasi asiaa hyvin – tetsaamiseen kun tunti ei liittynyt millään tavalla.

Kiva päivä oli joka tapauksessa, ja aika meni yllättävänkin nopeasti. Jaloissa kyllä tuntuu että jotain on tullut tehtyä, takareiden on kipeät ja penikat vielä kipeämmät. Vähän tuntuu siltä, että taidan pitää nyt parin päivän tauon treenien suhteen… Olen viime aikoina rampannut jumpissa ja salilla niin paljon, että koko ajan on joku lihas ollut kipeänä tai muuten jotenkin kireänä. Sopii myös erinomaisen hyvin ajankohdallisesti nyt, kun uusi työpaikkakin kutsuu.

Seuraavaksi menen laittamaan jotain pientä iltapalaa, mutta sitä ennen vielä esittelen uusimman hankintani keittiöön. Olen haaveillut Marimekon laakeista Siirtolapuutarha-kupeista pitkään ja nyt vihdoin sain ne hommattua, kun Stockalla sattui olemaan tämän kuun kantistarjouksena -20 % kaikista sarjan tuotteista. Eivät nuo vedä kuin 2,5 dl mutta ovat sitäkin suloisemmat ja sopivat loistavasti myös vaikkapa jälkiruokakulhoiksi. Rakastan tuota kuosia vaaleanpunaisine läikkineen kaikkineen, Maija Louekari se vaan osaa!

Louekarista tulikin mieleen, että näin vastikään Hansan Marimekossa pakallisen Ystävät-kangasta! Juurikin sitä samaa oranssia versiota, josta ne mun verhot on tehty. Tuosta vuoden 2004 printistä ei muistaakseni enää kuvaa Marimekon nettisivuillakaan, joten varmaankin joku jämäerä tämä nyt myynnissä oleva. Pitäisiköhän hakea sitä vielä lisää, jos vaikka tekisi toisetkin verhot..? :)